Miksi sitä uusia lupauksia tekemään, kun vanhoissakin on vielä työnsarkaa:
1. Yhtenä tavoitteenani on pitkään ollut ns. parempi vapaa-ajan hallinta; yhtä lailla mukavien asioiden kuin velvoitteidenkin hoitaminen tuppaa helposti jäämään suunnittelun tasolla, kun (muka) tärkeämmät asiat tai yksinkertaisesti oma hajamielisyys on toteutuksen esteenä. Tämä tuli todettua jo blogini avajaispuheessa pari kuukautta sitten. Toinen variaatio samasta ongelmasta on se, että päädyn hampaat irveessä "suorittamaan" niitä mukavia asioita eli raahaudun esimerkiksi keikalle / leffaan hirveän univelan uuvuttamana tai työasiat mielessä pyörien / stressaantuneena siitä, että samaan aikaan pitäisi sitten olla tekemässä jotain ihan muuta. Suunnitelmallisuuden puutteesta ja liikabuukkauksista aiheutuvista ongelmista tilitinkin jo yhdessä ja toisessakin postauksessa.
Mainio suunnitelma vapaapäivien ajoittamisesta keikkojen kylkeen ei myöskään ole vielä varsinaisesti ottanut tuulta alleen; sekalaisia pakollisia työpalavereja tuntuu säännönmukaisesti ilmaantuvan niille päiville, jotka olen suunnitellut pitäväni vapaana (mutta joita en ole sellaisiksi outlook-kalenteriini merkinnyt). Midlaken keikka jäi lisäksi kokonaan väliin puoliskon selkäkipujen takia. Marina and the Diamondsin keikalta tuli myös lähdettyä vauhdilla ja tehokkaasti kotiin ennen encorejen päättymistä.
Paremmalla onnella uuteen vuoteen. Pieni mutta konkreettinen edistysaskel on seinäkalenterin hankkiminen siihen. Se ei tosin ole vielä löytänyt paikkaa seinältä, mutta joitain merkintöjä on jo tehty. Lisäksi aion pitää loppiaisen jälkeisen perjantain (saldo)vapaata, vaikka työtilanne ei sitä oikeastaan puoltaisi.
2. Saldosta puheenollen. Marraskuun lopussa uhottu siirto tyoaikasaldolta liikuntasaldoon ei ole erinäisistä syistä mennyt ihan putkeen sekään. Liikunnan lisäämisessä olen kunnostautunut, mutta työaikasaldo on lähinnä paisunut. Kyse on lähtökohtaisesti mielenkiintoisista hommista ja "mielekkäästä" (itse aiheutetusta) kiireestä, joka jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Kun työpäivän kestoon lisätään ajallisesti pidentyneet työmatkat, joita talviset kelit ovat tarjonneet lähes tauotta, ajankäytöllinen lopputulos on hieman kaoottinen. Joustokohta on ollut koneen ääressä istumisessa ja mm. blogin päivittämisessä.
Joulua edeltäneiden päivien pitäminen vapaana oli loistovalinta. Kokkailu ja shoppailu oli paljon vähemmän stressaavaa, kun sitä ehti suunnitella ja toteuttaa kaikessa rauhassa. Note to self, harkintaan tänäkin vuonna.
3. Niin se joulu. Suunnitelmista poiketen en lopulta ehtinyt askarrella koristeita. Tapetti päätyi kyllä suoristumaan maton alle, mutta aattona kallisarvoisia tunteja kului leppoisan koristelun sijaan iLuurin kanssa tapellessa. Pirulainen tilttasi niin pahasti, ettei lopulta auttanut kuin palauttaa laite tehdasasetuksiin, minkä seurauksena kaikki kalenterimerkinnät ja yhteystiedot katosivat bittiavaruuteen. Jumpassa ehdin käydä, mutta (kosmisen yhteyden seurauksena?) myös ohjaajan laitteet olivat tiltissä, joten mentiin vanhalla pumppi-ohjelmalla. Lisäksi polvi oikutteli, mikä haastoi joulumieltä.
Pidin kiinni aineettomien lahjojen ajatuksesta ja säästyin mm. paketointirumbalta. Tarkoitus on viedä sukua joukolla elokuviin ja kutsua perhettä syömään pidemmän kaavan mukaan. Puoliskolle tuli paketoitua DocPoint-lippuja. Valitettavasti oma osallistumiseni perhereissulle etelään jää työkiireiden jalkoihin. Kanarian sijaan suuntaan siis helmikuun alussa työmatkalle. Budapestiin. Tasan ei käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti