Wirallinen avajaispuhe

Blogin avaaminen on osa elämänhallinnan alkeiskurssia. Harvinaisen - yleensähän moiseen turhuuteen ei muka ole aikaa - itsereflektiotuokion seurauksena  tajusin, että yksi suuri ongelmani on liiallinen konditionaalin käyttäminen. Niin sekalaisten velvotteiden hoitamisessa (vrt. pitäisi siivota kylppäri / kellarikomero / mikä tahansa tai varata aika johonkin ikävään) kuin myös näennäisen mukavien asioiden suhteen (vrt. olisi kiva joskus käydä tuossakin uudessa kahvilassa / ravintolassa / baarissa / kaupassa / aloittaa uusi harrastus / kutsua kavereita kylään). Ilmeisesti käytän suorittamiskiintiöni täyteen töissä, koska siellä kyllä saan asioita aikaiseksi ihan riittävästi. Muuten olenkin sitten lähempänä sitä pahamaineista paskanpuhujaa toteuttajan sijasta; ideoita on paljon ja sekalaista sorttia, mutta jos kyse ei ole jostain, joka on impulsiivisuuden puuskassa välittömästi toteutettavissa, asiat jäävät liian usein toteuttamatta. Eikä siinäkään mitään, ellei olisi niin ikävästi, että suunniteltu tai lupailtu asia kuitenkin jää kummittelemaan jonnekin mielen perukoille.

Ensimmäinen askel hätäisesti laaditussa sotasuunnitelmassa on näiden konditionaalin tasolle jääneiden asioiden dokumentointi. Koska hankkimani sievän pienen muistikirjan sivut ovat edelleen tyhjiä ja koska kuitenkin onnistuisin vain jossain vaiheessa hukkaamaan sen, käyttöön on syytä ottaa järeämmät aseet eli tämä blogi. Tänne on siis tarkoitus muistiin ja aikakirjoihin merkitä vinkkejä mielestäni mielenkiintoisista asioista, paikoista, sivustoista sun muusta mukavasta. Samoin aion dokumentoida sen, miten olen sekalaisia suunnitelmiani toteuttanut. Itse itseäni persuksiin potkien.

Toinen perustelu nykymaailman kelkkaan hyppäämiselle on ajanhallinnan ja muistin harha. Sen jälkeen kun lopetin päiväkirjan pitämisen (jotain elämänhallinnastani kertonee sekin, että olen hukannut mainitut nöyryyttävät dokumentit) ja varsinkin muututtuani täysin passiiviseksi keskustelupalstojen lukijaksi osallistumisen sijaan, en ole pitänyt missään muodossa kirjaa tekemisistäni. Olen huono pitämään edes työkalenterin ajan tasalla, vapaa-ajan menoista puhumattakaan. Minkä seurauksena - säälittävää kyllä - ainoat merkinnät niistä löytyvät facebookin status-päivityksistä. Ja onhan se nyt hemmetin noloa perustaa käsityksensä omasta henkilöhistoriastaan naamakirjan one linereihin. Krääh.

Blogi on ainakin avattu samana viikonloppuna, kun olen tehnyt muutakin konkreettista Uuden Paremman Elämän eteen. Proosallinen merkkipaalu on hammaslääkärikäynti, mistä enemmän paremmalla ajalla. Nyt tarvitsen kauneusuneni, jotta pääsen valmistautumaan viikonlopun varsinaiseen merkkipäivään; tälle päivämäärälle kaksi vuotta sitten ajoittui lyhyt mutta juridisesti merkittävä maistraattikeikka.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.