Reissuraporttia Baltiasta

Bussilla Baltiassa -teemalla tehty reissu sujui ongelmitta, samoin lemmikkien oma loma, jonka ne viettivät sukulaisten hoivissa. Oikeastaan ainoa ja lähes klassinen bugi paljastui vasta kotioven tällä puolen: bioroskis oli unohtunut kylppäriin, jonne se oli päätynyt, kun olin heittänyt sekaan puupellettejä kissan laatikosta. Parempi toki muhia siellä kuin keittiössä, vähemmän banaanikärpäsiä ympäri kämppää. Puupelletit olivat myös imeneet suuren osan kosteudesta, joten kovin merkittävää haju- tai vuotohaittaa ollut onneksi syntynyt. Tämän vuoksi kotiinpaluu oli miellyttävämpi kuin ystäväpariskunnalla taannoin. Sähköjen katkaiseminen pääkytkijästä ei ole ehkä se kaikkein terävin ratkaisu silloin kun pakastin on täynnä mm. katkarapuja ja jauhelihaa... 

Lähdimme liikkeelle Linda Linella, joka on helpoin vaihtoehto ainakin hyvällä säällä: ei tarvitse välttämättä herätä kukonlaulun aikaan ja startti tapahtuu keskeltä kaupunkia. Netistä ostetuilla lipuilla pääsee myös suoraan paattiin, eikä lähtöselvitykseen tarvitse jonottaa erikseen. Ilmastointi tosin on ylitehokas, eikä sitä voi itse säätää, joten neuletta niskaan, vaikka ulkona paahtaisi kuinka.

Hyppäsimme Tallinnasta Riikaan menevään Ecolinesin bussiin. Liput kannattaa ostaa etukäteen esim. netistä, koska bussi voi tulla täyteen, eikä vaihtoehtoja ole paljoa tarjolla (reitillä operoivia firmoja on toki useampi kuin yksi, mutta esim. iltapäivällä ei ollut kahden ja puoli kuuden välillä yhtään lähtöä). Hinnoissa on myös jonkin verran eroa. Meidän lippumme kustansivat 14 € kipale, kun taas toisen firman lippu yhtä pitkään kestävällä maantiematkalle olisi ollut 25 €. Ehkä sitten tasossakin olisi ollut eroa; meidän kuskillamme oli reipas "muut väistäköön pientareelle" -suhtautuminen ohituksiin (joita tehtiin paljon), omat paikkamme olivat lähellä pisteliään odöörin tarjoavaa puuterointihuonetta ja bussin interiööri aavistuksen kulahtanut. Mutta hei, loppumatkasta näytettiin romanttinen komedia ja bussi oli puolillaan reippaita mormoni-nuoria raamattuineen. Ja matkan varrella pääsee bongaamaan haikaroita!

Hotellivalinnat tuli tehtyä viime tingassa ja valintaperusteisiin kuului olennaisena asiana sijainti lähellä keskustaa JA bussiasemaa, joten jonkin verran piti tinkiä. Riikassa bunkkasimme Old City Boutique -hotellissa. Hotlan sijainti vanhassa kaupungissa oli loistava ja huone plus yleiset tilat kaikin puolin siistejä, mutta ikkunamme oli "sisäpihalle" eli hotlan baariin. Ei häirinnyt illalla, eikä tuolla vanhassa kaupungissa voi mitään mahtavia maisemia odottaakaan, mutta aamuyöstä (tai lähempänä aamua, whatever) siellä ilmeisesti roudattiin jotain kamoja, joten oli pakko laittaa tulpat korviin. Toisenlaista iltamaisemaa oli tarjolla Radissonin Latvijasta, jossa isovanhempani majoittuivat ja jonne teimme illalla yllätysvisiitin. Seuraava räpsy on otettu heidän huoneestaan.

Riikan keskusta-alue on kaiken kaikkiaan niin kompakti ja pieni, ettei mikään ole kaukana. Toisaalta se on myös äkkiä koluttu (jos jättää ostarit väliin), joten pari päivää riitti mainiosti sekä kaupunkilomailuun että päiväretkeen Jurmalaan, jonne pääsi junalla reilussa puolessa tunnissa. Kilometritolkulla rantaviivaa,  ränsistyneitä huviloita, prameilevia huviloita ja kaikkea siltä väliltä.

Riikassa suositukset jollekin pikku baarille Powder Towerin lähellä (Torna iela), jossa oli rento meininki ja rokkikeikkaa terassilla. Valkosipuliravintola Kiploku krogs (Jekaba) oli myös oikein jees ja pasta maukasta Del Popolossa (Jana iela 8). Vanhassa kaupungissa oli kaunista ja puistot siistejä ja nättejä.

Samoin kannattaa piipahtaa aseman takana keskustorilla katsomassa torimeininkiä ja hienoja zeppelinihalleja, joita ei ole koskaan käytetty mainittuun tarkoitukseen:

Parin korttelin päässä hallien takana sijaitsee ilmeisesti yliopistokäyttöön kuuluva ja silmiinpistävän jenkkityylinen rakennus, jonka ylätasanteelle pääsee ihailemaan maisemia parin euron pääsymaksulla:

Reissun seuraava pysäkki oli Pärnussa, jossa vietimme kaksi yötä. Kesäkaupunki ei tarjonnut ihan parasta rantakeliä kuin saapumispäivänä, vaan sadetta tuli ja välillä reippaalla kädellä. Ehdimme kuitenkin ekana päivänä bongata kävelylenkin varrelta sekalaisia myynnissä olevia pikku mökkejä...

 
 ...ja syödä georgialaisessa ravintolassa sekä kuunnella illalla jazzia sievän eko-henkisen kahvilan terassilla (kahvilan nimeä en muista, mutta katu oli muistaakseni Pühavaimu). Toisena päivänä sää oli tosiaan epävakaa, minkä hyvänä puolena voitaneen pitää sitä, että tulimme paenneeksi sadetta Villa Ammendeen. Ruoka oli todella hyvää, hinnat edulliset (esim. messevän kokoinen kakkupala 2 €), palvelu ystävällistä ja paikka idyllinen. Sovimme sinne farkuissa ja tennareissa kuin... nooh.

 
Tuolla olisi kyllä majoittunut epäilemättä mukavammin kuin omassa "sijainti ja saatavuus ratkaisee" vaihtoehdossamme St. Peterburgissa. Sijainti oli tosiaan keskeinen ja majoittuminen Pärnun vanhimmassa rakennuksessa periaatteessa hyvä idea, mutta mukavuudet eivät olleet ihan 2000-luvulta; ei ilmastointia, ei baarikaappia, 14 tuuman putkitelkusta näkyi vain kaksi paikallista kanavaa ja hotlan yleisilme hieman... kulunut (kokolattiamatto käytävillä ei ehkä olisi ollut se mun valinta). Lokkien kirkuna ja läheisen yökerhon ääneet olisivat varmaankin pitäneet hereillä, jos olisi ollut niin kuuma, että ikkuna olisi täytynyt pitää auki.


Iltaa vietimme paikallisessa jazz cafessa, jonka terassailla oli tarjolla bossanovaa livenä ja kahvin lisäksi ruokaa. Ruokaa ei voi suositella, mutta tunnelma oli leppoisa.

Tallinnassakin hotla Metropol oli valittu käytännöllisin perustein; sijainti lähellä satamaa ja samalla kävelymatkan päässä bussiasemalta (mulla pelkkä reppu, mutta miehellä rinkka selässä). Bonuksena sauna huoneessa, mille tuli käyttöä, kun vettä satoi illalla reippaasti. Ehdittiin kuitenkin hyvin käydä  Kadriorgin puistossa ja Kumussa, samoin kuin pyöriä vanhan kaupungin katuja ja katsella maisemia.

Paluupäivänä jätimme kamat hotlaan säilytykseen ja kävelimme alkuun Kulttuurikilometri-reittiä pitkin. Reitin varrelta löytyvässä Eesti Disaini Majassa puolisoni ihastui kanisteriin tehtyyn valaisimeen ja kävi lopulta poimimassa sen talteen ennen kotiinpaluuta. Viherhuonettamme valaisee syysiltoina tällainen valonlähde:

Lounassuositus menee Bonapartelle (Pikk 45). Ihana sipulikeitto ja lasillinen valkkaria riittivät pitkälle, ennen lähtöä kävin lisäksi noukkimassa smoothien Rotermanni-korttelin Boostista. Sen jälkeen kelpasi lillua Viikkarin kyydissä kohti kotia.

Siivousassistentti

Lemmikkitaloudessa siivoaminen on hieman haastavaa. Jotenkin nuo nelijalkaiset karvakasat, joista toisesta irtoaa arvioilta painonsa edestä karvaa joka viikko ja toisella taas on likaiset tassut, ovat aina tiellä. Joko ne pyörivät jaloissa tai parkkeeraavat itsensä levolle väärään paikkaan. Yrittää sopii esimerkiksi pedata sänkyä, jonka on vallannut elävä puuhka:

Puuhka ei suinkaan luovu paikastaan suosiolla. Fine, jääköön siihen:

Pian lakanan alta kömpi ulos närkästynyt siivousassistentti, joka siirtyi tarkkailemaan tilannetta sivummalle. Pussilakanan kanssa viuhtominen herätti kuitenkin kissan metsästysvietit ja neiti kynsineen palasi rikospaikalle. Lopulta sopu petaustouhuista saatiin aikaiseksi:

Puuhka siirtyi urakan päätteeksi ansaitulle levolle takaisin lähtöpisteeseen:

Poikkeuksellisen helppo keikka tällä kertaa. Kissi on ilmeisen väsynyt vietettyään vajaan viikon vierailla metsästysmailla toisen palvelushenkilökunnan hoivissa, joten lakanoiden metsästys oli varsin laiskaa.

Lomapuolikas pikakelauksena

Nyt kun puoli Suomea on palannut kesälaitumilta takaisin sorvin ääreen, on hyvä paikantaa oma sijaintinsa lomakartalla. Seuraavassa siis suuripiirteisen summittainen katsaus siihen, mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä kahtena ensimmäisenä lomaviikkona.

• Olemma tehneet yhden päiväretken Billnäsissä, jossa oli heinäkuisena hellesunnuntaina sulkemisajan lähestyessä aika kuollutta. Näyttelyt olivat ihan mielenkiintoisia (eikä kukaan tuolloin ollut meille mitään lippuja myymässä, vaikka nettisivujen mukaan näyttelyt ovat maksullisia myös varsinaisten tapahtumien ulkopuolella, beats me...), samoin puutarhapuoli.

 

• ...ja käväisseet kotimatkalla Mustion linnassa. Tai siis sen puistossa, jossa oli käytetty varsin persoonallista maisemointityyliä. Tapasimme myös kanoja.

• Toisella päiväretkellä suunta oli Porvoo, jossa ehdin syödä lounasta sekä Fredrikan Lähteessä että Cafe Cabriolessa. Ensiksi mainittu tarjosi kelpo kasvisruoat mukavassa miljöössä, mutta kaffe oli kuulemma tavallista sukkamehua. Paikka järjestää myös kaikenlaisia hyvinvointiin liittyviä tapahtumia ja samassa tilassa sijaitsee myös jooga- ja meditaatiokeskus. Jälkimmäinen paikka taas kuuluu Porvoon käyntien vakiokalustoon, mutta lounas jätti tällä kertaa vähän toivomisen varaa; falafelien nimellä kulki jotain älyttömän suolaisen ja jauhoisen makuisia kasvispihvejä. Salaattipöytä puolestaan oli ihan jees, mutta ehkä seuraavalla kerralla sorrun mieluummin konditoriatuotteisiin tai kotitekoiseen jäätelöön. Kahvituomisia ja karkkia haimme Skafferista, muuten pyörimme hikoilemassa vanhan kaupungin kaduilla.

• Vakuutuimme Princestä.  
• Jännitimme HJK:n Champions League -karsintoja paikan päällä, kun broidi sai järkättyä lippuja puoleen hintaan (eivät ne toki muutenkaan kovin kalliita ole). Ensimmäisessä pelissä tuli todistettua UEFA-historiaa, niin suurinumeroisesti (10 - 0) HJK rökitti Bangor Cityn. Jälkimmäinessä taas oli jännitystä ja kehnompi lopputulos, mies päivitteli jälkikäteen Muurisen "kunto loppui" -selitystä...
• Äidin kanssa kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa. Ehdimme syödä hyvin (ja juoda venäläiset oluet) African Kitchen -ravintolassa kattoterassilla - äiti kehui vuolaasti omaa kalaruokaansa, oiskohan ollut menun numero 53 ja mun Efo Soya oli myös ihan kelpo ja erittäin edullinen. Paljoa muuta emme sitten ehtineetkään tehdä kuin kipaista Stockkalle (löysin alesta Max & CO:n simppelin hameen) ja kävellä sieltä reippaasti takaisin kohti satamaa vain Kaubamajan vaatepuolen pikaisesti silmäillen (jäi jopa kosmetiikkaosasto kokonaan väliin, täytyy korjata tilanne ja pian!). Viikkarilta ostin juotavia ja Guerlainin Aqua Allegoria Jasminoran. Se tuoksuu ihkaoikeasti jasmiinilta ja pullokin on kaunis kuin kukkanen! Näköjään taas limited edition, pitäisiköhän hamstrata lisää varastoon...
• Helteistä on nautittu niin Lauttasaaren, Marjaniemen ja Hanikan rannoilla kuin myös puistoissa ja parvekkeella. En pidä uimisesta enkä myöskään kovin paljoa auringossa köllöttelystä, mutta helteen edessä on antauduttava. Onneksi on aurinkovoiteet ja varjopaikat. Rantaeväitä haimme Liike 51:stä, jossa leipä oli tuoretta ja hyvää, siiderit ja limut kylmässä ja palvelu hyvää. Peukku tälle, sääli ettei ole ihan bussimatkan varrella.
• Liikkuminen on tapahtunut fillarikyydillä ja pidemmät reissut omalla autolla, julkisten kyydissä ei ole tullut istuttua kertaakaan. Sama tosin pätee koko kesään eikä ainoastaan lomaan.
• Perjantaina harrastimme todellista lähiseutumatkailua ja kävimme ensin syömässä (ja pitämässä kaatosadetta) Viikin kartanossa runsaan lounaan, minkä jälkeen pyöräilimme kaupunkiin ja ehdimme juuri ja juuri nauttimaan ilmaisesta taiteesta Tennispalatsiin. Hannes Heikuran Dark Zone oli oikein hieno, mutta tykkäsin kyllä myös Kultainen metsä -näyttelystä. Ja museokaupasta; sieltä tekisi aina mieli hamstrata lisää vanhojen näyttelyiden julisteita, mutta tällä kertaa mukaan tarttui vain postikortteja (10 kpl eurolla, ei voinut ohittaa). Lipuista säästyneet rahat (heh!) tuli tosin käytettyä hyvin hetki myöhemmin, kun kävimme Kiseleffin talossa: macaronet Patisserie Teemu & Markukselta ja smoothie (ja miehelle peruskahvi) Ciao Caffésta maistuivat erinomaisilta myös take awayna, jolloin pääsimme nauttimaan ne Havis Amandan takamusta tuijotellen. Muuten en kyllä oikein tiedä mitä mieltä olen Kiseleffin rempasta. Paikka on nyt kovin kliininen (yleisilme tyyliä harmaa muovimatto, jei...) ja käsityöläiset on siirretty alta pois, mutta toisaalta siellä on nyt kivoja kotimaisia pikkuliikkeitä ihan paraatipaikalla ja niissä taas ilme on myös ihan erilainen. Kuten Samuji, Lumi, Globe Hope ja Tiia Vanhatapio. Aika hiljaista oli myös vielä talon sisätiloissa, eivät ole ilmeisesti sen paremmin turistit kuin paikalliset oikein huomanneet remontista kuoriutunutta taloa. 
• Toisentyyppisestä "kotiseutu tutuksi" -keikasta tarkempi raportti täällä.
• Muuten tässä on tullut lähinnä nukuttua tolkuttoman paljon, luettua hävyttömän paljon naistenlehtiä, käytyä saksimassa pää ulkoisesti kuntoon kampaajalla, stressattua matkasuunnitelmista noin ja näin (miehen passi löytyi kuin löytyikin - edellisellä reissulla lentokoneessa lueskellun kirjan väliin huolella arkistoituina), kauhisteltua maailman pahuutta ja etsittyä arjen pieniä iloja , tapailtua kavereita kylässä ja kävelyillä (luontohehkutukseen lisättävä kunniamaininnalla Viikin pelloilla laiduntavat lehmät), syöty välillä liikaa ja epäterveellisesti, käyty pari kertaa hikoilemassa lenkkipolulla ja salilla. Ja niin poispäin. 

Ei siis mitään ihmettä ja kummaa, mikä IMO onkin lomailun perimmäinen idea. Reissaaminen on sen verran stressaavaa, että epäilen tarvitsevani edessä olevan minimatkankin jälkeen palautumisaikaa. Ei näin vanha ja takakireä näet jaksa repiä ja riuhtoa. Tulee vaan stressi ja ahdistus.