En kuulu siihen ihmisryhmään, joiden päässä naksahtaa tähän aikaan vuodesta jouluvaihde vitoselle. En varsinaisesti inhoa joulua, enkä koe tarpeelliseksi puhista sen kaupallisuudesta tai kauppojen äänisaasteena toimivista joululauluista. En kuitenkaan ole itse ottanut tavaksi suorittaa erinäisiä joulunalus- tai joulurutiineita, minkä huomaa ehkä jo tämän tekstin sisältämien negatiivisesti sävyttyneiden ilmaisujen määrästä.
En ole esimerkiksi koskaan lähettänyt joulukortteja, enkä ole avannut kuvitteellisia kalenteriluukkuja edes klassisesta kaljakorikalenterista. Omassa kodissani ei ole tuoksunut joulukuusi, eivätkä sitä ole jouluvalot valaisseet tai joulukoristeet kaunistaneet. Kodissani eivät myöskään ole joululaulut kaikuneet; mitä nyt olen joskus häirinnyt naapureiden rauhaa kuuntelemalla Radio Helsingin Paskalistaa, mutta sitä tuskin lasketaan.
Joululahjoissa olen ehdottomasti aineettomien lahjojen kannalla. Roinaa on riittämiin ja sen metsästäminen tukossa olevista kaupoista ja niiden aattoa kohti tyhjeneviltä hyllyiltä on lähinnä ahdistavaa. Lasten lahjomisen nyt jossain määrin ymmärrän, mutta siinäkin mennään helposti liiallisuuksiin ja pahasti. Niin myös omassa lapsuudessani ja pitkään sen jälkeen; vasta viime vuonna sain rummutettua ainakin jossain määrin läpi idean korvata perheen (jolla tässä tarkoitetaan vanhempiani ja veljeäni) sisäinen lahjonta esimerkiksi lähtemällä kimpassa reissuun joulun jälkeen.
Olen kuitenkin aikeissa antaa pikkusormen kodin koristautumiselle ja - vielä järkyttävämpää - askartelulle. Kellarissa nimittäin on asustellut jo pari vuotta erinäisiä tapetinjämiä sekalaisista enemmän tai vähemmän onnistuneista projekteista (note to self: tapetointiprojektia ei kannata ajoittaa esimerkiksi samaan aikaan futiksen EM-kisojen loppuottelun kanssa, voi tulla rumaa jälkeä). Ajatuksena olisi askarrella niistä seinälle joulukuusenkorvike, jota voisi koristella postiluukusta kolahtaneista kiiltäväpintaisista mainoksista leikellyillä kuvatuksilla. Tulisi niillekin käyttöä (note to self 2: hanki vihdoin se "ei mainoksia" -tarra oveen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti