Laatikkoleikkejä

Kissallamme on jonkinasteinen laatikkofiksaatio. Mitä pienempi sen parempi. Tässä muutamia esimerkkejä:

Niin. No. Yrittäväthän naisetkin usein ahtautua muutamaa numeroa liian pieniin farkkuihin. Mikseivät sitten kissatkin. 

Kinkuton joulu

Nyt aletaan olla siinä vaiheessa joulua, että keskivertosuomalainen lähenee kinkunsyönnin saturaatiopistettä. Rohkenen siis paljastaa oman kerettiläisen suhtautumiseni ruokaan, joka muodostaa monen joulupöydän keskipisteen. Suomessa vuosittain kulutetuista noin 6 500 000 kilosta joulukinkkuja ei siivukaan päädy minun lautasellani. En ole koskaan voinut sietää joulukinkun hajua enkä makua. En muutenkaan välitä lihasta, mutta kinkun suosio on mielestäni aivan käsittämätön ilmiö.

Lapsuudessani "hyi, yök, en syö" -asenne kohdistui kinkun lisäksi suurimpaan osaan muitakin perinteisiä jouluruokia. Tämä johti pelkistetysti siihen, että omat joulusyöminkini typistyivät muussattuun perunaan ja jälkiruokien odotteluun. Sittemmin olen laajentanut repertuaariani, mutta kinkku ja kalkkuna ovat edelleen pannassa. Syyt tosin painottuvat lapsuudessa sovelletun aistiperäisen varovaisuuden lisäksi eettisiin perusteluihin.

Vaikka maailma ja suhtautuminen lihansyöntiin on muuttunut sitten 80-luvun, lihaton joulupöytä tuntuu olevan edelleen monelle kummastus ("millä te korvaatte kinkun?"). En ymmärrä, miksi kinkku pitäisi korvata, kun se ei koskaan ole ollut lautaseni keskiössä. Emme siis paista tofukinkkua tai valmista mitään muutakaan kinkun makua simuloivaa ruokalajia. Myöskään puuroriisiä ei tarvita, vaan sen voi korvata kotimaisilla vaihtoehdoilla, esimerkiksi ohralla.

Vastauksena kummasteluihin ajattelin lisäksi tarjota listauksen tämän vuoden jouluruoistamme. Uskon listan todentavan, että klassinen jouluähky on saavutettavissa myös ilman kinkkua ja kalkkunaa. Bonuksena tosin se, että ähky menee nopeammin ohi ja ruokapöydän ääreen voi siis palata nopeammin ja ilman pahoinvointia.

Ensinnäkin, joulupöydässä on suotavaa olla itse leivottua leipää. Puolisoni on ainakin kahtena vuonna kunnostautunut leipomalla pähkinäleipää ja saaristolaisleipää. Tänä vuonna osa leivistä leivottiin hieman ylikäyneeseen kotikaljaan, minkä lisäksi jääkaappi on kirjaimellisesti pullollaan simaa.

Leivän päälle sopii esimerkiksi avokadotahna tai punajuurihummus. Alkupaloihin kuuluu myös papusalaatti ja marinoidut herkkusienet. Kohtuullisen makeaa ja jouluisesti maustettua porkkana- ja bataattipiirakkaa voi syödä joko alkupalana tai jälkiruokana, kumpaakin variaatiota on testattu.

Laatikot eivät ole suurimpia suosikkejani, mutta variaatioita pitää testata. Tänä vuonna tuli tehtyä piparjuuren makuista punajuurilaatikkoa, bataattilaatikkoa sekä porkkanalaatikkoa ohrasuurimoista. Punajuurilaatikosta tuli uusi suosikkini, bataatti on parempaa piirakassa ja porkkanalaatikko ihan kelpo, mutta ei mitenkään erikoinen.

Laatikoiden kylkeen oli tarkoitus tehdä pähkinäistä mureketta ja linssimureketta, mutta kun puolisoni toi Hakaniemen halliin suuntautuneelta toivioretkeltään siikaa ja lohta, totesin niiden olevan ns. hienoista liioittelua. Ehkä jatkamme keittiöharrasteita tänään, sillä kalat on jo syöty, mutta laatikoita riittää.

Jälkiruokien suhteen yritin olla maltillinen. Tein vain sitruuna-jugurttijäädykettä, avokadojäädykettä ja piparkakkumuffineja.  Lisäksi jääkaapista löytyisi paria Maatilatorilta hamstrattua juustoa, mutta ne ovat vielä korkkaamatta. Aatonaattoon sisältyneet melko laajamittaiset juustomaistelut vanhempieni luona  vaikuttavat mitä todennäköisimmin tähän poikkeukselliseen koskemattomuuteen. Joulupäivänä keitin myös kattilallisen ohrapuuroa.

Ruokajuomat valitsin jälleen Viinistä viiniin -kirjan suosiollisella avustuksella. Alkossa totesin, että suunniteltujen vaihtoehtojen listan onkin syytä olla pitkä, sillä Arkadiankadun myymälän hyllyissä oli jo pari päivää ennen aattoa melkoisesti aukkoja. Pähkäilyn lopputulema valitsimme kaksi edullista, mutta hyvät arviot saanutta valkkaria; Les Fumées Blanches Sauvignon Blancin sekä Devil's Corner 9 Degrees Rieslingin. Jälkimmäinen oli makea, mutta ennakkoluuloistani huolimatta erinomainen.  

 

Kulinaristin keidas Kontulan ostarilla

Otsikko ei ole vitsi, vaan Kontulan ostarin perukoilla, uimahallia vastapäätä todellakin sijaitsee herkullista palestiinalaista, arabialaista ja pohjoisafrikkalaista ruokaa tarjoava pikkuruinen Al Zobeidi. Arkisin on kuulemma tarjolla noutopöytälounasta, me testasimme viikonlopun meze-tarjonnan. Paikka on pieni ja yllättävän siisti ja viihtyisä, keittiöstä tuleva ruoan tuoksu toivottaa tervetulleeksi heti ovelta. Pöytiä on vain muutama, joten varaus kannattanee, ellei halua ottaa riskiä turhasta pyhiinvaellusretkestä lähiön ytimeen.

Ruokalista oli kirjoitettu käsin A4:lle ja sisälsi sekalaista pientä parin kolmen euron annoshintaan, pääasiassa kasvisruokia. Tarkempia selityksiä ei ollut, joten jos ruokien nimet eivät ole tuttuja, kannattaa kysyä selvennystä ystävälliseltä tarjoilija-rouvalta. Tilaus kirjoitetaan omin käsin paperilapulle ja heti ei ehkä kannata periksi ahneudelleen; vaikka annokset ovat pieniä, ne ovat varsin tuhteja, erityisesti jälkiruoat. Peli ei myöskään ole menetetty, jos jotain jää tilaamatta, sillä tilausta voi täydentää matkan varrella.

Bonuksena se, että paikassa ei soi tilulilu-musiikkia eikä siellä ole alkoholitarjoilua, joten rauha on taattu. Testasimme mm. sydämenmuotoisia falafeleita, munakoisosiivuja hunaja-inkiväärikastikkeella, timjamileipää, kardemummakahvia ja baklawaa. Erinomaista ja edullista, kaksi henkeä soi itsensä täyteen 19 eurolla.    

TJEU:
Hesarin artikkeli
Eat.fi

Viimeiset popcornit Bristolissa

Pala ikäluokkani nuoruushistoriaa pyyhkiytyy ensi viikonlopun jälkeen pois Helsingin kulttuurikartalta, kun elokuvateatteri Briston sulkee ovensa. Aikanaan Bristol oli suuri ja moderni (muistatteko, kun Dolby Surround tuli Suomeen?), sittemmin se jäi uudempien elokuvakeskusten jalkoihin ja päätyi kymmenisen vuotta sitten toteutetusta remontista huolimatta suljettavien listalle. 

En lähde tässä yhteydessä tilittämään tuntojani Helsingin elokuvatarjonnan yksipuolisuudesta ja Tennarin teinilaumojen ärsyttävyydestä (kun eivät jumalauta osaa käyttäytyä elokuvissa eli pitää turpaansa ja kännykkäänsä kiinni). Sen sijaan tyydyn mainostamaan nostalgiahelmiä, joita peijaisissa on tarjolla varsin kohtuulliseen 5,5 euron hintaan. Jäähyväiset Bristolille tarjoaa monipuolisen setin klassikoita sanan monessa merkityksessä ja sali näyttäisi täyttyvän hyvää tahtia.

Itse aion sivistää itseäni ainakin... Conan - Barbaarilla. Hyvä Arska!

Lushista (henkistä) lievitystä lumikaaokseen

En onnistunut kuluneella viikolla lyhentämään työaikasaldoa aivan suunnitellulla tavalla, vaikka luminen säätila teki parhaansa edistääkseen tavoitteen toteutumista - työmatkoihin kuluva aika tuplaantui ja kahtena aamuna puoli kymmeneltä päättyvä aamuliukuma teki liian tiukkaa. Koska itsetuntemukseni pitää minut poissa ratista näillä keleillä ja koska julkinen liikenne on myös ollut jokseenkin epäluotettava kumppani, jumppakäynnit ovat tällä viikolla jääneet yhteen kertaan - huomenna toivottavasti toinen keikka. Olen antanut säälle periksi myös siinä suhteessa, että olen piipahtanut ladulla vain kerran ja sekin kerta jäi lyhyeksi, kun kantapää alkoi kiukutella.

Wii fit hieman helpottaa lumella saarretun liikkujan ahdistusta, mutta tällä viikolla oli jo pakko ottaa kovemman luokan mielialanpiristäjät käyttöön. Toisin sanoen marssin eilen töiden jälkeen Citykäytävän huumaavalta tuoksuvaan Lushiin hakemaan itselleni jotain mukavaa.

Mukaan tarttui pieniä "välttämättömyyksiä". Miten olenkaan voinut elää ilman sokerista minttusuklaa-huulikuorintaa, jonka voi syödä? Tai kuinka jalkani ovat selvinneet pakkasista ilman piparintuoksuista voidetta, jonka luvataan myös lämmittävän koipia? Ehkä astetta todellisempaan tarpeeseen tuli kiinteä mausteshampoopala, joka toimii hyvin reissussa (jos rehellisiä ollaan, niin tokihan valitsin senkin tuoksun perusteella). Näillä kun itseään hoitaa, eivät vaivaa paukkupakkaset, lumisade ja auraamattomat tiet!
Lisätukena taistelussa talviahdistusta vastaan käytettäköön kasmirhuiveja, villasukkia, huolella haudutettua teetä, tummaa suklaata, kuivattuja mansikoita sekä eilen hankittuja Wondersin talvisaappaita, jotka ovat ihanan pehmeät ja lämpimät.  

Mint Julips
Helping feet
new hair

Yhteenveto itsenäisyyspäivän skumppamaistelusta

Istuimme itsenäisyyspäivänä meillä iltaa kuohuvia maistellen ja kotimaisia musiikkihelmiä (tai "helmiä", näkökulma vapaa) kuunnellen. Kyseessä oli muiden maistelijoiden kuin itseni osalta sokkotesti, joten juomista esitettyjä arvioita eivät värittäneet hintaan tai alkuperämaahan liittyvät ennakko-oletukset.

Valitsin pruuviin Viinistä viiniin -kirjan ja Alkon ystävällisen myyjän avustuksella yhden edullisen cavan, yhden keskihintaisen australialaisen ja yhden samppanjan. Perusideana oli valita eri hintaisia, mutta hinta-laatusuhteeltaan hyviä ja ominaisuuksiltaan saman tyyppisiä juomia, jotka oli pisteytetty korkealle (kolmesta viiteen tähteä). Maistiaisvalikoima täydentyi vielä kavereiden tuomalla samppanjalla, joten kokoonpano oli seuraava:

1) Todellinen klassikko eli Freixenet Cordon Negro Brut. Hinta 9,5 €, viinikirjan pisteytys *** (laadukas ja hyvin tehty viini, joka sopii myös juhlaan), hinta-laatusuhde 1 (viini on edullinen ostos ja enemmän kuin hintansa arvoinen)

2) Australialainen Jansz Premium Cuvée Brut. Hinta 17 €, **** (viini on harmoninen kokonaisuus ja laadultaan erinomainen), hinta-laatusuhde 1.

3) Bruno Paillard Brut Première Cuvée. Hinta 42 €, ***** (huippuviini, jonka kaikki tyylikkäät ominaisuudet loksahtavat kohdalleen), hinta-laatusuhde 1.

4) Veuve Clicquot Brut. Hinta 47 €, ****, hinta-laatusuhde 0 (viinin hinta vastaa sen laatua).

Yhteenvetona todettakoon, että kaikkia kuplajuomia pidettiin hyvinä. Riippumaton ja lahjomaton 10 amatöörin raati antoi kuitenkin suurimman suosion keskihintaiselle australialaisella; vain yksi piti eniten ammattilaisten suosikista, yksi cavasta ja kaksi kalliimmasta samppanjasta. Samppanjoiden erottaminen kuohuviineistä ei sekään ollut ongelmatonta, eivätkä maistajien makuhermot myöskään tunnistaneet klassikko-cavaa.

Ainoastaan yksi maistajista sai värisuoran eli tunnisti samppanjat ja erotti myös australialaisen ja cavan toisistaan. Puolustukseksi todettakoon, että viinejä ei maisteltu rinta rinnan eikä aina ihan puhtaista laseista, koska talouteen ei kuulu niin kattavaa lasivalikoimaa, että tämä olisi ollut mahdollista. 

Hankintalistalla hiihtokamppeet

Tähän on tultu. Aikainen talvi ja juoksukelvoton kantapää saivat allekirjoittaneen ottamaan aimo harppauksen kohti suomalaisuuden alkulähteitä. Toisin sanoen aloin kuluneella viikolla katsella hiihtotarvikkeita sillä silmällä. Monta loskatalvea lähinnä kumppareissa lampsineena ja kaupungissa kasvaneena (no, myönnetään, keskuspuiston kyljessä, joten se siitä selityksestä) sekä koko aikuisikäni kerrostalossa asuneena jouduin aloittamaan kartoituksen yleisluontoisella googlettelulla.

Opin nopeasti, että alalla on tapahtunut melkoista kehitystä viimeisten omakohtaisten kokemusteni jälkeen; ne ajoittuvat arvioni mukaan jonnekin 90-luvun alkupuolelle. Ehkä, en ole varma. Todennäköisesti viimeisimmät kokemukset ovat olleet liian traumatiosoivia ja siksi ne ovat pyyhkiytyneet mielestä pois (varmuudella kuitenkin muistan tilanteen, jossa yritin edetä jossain päin Maununnevaa melko loivaa ylämäkeä, mutta suksien ns. äärirajoille virittynyt luisto sai minut ottamaan lähinnä takapakkia).

Selvittelyn perusteella ja oman luonteeni tuntien tulin siihen lopputulokseen, että jos jotain lähden kokeilemaan, sen pitää olla mahdollisimman huoltovapaa suksi. Todennäköisyys sille, että sukset jäisivät parveketta komistamaan, on melko korkea, jos niitä pitää jatkuvasti voidella (pieleen...) ja putsata erilaisilla pito- ja luistovoiteilla.

Markkinoilla on nykyään suksia, joille luvataan hyvää pitoa ja luistoa kaikissa sääolosuhteissa, ilman voitelua. Homma perustuu pohjan pinnoitteeseen, jonka kuulemma pitäisi sopeutua nopeasti erilaisiin sääolosuhteisiin. Verkkokeskusteluissa toiset kehuivat näitä moderneiksi ihmevehkeiksi, toiset taas suhtautuivat melko epäilevästi. Ensimmäinenä mieleen tulee se, että nyt on tarjolla laiskan kaupunkilaisen suksi, joka on tasaisen huono säässä kuin säässä. Toisaalta, kai kehitys kehittyy ja täytyy tällaisen ratkaisun ainakin mainitulle kohderyhmälle olla parempi vaihtoehto kuin jatkuvaa huoltoa vaativa setti. Kotimaiset karhut saivat joka tapauksessa keskusteluissa suopeimmat arviot.

Tuumasta toimeen, suksikauppa on käynyt kiihkeänä, joten pian lienee tarjolla "ei oota" ainakin tällaiselle keskimittaiselle naiselle. Käytyäni vilkuilemassa Mikonkadun Intersportin uhkaavan Karhuttomia hyllyjä (nettisivujen mukaan pitäisi kuulua valikoimiin) siirryin Stockmannin kantispäivän ryysikseen todetakseni, että Karhuja löytyy, mutta hyllyt eivät niitä varsinaisesti notku. Eipä siinä muuta kuin pikaratkaisuna keräämään koko pakettia; ostin perusmallin (Centra) ja myyjän suosittelemat Fischerin monot ja sauvat. Ja suksikassin. Ja puhdistusainetta. Sitten kiireesti kassalle pyytämään paketille väliaikaista sijoituspaikkaa kassan takaa, koska oikeastaan olin menossa kampaajalle ja jumppaan, minne en ajatellut ostoksiani raahtata. Ensiksi mainitusta olin sitä paitsi jo vähän myöhässä, mutta niin on säännöllisesti myös kampaajanikin, joten ei hätää.

Kärsimätön kun olen, en malttanut odottaa testausta, joten illan pimennyttyä vein pumpissa rääkätyt koipeni vielä ladulle. Ei mikään kaunis näky; mitä ilmeisimmin hiihtäminen (jos nyt koskaan olen osannutkaan hiihtää hyvin, epäilen sitäkin) on jotain ihan muuta kuin pyörällä ajo. Lisäksi suksissa on "sisäänajovaiheessa" pitoa liiaksikin. Nettisivuilla ainakin luvataan, että luisto paranee, toivoa siis on. Jos ei muuta niin ainakin treeni oli tehokasta, kun sai kunnolla repiä ja vääntää pitkin peltoja, mutta ei tuo vielä kovin nautinnolliselta tuntunut. Osasyy saattaa olla olemattomat ladut, jotka märkä sade oli muussannut. 

Intoa kuitenkin riittää ja tehojahan tuolta haetaan, ei tyylipisteitä. Tämä päivä pitäisi tosin pyhittää palauttaville harjoituksille ja levolle, vaikka tekisikin mieli lähteä haastamaan välineitä uudelle testaukselle. Toisaalta pitäisi ensin päivittää ulkoiluvarusteita; tarvitsisin ainakin paremmat hanskat, välikerraston ja kaulurin tms. Todellista välineurheilua näemmä.