Sisulla sinnitelty syyskuu

No huh. Syyskuu alkaa tässä vedellä viimeisiään, ja allekirjoittanut on valmis suosiolla siirtymään kalenterissa seuraavalle välilehdelle. Töissä on saanut lisätä loman jälkeen kierroksia oikein urakalla, mutta se ei sinänsä ahdista; haasteet lähinnä virittävät uuteen iskuun. Valitettavasti näitä työrintaman uusia kuvioita varjostamassa on ollut ns. poikkeuksellisen hankalia vuorovaikutustilanteita, minkä lisäksi samaan jaksoon on ajoittunut koiran sairastelua ja sen johdannaisena huolta ja valvomista. Tämän seurauksena mä olen ollut himpun verran stressaantunut ja huolella väsynyt, ei paras mahdollinen yhdistelmä tässä vaiheessa vuotta (pilasi, perhana, vieläpä syyskuun parhaat viikot osuessaan R&A -festareiden päälle, yksi vaivainen leffa tuli käytyä katsomassa). Stressaantumisen huomaa lähinnä unen laadusta ja satunnaisista ahdistavista unista. Ensi viikolla selviää, näkyykö se myös verikokeista, joissa kävin työterveystarkastusta varten...

Nyt on joka tapauksessa ainakin koira saatu kuntoon (ilmeisesti siltä oli koipi venähtänyt tai joku rasitusvamma vaivana, meni ohi parissa viikossa kipulääkekuurin avulla) ja töissä verenpainetta nostattanut työjarru siirtyi suosiolla sivuun projektista, joten alkaa näyttää valoisammalta. Toivottavasti työfarssiin voi pian suhtautua opettavaisena kokemuksena ja keskittyä ns. itse asiaan ratakiskon vääntämisen sijasta. Ja toivottavasti fillarointikelit jatkuvat hyvinä myös ensi kuussa, päivittäiset happihypyt kelpo sykkeellä auttavat hyvin tasaamaan sitä verenpainetta *hymiö*

Liikuntaviikot 22 ja 23

Viikko 22

• pyörällä työmatkat ja yksi salikäynti, 113 km
• torstaina Power: lämmittely 4,5 kg/pääty, askelkyykky 7,5 kg/pääty, penkkipunnerrus 6 kg/pääty, selkä 7,5 kg/pääty, olkapäät 3,5 kg/pääty, ojentajat 4,5 kg/pääty, hauis 3,5 kg/pääty, kyykky 8,5 kg/pääty, vatsat
• lauantaina pilates

Viikko 23

• pyörällä työmatkat ja yksi salikäynti, 100 km
• torstaina Power: lämmittely 5 kg/pääty, askelkyykky 8,5 kg/pääty, penkkipunnerrus 6 kg/pääty, selkä 7,5 kg/pääty, olkapäät 3,5 kg/pääty, ojentajat 4,5 kg/pääty, hauis 3,5 kg/pääty, kyykky 9,5 kg/pääty, vatsat
• lauantaina lenkki 5,01 km, 28:57.80 min, 5:47 min/km, keskisyke 162

Näköjään lihaskunto pysyy about ennallaan, vaikkei jumpilla kävisi paljoa kääntymässä. En tosiaan ole "kehittynyt" näillä max. kerta viikossa treeneillä näin paljon (vrt. tilastoinnin lähtötilanne), vaan kyse on lähinnä siitä, että olen varovasti lähestynyt ns. normaalisuoritusta. Jalkalihaksia en uskalla paljon tuota enempää kiusata, kun pelkään polveni puolesta - niissä kuitenkin "hyvinä aikoina" olen nostanut niskaan niin paljon kuin saan käsilihaksilla nostettua (mikä ei superpaljoa ole, taisi enkat olla 13,5 kg/pääty plus tanko, joka painaa muistaakseni kilon). Selkälihasliikkeissä (maastaveto ja kulmasoutu) en pystynyt juuri tuota 7,5 kg/pääty enempää vetämään silloinkaan, kun kävin melko säännöllisesti sen 2 krt/viikossa lihaskuntojumpassa ja lisäksi salilla; ranteissa ei ole pitoa eikä voimaa, vaan sen 4 - 5 minuutin biisin mittainen kappaleen loppupuolisko on aina yhtä tuskaa. Olkapäät on tässä sarjassa tosi rankka, muut yläkropan vedot varmaan keskitasoa.

Lenkin tarkan tilastoinnin (ja nopeudessa kirimisen) taustalla on uusi leluni, eilen ostettu Garmin Forerunner 210. Vanha perus-Suuntoni sanoi sopimuksensa irti about kuukausi sitten, mistä lähtien olen arponut uuden reissukumppanin valintaa. Miehellä on Garminin vanhempi malli, mihin on ollut ilmeisen tyytyväinen, mutta mun silmiini se on vaikuttanut isolta möhköltä, jota pitää jatkuvasti latailla. Nyt huomasin, että kehitys on kehittyyt ja parissa tuoreessa mallissa (tuon 210:n lisäksi 110) on jo vähän sirommat ulkomitat. Naisten ja miesten malleissa (en kyllä huomannut muuta eroa kuin värin, hmmm...) myytävä 110 olisi ollut edukkaampi, mutta 210:ssä oli enemmän toimintoja (en nyt heti muista mitä, mutta jotain todella olennaista epäilemättä, heh...), neutraali musta väri ja ehdottomana bonuksena tekstiilisykevyö (möhköversion tavallinen vyö vaikuttaa panssarilta, joka ei pysy kapean rintakehäni ympärillä hyvin paikallaan). Hinta Verkkokauppa.comissa oli 189, 90 €.  

Laitteen paras toiminto on reaaliaikainen ja ilmeisesti varsin tarkka GPS, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon se syö akkua. Tämä laite kuin Suunnon ja Polarin mittareista poiketen toimii litium-akulla, jota pitää sitten muistaa ladata. Raportoin myöhemmin siitä, kuinka hyvin puhtia riittää ja pitävätkö lupaukset paikkansa. Samoin tuo tekstiilivyö on mulle uusi tuttavuus, sen pitäisi olla tavallista vyötä mukavampi (joo, pitää paikkansa), mutta se on kai tarkempi puhtauden suhteen eli saattaa hukata sykkeen, jos sensorit ovat möhnässä. Käyttö vaikuttaa ainakin kohtuu helpolta eli onnistuu pikakäyttöoppaan avulla ja pienen säätämisen jälkeen sain myös tiedot siirrettyä usb:llä Garmin Connect -ohjelmaan, mikä sitten mahdollistaisi tarkemmat hifistelyt ja treenisuunnitelmat. Reitin lisäksi näkyviin saa mm. korkeuserot ja GPS on tosiaan iPhonen GPS:ää parempi, vaikkakin hakee alussa satelliitteja jonkun tovin. Saa nähdä jaksanko sen kanssa säätää esim. työmatkoilla, mutta juoksulenkeille oikein toimivalta kirittäjältä vaikuttaa.

To be continued... (jos polvi ja mieli antavat myöten)

Kesäkeittiön kuumin kokoonpano

Nooh, ehkä pientä liiottelua otsikossa, mutta teki mieli nostaa peukkua näille seitsemälle suosikilleni.

1. Clipperin teet kuuluvat kuivakaapin vakiokalustoon sekä kotona että toimistolla, kuvassa Ginger & Apple. Syksyllä koukutuin merkin lakritsiteehen ja koin epätoivon hetkiä, kun kyseinen maku oli useita viikkoja kaikkialta loppu. Muilta merkeiltä en ole löytänyt mitään täysin vastaavaa; clipperin versiossa on pelkkää lakritsinjuurta ja maku ihanan makea. Bonuksena merkin tuotteissa nätit pakkaukset. 
2. Alpron suklaan ja vaniljan makuiset soijamaidot (huom. ne versiot, joissa on tavallista vähemmän sokeria) ovat pitkään kuuluneet herkuttelusuosikkeihini, mutta ne ovat todella makeita (myös sinä vähemmän makeana versiona), mikä ei aina ole pelkästään hyvä asia. Maustamaton soijamaito maistuu mun makuuni vähän tunkkaiselta ja kauramaidosta en ole vielä löytänyt tetrakokoista suosikkia, joka olisi kätevä napata esim. treenikassiin mukaan (litran pakkauksista suosikkini on Rainbow). Hasselpähkinään suhtaudun yleensä pienellä varauksella, en esim. pidä hasselpähkinäsuklaasta, mutta tämä on yllättävän hyvää. Keväällä kaupan hyllyihin on ilmestynyt Alprolta myös mantelimaitoa, jota en vielä ole ehtinyt testata.
3. Hartwallin Jaffan keväinen mainoskamppis on saanut mut himoitsemaan lapsuuden suosikkiani, punaista jaffaa. Valitettavasti Hartwallin kohdalla nostalgiatrippi on jäänyt vain Erik Bruunin mainoskuviin, hyllyistä ei löydy aitoa ja oikeaa, vaan jotain epämääräisen väristä stevia-versiota, johon en ole uskaltanut kajota. Pirkan versio oli aika hyvää, mutta liian makeaa. Parhaaksi olen todennut Laitilan Messinan. 
4. Urtekram maapahkinatahnaan koukutuin jo aikaa sitten. Mulla oli lapsuudesta jäänyt kuvitelma, jonka mukaan maapähkinävoi linkittyi ällömakeaan Nutellaan (jossa on itse asiassa suklaan lisäksi hasselpähkinää, eikä maapähkinää - tässäpä taitaa olla toinen syy hasselpähkinärajoitteisuuteni)  eli itse en olisi purkkiin alun perin tarttunut. Mies kuitenkin oli ostanut tahnaa afrikkalaishenkisiin kokkailuihin ja päädyin maistamaan. Hieman suolainen, reippaan rasvainen maku, mmmmmmmm.... Eli nykyään vedän sitä tyytyväisenä suoraan purkista...
5. St Dalfourin hillon kylkeen olisi itse asiassa pitänyt kuvata yksi kevään leipäsuosikeista eli ruispaahtis. Paahtoleipä + Oivariini + marjaisa / hedelmäinen hillo = rakkautta. Mies jopa innostui hillomestariksi ja duunasi purkkikaupalla sitruunainkiväärihilloa. Tuli tosi tiukkaa tavaraa, nam. 
6.  Mä en ole teinivuosien Pringles-huuman jälkeen lämmennyt sipseihin. Ennen kuin löysin Linkosuon ruissipsit, erityisesti Sour Cream -versiona. Voin vedellä suoraan pussista ja melkein koko pussin kerrallaan (kas kumma kun vähän tuli jano). Eikä tule huono olo, kun rasvan määrä on maltillinen ja kuitujakin piisaa! Ei nyt ehkä sipsinarkeille toimi kuin hätätilakorvikkeena, jos siis hakee sitä rasvan ja suolan superkomboa. 
7. Ja kun jano tulee, sitä voi hyvällä mielellä lääkitä Belvoirin tuotteilla. Tuo Raspberry & Rose Cordial maistuu aivan ihanalta vissyn kanssa, eikä sisällä mitään keinotekoista. Kepittää kaupan vadelmalimut mennen tullen. Joulun tienoilla litkin saman merkin talviversiota glögin sijasta pullokaupalla ja kaikki muutkin testaamani maut ovat olleet hyviä. Ja ah kuinka nätit pullot!

Kuvakavalkadin ulkopuolelta kunniamainintana vielä Valion lohkeava sitruunajogurtti. Sitruunajogurtteja ei markkinoilla juuri ole, joten nappasin heti ostoskoriin, kun maitohyllyn perukoilta tämän uutuuden bongasin. Sopivan rasvainen, hyvä lohkeava rakenne ja sopivasti myös makeutta. Myös saman sarjan mustikka toimii, raparperi (?) ja maustamaton on vielä testaamatta.

Hmmmm. Taas on nälkä, kumma juttu.

Liikuntaviikko nro 21

...ja realiteettien vastaisku. Ajatuksena oli, että tässäkin toteutuisi työpaikoilta tuttu "sitä saa mitä seurataan" -periaate eli että liikuntaharrasteiden kirjaaminen muistiin automaattisesti lisäisi niiden monipuolisuutta ja määrää. Ilmeisesti sisälläni asuu sittenkin hyvin pieni kapinahenki suorituskeskeisyyttäni vastaan,  koska ainakin ensimmäisellä nimenomaisen seurannan viikolla treenipäiväkirjan sivuille tallentui lähes pelkästään pyöräilyä, yhteensä reilut 130 km. Ja siitä suurin osa oli työmatkapyöräilyä eli hyötyliikuntaa. Lisäksi yksi kauppareissu ja lauantaina kaupunkiin, mistä kyläilemään Pasilaan ja edelleen viisuvalvojaisten päätteeksi himaan eli ei varsinaista himotreeniä niissäkään. Välineenä toimi (öljyämistä kaipaava) Nishiki 401 ja Rossano sai viettää aikaa vain pyöräkoukun jatkeena.

Pyöräilyn lisäksi lönkötin vain yhden lyhyen juoksulenkin (4,81 km / 29:40 min), minkä lisäksi (nooh, tämän sentään voi laskea seurannan voimaannuttavan vaikutuksen piikkiin) venyttelin neljänä päivänä 10 - 20 minuuttia kerta ja yhtenä päivänä keppijumppailin vartin. Mutta kertaakaan en päässyt salille enkä jumppaan; viikolla ei jaksanut, viikonloppuna ei ehtinyt.

Ehkä lihaskuntotreenin puutetta tai väärän pyöräilytekniikan syytä, mutta polvet vähän oikuttelevat. Ei mitään varsinaista kipua, mutta vähän omituiselta tuntuu välillä. Seuraillaan...

Liikuntaviikko nro 20

Mä olen käytännössä aina terveenä ollessani liikkunut säännöllisesti, mutta en mitenkään suunnitelmallisesti ja kehitystäni (tai sen puutetta) seuraillen sen jälkeen, kun joskus muinoin teini-iässä lopetin joukkueurheilun. Sen jälkeen ainoa säntillisempi yritykseni jotain päämäärää kohti ajoittui parin vuoden taakse, jolloin juoksukoulukärpäsen puraisemana tähtäsin Tukholman puolikkaalle. Se into tyssähti lopulta siihen, että hajoitin futiksessa kantapääni muutama viikko ennen määräpäivää sillä seurauksella, että jo pelkkä kävely oli pitkään tuskaista.

Yleinen trendi harrasteissani on seurannut vuodenaikoja; syksyn ja talven tullen enemmän sisäliikuntaa eli käytännössä Elixian jumppia, keväällä kaivan lenkkarit ja fillarit (kyllä, tätä nykyä monikko...) esiin. Ulkoliikunnassa alku on aina kankeaa; askel ei kulje, polvi kipeytyy, kurkku kipeytyy, ilmassa on liikaa katupölyä tai siitepölyä, välineissä on vikaa, valivali...

Viime vuonna pyöräily oli pop lenkkeilyn ja sisäliikunnan kustannuksella touko-kesäkuusta aina marraskuun loppuun saakka, minkä kyllä huomasi Power-tunnilla piiiitkän tauon jälkeen. Tänä vuonna toivoisinkin liikkuvani hieman monipuolisemmin, mikä oletettavasti toteutuu parhaiten, jos pistän harrasteeni luupin alle. Vuosi on toki jo melko pitkällä ja sykemittarikin sopivasti hajosi, joten lähden liikkeelle mutu-tuntumasta ja suuripiirteisyydestä. Unohtakaa heiaheiat ja mitä näitä nyt oli (juoksija-lehden sovellusta käytin juoksukoulussa, mutta taitaa olla maksullinen), nyt mennään manuaaliseurannalla:

Ma-ke ja pe: työmatkapyöräilyä n. 10 km ja n. puoli tuntia / suunta.
To: Power*, pyörällä salille ja takaisin n. 4 km/suunta. Lämmittely 3,5 kg/pääty, askelkyykyt ja kyykyt 7,5 kg/pääty (vasempaan polveen sattui vähän), rintalihakset 5 kg/pääty, selkä 6 kg/pääty, olkapäät + ojentajat + hauikset kaikki 3,5 kg / pääty
La: Pilates, pyörällä salille ja takaisin n. 4 km/suunta.
Su: Lenkki 6,15 km (Runkeeperin mukaan), n. 39.45 min (sisältäen yhden lähes pakollisen koiranpennunrapsutustauon, otus rynni suoraan jalkoihin). Eka kerta kun EI tehnyt kipeää missään...

* näemmä mitä mainioin tunti aloittaa tilastointi, jos haluaa kirjata nousujohteista kehitystä, en varmaan koskaan ole tehnyt noin pienillä painoilla kyykkyjä ja selkälihaksia... Toivottavasti polvikipu oli vain satunnainen vieras eikä merkki perinteisen kipukohdan paluusta.

Työmatkapyöräily on ollut agendalla toukokuun alusta, lenkki taas taisi olla ensimmäinen tässä kuussa. Pilateksessa olen käynyt melkein joka lauantai, powerissa about kerran viikossa. Salilla en ole alkuvuonna paljoa muuta tehnyt kuin heilutellut keppiä ja lukenut lehteä kuntopyörää polkien. Shame on me.

Suvisena sunnuntaina Sipoonkorvessa

Suomi jatkoi (tosin sisukkaasti loppuun saakka taistellen) tappiolinjalla pronssimatsissa, me kävimme korvessa. Tarkemmin sanottuna Sipoonkorvessa. Tarkoitus oli käydä kävelemässä läpi miehelle ennalta tuttu muutaman kilometrin reitti, joka lähtee Sotungista (?), mutta mutkaisen maalaistien varrelta ei löytynytkään parkkipaikkoja. Urbaanin eli kartattoman ja ennalta huonosti valmistautuneen retkeilijän apuväline, google, ohjasi meidät ajamaan pitkän kierroksen alueen pohjoisosaan, josta sitten löytyi sekä parkkis että merkitty metsäpolku. Polku oli kovin lyhyt ja melko mutainen, mutta urhea nelijalkainen matkanjohtaamme pinkoi sitä sen verran kiitettävää tahtia, ettei ainakaan päässyt vilu tulemaan.

Viime tapaninpäivän myrskyn jäljet näkyivät selvästi:

Puskapolku ei ollut kovin kummoinen; maasto oli aika tasaista ja osin mutainen polku ahkeraan tallattu. Grillauspaikka oli keskellä metsää ja muksut tasapainoilivat siellä kaatuneella puunrungolla, me jatkoimme suoraan matkaa (ei eväitä mukana, nyyh!). Arviolta puolet reitistä kulki sitten pellon tai tien laitaa ja aurinko lämmitti kesäisen tuntuisesti.

Letkaa vetänyt koira hyppäsi varsin kiitollisen oloisena takaisin autoon, vaikka noin lähtökohtaisesti suhtautuukin koko autoilutouhuun varauksella:

...ja sippasi heti himassa nojatuolin nurkkaan; emännän kahvitankkaukseen käyttämä teemamuki on kuvausrekvisiittaa:

Kissa sen sijaan ei tarvitse turhaa pinkoilua osatakseen ottaa lungisti:

Ehkä pitäisi ottaa siitä oppia...

Luokaton lauantai

Kun ei irtoa, niin ei kannata väkisin vetää. Tänään olisi ollut kaupungilla kaikenlaista kivaksi luokiteltavaa, kuten Ravintolapäivä ja Käpylän kyläjuhlat. Sääkin on ollut oikein mainio, mutta mä olen poistunut kotoa vain pilates-tuntia* varten. Nukuin myöhään, mutta väsyttää silti (tai siksi?). Osasyy voi olla myös laiskassa ruokapolitiikassa - lähinnä leipää ja smoothieta, en ole jaksanut väsätä vielä mitään kunnollista.

Päivällä väijyin puolella silmällä, kuinka Suomi otti Venäjältä kunnolla nekkuun MM-välierissä. Siivoilin vaatehuonetta ja siirtelin kasveja viherhuoneeseen, en kuitenkaan jaksanut viedä vaatteita kierrätykseen enkä lisätä multaa kasveille. Kinastelin puoliskon kanssa asioista, jotka eivät minulle varsinaisesti kuulu ja joihin en voi vaikuttaa. Tämä avuttomuus taas on melko ahdistavaa; vierestä ei ole kiva katsella, kuinka toinen pyörii kehää ja hakkaa päätään aina vaan samaan seinään. Homma tuntuu niin turhalta ja turhauttavalta, varsinkin kun asian suhteuttaa esimerkiksi samalle viikolle osuneeseen menetykseen, jota ystävä nyt joutuu käsittelemään.

Helatorstain pakkopyhä tuli tarpeeseen. Nukuin käsittämättömät n. 13 tuntia ja heräsin puoli kahdelta iltapäivällä. En ole varma tarkoista lukemista, mutta henkilökohtainen enkka taatusti. Toivottavasti tämä on jotain ohimenevää kevätväsymystä tms...
 

* Lauantaipäivän vakio, toivottavasti säilyy kesälukkarissakin  <3 

Surkeiden (sisustus-)sattumusten sarjasta

Aikaansaamattomuuteni pienissä kodinhuoltoon liittyvissä toimenpiteissä on kohtuullisen kokonaisvaltaista. Vaikka olen muuten  vain täydelliset tehosuoritukset kelpuuttava ihmishirviö ...melko touhukas suorittaja, mieleni pimeällä puolella asuu nainen, joka ihmettelee kuukausikaupalla likaisia ikkunoita ja voivottelee kissan kynsimää sohvaansa vuodesta toiseen. Tässä muutamia esimerkkejä projektista "Koti - päättymätön tarina"  (ilman kuvia, koska ne vain kaunistaisivat totuutta):

• Eteisen seinät tuli roiskaistua melko räväkän keltaisella maalilla, eikä maalauksen lopputuloksesta tullut tasainen, vaan vähän laikukas - en ole varma oliko vika maalissa vai sen määrässä. Nooh, tästä on pian neljä vuotta, mutta eipä ole tullut vedettyä korjaussettiä päälle.
• Eteisestä puuttuu myös teline tms. kuraisille kengille. On muuten puuttunut koko sen ajan kun täällä ollaan asuttu. Mikä tahtoo sanoa, että juuri tuli täyteen neljä vuotta. Tämän vuoden keväällä sentään bongasin toteuttamiskelpoisen idean (osuvasti otsikoitu "maailman helpoin kenkäteline" - puukkoa vaan ja syvemmälle selkään), mutta laiskaa rautakauppasilmäilyä pidemmälle se ei ole edennyt.
• Makkarin yksi seinä tapetoitiin aikoinaan "suuri sisustuskesä 2008" toteutushuumassa hätäisesti ja - kuten arvata saattaa - vähemmän onnistuneesti. Tumma Laura Ashleyn tapetti olisi todennäköisesti hyötynyt sekä tarkemmasta mittailusta (esmes joku kunnon pöytä tai teline, jonka päällä leikata tapettia olisi ollut kiva bonari...) että saumakohtien maalaamisesta ennen tapetointia. Lisää tunaripisteitä siitä, että pohjalla oli jo yksi tyritty seinä olkkarissa. Olkkarissa tapetti näytti niin hirveältä (vinkki: älä vaadi miestä ryhtymään projektiin melko lähellä futiksen EM-finaalin alkua), että se revittiin muistaakseni muutaman päivän ihmettelyn jälkeen alas, mutta makkarin tyräystä ihasteltiin tähän kevääseen saakka. Yhtenä päivänä töistä tullessani ovella odotti vieno liisterin tuoksahdus, kun mies oli ryhtynyt tuumasta toimeen. Turha kai edes todeta, että itse repimisprojekti suoritettiin useammassa erässä ja että seinä on sen jäljiltä edelleen valkoinen ja listat irrallaan. Sen verran olen asiassa edennyt, että tilasin Finnish Design Shopista sisustustarran, mutta se on vielä matkalla, eikä myöskään tarjoa suoraa vastausta siihen, pitäisikö seinä maalata ja jos, millä värillä (muut makkarin seinät ovat melko kirkkaan punaiset).
• Futon Bed Shopista (joka sittemmin kai meni konkkaan...) hankitusta sängystä meni aika uutena elikkäs ehkä viisi vuotta sitten poikki yksi lauta pohjasäleiköstä. On jalkopäässä ja vain pala puuttuu, joten siellähän on ja pysyy risana. Mistä tuli mieleen, että mikähän futoneiden suositeltu käyttöikä mahtaa olla, pitäisikö pistää vaihtoon... 
• Kämpässä riittää ikkunapinta-alaa länteen ja etelään. Yksi iso ikkuna työhuoneesta ja toinen olkkarista (plus ovi) ovat vieläpä lasitetun viherhuoneeseen a.k.a. köyhän miehen saunaan, mistä seuraa se, että lämpöä piisaa myös asunnon puolella. Asiaa voisi jossain määrin auttaa  kaihtimilla tai kunnon verhoilla, mutta toteutus ontuu. Miehen mielestä peruskaihtimissa on liikaa toimistomeininkiä (no älä!), enkä mä ole saanut aikaiseksi pyytää tarjouksia puisista kaihtimista. Eikä ole verhoissakaan kehumista, mutta uudistuspuhti on hyytynyt siihen, että valmisverhojen pituus on vähän väärä ja kangaskaupoilla asiointi taas vaatisi kaikenlaista mittailua. 
• Keittiön pöytä hankittiin Antiikkihallista melko spontaanisti, eikä siinä yhteydessä tullut sitten huomattua sitä, että pöytä on muutaman sentin nykystandardeja korkeampi. Eli vanhat klaffituolit (ja suurin osa kaupoilla tarjolla olevista) ovat kovin matalat, eivätkä ne ulkomuotonsakaan puolesta mitenkään sovi pöydän seuraan. Käytössä silti edelleen, eikä niihin ole myöskään hankittu esim. tyynyjä tuomaan kaivattuja lisäsenttejä. 
• Se kissan tuunaama Innovationin sohva näyttää jo melko rujolta, eikä siihen saa ilmeisesti vaihtopäällistä (mies laittoi viestiä maahantuojalle tms. eikä koskaan saanut vastausta). Päällä on pidetty sekalaisia huopia, mutta ne eivät yllä käsinojalle ja kissa saa myös niistä kynnet helposti läpi. Eilisissä Tyylivarkaissa sohva oli päällystetty räsymatoilla, mistä muistin taas, että itsekin olin joskus tuumaillut tämän tyyppistä (eli aika mummolahenkistä) ratkaisua. Sitten vaan pitäisi keksiä, mistä löytäisi sopivan maton, joka sekä näyttäisi että tuntuisi kivalta. 
• Kissasta tulikin sitten mieleen, että sen kiipeily-/raapimapuu näyttää ihan kamalalta. Ruma kyseinen plyysi-hirviö oli toki jo uutenakin (eli, ööh, kolme ja puoli vuotta sitten), mutta spontaani kissahankinta vaati spontaaneja hankintoja, joiden kanssa onkin sitten eletty pidempi tovi. Itse olisi kiva saada tehtyä, kun kaupan olevat versiot ovat yleensä ihan hirveitä tai vähintäänkin hirveän hintaisia (TJEU: Catmax) ja tilaa vaativia. 

Huokaus. Kodin kauneusvirheitähän nuo pääosin ovat, eivätkä siis mitenkään dramaattisia, mutta on se nyt perhana, kun ei niiltä myöskään osaa silmiään sulkea. Lupaan ainakin nipistää itseäni joka kerta kun valitan tulevan kesän aikana hillittömästä kuumuudesta...

Siksi Pekka

Aion kohta lähteä täyttämään kansalaisvelvollisuuttani, joten lienee korkea aika minunkin perustella, miksi kakkonen on mielestäni ykkönen.

En aio antaa ääntäni Pekalle siksi tai siitä huolimatta, että hän on Vihreiden ehdokas. Presidentinvaalit ovat henkilövaalit ja vaikka puolue tässä tapauksessa onkin se, jota äänestän myös eduskunta- ja kuntavaaleissa, en epäilisi antaa ääntäni jonkin muun puolueen asettamalle ehdokkaalle, jos "oman puolueen" ehdokas ei mielestäni olisi se paras. En esimerkiksi antaisi ääntäni Osmo Soininvaaralle, jos hän kantaisi Vihreiden kruunua, koska hän ei mielestäni olisi sopiva henkilö presidentin pestiin.

En myöskään äänestä Pekkaa hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia tai siitä huolimatta, koska sillä ei ole mitään merkitystä sen kannalta, millaiset valmiudet hänellä on toimia presidenttinä. Ihan vastaavasti kuin merkitystä ei pitäisi olla ehdokkaan ihonvärillä tai sukupuolella.

Sen sijaan myönnän, että ehdokkaan uskonnollisen vakaumus saattaa vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseeni, vaikka sekin on sinänsä yksityinen asia, joka ei suoraan saisi ketään stigmatisoida. En siis sinänsä jättäisi äänestämättä ehdokasta sen perusteella, että hän kuuluu (johonkin) uskontokuntaan. Usein kuitenkin vahva uskonnollinen vakaumus näyttäytyy sen tyyppisinä konservatiivisina arvoina, jotka sotivat vahvasti oman maailmankatsomustani vastaan.

Myös ehdokkaan iälle annan jonkin verran merkitystä. En valitettavasti usko jakavani samoja arvoja ehdokasjoukon senioreiden kanssa, minkä lisäksi tämän kaartin edustajilla näyttää olevan ärsyttävä tapa myös korostaa keskusteluissa omaa kokemustaan politiikan pelikentillä sen sijaan, että toisivat debattiin jotain tuoretta näkökulmaa. Enkä todellakaan laske eduksi kenellekään sitä, että on ollut vahvasti mukana esimerkiksi suomettumisen ajan politikoinnissa. Toisaalta katson, että omaa ikäluokkaani lähimpänä olevalla Arhinmäellä on liian vähän kokemusta ansaitakseen ääneni. Uskon myös, että hänellä on enemmän annettavaa nykyisessä roolissaan puolueensa johdossa ja tuoreena isänä kuin Mäntyniemen isäntänä.


Tästä päästään kääntäen siihen, miksi Pekka on mielestäni ainoa oikea valinta tämän kauden "Haluatko presidentiksi"-kisan yleisösuosikiksi. Hän on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että keskusteluissa voi saada tilaa ja pärjätä hyvin ilman, että huutaa muiden päälle, nostaa itseään jalustalle tai tönii muita sieltä alas. Pekka vaikuttaa aidosti diplomaattiselta, älykkäältä ja sivistyneeltä ihmiseltä, jolla olisi näiden ominaisuuksiensa avulla hyvät mahdollisuudet toimia sovittelevana arvojohtajana. Minuun on tehnyt vaikutuksen myös hänen tapansa kuunnella rauhassa ja kiihtymättä, mitä muilla ehdokkailla tai toimittajilla on sanottavaa, ja sen jälkeen vastata esitettyihin kysymyksiin asiallisesti ja kattavasti. Hänen puheensa ei ole pelkkää poliittista höttöä, jolla yritetään miellyttää kaikkia, vaan hän uskaltaa ottaa kantaa ja sanoo myös mielipiteensä selkeästi.

Tämä kaikki korostuu silloin, kun pöydän ääressä (ja äänessä!) on henkilöitä, joiden ulosanti ja käyttäytyminen näyttäytyy vastapainona mainituille hyveille. Joka tapauksessa voin sanoa, että olen iloinen päästessäni äänestämään henkilöä, johon aidosti uskon sen sijaan, että valitsisin vaihtoehdoista pienintä pahaa. Toivon tämän toistuvan myös vaalien toisella kierroksella, joten edessä on jännittävät vaalivalvojaiset.

Rohkeutta Suomi! 

Pertti Jarla

http://kakkonenonykkonen.fi/siksi/62

Lelukaupoilla - Asus Zenbook UX31E

Sain vihdoin hankittua uuden kannettavan hitaan ja kaatuilevan LG E200-vanhuksen korvaajaksi.  Olen jo pienen ikuisuuden hyvän tovin pähkäillyt asiaa - käynyt vähän hiplailemassa koneita kaupoilla ja kaivellut netistä arvosteluita. Valitettavasti arvosteluiden kirjoittajina on pääsääntöisesti allekirjoittanutta huomattavasti enemmän konehifistelyyn taipuvaista väkeä (nörtit, prkl), joten mutinat ja hypetykset tuntuvat liittyvän ominaisuuksiin, jotka ovat itselleni vähemmän merkityksellisiä. En pelaile, en tee kotikoneella töitä, enkä tunne muutenkaan tarvetta ladata kovalevyä täyteen erilaisia ohjelmia tms. Sen sijaan toiveissa on ollut kohtuuhintainen kone, joka olisi pieni ja kevyt, hyvällä akunkestolla ja suorituskyvyllä varustettu ja - jos vain mahdollista - joka ei saisi silmiä vuotamaan verta kammottavan ulkomuotonsa takia.

Viime kuussa pähkäilyn pääasiallinen kohde oli Macbook Pron ja Office 2010:n sisältänyt paketti, joka oli Stockkalla kantistarjouksessa. Puoliso on ollut omaansa kovasti tyytyväinen jo useamman vuoden ja itse olen tykännyt käytössäni olevita muista Applen tuotteista (iPod nano ja iPhone), mutta omaan käyttööni pro tuntui jotenkin väärältä - liian painava ja liian... pro käyttötarpeisiini nähden. Macbook Air taas vaikuttaa 11 tuuman versiona ihan liian pieneltä ja hinnat alkaen versiona (64 GB) lelumaiselta, 13 tuuman 128 GB taas maksaa melkein 1 300 euroa, mikä taas tuntui liian tyyriiltä.

Windows-koneista tuo Zenbook oli saanut hyviä arvosteluja ainakin MikroPC ja Tietokone -lehdistä ja se näytti ominaisuuksiltaan vastaavan varsin hyvin tarpeitani. Muina finalisteina olivat muut testatut ultrabookit eli Samsungin 9 -sarja ja Acer S3. Voittajan valinta tapahtui googlettelun perusteella ja yön yli nukkimisen jälkeen. Kun taskussa poltteli 10 prosentin etuseteli Stockkalle, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja hain eilen kotiin uuden perheenjäsenen. Lähtöhinta taisi olla 1098 euroa, joten sain sen kupongillani vähän alle tonnilla.

Ensituntuma koneeseen on ollut varsin positiivinen. Windows 7 tuntuu tutulta (eli omppuun verrattuna vähän ruma ja kankea, mutta mihin tahansa Windowsin käyttikseen tottuneelle helppokäyttöinen), kone on hiljainen eikä kuumene hetkessä kissan perseenlämmittimeksi (yritti kyllä silti parkkeerata näppikselle), samoin näppäimistö on omille nakeilleni mainio, enkä ole noteerannut sen kummempia ongelmia touch padin kanssa (tästä jotkut olivat jotkut keskustelupalstoilla nurisseet). Ehkä se tuntuu vähän herkältä, mutta se taas lienee tottumiskysymys.

Ainoa kysymysmerkki tuntuu liittyvän näyttöön, joka ei tunnu olevan kaikkein tukevimmasta päästä. Tarkoitan sitä, että kansi tärisee aika pienistä tönäisyistä. Tuskin haittaa tukevalla alustalla näpytellessä, mutta mahdollisesti liikenteessä ollessa tuottaa tuskaa. Eipä sekään omassa käytössäni kynnyskysymys, kunhan pysyy ehjänä. Ulkomuoto ei ole ehkä kaikkein söpöin (tämä kannattaa suhteuttaa siihen, että edellinen koneeni on ollut pinkki...), mutta varsin siisti ja materiaali tuntuu kelvolta. Esimerkiksi Sonyn Vaio jäi ulos valintafinaalista halvan ulkomuotonsa ja karhean (!) touch padin takia.    

Ultrabookeista puuttuu DVD-asema, joten jossain vaiheessa täytyy hakea ulkoinen asema. Alkuun ajattelin pärjätä vanhan koneeni varassa siltä osin kuin tulee tarvetta muuntaa cd-levyjä mp3:ksi ja siirtää musiikkia iLaitteille. Samoin täytyy harkita Office-paketin ostoa, se ei tullut tuossa mukana. Saa nähdä riittäisikö Open Office, kun en kuitenkaan käytä konetta työkäytössä enkä opiskele.

Palailen, jos tulee takapakkia ja Windows-kitinää, mutta hyvältä siis vaikuttaa tässä vaiheessa!

Joulun ja vuodenvaihteen kokkailuja

Pienellä viiveellä mennään, seuraavassa tarjolla koostetta keittiöaherruksista pääosin joululta. Vietimme aaton mökillä, joten mukaan matkannut syöminkikokonaisuus oli laadittu periaatteella "kaiken pitää mahtua kylmälaukkuun ja olla syötävissä sellaisenaan tai lämmitettynä".  Puolisko oli hakenut hallista paria kalaa ja mätiä, muuten tarjonta oli vege-painotteista ja perunalaatikkoa lukuun ottamatta itse tehtyä.

PÄHKINÄMUREKE

2 dl cashew-pähkinöitä
1 tlk (400g) kikherneitä
100 g raakaa perunaa
2 keskikokoista sipulia
1 iso valkosipulin kynsi
1 tl chilitahnaa
½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta

Soseuta cashew-pähkinät, paloitellut kasvikset ja kikherneet (Kitchen Aidin blenderi meinasi hyytyä, kyllä monitoimikone olisi poikaa). Mausta seos chilillä ja suolalla. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja anna koneen käydä, kunnes massa on tasaista. Vuoraa litran / puolentoista suuruinen uunivuoka (käytin leipävuokaa) leivinpaperilla ja kaada seos vuokaan. Kypsennä noin tunti uunin keskitasolla 175 asteessa. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku tuntuu kostealta, jatka kypsentämistä.

Tämä oli erinomaista, voisi tehdä useammankin ja olisi voinut myös maustaa vähän reippaammin.

BATAATTI-LANTTULAATIKKO

1 iso bataatti

Lanttu tai puolikas

1 sipuli

3 perunaa

1,5 rkl tuoretta inkivääriraastetta

1 kasvisliemikuutio

1 l vettä

3 keltuaista

2 dl kuohukermaa

2 rkl korppujauhoja

25 g voita tai margariinia

0,75 dl siirappia

1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

 Päälle:

0,5 dl korppujauhoja

Kuori ja kuutioi bataatti, lanttu, sipuli ja perunat. Kuori ja raasta inkivääri. Keitä kasvikset ja inkivääri kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsiksi. Säästä keitinvedestä 1 dl, kaada loput pois. Soseuta kypsät kasvikset. Jäähdytä sose. Sekoita keltuaiset ja kerma keskenään, turvota korppujauhoja keltuais-kermaseoksessa muutama minuutti. Kaada seos kasvissoseen joukkoon. Sulata voi ja lisää massaan. Lisää myös siirappi, mausteet ja keitinliemi, sekoita. Kaada seos uunivuokaan ja ripottele korppujauhoja pinnalle. Paista noin 1 1/2 tuntia uunin alatasolla 175 asteessa.

Ihan jees näinkin, olen tehnyt aiemmin pelkällä bataatilla. Lanttua oli sen verran vähän, ettei sitä oikeastaan maistanut.  

PUNAJUURILAATIKKO

4 annosta

600 g punajuuria

125 g piparjuurituorejuustoa

1 dl ruokakermaa

1 tl piparjuuritahnaa

0,5 tl suolaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuori ja paloittele punajuuret. Keitä kiehuvassa vedessä kypsiksi, kaada keitinvesi pois ja soseuta punajuuret esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita tuorejuusto, ruokakerma, piparjuuritahna ja suola keskenään ja sekoita punajuurisoseen joukkoon. Kaada sose uunivuokaan. Kypsennä noin 45 minuuttia.

Tämäkin vanhastaan listalla. Ihan jees, mutta suurissa määrissä piparjuurituorejuusto alkaa vähän tökkiä. Olisi ehkä voinut lisätä jotain muuta mausteeksi, esim. limeä tai balsamicoa. 

BATAATTIPIIRAKKA

1 pkt (400g) rukiista piirastaikinaa öljyllä voidellun uunivuoan (n. 15 cm x 25 cm) pohjalle

400 g bataattisosetta,2 kananmunaa, ½ tl suolaa, ¾ tl kanelia, ¼ tl muskottipähkinää, 2 rkl fariinisokeria sekaisin ja piirakkapohjan päälle. Uuni 225 astetta n. 30 min –  eli kunnes piirakan reunat rapea, täyte ei hölsky.

Tätä olen tehnyt monesti, joskus laittanut porkkanaa bataatin sijaan. Vähän vähempi sokeri olisi voinut olla jees, nyt meni aavistuksen liikaa makean puolelle koko piirakka.

VISKILLÄ MAUSTETTU TAATELIKAKKU

1pak. 250 g taateleita (kivettömiä - tuli huomattua, että "kivettömissä" on sattumia, roiskui nätisti ympäriinsä soseutettaessa...)

3 dl  vettä

2 dl (tummaa) sokeria

200 g margariinia

2 munaa

1 tl vaniljasokeria

pari riviä tummaa suklaata

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

3,5 dl vehnäjauhoja

n. ½ dl (savu)viskiä

Taatelit, vesi ja sokeri keitetään soseeksi. Sosetta jäähdytetään hieman ja siihen lisätään sulamaan margariini, suklaa ja vatkatut munat. Lisätään vaniljasokeri. Sekoitetaan kuivat aineet ja lisätään ne soseeseen. Kakkutaikina laitetaan 1,5 litran vuokaan ja kakkua paistetaan 200°:ssa n. 50-60 min.

Tämä oli joulun ehdoton hitti. Miehen tekemä ensimmäinen versio oli ihan täydellinen, mun versio vähemmän täydellinen (saattoi jäädä siitä kiinni, että mulla epämääräinen määrä taateleita, joita yhdistin viikunoihin), mutta silti oikein hyvää sekin. 

SAVULOHI-PIPARJUURINAPIT

150 g kylmäsavulohiviipaleita silpuksi

1 sipuli silpuksi

1 dl kermaa vaahdoksi

1 dl turkkilaista jugurttia tai ranskankermaa

2 rkl limemehua

2 tl piparjuurta raastettuna

Alle Väinämöisen palttoonappeja. Ihan parhautta.

Viimeinen kuului uudenvuodenaattoon. Palttoonappien päälle tein lisäksi hernesosetta (pussi pakasteherneitä, pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia, limeä, piparjuurituorejuustoa, pippuria ja vähän kasvislientä) ja osaan laitoin pestoa, juustoa ja savutofua. Omnomnom.

Jälkkäriksi tein eilen After eight jugurttijäädykettä tällaisella reseptillä.  Silikonisia muffinivuokia ei ollut, joten koko setti meni silikoniseen leipävuokaan eli piti sitten sulattaa ja syödä kerralla. Miehen mielestä aika makeaa, mulle ei tuottanut mitään ongelmia vetää tuota kerralla kitaan. 

Öyh ja röyh. Kun joulukauteen on kuulunut lisäksi litrakaupalla glögejä sekä kahmalokaupalla pipareita ja suklaalla, olo on jokseenkin sokerihuurrutettu. Hampaat huutavat hallelujaa, voisi antaa armoa. Kunhan kaapeissa vielä olevat makeat on ensin päästetty päiviltä, joku roti sentään täytyy olla.