Tunkua joulumarkkinoilla

Jaahas. On taas se aika vuodesta, jolloin puoli Helsinkiä saa samanaikaisesti nokkelan idean lähteä tutkimaan erilaisten joulumarkkinoiden tarjontaa. Jätkäsaaren joulumakasiini oli ilmeisesti vähiten hypetetty paikka, sillä siellä mahtui pyörimään ihan mukavasti (kunhan ensin sai aavistuksen pelottavan tavarahissin pysähtymään oikeassa kerroksessa, nimimerkki "Vähän vaan otettiin vauhtia muualta"). Kaikenlaista kivaa hipelöitävää oli tarjolla, samoin olisi saanut hyvää kaffetta ja riisipuuroa, mutta alla oli tuhti aamiainen tuplaespressolla, joten ei tullut testattua. Eikä myöskään mitään tarttunut mukaan vaikka esim. Bol-valaisinten kohdalla tuli pysähdyttyä parikin kertaa.

Jätkäsaaresta kävelimme Vanhan joulumyyjäisiin, jotka olivat (ylläripylläri) ai-van tukossa porukkaa. Minkään standin kohdalle ei oikein edes kehdannut pysähtyä (sikäli kun edes pääsi lähituntumaan), koska väkeä rynni joka suunnasta niskaan. Puskimme pikaisesti alakerran läpi ja puhti loppui siihen, yläkertaan ei edes viitsitty yrittää. Joku fiksumpi ajankohta kuin adventtisunnuntai voisi olla ihan jees...

Myös Ornamon Design-myyjäisissä Valkoisessa salissa oli paljon porukkaa, mutta varsinkin ylimmässä kerroksessa pystyi ihan hyvin liikkumaan. Kaikkea kivaa mukavissa puitteissa, ostoskoriin päätyi tosin ainoastaan Aarrekidin söpö (ai miten niin lapsille tarkoitettu?!?) kissatyyny, joka tuijottaa minua nyt sängyltä.

Senaatintorille siirtyneet Tuomaan markkinat on ideana ihan hyvä, mutta ahdastahan sielläkin tänään oli, joten currywurstin ja glögin sijasta päädyimme evästämään itseämme lähi-Chicosiin jättiläismäisillä vege-hampurilaisilla. Ähkyhän siitä tuli ja jälkikäteinen väsymys, kun ahtoi napaansa soijapihviä, tofupihviä, vuohenjuustoa, guacamolea, bataattiranskiksia jne. Pullamössöleivän voisivat vaihtaa vaikka reissariin ja kulahtaneen imagonsa S-ketjun ostariravintolana oikeastaan ihan mihin vaan, mutta pakko se on myöntää, että hyvät kasvishampparit sieltä saa. Kaikkiin listan hampurilaisiin saa vaihtaa pihvin soijapihviksi, minkä lisäksi listalla on tuo mun valinnakseni päätynyt vege-henkinen (never mind the cheese...) ähkytys maximus, jonka syyksi laskettakoon power-tunnin skippaaminen tänään.

Parempi elämä huomenna, tänään korkeintaan kupponen Glühweinia ja viherhuoneeseen aseteltujen värikkäiden La Case de cousin Paul -valojen ihastelua. Kohti valoa!

Talvi tuloillaan?

Tänään oli ensimmäinen pakkaspäivä, erittäin kaunis sellainen. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi läpi koko lyhyen päivän. Kameran akku oli tyhjä ja latautui hitaasti, joten ehdin sen kanssa pihalle vasta siinä vaiheessa, kun aurinko alkoi jo laskea. Eli kolmen maissa... Pikkupakkanen tuntui heti nenässä ja näppejä vähän paleli kynsikkäissä, joten lampsin menemään kädet taskuissa ja järkkäri rintamuksella pomppien.

Riisutut puut

Jäätyneitä lehtiä rapisemassa jalkojen alla

Auringonlaskuun kiirehtimässä

Sorsintaa...

Koko marraskuu on kyllä ollut säiden puolesta poikkeuksellisen hieno: lunta (tai räntää) ei ole vielä näkynyt, eikä edes vesisadetta ole ripsinyt juuri nimeksikään, joten kadut ovat pysyneet kuivina (lue: pyöräilykelpoisina), eivätkä esimerkiksi maahan pudonneet lehdet ole muuttuneet epämääräiseksi mössöksi. Nurmikot ovat vielä olleet vihreinä ja jopa joitain sinnikkäitä kukkia on voinut bongata. Kun tähän vielä lisätään kaunis iltavalaistus, niin kyllä on kaukana ollut ankeus ja rumuus.

Tästä sopisi sitten joko jatkaa kuivaa kautta tai sitten heittää kerralla lumihuntua maahan.  En kyllä ihan ymmärrä jo ilmennyttä yleismutinaa siitä, että pitäisi tulla lunta - kun kuitenkin viime keväänä maaliskuun lopussakin Viikki näytti vielä tältä:

Jo joulukuun alussa oli näyttänyt tältä (hautausmaakuvalla ei tosin ole tarkoitus alleviivata pointtia erityisesti, ymmärrätte varmasti ilmankin...):

Blogiarkiston perusteella ensimmäisistä liukkaista keleistä tohistiin aika tarkalleen vuosi sitten, taisteluasemista, tosin.

Pyöräilyn pimeämpi puoli

Mun on pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa pari kaunista riviä pyöräilyn ihanuudesta - siitä, kuinka näppärästi jo työmatkoja pyöräillessä saa haukattua raitista ilmaa ja pidettyä peruskuntoa (sekä fyysistä että psyykkistä...) yllä ilman että hommaan tuhraantuu juurikaan ylimääräistä aikaa julkisilla säätämiseen verrattuna. Ja siitä, kuinka näppärä kulkuväline tuo kaksipyöräinen tosiaan näin kaupunkioloissa on ja kuinka säätila tosiaan on vain varustelukysymys, vaikkakin niihin vähemmän kauniisiin vermeisiin saa kyllä upotettua ihan tolkuttomasti rahaa.

Aktiivisessa käytössäni on kaksi pyörää, Nishikin perushybridi 401 ja Rossanon Fitness -malli. Olen käyttänyt niitä pääasiassa työmatkoihin (8 km/suunta), keskustassa käymiseen (oisko n. 11 km/suunta) ja salireissuilla (n. 4 km/suunta), kesällä enemmän muuhunkin. Bussilipulle en ole ladannut kautta toukokuun jälkeen ja arvoa on sittemmin kulunut parikymppiä, joten pitkälti olen onnistunut julkisia välttelemään.  Kapearenkainen Rossano kevyenä ja sporttisena kaverina oli kesän ykkösratsu, mutta syksymmällä olen vaihtanut raskaamman ja turvallisemman oloisen Nishikin kyytiin. Tähän päivään saakka sikäli hyvällä menestyksellä, että haavereita ei ole sattunut, kun olen vähentänyt vauhdin hurmaa ja mennyt esim. limaisten lehtien peittämät mutkat rauhassa. Ainoastaan niska ja yläselkä ovat nyt syksyn tullen alkaneet hieman oireilla; pyöräilevän konttorirotan päivämantraan kun pitäisi melkeinpä poikkeuksetta kuulua keppijumppaa tai pilatesta tms., mistä olen kuitenkin työkiireiden verukkeella laistanut (joskin parina viime viikkona olen yrittänyt parantaa tapani, mutta se on toisen tarinan paikka).

Nooh, joka tapauksessa, tänään olin - tapani mukaan hieman kiireessä - siirtymässä keskellä päivää fillarikyydillä Pasilasta Hakaniemeen. Reitille osuu heti alkuun ratikkakiskoja, joiden seassa pyöräily kostautui ns. klassisella tavalla. Yritin siis ylittää niitä hieman väärästä kulmasta ja pyörä jumitti kiskoille, joten siinähän sitten oli yours truly pian komeasti turvallaan ajoväylällä. Onneksi vauhti oli ennakoivasti hyvin maltillinen, samoin liikenne, joten selvisin pitkälti säikähdyksellä. Kuskilla on nyt kyynärpään tienoilla tarjolla komeaa kuhmua ja mustelmaa, mahassa vähän lisää mustelmaa ja leuassa pieni kuhmu. Pyöräkin menetti vain palasen polkimesta ja sai pientä nirhaumaa ohjaustangon pehmusteisiin, ei sen kummempaa. Vaatteista osumaa näyttäisi ottaneen vain jakku (kuten totesin, oli vähän kiire...) siitä kyynärpään kohdalta.

Itse tietenkin kiroilin tilanteessa ensin a) omaa tyhmyyttäni ja b) sitä, kuinka näpit likaantuvat ketjuja rattaille palautellessa  sekä c) kuinka noloa on myöhästyä ja tulla pahimmassa tapauksessa naama ruvella perille. Vasta myöhemmin tuli mieleen miettiä, kuinka helposti tuollaisessa tilanteessa voisi käydä todella rumasti. Esimerkiksi jos persiissä olisi ollut kiinni auto, joka ei olisi ehtinyt jarruttaa tai jos itse olisi pistänyt kierien ja pyörien yhtäkkiä vastaantulijoiden puolelle. Tai jos oma alastulo ei olisi ollut (puolivahingossa) noin oppikirjamainen, vaan olisin esimerkiksi lähestynyt asfalttia kämmen tai olkapää edellä. Tai jos sitä vauhtia tosiaan olisi ollut enemmän tai itsellä massaa.

Huh. Eli muistetaanpa jatkossa ajella rauhassa ja huolellisesti. Kypärä ja ajovalot ovat toki nekin ihan must.

Löysin muuten Stockkalta tosi näppärät silikoniremmillä kiinnitettävät led-valot, jotka saa hetkessä paikoille ja sujautettua parkissa sitten taskuun. Ja jotka vieläpä näyttävät varsin söpöiltä; itsellä on valkoremminen etuvalo ja pinkki takavalo. Olisin hamstrannut niitä lisää (maksoivat femman), mutta keskustasta olivat jo loppuneet.    

24.10.2008

Tasan kolme vuotta sitten oli pienessä ja henkilökohtaisessa mittakaavassa iso päivä. Päivämäärä on nimittäin kaiverrettuna simppeleihin sormuksiin, jotka vaihdoimme puolisoni kanssa maistraatissa ilman sen suurempaa hälyä ja hälinää. Paikalla oli todistajina omat vanhempani, muita emme olleet etukäteistiedotuksella vaivanneet. Varustautuminen oli muutenkin vähän sinne päin; juhlakolttu (musta) oli löytynyt edellisenä päivänä ja paikalle hurautimme vähemmän juhlallisesti Helsingin kaupungin bussiliikenteen kyydissä (ja loppumatka Bulevardia puolijuoksua edeten). Vihkimisen jälkeen kävimme sentään syömässä ja kilauttamassa lasilliset Rivolissa (vai Rivolettossa - ei voi muistaa...), muita erityisiä juhlallisuuksia päivään ei sisältynyt. Tiedotus kavereille tapahtui seuraavana päivänä, jolloin olimme kutsuneet pahaa aavistamattomat toverimme kylään teemalla "juhlitaan myöhästyneitä tupareita, synttäreitä, YK:n päivää ja kissan ristiäisiä". Koska emme olleet sen paremmin tulleet framille kihlautumisemme suhteen, siviilisäädyssä tapahtunut muutos taisi tosiaan tulla porukalle vähän puskista.

Häämatkalla kävimme vasta tammikuussa Madeiralla, hääkuvia ei ole otettu ja vihkimistilaisuudesta otettua videotakaan emme ole - vielä - nähneet. Mitä sitä turhia punastelemaan sen parissa, kuinka paksun maton reunalla heiluva nuoripari kuuntelee hieman hämmentyneenä vihkimistilaisuuteen sisältynyttä runoa. Tai säätää tiskillä avioehdon rekisteröinnin kanssa...

Nyt palaan itse asiaan eli hääpäivän viettoon. Kukkia sain hienois..  melko suorasanaisen vihjailun jälkeen, mutta puska on kyllä komia.

Ei voi kuin rakastaa <3

Pikapäivitys syyskaudelta

Pitkän radiohiljaisuuden taustalla ei ole ollut sen kummempaa kuin kiireinen syksy ja kökkö kone, jota en vieläkään ole saanut aikaiseksi päivittää ehompaan. Pikapäivitys muistikuvista, jotka ovat jääneet mieleen parilta viime kuukaudelta (tai no, mieleen ja mieleen - piti vähän luntata kalenterista...):

• HJK-Schalke -matsit. Ei siitä sen enempää, yritän aktiivisesti unohtaa vieraspelin kauhut.
• Juhannuksen lisäksi kesän ainoa mökkiviikonloppu. Ei löytynyt juuri lainkaan sieniä, kun minä olin huonon sienikarmani kanssa mukana metsässä....
• Ravintolapaiva 21.8.2011. Hyvä idea, hyvä sää eli tolkuttomasti porukkaa liikkeellä ja ilman tarkkaa työsuunnitelmaa ympäriinsä pyörimällä melkoinen vaara jäädä nuolemaan näppejään. Oranssin vege-burgerit ja pulla pelastivat päivän.  
• Taiteiden yö jäi vähän niinku väliin. Käytiin kyllä keskustassa, mutta ei nähty juuri mitään. Lopulta haettiin burgerit Vegemestasta ja muistimerkintänä illasta lähinnä se, että taisi olla viimeinen helteinen yö. Kesä päättyi säiden puolesta aika säntillisesti elokuun loppuun...
• Työkavereiden kanssa Helsinki Comedy Festivaleilla. Vähän oli väsynyttä keski-ikäisten miesten perusläppää äijäköörillä Jalava-Kämäräinen-Lindström-Mujunen, mutta kyllä siitä useammat spontaanit tipahdukset irtosivat.
• Design Market Kaapelilla. Kävin kumpanakin päivänä ja jälkimmäisenä kukkaron nyörit löystyivät melko reippaasti mm. Vanhatapion, Coston ja Lustwearin standeillä. 
• Tyhy-risteilyä Helsingin edustalla myrskyisenä iltapäivänä. Yllättävän vähän keikutti saariston suojassa. 
• Äidin kanssa käytiin leffassa tsekkaamassa Midnight in Paris. Hyvän mielen leffa, joskin vähän hämäsi, että Wilsonista oli kirjoitettu vara-Woody...
• Habitareen saimme ilmaiset liput, tuli juostua aika lailla kiireellä läpi sunnuntaina, kun oli kiire leffaan. Rauhallisemmalla otteella (ja kärsivällisemmän seuralaisen kanssa) olisi varmaan jäänyt enemmän käteen (heh).
• Rakkautta ja Anarkiaa jäi vähän flunssailun jalkoihin, miehen ostamasta sarjalipusta jäi osa jopa käyttämättä. Kätkijät, Milocrorze ja Sillit suolassa - Tarinoita Tallinnasta varsin sympaattisia kokemuksia kaikki, The Other Side of Sleep vähän ahdistava, mutta kaunis.  
• Kaveripariskunnan häiden jälkikäteistä juhlimista flunssaisena Bistro Helsingissä (jossa sain aivan jär-kyt-tä-vän pahaa vege-pastaa, fy fan!), tähän liitännäinen täysin tarpeeton draamaepisodi, jonka itse käynnistin...
• Ihana Tori Amos Jäähallissa. 
• Ihanan rentouttava synttäriviikonloppu, joka piti sisällään "miniloman kotikaupungissa". Majoitumme  Hotelli Fabianissa Style+ huoneessa, jossa riitti riittämiin. Päivällä kampaaja, kävelyä käsi kädessä kaupungilla, illalla syömiset Vaelsassa ja aivan ihana Le Havre, minkä jälkeen hotellille nauttimaan vähän sampanjasta ja rauhasta.  
• Duuniristeily Tukholmaan, missä mukava päivä Söderissä ja keskustassa kävellen, paluumatkan (ja seuraavan päivän kemut) pilasi ruokamyrkytys...
• Vähän vieraita kylässä syömässä lohikakkua ja juustokakkua, itse jouduin katselemaan vierestä "hieman" voipuneena 
• Showhat Queens on Wheels Peacockissa. Ihan hillitön tälläkin kertaa, Stepupin pojat aika isossa roolissa, hyvin vetivät erityisesti (Dancesta tutut) Sebastian ja Pasi. 
• Eilen sohvan pohjilta töllötetty True Grit oli pienoinen pettymys, ohjaajaveljesten kädenjälki vähän liian tunnistettavaa. 
• Työmatkapyöräilyä jatkettu sitkeästi säässä kuin säässä, viilenevistä aamuista huolimatta. Salilla tai lenkillä on sen sijaan tullut käytyä tosi huonosti, kun työpäivät olleet ns. iltapainotteisia (en ole millään saanut kammettua itseäni aamuvarhain ylös) ja viikonloppuisinkin ollut vähän ns. yliajettu olo. Oma vaikutuksensa on ollut sillä, että puolisko sanoi oman jäsenyytensä irti eli ei ole ollut kimppakäyntejä agendalla. Pakko pikaisesti terästäytyä ennen kuin saan konttorirotan niskajumit vaivoikseni. Pitkän tauon jälkeen tehty Power-testaus kertoi, että palauttelutarvetta tosiaan olisi, reipaskaan fillarointikaan kun ei ole kovin kokonaisvaltaista treeniä... Nimimerkki reidet vellinä askelkyykyissä.
• Tänään testasin lahjaksi saadun valmiin (Cocovi) raakasuklaasetin. Hyvää tuli, mutta massa sekoitellessa meinasi usko loppua - kesti vispausranteen kannalta luvattoman kauan ennen kuin sulaan kookosöljyyn ja agaveöljyyn sekoitettu raakakaakaorouhe (plus mausteet) muuttuivat "juoksevaksi JA tasaiseksi" litkuksi...

Olisikohan siinä olennaisimmat, ei ainakaan tule kaivamatta mieleen muuta. Seuraava päivitys toivottavasti vähän lyhyemmällä vuorovälillä. 

Reissuraporttia Baltiasta

Bussilla Baltiassa -teemalla tehty reissu sujui ongelmitta, samoin lemmikkien oma loma, jonka ne viettivät sukulaisten hoivissa. Oikeastaan ainoa ja lähes klassinen bugi paljastui vasta kotioven tällä puolen: bioroskis oli unohtunut kylppäriin, jonne se oli päätynyt, kun olin heittänyt sekaan puupellettejä kissan laatikosta. Parempi toki muhia siellä kuin keittiössä, vähemmän banaanikärpäsiä ympäri kämppää. Puupelletit olivat myös imeneet suuren osan kosteudesta, joten kovin merkittävää haju- tai vuotohaittaa ollut onneksi syntynyt. Tämän vuoksi kotiinpaluu oli miellyttävämpi kuin ystäväpariskunnalla taannoin. Sähköjen katkaiseminen pääkytkijästä ei ole ehkä se kaikkein terävin ratkaisu silloin kun pakastin on täynnä mm. katkarapuja ja jauhelihaa... 

Lähdimme liikkeelle Linda Linella, joka on helpoin vaihtoehto ainakin hyvällä säällä: ei tarvitse välttämättä herätä kukonlaulun aikaan ja startti tapahtuu keskeltä kaupunkia. Netistä ostetuilla lipuilla pääsee myös suoraan paattiin, eikä lähtöselvitykseen tarvitse jonottaa erikseen. Ilmastointi tosin on ylitehokas, eikä sitä voi itse säätää, joten neuletta niskaan, vaikka ulkona paahtaisi kuinka.

Hyppäsimme Tallinnasta Riikaan menevään Ecolinesin bussiin. Liput kannattaa ostaa etukäteen esim. netistä, koska bussi voi tulla täyteen, eikä vaihtoehtoja ole paljoa tarjolla (reitillä operoivia firmoja on toki useampi kuin yksi, mutta esim. iltapäivällä ei ollut kahden ja puoli kuuden välillä yhtään lähtöä). Hinnoissa on myös jonkin verran eroa. Meidän lippumme kustansivat 14 € kipale, kun taas toisen firman lippu yhtä pitkään kestävällä maantiematkalle olisi ollut 25 €. Ehkä sitten tasossakin olisi ollut eroa; meidän kuskillamme oli reipas "muut väistäköön pientareelle" -suhtautuminen ohituksiin (joita tehtiin paljon), omat paikkamme olivat lähellä pisteliään odöörin tarjoavaa puuterointihuonetta ja bussin interiööri aavistuksen kulahtanut. Mutta hei, loppumatkasta näytettiin romanttinen komedia ja bussi oli puolillaan reippaita mormoni-nuoria raamattuineen. Ja matkan varrella pääsee bongaamaan haikaroita!

Hotellivalinnat tuli tehtyä viime tingassa ja valintaperusteisiin kuului olennaisena asiana sijainti lähellä keskustaa JA bussiasemaa, joten jonkin verran piti tinkiä. Riikassa bunkkasimme Old City Boutique -hotellissa. Hotlan sijainti vanhassa kaupungissa oli loistava ja huone plus yleiset tilat kaikin puolin siistejä, mutta ikkunamme oli "sisäpihalle" eli hotlan baariin. Ei häirinnyt illalla, eikä tuolla vanhassa kaupungissa voi mitään mahtavia maisemia odottaakaan, mutta aamuyöstä (tai lähempänä aamua, whatever) siellä ilmeisesti roudattiin jotain kamoja, joten oli pakko laittaa tulpat korviin. Toisenlaista iltamaisemaa oli tarjolla Radissonin Latvijasta, jossa isovanhempani majoittuivat ja jonne teimme illalla yllätysvisiitin. Seuraava räpsy on otettu heidän huoneestaan.

Riikan keskusta-alue on kaiken kaikkiaan niin kompakti ja pieni, ettei mikään ole kaukana. Toisaalta se on myös äkkiä koluttu (jos jättää ostarit väliin), joten pari päivää riitti mainiosti sekä kaupunkilomailuun että päiväretkeen Jurmalaan, jonne pääsi junalla reilussa puolessa tunnissa. Kilometritolkulla rantaviivaa,  ränsistyneitä huviloita, prameilevia huviloita ja kaikkea siltä väliltä.

Riikassa suositukset jollekin pikku baarille Powder Towerin lähellä (Torna iela), jossa oli rento meininki ja rokkikeikkaa terassilla. Valkosipuliravintola Kiploku krogs (Jekaba) oli myös oikein jees ja pasta maukasta Del Popolossa (Jana iela 8). Vanhassa kaupungissa oli kaunista ja puistot siistejä ja nättejä.

Samoin kannattaa piipahtaa aseman takana keskustorilla katsomassa torimeininkiä ja hienoja zeppelinihalleja, joita ei ole koskaan käytetty mainittuun tarkoitukseen:

Parin korttelin päässä hallien takana sijaitsee ilmeisesti yliopistokäyttöön kuuluva ja silmiinpistävän jenkkityylinen rakennus, jonka ylätasanteelle pääsee ihailemaan maisemia parin euron pääsymaksulla:

Reissun seuraava pysäkki oli Pärnussa, jossa vietimme kaksi yötä. Kesäkaupunki ei tarjonnut ihan parasta rantakeliä kuin saapumispäivänä, vaan sadetta tuli ja välillä reippaalla kädellä. Ehdimme kuitenkin ekana päivänä bongata kävelylenkin varrelta sekalaisia myynnissä olevia pikku mökkejä...

 
 ...ja syödä georgialaisessa ravintolassa sekä kuunnella illalla jazzia sievän eko-henkisen kahvilan terassilla (kahvilan nimeä en muista, mutta katu oli muistaakseni Pühavaimu). Toisena päivänä sää oli tosiaan epävakaa, minkä hyvänä puolena voitaneen pitää sitä, että tulimme paenneeksi sadetta Villa Ammendeen. Ruoka oli todella hyvää, hinnat edulliset (esim. messevän kokoinen kakkupala 2 €), palvelu ystävällistä ja paikka idyllinen. Sovimme sinne farkuissa ja tennareissa kuin... nooh.

 
Tuolla olisi kyllä majoittunut epäilemättä mukavammin kuin omassa "sijainti ja saatavuus ratkaisee" vaihtoehdossamme St. Peterburgissa. Sijainti oli tosiaan keskeinen ja majoittuminen Pärnun vanhimmassa rakennuksessa periaatteessa hyvä idea, mutta mukavuudet eivät olleet ihan 2000-luvulta; ei ilmastointia, ei baarikaappia, 14 tuuman putkitelkusta näkyi vain kaksi paikallista kanavaa ja hotlan yleisilme hieman... kulunut (kokolattiamatto käytävillä ei ehkä olisi ollut se mun valinta). Lokkien kirkuna ja läheisen yökerhon ääneet olisivat varmaankin pitäneet hereillä, jos olisi ollut niin kuuma, että ikkuna olisi täytynyt pitää auki.


Iltaa vietimme paikallisessa jazz cafessa, jonka terassailla oli tarjolla bossanovaa livenä ja kahvin lisäksi ruokaa. Ruokaa ei voi suositella, mutta tunnelma oli leppoisa.

Tallinnassakin hotla Metropol oli valittu käytännöllisin perustein; sijainti lähellä satamaa ja samalla kävelymatkan päässä bussiasemalta (mulla pelkkä reppu, mutta miehellä rinkka selässä). Bonuksena sauna huoneessa, mille tuli käyttöä, kun vettä satoi illalla reippaasti. Ehdittiin kuitenkin hyvin käydä  Kadriorgin puistossa ja Kumussa, samoin kuin pyöriä vanhan kaupungin katuja ja katsella maisemia.

Paluupäivänä jätimme kamat hotlaan säilytykseen ja kävelimme alkuun Kulttuurikilometri-reittiä pitkin. Reitin varrelta löytyvässä Eesti Disaini Majassa puolisoni ihastui kanisteriin tehtyyn valaisimeen ja kävi lopulta poimimassa sen talteen ennen kotiinpaluuta. Viherhuonettamme valaisee syysiltoina tällainen valonlähde:

Lounassuositus menee Bonapartelle (Pikk 45). Ihana sipulikeitto ja lasillinen valkkaria riittivät pitkälle, ennen lähtöä kävin lisäksi noukkimassa smoothien Rotermanni-korttelin Boostista. Sen jälkeen kelpasi lillua Viikkarin kyydissä kohti kotia.

Siivousassistentti

Lemmikkitaloudessa siivoaminen on hieman haastavaa. Jotenkin nuo nelijalkaiset karvakasat, joista toisesta irtoaa arvioilta painonsa edestä karvaa joka viikko ja toisella taas on likaiset tassut, ovat aina tiellä. Joko ne pyörivät jaloissa tai parkkeeraavat itsensä levolle väärään paikkaan. Yrittää sopii esimerkiksi pedata sänkyä, jonka on vallannut elävä puuhka:

Puuhka ei suinkaan luovu paikastaan suosiolla. Fine, jääköön siihen:

Pian lakanan alta kömpi ulos närkästynyt siivousassistentti, joka siirtyi tarkkailemaan tilannetta sivummalle. Pussilakanan kanssa viuhtominen herätti kuitenkin kissan metsästysvietit ja neiti kynsineen palasi rikospaikalle. Lopulta sopu petaustouhuista saatiin aikaiseksi:

Puuhka siirtyi urakan päätteeksi ansaitulle levolle takaisin lähtöpisteeseen:

Poikkeuksellisen helppo keikka tällä kertaa. Kissi on ilmeisen väsynyt vietettyään vajaan viikon vierailla metsästysmailla toisen palvelushenkilökunnan hoivissa, joten lakanoiden metsästys oli varsin laiskaa.

Lomapuolikas pikakelauksena

Nyt kun puoli Suomea on palannut kesälaitumilta takaisin sorvin ääreen, on hyvä paikantaa oma sijaintinsa lomakartalla. Seuraavassa siis suuripiirteisen summittainen katsaus siihen, mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä kahtena ensimmäisenä lomaviikkona.

• Olemma tehneet yhden päiväretken Billnäsissä, jossa oli heinäkuisena hellesunnuntaina sulkemisajan lähestyessä aika kuollutta. Näyttelyt olivat ihan mielenkiintoisia (eikä kukaan tuolloin ollut meille mitään lippuja myymässä, vaikka nettisivujen mukaan näyttelyt ovat maksullisia myös varsinaisten tapahtumien ulkopuolella, beats me...), samoin puutarhapuoli.

 

• ...ja käväisseet kotimatkalla Mustion linnassa. Tai siis sen puistossa, jossa oli käytetty varsin persoonallista maisemointityyliä. Tapasimme myös kanoja.

• Toisella päiväretkellä suunta oli Porvoo, jossa ehdin syödä lounasta sekä Fredrikan Lähteessä että Cafe Cabriolessa. Ensiksi mainittu tarjosi kelpo kasvisruoat mukavassa miljöössä, mutta kaffe oli kuulemma tavallista sukkamehua. Paikka järjestää myös kaikenlaisia hyvinvointiin liittyviä tapahtumia ja samassa tilassa sijaitsee myös jooga- ja meditaatiokeskus. Jälkimmäinen paikka taas kuuluu Porvoon käyntien vakiokalustoon, mutta lounas jätti tällä kertaa vähän toivomisen varaa; falafelien nimellä kulki jotain älyttömän suolaisen ja jauhoisen makuisia kasvispihvejä. Salaattipöytä puolestaan oli ihan jees, mutta ehkä seuraavalla kerralla sorrun mieluummin konditoriatuotteisiin tai kotitekoiseen jäätelöön. Kahvituomisia ja karkkia haimme Skafferista, muuten pyörimme hikoilemassa vanhan kaupungin kaduilla.

• Vakuutuimme Princestä.  
• Jännitimme HJK:n Champions League -karsintoja paikan päällä, kun broidi sai järkättyä lippuja puoleen hintaan (eivät ne toki muutenkaan kovin kalliita ole). Ensimmäisessä pelissä tuli todistettua UEFA-historiaa, niin suurinumeroisesti (10 - 0) HJK rökitti Bangor Cityn. Jälkimmäinessä taas oli jännitystä ja kehnompi lopputulos, mies päivitteli jälkikäteen Muurisen "kunto loppui" -selitystä...
• Äidin kanssa kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa. Ehdimme syödä hyvin (ja juoda venäläiset oluet) African Kitchen -ravintolassa kattoterassilla - äiti kehui vuolaasti omaa kalaruokaansa, oiskohan ollut menun numero 53 ja mun Efo Soya oli myös ihan kelpo ja erittäin edullinen. Paljoa muuta emme sitten ehtineetkään tehdä kuin kipaista Stockkalle (löysin alesta Max & CO:n simppelin hameen) ja kävellä sieltä reippaasti takaisin kohti satamaa vain Kaubamajan vaatepuolen pikaisesti silmäillen (jäi jopa kosmetiikkaosasto kokonaan väliin, täytyy korjata tilanne ja pian!). Viikkarilta ostin juotavia ja Guerlainin Aqua Allegoria Jasminoran. Se tuoksuu ihkaoikeasti jasmiinilta ja pullokin on kaunis kuin kukkanen! Näköjään taas limited edition, pitäisiköhän hamstrata lisää varastoon...
• Helteistä on nautittu niin Lauttasaaren, Marjaniemen ja Hanikan rannoilla kuin myös puistoissa ja parvekkeella. En pidä uimisesta enkä myöskään kovin paljoa auringossa köllöttelystä, mutta helteen edessä on antauduttava. Onneksi on aurinkovoiteet ja varjopaikat. Rantaeväitä haimme Liike 51:stä, jossa leipä oli tuoretta ja hyvää, siiderit ja limut kylmässä ja palvelu hyvää. Peukku tälle, sääli ettei ole ihan bussimatkan varrella.
• Liikkuminen on tapahtunut fillarikyydillä ja pidemmät reissut omalla autolla, julkisten kyydissä ei ole tullut istuttua kertaakaan. Sama tosin pätee koko kesään eikä ainoastaan lomaan.
• Perjantaina harrastimme todellista lähiseutumatkailua ja kävimme ensin syömässä (ja pitämässä kaatosadetta) Viikin kartanossa runsaan lounaan, minkä jälkeen pyöräilimme kaupunkiin ja ehdimme juuri ja juuri nauttimaan ilmaisesta taiteesta Tennispalatsiin. Hannes Heikuran Dark Zone oli oikein hieno, mutta tykkäsin kyllä myös Kultainen metsä -näyttelystä. Ja museokaupasta; sieltä tekisi aina mieli hamstrata lisää vanhojen näyttelyiden julisteita, mutta tällä kertaa mukaan tarttui vain postikortteja (10 kpl eurolla, ei voinut ohittaa). Lipuista säästyneet rahat (heh!) tuli tosin käytettyä hyvin hetki myöhemmin, kun kävimme Kiseleffin talossa: macaronet Patisserie Teemu & Markukselta ja smoothie (ja miehelle peruskahvi) Ciao Caffésta maistuivat erinomaisilta myös take awayna, jolloin pääsimme nauttimaan ne Havis Amandan takamusta tuijotellen. Muuten en kyllä oikein tiedä mitä mieltä olen Kiseleffin rempasta. Paikka on nyt kovin kliininen (yleisilme tyyliä harmaa muovimatto, jei...) ja käsityöläiset on siirretty alta pois, mutta toisaalta siellä on nyt kivoja kotimaisia pikkuliikkeitä ihan paraatipaikalla ja niissä taas ilme on myös ihan erilainen. Kuten Samuji, Lumi, Globe Hope ja Tiia Vanhatapio. Aika hiljaista oli myös vielä talon sisätiloissa, eivät ole ilmeisesti sen paremmin turistit kuin paikalliset oikein huomanneet remontista kuoriutunutta taloa. 
• Toisentyyppisestä "kotiseutu tutuksi" -keikasta tarkempi raportti täällä.
• Muuten tässä on tullut lähinnä nukuttua tolkuttoman paljon, luettua hävyttömän paljon naistenlehtiä, käytyä saksimassa pää ulkoisesti kuntoon kampaajalla, stressattua matkasuunnitelmista noin ja näin (miehen passi löytyi kuin löytyikin - edellisellä reissulla lentokoneessa lueskellun kirjan väliin huolella arkistoituina), kauhisteltua maailman pahuutta ja etsittyä arjen pieniä iloja , tapailtua kavereita kylässä ja kävelyillä (luontohehkutukseen lisättävä kunniamaininnalla Viikin pelloilla laiduntavat lehmät), syöty välillä liikaa ja epäterveellisesti, käyty pari kertaa hikoilemassa lenkkipolulla ja salilla. Ja niin poispäin. 

Ei siis mitään ihmettä ja kummaa, mikä IMO onkin lomailun perimmäinen idea. Reissaaminen on sen verran stressaavaa, että epäilen tarvitsevani edessä olevan minimatkankin jälkeen palautumisaikaa. Ei näin vanha ja takakireä näet jaksa repiä ja riuhtoa. Tulee vaan stressi ja ahdistus.

Vastoinkäymisiä reissusuunnittelussa, osa 2

Aiemmin kerroin siitä, miten saada reissusuunnittelusta mahanpuruja. En nyt sitten tiedä, pitäisikö seuraavia asioita pitää jo selkeinä ennusmerkkeinä siitä, että perse kannattaisi pitää  via Baltican sijaan tiukasti kotoisassa Helsingissä, mutta:

• Kun olin jo ehtinyt varata Pärnusta huoneen about ainoasta ei ihan järkyttävän hintaisesta / yksiselitteisen järkyttävästä hotellista, luin hotellista kirjoitettuja kommentteja vähän pidemmälle: ilmastointi puuttuu ja naapuruston lokit / yökerho pitävät huolta siitä, että avonaisella ikkunalla saa nauttia merellisestä kaupunkitunnelmasta...
• Tallinnan kadut tulvivat ja reippaasti.
• Puolison passi on jossain äärimmäisen hyvässä jemmassa eli suomeksi sanottuna hukassa. Viimeksi se on ollut käytössä viime syksynä ja jostain syystä tuli mieleen pyytää tarkistamaan asia jo näin hyvissä ajoin eikä lähtöaamuna, näemmä kannatti. Puolisolla ei ole muistikuvia sijainnista, eikä matkustusasiakirjaa kohtuullisen sinnikkäästä etsinnästä huolimatta tunnu löytyvän. Kun reissu nyt joka tapauksessa olisi tällainen pikainen kyhäelmä, eikä mikään hartaasti odotettu spessumatka, niin ei ole IMO järkeä lähteä minkään Express-passin kanssa säätämään.

Lauttayhteydet sun muut ovat vielä varaamatta ja armonaikaa ensimmäisten hotellivarausten ilmaiseen perumiseen on alkavan vuorokauden iltaan saakka, joten huomenna ehkä postailen otsikollla Supersiivoussunnuntai... Kämppä kun on keväisestä organisointiurakastani huolimatta varsin sekasortoisessa tilassa. Sorttasin sitä paitsi silloin nimenomaan omia kamojani kuriin ja järjestykseen, mistä johtuen mulla on havaintoja vain oman passini koordinaateista sekä tukusta markkeerattuja laatikoita, joissa puolison passi ei ole.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, yritän sopia pikatreffit nukkumatin kanssa.

Rumankaunista kaupunkimaisemaa Kalasatamassa

Torstaina Helsingissä ukkosti hyvän tovin, mutta iltapäivällä kaupunkipartio uskaltautui salikeikan jälkeen ulkoilmaan, tosin vähemmän reipashenkisesti autokyydin turvin. Yritimme ensin haeskella avointa kahvilaa Suvilahdesta (Ravintola Lämpö oli jo kiinni), sen jälkeen Kalasataman konttiaukiolta. Tältäkään osin onni ei ollut myötä, vaan Ihana Kahvila oli tulkinnut säätilanteen kielteisemmin kuin me eli säävaraus piti. Tulipa kuitenkin käpöteltyä Kalasataman rantareittiä ja todistettua rumankaunista kaupunkimaisemaa lämpimässä kesäsäässä, seuraavassa muutama pokkariräpsy matkan varrelta.

Graffitiseinien ja muulle ilmaisulle varattujen seinien antia:

  Tässä vaiheessa näytti vielä lupaavalta kahvituksen suhteen...

...mutta pettymysten pettymys, kun totuus eli suljettu kontti paljastui rannasta:

Paremmalla säällä varmasti mainio paikka kahvikupposen nauttimiseen, voi vaikka kaukokannustaa Mustasaaressa lenkkeileviä ihmisiä tai tiirailla veneitä.

Sivussa toki avautuu myös esteettömät näkymät helsinkiläisen arkkitehtuurin helmeen, Merihakaan. Ja kaikenlaista pientä pintaremppaa vaativaa kunnostusproggista näytti myös olevan meneillään:

Nettitutkailun perusteella Kalasataman väliaika näyttäisi tarjoavan kahvin ja pullan lisäksi kaikenlaista muuta kivaa, täytyy yrittää osua paikalle paremmalla onnella.

Huonon reissusuunnittelun ABC

Olen nyt onnistunut kuluttamaan kallisarvoisista kesälomapäivistä melkoisen ajan... reissusuunnitelmia arpoessa. Enkä ole suoriutunut siinä kovin mallikkaasti, vaan urakka (sic) on pitänyt sisällään vaihtuvia toimintasuunnitelmia, pähkäilyn aikana täyteen varattuja äkkilähtöjä, tarpeetonta riitelyä ja stressaantumista "viimeinen huone jäljellä" -bannereista varaussivustolla. Ei näin.

Kompastuskivi 1: Lemmikkitaloudessa reissaaminen on jo noin ylipäänsä haastavahko nakki. Jos ei halua reissata karvapallojen kanssa (mihin sisältyy omat merkittävät haasteensa rokotusten, madotusten ja majoituksen sun muun järjestelyissä, minkä lisäksi reissujen kohdevalikoima rajoittuu huomattavasti), niille pitää keksiä hoitopaikat. Sanomattakin lienee selvää, että maksullisia paikkoja, jotka ottaisivat hoiviinsa sekä kissoja että koiria, on pk-seudulla hyvin vähän. Sitä paitsi kaikki "lemmikkihotellit" kustantavat varsinkin lomakaudella hunajaa, eikä lemmikkien saaman hoidon tasostakaan ole nettikeskustelujen perusteella aina takeita.

Suosituimpina loma-aikoina ja pyhinä hoitoapuja ei kehtaa edes pyytää sukulaisilta ja ystäviltä, eikä oikein muulloinkaan mitään pidempää hoitokeikkaa, varsinkaan kun kissaneidin käytöstavoista ei ole mitään takeita; pakko pakata hoitokeikkaa varten ainakin korvatulppia mukaan, jos Helga-neiti aloittaa esim. yöllisen protestikonsertin. Myös kissa-allergiat rajoittavat potentiaalisten uhrien seuraneitien/-herrojen joukkoa.


Edellä mainittuihin haasteisiin liittyy kiinteänä osana se, että päädymme puolisoni kanssa lähes järjestäen riitelemään aiheesta; kenen vastuulla hoitopaikan järjestäminen on (eli yleensä minulla, koska koira on minun ja kissa yhteinen) ja onko lemmikkien pitämisessä ylipäänsä mitään tolkkua (ei mielestäni sellainen kysymys, jota on edes mahdollista pyöritellä sen jälkeen, kun lemmikit on hankittu).

Kompastuskivi 2: Kun hoitopaikka saatiin järjestymään epämääräisesti sovitulla "joskus elokuun alussa" -aikaikkunalla, samalla toki synnytettiin pakkomielle sen reissun järjestämiseen. Kun kerrankin pääsisi ja ihan kahdestaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen liittyi siihen, että aikajänne kaventui puolison aikataulujen takia välille 2.8. - 10.8. En ollut tajunnut kysellä etukäteen, eikä puolisko ollut tajunnut kertoa. Pieni pettymys, koska se käytännössä rajasi mahdolliset lähtöpäivät aika pienelle skaalalle. 

Kompastuskivi 3: Kohdevalinta. Kun on liikkeellä viime tingassa ja tiukalla aikajänteellä, vaihtoehtoja ei olekaan rajattomasti. Vietin hyvän tovin etsien kuumeisesti lentoja Berliiniin ja kun vaihtoehdot olivat liian kalliita ja/tai tolkuttomalla aikataululla (ei, en halua viettää lyhyestä reissusta yhtä yötä Arlandassa...), laajensin hakusädettä, mutta huonolla menestyksellä. Esimerkiksi Kroatia olisi ollut molemmille mieluinen kohde, mutta lentoja naftisti ja kalliilla sopivina päivinä, pakettimatkoilla pelkkää ei-oota. Jossain vaiheessa koukutin itseni seuraamaan pakettimatkojen äkkilähtöjä Napsusta, vaikka tarjolla näyttikin olevan eniten sellaisia kohteita, joiden kiinnostavuusluokitus on omalla asteikollani pakkasella eli Bulgariaa, Turkkia ja Egyptiä. Kreikasta löytyi pari kohdetta, jotka olisivat voineet olla kivoja - erityisesti Parga. Pariin otteeseen olinkin tekemästä varausta , mutta pähkäilyn ja jossittelun aikana kohde oli varattu täyteen. Voi kyllä olla ihan hyvä juttu, että meikäläisistäkin helteistä jupiseva nirppanokka ei lähde hikoilemaan itseään hengiltä Kreikkaan elokuussa. Sivumainintana se, että ilmastointi ei Kreikan hotelleissa (ainakaan niissä, missä oli vielä tilaa) ollut mitenkään perusoletus, vaan se olisi lähes järjestäen pitänyt erikseen ostaa hotellilta. Minkä varaan en nyt ihan hirveästi uskaltaisi laskea.

Nooh, kun toimintasäde kuvatulla tavalla pieneni, ehdotin road trippiä joko ihan koti-Suomessa tai lähialueilla. Kiinnostus kotimaanmatkailuun lopahti nopeasti, kun tsekkasin majoitustarjontaa. Hirveitä lääviä tai hirveitä hintoja. Ja minussa taas ei ole naista jättäytymään pidemmäksi pätkäksi esim. telttamajoituksen varaan. Syövät vielä itikat hengiltä.

Ehdin myös tsekkailla Norwegianin lentoja (ajatuksissa oli joku kiekka lentäen Osloon ja sieltä Köpiksen kautta Tukholmaan, mistä lento takaisin Suomeen), mutta sitten tuli viime perjantain terrori-isku, joka vei tästä ideasta maun.

Road tripin suorittaminen Baltiassa taas tökkäsi ensin siihen, että lauttojen autopaikka-kansipaikkayhdistelmät vaikuttivat kovin suolaisen hintaisilta, sitten puolisoni huomautuksiin sikäläisestä autoilukulttuurista ja autovarkauksien määrästä. Totta tuo sinänsä, autovakuutuksen omavastuukin on rajan tuolla puolen nelinkertainen ja jos sitten jatkuvasti stressaa asiasta, niin leppoisa lomafiilis on kaukana. Pääsee siellä onneksi liikkumaan bussillakin, joten pidin kiinni kohdeideasta ja  siirryin selvittämään liikenneyhteyksiä ja majoituksia.

Tässä vaiheessa olen siinä pisteessä, että hotellit on varattu kahdeksi yöksi Riikasta, kahdeksi yöksi Pärnusta ja yhdeksi yöksi Tallinnasta. Liikkumiset ovat vielä järkkäämättä, mutta toivottavasti tämä plääni ei nyt siihen kaadu. Hotellivalikoima oli varsinkin Pärnussa aika huono ja hinnoissa melkoista turistikauden lisää, saa nähdä mitä tuleman pitää.

Kompastuskivi 4: Jos toisen mielestä mieluisinta olisi lähteä vaeltamaan tai reppureissata ulkomaisille festareille mukavuuksista tinkien ja toinen taas joutuu oman mukavuusalueensa rajoille jo jos hotellin sijainti ei miellytä (voitte vapaasti arvata roolituksen...), skismaa syntyy helposti sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Julistettakoon tässä vielä varmuuden vuoksi, että olen kyllä kovinkin kiinnostunut festareista, mutta en mistään muta-teltta-palelu-suihkuttomuus -meiningistä. Mielestäni tämä olisi järjestelykysymys ja kaupunkifestareista en kieltäytyisi, mutta eipä ole tullut mainitun tyyppisiä reissuja koskaan tehtyä. Tänä kesänä jopa itse ehdotin Szigetiä, mutta aikataulu ei kapeisiin raameihin sopinut. Ääh, ei olisi pitänyt käydä katsomassa ohjelmaa, tulee paha mieli.   

Joka tapauksessa, nyt olisi itkun ja hampaidenkiristelyn jälkeen varmaan parasta varata ne loputkin reissun edellyttämät palvelut ja lopettaa stressaaminen. En siis ylipäänsä vaadi tai halua lomaltani ihmeemmin ongelmaa, mutta hellepäivät voisi käyttää paremmin kuin koneen ääressä. Hikisempi tunnelmakin tässä, eikä tarjoilu edes pelaa.

 

Helsingin helmiä, osa 1

Kun maailmalla tapahtuu jotain aivan käsittämättömän kamalaa, ajatukset kääntyvät väistämättä elämän haurauteen ja omaan itsekkyyteen: turhista asioista kitiseminen hävettää ja mieleen tulee sekalaisia asioita, jotka yleensä ohittaa itsestäänselvyytenä, osaamatta olla niistä kiitollinen. Esimerkiksi tänään koiran kanssa tuttuja lähireittejä tallustellessani tulin pohtineeksi, mistä kaikesta pidänkään kotikaupungissani. Pieniä ja suuria peukutuksen aiheita tuli heti mieleen pitkä lista, vaikka täytyy myöntää, etteivät ne saaneet mieltäni täysin puhdistumaan nillityksen kohteista. Kuten huonosta kaupunkisuunnittelusta; kenen valopään idea on rakentaa vielä 2000-luvulla uusia asuinalueita käytännössä yksityisautoilun varaan? Sama pehmeäpäinen klikki epäilemättä vastaa myös pyöräteiden ja julkisen liikenteen suunnittelusta sekä siitä, että uusilta asuinalueilta parturoidaan rakennusvaiheessa kaikki vanha kasvusto pois ja ihmetellään sitten kun a) alue näyttää suoraan tietokoneen ruudulle piirretyn havainnekuvan toisinnolta, b) tuulee ihan perskeleesti ja c) piskit pissivät uudet säntillisesti istutetut puuparat sun muut hengiltä... Ei sen puoleen, yksikään 50-luvun jälkeen Helsinkiin rakennettu asuinalue ei saa minulta varauksetonta myötämielisyyttä.

Nooh, nyt lipsahti heti sinne negatiivisuuden sivuraiteelle, vaikka tämän kirjoituksen piti olla kotikaupungin ihastelua. Eli asiaan: pienistä kauniista asioista ensimmäisen palkinnon ja sitä myöten palstatilaa saakoon...

Lauttasaari

 

Luonto. Vaikka kaikkien asuinalueiden ulkonäössä ei olekaan hurraamista, käytännössä jokainen helsinkiläinen taitaa asua paikassa, jossa joko merenranta tai metsä (tai parhaassa tapauksessa molemmat) on kävelyetäisyyden päässä. Lisäksi kaupunki on täynnä lukemattomia enemmän tai vähemmän hoidettuja puistoalueita, jonne voi kaikessa rauhassa levittää vilttinsä ja pistää piknikin pystyyn. Jopa keskeltä tiheään asuttua ja sanan kaikissa merkityksissä urbaania Kalliota löytyy idyllisiä pikku puistikoita. Mereltä katsottuna näkee taas Helsingin edustaa ihan toisesta näkövinkkelistä ja siitä on mahdollista nauttia ilman omaa venettäkin; esimerkiksi moniin saariin pääsee kesäisin julkisen liikenteen kyydillä.

Suomenlinna

Herttoniemen kartanon puisto

Sitä kieroutunutta kaupunkisuunnittelua voi toisaalta myös kiittää siitä, että kaupungista löytyy metsien ja puistojen lisäksi myös muuta vähemmän urbaania maisemaa. Seuraavat kuvat iltakävelyltä, sijainti noin 10 km keskustasta. 

 

 

Metsästä voi vielä turvallisin mielin poimia marjoja ja syksyllä sieniä. Siis jos niitä löytää ja tunnistaa. Omiin silmiini kun sattuvat lähinnä ne syömäkelvottomat metsän antimet. Ja ötökät.

Meren jäädyttyä sielläkin voi kävellä. Vähänkö siistiä. Samoin kuin ne kunnon talvet, jolloin lunta on paljon vielä siinä vaiheessa, kun päivä on pitkä ja valoa riittää.

Maaliskuun alussa Seurasaaren edessä oli vilskettä jäällä...

...ja riitti sitä lunta Viikin pelloille vielä maaliskuun loppupuolella.