Karvakorvien kokoontumisajot

Mahtava auringonpaiste, pikkupakkasta, lintujen kovaäänistä sirkutusta - toisin sanoen selviä kevään merkkejä havaittavissa. Hieno päivä myös koiratreffeille puistossa, joka on Epulle tuttu pentuajoilta eli Aino Acktén puisto Pohjois-Haagassa. Erona puistossa villeinä nuoruusvuosina vietettyyn aikaan oli se, että Epulle lankesi nyt äksymmän seniorin rooli; täysin tilaamatta ja pyytämättä pyllyä julkeasti haistelleet ja aarteiden ryöstöä suunnitelleet karvakorvat olivat huomattavasti nuorempaa sakkia, joka ei tuntenut mitään kunnioitusta vanhempia lajinsa edustajia kohtaan. Joten pitihän niitä vähän käskyttää, "hieman" heikolla menestyksellä tosin.

Oma seura paras seura, ei tänne nyt sosialisoimaan tultu:

Tässä hävytön Harpo yrittää selvästi viedä Epun aarretta. Vähemmän vihkiytyneille kerrottakoon, että "aarre" on tuo mitätön pikku tikku Epun jaloissa:

 

Vaivautunut ilme ja pyrkimys poistua paikalta, kun koskemattomuutta uhataan:

Tarkkailijan roolissa:

Pientä lähentymistä:

Nuorison tyylinäytteitä:

Nyt kovia kärsinyt takkutassu viettää hyvin ansaittua lepoaan nojatuolissa nukkuen. Taju lähti itse asiassa jo automatkalla kotiin, normaalia protestointia ei takapenkiltä kuulunut.

Boban & Marko Markovic Orkestar Savoy-teatterissa

Viime sunnuntain paukkupakkaset jäivät Savoyn ovien ulkopuolelle, kun lavan täytti viime kesänä Ilosaarirockissakin kunnostautunut  Boban & Marko Markovic Orkestar (jonka musiikki tahdittaa myös Emir Kusturican Underground -elokuvaa; sivistymättömälle allekirjoittaneelle tämä oli ennalta ainoa linkki yhtyeeseen).

Serbialainen puhallinorkesteri heitti kehiin kunnon karkelot, joissa tuli aidosti hyvälle tuulelle. Allekirjoittanut tosin piti kiinni suomalaisesta juroudestaan; pylly pysyi melko tiukasti (permannon keskellä sijaitsevalla) penkillä, enkä lähtenyt lavan eteen tanssahtelemaan Balkan Fever -henkeen. Rajansa kaikella.

Pokkarilla ei kummoisia kuvia irronnut, tässä kuitenkin pari tärähtänyttä otosta:

Savoyssa järjestetään kokemusteni perusteella erinomaisia maailmanmusiikkikeikkoja ja muuta mielenkiintoista, kannattaa tsekata.

http://www.myspace.com/bobanimarko
http://www.savoyteatteri.fi/

Pâtisserie & Chocolatier Mayra

Kohtuullisen sapekkaissa tunnelmissa kulunut työviikko muuttui viikonlopun alkaessa mukavammaksi, kun puolisoni kävi asioimassa Chocolatier Mayrassa. Mayra tarjoaa niin käsin tehtyjä konvehteja ja suklaita kuin myös kohtuullisen laajan valikoiman konditoriatuotteta. Ennalta viisas puolisoni oli tilannut sieltä meille Inari-nimisen karpalo-valkosuklaamoussekakun, joita nautimme eilen kuplajuoman kera. Mukaan oli tarttunut lisäksi levy inkivääri-valkosuklaata.

10 hengen kakku kustantaa 22 euroa, ei kohtuuton hinta käsityönä ja aidoista raaka-aineista tehdylle kakulle. Karpalo ja valkosuklaa muodostavat hekumallisen kumppanuussuhteen, mutta sokerikakkupohja on mielestäni kyllä turha kolmas pyörä; olisin mieluummin nauttinut päälliset esim. keksipohjan tai tummalla suklaalla maustetun kakkupohjan päältä.

Mayra sijaitsee Haagassa Orapihlajatiellä ja järjestää myös suklaa-tastingejä. Tämä taas herättää minussa katkeria muistoja, sillä olen kerran sellaiseen ilmoittautunut, mutta menin sairastumaan kriittisellä hetkellä. Ilmeisesti tuotteet tekivät tastingissä hyvin kauppansa, sillä minulle - influenssan kourissa ensimmäistä kertaa aikuisiällä kärsineelle ihmisrauniolle - ei tuotu sieltä doggy bag -tuomisia. Tästä on varmaan jo kolme vuotta kulunut, mutta muistot säilyvät! 

Luomutuotteita ja luontokuvia Villa Elfvikissä

Auringonpaisteiseen pakkaspäiväämme kuului piipahdus Villa Elfvikin luontotalossa Espoon Laajalahdessa. Tarjolla oli luomutuotteiden suoramyyntiä, Vuoden Luontokuvat 2010 -näyttely ja talvisia maisemia rannasta:

Luomutuotteiden valikoima ei ollut järin suuri, mutta mukaan tarttui pari leipää (saaristolaisleipä ja speltti-hedelmäleipä; testattu jo, hyviä ovat), hapankaalia sekä kotimaista ja saksalaista luonnonkosmetiikkaa. Hinnat eivät olleet älyttömiä ja suoramyynti ideana toki hyvä, joten ehkä tulee käytyä uudemmankin kerran; samalla agendalla ollaan liikkeellä kuulemma 20.3., 17.4. ja 15.5. klo 11 - 15. Myös paikan kahvila vaikutti kivalta, joten sieltä kuppi kuumaa sitten seuraavalla kerralla. Luontokuvanäyttelyä on tarjolla vielä pari viikkoa, sekin kannattaa katsastaa.  

Kevättä kynsissä

Vaikka sää ulkona on kaikkea muuta kuin keväisen lämmin, kirkas auringonpaiste ja pitenevät päivät näemmä pistävät pään sekaisin. Löysin nimittäin itseni eilen levittämästä kynsiini iloisen oranssia kynsilakkaa (Maybelline Forever Strong, sävy Couture Orange) turvallisempien harmaan sävyjen sijasta, TJEU:

Pukeutumiseen hetkellinen mielenhäiriö ei sentään ulottunut, joten pikkuveljen valmistujaisia tuli juhlistettua täysmustissa. Kerrospukeutuminen on päivän sana: pakkasta vastaan taisteltiin muun muassa kiskomalla hameen alle kahdet villaiset sukkikset...

EDIT: Niin. Tajusin juuri näpytteleväni tätäkin tekstiä FilippaK:n pinkissä (!) tunikassa, joten sisäisen väriminimalistini hätätila taitaa olla muuttumassa krooniseksi. Kevät!!!

Kissanpäivät yksillä

Arvoisat lukijat,

palvelusväkeni ei ole antanut minulle blogissaan riittävästi palstatilaa, vaan on suorastaan pitänyt minut pimennossa teiltä. Mene ja tiedä, kenties he häpeävät tarjoamansa palvelun huonoa laatua ja ovat siksi yrittäneet peitellä asiaa? Sallinette, että esittäydyn. Olen Helga-neiti, hyvin kohtuullisia ja selkeitä vaatimuksia esittävä kissa. Ikäähän ei tyttökissoilta sovi kysyä, enkä ole sitä palvelusväelleni myöskään paljastanut. Se kerrottakoon, että rekrytoin palvelusväkeni noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Asuin tuolloin kissahotellissa, jota ihmiset löytöeläintaloksi kutsuvat. Hävyttömän pienet huoneet, kuten hotelleissa tapana on.

Olin tuohon aikaan varsin hoikassa kunnossa:

Sen jälkeen olen saanut hieman aikuisen kissan pyöreyttä hankittua. Ei sillä, että tämänkään paikan ruoissa olisi kehumisen varaa, päinvastoin. Yrittävät pitää annokset pieninä ja tarjoavat vieläpä kaikenlaista purkkiruokaa ja kuivamuonaa, vaikka olen nimenomaisesti - enkä ajan mittaan enää kovin hienovaraisesti - vihjannut, että esimerkiksi tuore kala olisi paljon mieluisampi vaihtoehto. Kehtaavat hävyttömät heittää minut jopa pois pöydältä, josta yritän vain omaa pientä osaani hankkia.

Talouteen kuuluu myös toinen nelijalkainen, jonka kehitystaso on jäänyt minulle kysymysmerkiksi. Otus on hulluna pahanhajuisiin puruluihin ja tennispalloihin, minkä lisäksi se antaa palvelusväkemme pomputtaa ja orjuuttaa itseään kohtuuttomasti. Joskus se myös käy minua kohtaan aivan liian tuttavalliseksi. Tällöin minun täytyy näyttää kuka täällä määrää. Pääsääntöisesti se on kuitenkin ihan kelvollista seuraa; sitä on hauska kiusata (säälittävä otus mitä ilmeisemmin pelkää korkeita paikkoja, joten se jää aina lattialle, kun hyppään pöydälle tai kiipeän kirjahyllyyn) ja se toimii myös patterin korvikkeena.

Nukkuminen on muutenkin lempipuuhaani. Onneksi asunnostani, Casa di Helgasta, löytyy useita rauhallisia lokoilupaikkoja. Kuten kirjahylly.

 
Fatboyt ovat myös mukavia:

Erityisen mukavaa ja rauhallista on kuitenkin vaatehuoneen ylähyllyillä:

Ikävä kyllä palvelusväkeni ei ymmärrä uneni pyhyyttä, vaan saattaa räpsäistä valot päälle. Silloin saatan herätä varsin tokkuraisena.

Onneksi unenlahjani ovat kuitenkin ensiluokkaiset, joten pystyn palauttamaan itseni takaisin meditatiiviseen levon tilaan.

Lepyttely on kuitenkin suotavaa.

Palaan varmasti langoille myös myöhemmin, mutta nyt on kurinpitotoimia tiedossa. Palvelusväkeni puuhailee nimittäin jälleen keittiössä ja epäilen vahvasti, että jään jälleen kerran ilman kohtuullista annosta, ellen riennä valvomaan tilannetta. Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

Ps. Lähettäkää ruokaa!

Kohtalokas kolmas viikko

Nimittäin monipuoliseen harrastustoimintaan tähtäävän yhden naisen liikuntalaboratorion kannalta. Työviikko oli kiireinen ja verenpainetta nostattava, minkä lisäksi perjantai oli varattu vanhempieni keskittämiselle - tätä taas ennakoin viettämällä torstai-illan täysimääräisesti kokkailujen parissa, joten ei toivoakaan irtautumisesta mihinkään aivoja hapettamaan.

Selitykset sikseen ja faktaa pöytään: yhtään ennalta testaamatonta jumppaa en saanut mahdutettua lauantain ja perjantain väliseen viikko-ohjelmaan. Jumpat jäivät yhteen pilatekseen, yhteen poweriin ja kahteen fitness fusion -tuntiin. Kaikki tulivat henkiseen ja fyysiseen tarpeeseen, se täytyy sanoa. Sanomattakin lienee selvää, että olen ollut normaalia(kin) takakireämpi ja herkempi myös himassa, mikä toki tekee aina hyvää parisuhteelle...  Stressiä lisää huomenna alkava työmatka: en ole ehtinyt paneutua nakkinani olevaan esitykseen (ja ryhmätöiden aiheisiin, jotka ilmoitettiin ystävällisesti hyvissä ajoin eli perjantaina viiden aikaan meikäläistä aikaa) lainkaan siinä määrin mitä vaadittaisiin sille, ettei aivojen kääntäminen vieraalle kielelle ahdistaisi. Hemmetti.

Eilinen päivä meni kaupoilla juostessa, sillä annoin itselleni kertoa näin "hyvissä ajoin", että tilaisuus, minne olen menossa, todennäköisesti edellyttää ns. virallisempaa pukeutumista. Voin kertoa, että suorien housujen löytäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. No, ehkä se sovituskopissa riuhtominen lasketaan treeniksi, sillä jumppaan en ehtinyt, vaikka jumppakamoja kyllä raahasin mukanani koko hikisen (ja lompakollekin raskaan) shoppailureissun.

Illalla kävin kuitenkin "kiukkulenkillä" testaamassa jalkojeni kantavuutta. Vajaa 50 minsaa melkein 150 keskisykkeellä ja loppuvaiheessa kipuilleella jalalla ei nostattanut tunnelmaa. Tänään kävin powerissa, mutta neljä seuraavaa päivää menee siis todennäköisesti siten, että syke nousee korkeintaan jännittämisestä...

Nyt pakkaamaan, prkl. Lähtö aamulla, lento onneksi vasta puoli kymmeneltä.