Treeniohjelman monipuolistamista testaava kokeilu on jatkunut. Alkuun tosin lipsui ja menin lauantaina pilateksen sijaan tuttuun ja turvalliseen Poweriin; perustelin valintaa sillä, että yksi suosikkiohjaajista oli sijaistamassa. Sinänsä kannatti, sillä ohjaaja piiskasi tekemään uudet enkat hauistreenissä, jei.
Seurauksena raskaasta tunnista oli kuitenkin se, että sunnuntai meni lepuutellessa; kävin kaverin kanssa kävelyllä sekä miehen kanssa moikkaamassa pakkauspuuhissa olleita vanhempiani. He lähtivät maanantaina veljeni kanssa kolmistaan reissuun, jonne piti alun perin osallistua niin allekirjoittanut kuin myös isovanhempani. Itselleni iski työkiireiden edessä rimakauhu ja isovanhempien matkan esti lääkäri, jonka mielestä pitkä lento olisi ollut mummille liian raskas. Kieltämättä kirosin muutaman kerran työviikon aikana sitä, että istuin repimässä itsestäni tehoja päätteen äärellä sen sijaan, että olisin ollut viettämässä leppoisaa lomaa Lanzarotella. Kotiinjäänti oli silti oikea valinta, työt olisivat todellakin kaatuneet niskaan loman jälkeen ja sitä ennen, nytkin on tammikuun ehtimiset vedetty aika tiukoille. Toivottavasti reissu on ollut onnistunut, en tiedä onko hyvä vai huono merkki, ettei sieltä ole kuulunut viikon kuluessa mitään.
Takaisin treeneihin: maanantaina kävin uudestaan Talissa kokeilemassa oliko se Fitness fusion tosiaan sekä kivaa että tehokasta. Oli se. Tiistaina myös aikainen irroittautuminen töistä ja Total + Fitball -yhdistelmä Talissa. Total on simppeliä sykkeenkohotustreeniä, jossa joka kappaleeseen tehdään omat yksinkertaiset liikesarjat. Tunnin sisältö ja rankkuusaste vaihtelee ohjaajan mukaan, mutta periaate sama. Fitball-tunnin ideana on - yllätys yllätys - treeni ison jumppapallon kanssa. Tällä kertaa aika monipuolista lihaskuntoa, ei pelkkää keskivartalotreeniä. Toimi.
Keskiviikkona en ehtinyt kuin käväistä työpaikan salilla, jossa pyörittelin ehkä vartin verran keppiä. Torstaina ei myöskään ollut onni täysin myötä. Ehdin töistä Itiksen salille vasta reippaasti kuuden jälkeen, tunti oli alkamassa puoli seiskalta - vain huomatakseni, että treenihousut puuttuivat mukaan pakatusta varustuksesta. Ei muuta kuin ostamaan äkkiä pöksyt salin shopista, koska treenin skippaaminen olisi erinäisistä syistä jurppinut enemmän kuin lompakkoon tehty lovi. VoimaTotal toimii osin samalla periaatteella kuin Total eli simppeli koreografia sykkeenkohotusosioissa, mutta bonuksena on se, että mukana on lihaskuntopätkiä. Oikein hyvä treeni, tasapainotti sekä pään että kropan.
Perjantaille bongasin Talista yhdistelmän, jossa settiin kuului puolen tunnin Easy Xycling ja (normaalipituinen) Power. Pakkohan se oli käydä poimimassa. Xyclingissa varoin polviani ja otin sen tarkoituksella enemmän lämmittelynä kuin kunnon treeninä; hiki ja jano siinä kumminkin tuli. Power oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä ja meininki hyvä. Puolen tunnin lämppäys tuntui juuri sopivalta, Powerin jaksoi vielä oikein hyvin ja ikään kuin tänään olisi myös vetreämpi olo kuin tavallisesti Powerin jälkeen. Yhdistelmälle siis peukku ja jatkopaikka.
Jatkan testailua vielä yhden viikon, sitten tulee pakollinen tauko, kun olen työmatkalla maanantai-aamusta torstai-iltaan. Alustavat testitulokset kertovat, että monipuolinen treeni ja ohjatut tunnit pitävät pään hyvin kasassa - irroittavat siis ajatukset töistä ja myös tsemppaavat lähtemään töistä ajoissa. Päätän raportin tähän ja menen syömään lisää juustokakkua.
lauantai 29. tammikuuta 2011
perjantai 21. tammikuuta 2011
Liikuntalaboratorion tutkimustuloksia
Yhden naisen tutkimusryhmämme on viime aikoina suorittanut empiirisiä tutkimuksia, joiden tavoitteena on ollut testata, mitä vaikutuksia harjoitusohjelman monipuolistamisella on. Seuraavassa lyhyt raportti tutkimuksen taustoista sekä tehdyistä havainnoista.
Liikuntaan liittyvä kompastuskiveni ei ole harjoittelun vähyys tai tehottumuus, vaan mukavuusalueella pysyminen ja siihen liitännäinen ongelma eli liian yksipuoliseksi jäävä treeni. Jos innostun jostain lajista, vedän treenimäärät helposti överiksi ja saatan samalla tinkiä jostain sellaisesta, joka olisi minulle huomattavasti hyödyllisempää mutta ei niin mukavaa. Kuten esimerkiksi venyttely tai lepopäivät. Tämä taas altistaa vanhenevan tomumajani loukkaantumisille ja sen myötä ikäville vieroitusoireille. Pakon sanelema liikkumattomuus tai liikuntamuotojen yhtäkkinen rajoittuminen rasittaa sitten sekä kroppaa että nuppia.
Yksi osatekijä liikunta-addiktiossani on se, että tykkään treenata tavalla, jonka tiedän tehokkaaksi ja jossa tiedän olevani hyvä tai vähintäänkin kehityskelpoinen. Niin sanottuja lempeämpiä lajeja olen karttanut, samoin kovin tanssillisia tunteja. Viime syksynä olen pakon edessä välttänyt kaikkia lajeja, joissa rasitusta kohdistuu jalkapohjaan tärähdysten muodossa. Tässä taustana tyhy-futis, jossa teloin jalkani käyttökelvottomaan kuntoon.
Nyt jalka on vihdoin (kopkop!) alkanut tuntua yhteistyöhaluiselta, joten olen vaivihkaa lähtenyt kokeilemaan saliharjoittelun ja pumppi-tuntien kylkeen muitakin jumppatunteja. Lenkille en sen sijaan ole vielä uskaltanut, mutta viikonloppuna suksin (heh...) ehkä ladulle.
Olen tietoisesti pyrkinyt monipuoliseen treeniin ja myös pakottanut itseni mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tähän on sinänsä naurettavan hyvät mahdollisuudet, sillä Elixia tarjoaa älyttömän määrän erilaista ryhmäliikuntaa ja työpaikallakin olisi useampaakin jumppaa tarjolla. Tässä jumppalistaus viimeiseltä seitsemältä päivältä, testausympäristönä Talin ja Itäkeskuksen Elixiat. Lisäksi lyhyt salitreeni, mutta siinä ei mitään kertomisen arvoista.
La: Pilates
Su: Power
Ma: Fitness Fusion
Ti: -
Ke: Total Combat
To: Aerobic + shape
Pe: Xycling + shape
Pilates on kuulunut epäluulolistani kärkeen, enkä ole käynyt tunnilla vuosikausiin. Kertakokeilu kuitenkin käännytti, aion mennä uudestaan. Tunti oli rentouttava, mukava ja muistikuviani tehokkaampi.
Power on Elixian vastine Body Pumpille eli lihaskuntotunnille, jolla käydään läpi kaikki isot lihasryhmät tangon ja levypainojen avulla. Tällä tunnilla olen käynyt talvikaudella 1 - 2 kertaa viikossa, kesällä harvemmin. Hemmetin tehokasta kunhan painoja latoo riittävästi.
Fitness Fusion on viime syksynä debytoinut tunti, joka yhdistää joogaa, pilatesta ja balletonea. Todella kivaa ja tehokasta, jatkoon tämäkin.
Total Combat pitää sisällään tehokkaita ja kohtuullisen helppoja potku- ja lyöntisarjoja sekä lihaskunto-osuuksia. Ensikertalainen tipahti kärryiltä useaan otteeseen (= joutui yksinkertaistamaan lyöntisarjoja), mikä hieman vähensi treenin tehoja. Ilmaan huitominen teki joka tapauksessa hyvää selälle, saatan mennä uusiksi tännekin.
Torstain helpolla ja lyhyellä aerobic-tunnilla olen käynyt muutaman kerran peräkkäin. Klassisia tuulahduksia menneestä eli askelsarjan rakentelua. Hyvä ohjaaja, kiva tunti.
Shape on Coren tilalle tullut keskivartalotreeni. Tehokasta ja kivaa, varmasti jatkoon.
Xyclingia olen vältellyt, pelkään polveni kestävyyttä. Kuitenkin älyttömän tehokasta ja sopivan haastavaa. Testauksessa nyt 45 minsan keskitason tunti, saa nähdä tuleeko jälkiseurauksia. Täytynee pitää harvinaisena herkkuna ja keskittyä tekniikkaan ainakin aluksi. Limapussin tulehtuminen ja pitkäaikaiset polvikivut ovat erittäin v-mäinen muisto edellisestä koukuttumisesta sisäpyöräilyn maailmaan (nooh, ehkä siinä silloin muutakin oli taustalla, treenimäärät muutenkin pitkälti yli 10 tuntia viikossa).
Näillä siis tämä viikko, konsepti kokonaisuudessaan jatkoon: uudet tunnit olivat positiivisia yllätyksiä, enkä ehtinyt napsia tarjottimelta läheskään kaikkea mitä mieli olisi tehnyt (miksi kaikki parhaat tunnit ovat päällekkäin?). Lisäbonuksena pari pakollista lähtöä töistä niin aikaisin, että työaikasaldoon saatiin hieman sitä kauan kaivattua lyhennystä.
Liikuntaan liittyvä kompastuskiveni ei ole harjoittelun vähyys tai tehottumuus, vaan mukavuusalueella pysyminen ja siihen liitännäinen ongelma eli liian yksipuoliseksi jäävä treeni. Jos innostun jostain lajista, vedän treenimäärät helposti överiksi ja saatan samalla tinkiä jostain sellaisesta, joka olisi minulle huomattavasti hyödyllisempää mutta ei niin mukavaa. Kuten esimerkiksi venyttely tai lepopäivät. Tämä taas altistaa vanhenevan tomumajani loukkaantumisille ja sen myötä ikäville vieroitusoireille. Pakon sanelema liikkumattomuus tai liikuntamuotojen yhtäkkinen rajoittuminen rasittaa sitten sekä kroppaa että nuppia.
Yksi osatekijä liikunta-addiktiossani on se, että tykkään treenata tavalla, jonka tiedän tehokkaaksi ja jossa tiedän olevani hyvä tai vähintäänkin kehityskelpoinen. Niin sanottuja lempeämpiä lajeja olen karttanut, samoin kovin tanssillisia tunteja. Viime syksynä olen pakon edessä välttänyt kaikkia lajeja, joissa rasitusta kohdistuu jalkapohjaan tärähdysten muodossa. Tässä taustana tyhy-futis, jossa teloin jalkani käyttökelvottomaan kuntoon.
Nyt jalka on vihdoin (kopkop!) alkanut tuntua yhteistyöhaluiselta, joten olen vaivihkaa lähtenyt kokeilemaan saliharjoittelun ja pumppi-tuntien kylkeen muitakin jumppatunteja. Lenkille en sen sijaan ole vielä uskaltanut, mutta viikonloppuna suksin (heh...) ehkä ladulle.
Olen tietoisesti pyrkinyt monipuoliseen treeniin ja myös pakottanut itseni mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tähän on sinänsä naurettavan hyvät mahdollisuudet, sillä Elixia tarjoaa älyttömän määrän erilaista ryhmäliikuntaa ja työpaikallakin olisi useampaakin jumppaa tarjolla. Tässä jumppalistaus viimeiseltä seitsemältä päivältä, testausympäristönä Talin ja Itäkeskuksen Elixiat. Lisäksi lyhyt salitreeni, mutta siinä ei mitään kertomisen arvoista.
La: Pilates
Su: Power
Ma: Fitness Fusion
Ti: -
Ke: Total Combat
To: Aerobic + shape
Pe: Xycling + shape
Pilates on kuulunut epäluulolistani kärkeen, enkä ole käynyt tunnilla vuosikausiin. Kertakokeilu kuitenkin käännytti, aion mennä uudestaan. Tunti oli rentouttava, mukava ja muistikuviani tehokkaampi.
Power on Elixian vastine Body Pumpille eli lihaskuntotunnille, jolla käydään läpi kaikki isot lihasryhmät tangon ja levypainojen avulla. Tällä tunnilla olen käynyt talvikaudella 1 - 2 kertaa viikossa, kesällä harvemmin. Hemmetin tehokasta kunhan painoja latoo riittävästi.
Fitness Fusion on viime syksynä debytoinut tunti, joka yhdistää joogaa, pilatesta ja balletonea. Todella kivaa ja tehokasta, jatkoon tämäkin.
Total Combat pitää sisällään tehokkaita ja kohtuullisen helppoja potku- ja lyöntisarjoja sekä lihaskunto-osuuksia. Ensikertalainen tipahti kärryiltä useaan otteeseen (= joutui yksinkertaistamaan lyöntisarjoja), mikä hieman vähensi treenin tehoja. Ilmaan huitominen teki joka tapauksessa hyvää selälle, saatan mennä uusiksi tännekin.
Torstain helpolla ja lyhyellä aerobic-tunnilla olen käynyt muutaman kerran peräkkäin. Klassisia tuulahduksia menneestä eli askelsarjan rakentelua. Hyvä ohjaaja, kiva tunti.
Shape on Coren tilalle tullut keskivartalotreeni. Tehokasta ja kivaa, varmasti jatkoon.
Xyclingia olen vältellyt, pelkään polveni kestävyyttä. Kuitenkin älyttömän tehokasta ja sopivan haastavaa. Testauksessa nyt 45 minsan keskitason tunti, saa nähdä tuleeko jälkiseurauksia. Täytynee pitää harvinaisena herkkuna ja keskittyä tekniikkaan ainakin aluksi. Limapussin tulehtuminen ja pitkäaikaiset polvikivut ovat erittäin v-mäinen muisto edellisestä koukuttumisesta sisäpyöräilyn maailmaan (nooh, ehkä siinä silloin muutakin oli taustalla, treenimäärät muutenkin pitkälti yli 10 tuntia viikossa).
Näillä siis tämä viikko, konsepti kokonaisuudessaan jatkoon: uudet tunnit olivat positiivisia yllätyksiä, enkä ehtinyt napsia tarjottimelta läheskään kaikkea mitä mieli olisi tehnyt (miksi kaikki parhaat tunnit ovat päällekkäin?). Lisäbonuksena pari pakollista lähtöä töistä niin aikaisin, että työaikasaldoon saatiin hieman sitä kauan kaivattua lyhennystä.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Palkkapäiväperjantai
Saimme eilen tyttöjen kanssa aikaiseksi pienen turinatuokion keskustassa, mikä on mainitsemisen arvoista - yleisempi suunta viime viikkoina (nooh, kuukausina) on ollut laahustaa työviikon päätteeksi suoraan neljän seinän sisään turvaan tuiskulta ja tuulelta. Julkisella paikalla tapaaminen - ellei sitten puhuta kuntosalista - on ollut kovin vähäistä. Ryhtiliike on siis tarpeen, ettei lähiöityminen käy niin ilmeiseksi.
Päivitystuokio ei tälläkään kertaa ollut kovin pitkä eikä perusteellinen, vaan lasillisella käyminen tosiaan tarkoitti yhtä lasillista. Väsymys painoi, samoin ajatus hikisistä salikamoista ja märästä pyyhkeestä muhimassa kassissa. Sosiaalisen kohtaamisemme fyysinen tilakaan varsinaisesti houkutellut laajamittaisempaan irtiottoon; istuimme Apollon vieressä olevassa kuppilassa, jossa on kohtuullisen mukavat sohvat, mutta estetiikka kaukana ja aivan onneton "ruokalista" (= vaihtoehtoina kuivakka toast tai pitsa). Mainittakoon tässä vahvoin alleviivauksin, että käväisin hakemassa bagelin Arnoldsilta (!), koska se tuntui selkeästi paremmalta vaihtoehdolta. Lisämiinus kehnosta musiikista. Siinä vaiheessa kun poistuimme paikalta taustalla soi American Idiot. Toista kertaa.
Ajatus on toki tärkein ja seura mukavaa, ehkä sitten seuraavalla kerralla osaamme toimia suunnitelmallisemmin ja esimerkiksi varata pöydän jostain mukavasta paikasta. Siis sellaisesta, josta saa hyvää ruokaa ja jossa ei soi Radio Rock / NRJ... Tässä iässä on aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen - skumppalasin halpa hinta on toissijainen juttu. Julkilausutun maininnan sai Fredalla oleva Sushibar + wine, sinne varmasti jaksaisi puskea sushinkiilto silmissä säässä kuin säässä.
Kotimatkaan sisältyi kiepahdus Ruohonjuuressa. Vihreän kosmetiikan mansikkainen vartalovoi (huom. tuote todellakin tuoksuu siltä miltä lupaakin), S.A.V.E:n rentouttava suihkugeeli sekä Clipperin ja Yogin teet toivat lisäarvoa vähemmän railakkaaseen iltaani. Seuraava harppaus aikuisen elämään tapahtui jo tänään, kun menin pumppitunnin sijaan... pilatekseen. Ja pidin siitä. Hui.
Päivitystuokio ei tälläkään kertaa ollut kovin pitkä eikä perusteellinen, vaan lasillisella käyminen tosiaan tarkoitti yhtä lasillista. Väsymys painoi, samoin ajatus hikisistä salikamoista ja märästä pyyhkeestä muhimassa kassissa. Sosiaalisen kohtaamisemme fyysinen tilakaan varsinaisesti houkutellut laajamittaisempaan irtiottoon; istuimme Apollon vieressä olevassa kuppilassa, jossa on kohtuullisen mukavat sohvat, mutta estetiikka kaukana ja aivan onneton "ruokalista" (= vaihtoehtoina kuivakka toast tai pitsa). Mainittakoon tässä vahvoin alleviivauksin, että käväisin hakemassa bagelin Arnoldsilta (!), koska se tuntui selkeästi paremmalta vaihtoehdolta. Lisämiinus kehnosta musiikista. Siinä vaiheessa kun poistuimme paikalta taustalla soi American Idiot. Toista kertaa.
Ajatus on toki tärkein ja seura mukavaa, ehkä sitten seuraavalla kerralla osaamme toimia suunnitelmallisemmin ja esimerkiksi varata pöydän jostain mukavasta paikasta. Siis sellaisesta, josta saa hyvää ruokaa ja jossa ei soi Radio Rock / NRJ... Tässä iässä on aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen - skumppalasin halpa hinta on toissijainen juttu. Julkilausutun maininnan sai Fredalla oleva Sushibar + wine, sinne varmasti jaksaisi puskea sushinkiilto silmissä säässä kuin säässä.
Kotimatkaan sisältyi kiepahdus Ruohonjuuressa. Vihreän kosmetiikan mansikkainen vartalovoi (huom. tuote todellakin tuoksuu siltä miltä lupaakin), S.A.V.E:n rentouttava suihkugeeli sekä Clipperin ja Yogin teet toivat lisäarvoa vähemmän railakkaaseen iltaani. Seuraava harppaus aikuisen elämään tapahtui jo tänään, kun menin pumppitunnin sijaan... pilatekseen. Ja pidin siitä. Hui.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Uudisraivausta tavaraviidakossa
Kun listasin edelleen ajankohtaisia "vanhan vuoden lupauksia", yksi tärkeä tavoite jäi mainitsematta. Viittaan tässä muun muassa tavaraähkyn nimelläkin tunnettuun oireyhtymään, joka muistui mieleen - ironista kyllä - sisustuslehteä selaillessa: uusimmassa Glorian Kodissa oli nimittäin aiheesta artikkeli.
Aihe ansaitsee piikkipaikan tavoitelistallani, sillä asialla on yhteys laajemminkin elämänhallintaan tai ainakin tunteeseen siitä, että langat ovat omassa kädessä. Kyse ei niinkään ole siitä, että olisin pahimman luokan tavarahamsteri, joka kantaa pakkomielteisesti nurkat täyteen sekalaista roinaa, kun "halvalla sai". Virheostoksia on toki tullut tehtyä ja kieltämättä hutien myöntäminen on hankalaa, erityisesti jos ostos ei ole ollut edullisimmasta päästä hintahaarukkaa. Samoin kosmetiikkahyllyillä ja nettikaupoissa (kirottu strawberry.net!) tapahtuu turhan usein repsahduksia. Niiden jäljiltä kaappeihin pesiytyy sekalaista purkkia ja purnukkaa, joita en kuitenkaan tule käyttäneeksi.
Ensisijassa ongelmallinen suhteeni tavaroihin konkretisoituu kuitenkin siinä, etten - köh - ole järjestyksen ihminen. Vapaasti suomennettuna: koen eläväni jonkin asteisen tavarakaaoksen keskellä, eikä asuntooni ujuttautunut irtaimisto ei ole hallinnassani. Tarpeelliset tavarat ja paperit ovat jatkuvasti hukassa, mikä aiheuttaa stressiä ja ärtymystä. Kaupassa ostan turhaan tavaroita ja (erityisesti) ruokia, joita minulla jo on tai jätän ostamatta jotain tarpeellista, joka kodista pitäisi löytyä, mutta jonka sittemmin huomaan mystisesti kadonneen.
Omatunto soimaa niin turhista tavaroista kuin kaappeihin pilaantuvasta ruoasta ja kosmetiikasta, hermot kiristyvät tilapäisesti hajasijoitetuista tai lopullisesti hukkuneista esineistä. Verenpaineen kannalta ei myöskään ole suotavaa viettää säännölllisesti kiroustuokioita vaatehuoneessa, kun kaikki mieleen tulevat vaatekappaleet ovat hukassa / pyykissä / kissankarvoissa / rypyssä.
Summa summarum, tämä olkoon se vuosi, jonka ainana otan niskalenkin tavaroista. En aio edes yrittää muuttaa maailmaa yhdessä illassa tai viikonlopussa, sen verran iso urakka on kyseessä. Toisaalta liian rauhalliseen tahtiin toteutettuna operaatio saattaa laukaista ikiliikkujan; ensimmäisenä järjestetty kaappi palaa alkuperäiseen tilaansa kauan ennen kuin edes lähestyn tavaraviidakon toista laitaa. Onhan näitä projekteja ennenkin alulle pantu ja viime syksynä tuli jopa koettua yksi hektinen päivä kirppispöydän takana. Muutto huomattavasti nykyistä pienempään kämppään voisi olla hyvä motivaation lähde...
Aihe ansaitsee piikkipaikan tavoitelistallani, sillä asialla on yhteys laajemminkin elämänhallintaan tai ainakin tunteeseen siitä, että langat ovat omassa kädessä. Kyse ei niinkään ole siitä, että olisin pahimman luokan tavarahamsteri, joka kantaa pakkomielteisesti nurkat täyteen sekalaista roinaa, kun "halvalla sai". Virheostoksia on toki tullut tehtyä ja kieltämättä hutien myöntäminen on hankalaa, erityisesti jos ostos ei ole ollut edullisimmasta päästä hintahaarukkaa. Samoin kosmetiikkahyllyillä ja nettikaupoissa (kirottu strawberry.net!) tapahtuu turhan usein repsahduksia. Niiden jäljiltä kaappeihin pesiytyy sekalaista purkkia ja purnukkaa, joita en kuitenkaan tule käyttäneeksi.
Ensisijassa ongelmallinen suhteeni tavaroihin konkretisoituu kuitenkin siinä, etten - köh - ole järjestyksen ihminen. Vapaasti suomennettuna: koen eläväni jonkin asteisen tavarakaaoksen keskellä, eikä asuntooni ujuttautunut irtaimisto ei ole hallinnassani. Tarpeelliset tavarat ja paperit ovat jatkuvasti hukassa, mikä aiheuttaa stressiä ja ärtymystä. Kaupassa ostan turhaan tavaroita ja (erityisesti) ruokia, joita minulla jo on tai jätän ostamatta jotain tarpeellista, joka kodista pitäisi löytyä, mutta jonka sittemmin huomaan mystisesti kadonneen.
Omatunto soimaa niin turhista tavaroista kuin kaappeihin pilaantuvasta ruoasta ja kosmetiikasta, hermot kiristyvät tilapäisesti hajasijoitetuista tai lopullisesti hukkuneista esineistä. Verenpaineen kannalta ei myöskään ole suotavaa viettää säännölllisesti kiroustuokioita vaatehuoneessa, kun kaikki mieleen tulevat vaatekappaleet ovat hukassa / pyykissä / kissankarvoissa / rypyssä.
Summa summarum, tämä olkoon se vuosi, jonka ainana otan niskalenkin tavaroista. En aio edes yrittää muuttaa maailmaa yhdessä illassa tai viikonlopussa, sen verran iso urakka on kyseessä. Toisaalta liian rauhalliseen tahtiin toteutettuna operaatio saattaa laukaista ikiliikkujan; ensimmäisenä järjestetty kaappi palaa alkuperäiseen tilaansa kauan ennen kuin edes lähestyn tavaraviidakon toista laitaa. Onhan näitä projekteja ennenkin alulle pantu ja viime syksynä tuli jopa koettua yksi hektinen päivä kirppispöydän takana. Muutto huomattavasti nykyistä pienempään kämppään voisi olla hyvä motivaation lähde...
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Tammikuinen tuplaviikonloppu
Pidin loppiaisen kylkeen perjantaina saldovapaata, joten olen saanut nauttia ns. tuplaviikonlopusta. Kertakaikkiaan mainio katkaisuhoito työkiireisiin; neljä rauhassa nukuttua yötä, jumppailua ja salitreeniä, kampaajakäynti, shoppailua, suklaakakkua, jäätelöä ja sushia, pitkä iltakävely ystävän kanssa (juuri ennen Helsingin muodonmuutosta liukkauden ja vesitulvan tyyssijaksi), äidin synttärikaffet sekä tusinoittain selailtuja naistenlehtiä ja sisustuslehtiä.
Tuikitarpeelliset ostokset pitivät sisällään lämpimän pipon Gaudetesta (syy: päässä oleva reuhka kastui läpimäräksi räntäsateessa), levyjä Stupidosta (the Stance Brothersin "Kind Soul" päätyi äidin synttärilahjaksi; vanhempia on syytä sivistää - the Radio Deptin "Clingin to a Scheme" ja the Nationalin "High Violet" tulivat omaan käyttöön), Moleskinen muistikirjan (tällä on tarkoitus korvata ne sekalaiset muistiinpanovälineet, joita hajasijoitan ja hukkaan niin töissä kuin vapaa-ajalla), pari kynsilakkaa (epävirallinen uudenvuodenlupauksen toteuttamiseksi) sekä nahkahanskat ja paidan FilippaK:n alesta.
Kyllä nyt kelpaa, kunhan vielä saan siirrettyä musiikit iLuuriin ja muistikirjan mukaan laukkuun. Se vaan, että turhanpäiväisellä vapaa-ajalla on aikaa kehittää sekalaisia uusia (turhia) tarpeita. Muistin nimittäin taas, kuinka hitaaksi, meluisaksi ja kuumaksi sievä pieni läppärini on käynyt - akunkestolla nyt ei ole voinut leveillä koskaan. Kovalevyn eheytyksistä sun muista puoliblondin hallinnassa olevista apukeinoista ei ole paljoakaan apua, rakkineen suorituskyky on auttamatta alentunut. Näppärämpi ja kärsivällisempi toki yrittäisi korjata tilannetta nykyvehkeen puitteissa, mutta allekirjoittanut on alkanut katsella sillä silmällä uusia koneita. Harkitsen omppua, akunkesto ja lähipiirin hyvät kokemukset houkuttavat. Kiroilut Microsoftan ja erityisesti Vistan kanssa eivät nekään varsinaisesti vähennä motivaatiota kurkata aidan tuolle puolen, ipod nanoon ja iLuuriin ainakin olen tykästynyt.
Kasvaneesta kärsivällisyydestäni (heh...) kertoo, että kävin vain hiplaamassa 13 tuuman MacBook Prota. Keveämpi ja paria tuumaa pienempi Air sinänsä kiinnostaisi, mutta ei taida vielä suorituskyky ja akunkesto riittää - eikä ulkoinen dvd-asema sekään innosta. Täytyy... harkita...
Tuikitarpeelliset ostokset pitivät sisällään lämpimän pipon Gaudetesta (syy: päässä oleva reuhka kastui läpimäräksi räntäsateessa), levyjä Stupidosta (the Stance Brothersin "Kind Soul" päätyi äidin synttärilahjaksi; vanhempia on syytä sivistää - the Radio Deptin "Clingin to a Scheme" ja the Nationalin "High Violet" tulivat omaan käyttöön), Moleskinen muistikirjan (tällä on tarkoitus korvata ne sekalaiset muistiinpanovälineet, joita hajasijoitan ja hukkaan niin töissä kuin vapaa-ajalla), pari kynsilakkaa (epävirallinen uudenvuodenlupauksen toteuttamiseksi) sekä nahkahanskat ja paidan FilippaK:n alesta.
Kyllä nyt kelpaa, kunhan vielä saan siirrettyä musiikit iLuuriin ja muistikirjan mukaan laukkuun. Se vaan, että turhanpäiväisellä vapaa-ajalla on aikaa kehittää sekalaisia uusia (turhia) tarpeita. Muistin nimittäin taas, kuinka hitaaksi, meluisaksi ja kuumaksi sievä pieni läppärini on käynyt - akunkestolla nyt ei ole voinut leveillä koskaan. Kovalevyn eheytyksistä sun muista puoliblondin hallinnassa olevista apukeinoista ei ole paljoakaan apua, rakkineen suorituskyky on auttamatta alentunut. Näppärämpi ja kärsivällisempi toki yrittäisi korjata tilannetta nykyvehkeen puitteissa, mutta allekirjoittanut on alkanut katsella sillä silmällä uusia koneita. Harkitsen omppua, akunkesto ja lähipiirin hyvät kokemukset houkuttavat. Kiroilut Microsoftan ja erityisesti Vistan kanssa eivät nekään varsinaisesti vähennä motivaatiota kurkata aidan tuolle puolen, ipod nanoon ja iLuuriin ainakin olen tykästynyt.
Kasvaneesta kärsivällisyydestäni (heh...) kertoo, että kävin vain hiplaamassa 13 tuuman MacBook Prota. Keveämpi ja paria tuumaa pienempi Air sinänsä kiinnostaisi, mutta ei taida vielä suorituskyky ja akunkesto riittää - eikä ulkoinen dvd-asema sekään innosta. Täytyy... harkita...
Lähiöravintolat, part two: Nuudeli Ky Nam
Eilen oli siitä erikoinen päivä, että muistini toimi kerrankin ajoissa; tätä poikkeuksellista ilmiötä on kiittäminen siitä, että pääsimme (allekirjoittaneen itiksen Elixiassa raataman pumppi-tunnin jälkeen) noutamaan lounaaksi ison setin sushia Puotilan ostarilla toimivasta Nuudeli Ky Namista. Paikka tarjoaa sopuhintaan kelpoja nuudeliannoksia ja sushia, mutta jälkimmäinen edellyttää ennakkotilausta. Mikä taasen on spontaanille ja hajamieliselle ruokailijalle aavistuksen haastavaa.
Paikan palvelu on ystävällistä, mutta interiööri aika ankea, joten kuskasimme eväät kotiin. Täällä tosin haasteena on häikäilemätön kissa, joka oli varsin pontevasti sitä mieltä, että hänelle olisi tullut kattaa pöytään oma paikka. Riisistä ei niin väliksi, kissa olisi armollisesti tyytynyt kalaan.
Paikan palvelu on ystävällistä, mutta interiööri aika ankea, joten kuskasimme eväät kotiin. Täällä tosin haasteena on häikäilemätön kissa, joka oli varsin pontevasti sitä mieltä, että hänelle olisi tullut kattaa pöytään oma paikka. Riisistä ei niin väliksi, kissa olisi armollisesti tyytynyt kalaan.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Vanhan vuoden lupaukset
Miksi sitä uusia lupauksia tekemään, kun vanhoissakin on vielä työnsarkaa:
1. Yhtenä tavoitteenani on pitkään ollut ns. parempi vapaa-ajan hallinta; yhtä lailla mukavien asioiden kuin velvoitteidenkin hoitaminen tuppaa helposti jäämään suunnittelun tasolla, kun (muka) tärkeämmät asiat tai yksinkertaisesti oma hajamielisyys on toteutuksen esteenä. Tämä tuli todettua jo blogini avajaispuheessa pari kuukautta sitten. Toinen variaatio samasta ongelmasta on se, että päädyn hampaat irveessä "suorittamaan" niitä mukavia asioita eli raahaudun esimerkiksi keikalle / leffaan hirveän univelan uuvuttamana tai työasiat mielessä pyörien / stressaantuneena siitä, että samaan aikaan pitäisi sitten olla tekemässä jotain ihan muuta. Suunnitelmallisuuden puutteesta ja liikabuukkauksista aiheutuvista ongelmista tilitinkin jo yhdessä ja toisessakin postauksessa.
Mainio suunnitelma vapaapäivien ajoittamisesta keikkojen kylkeen ei myöskään ole vielä varsinaisesti ottanut tuulta alleen; sekalaisia pakollisia työpalavereja tuntuu säännönmukaisesti ilmaantuvan niille päiville, jotka olen suunnitellut pitäväni vapaana (mutta joita en ole sellaisiksi outlook-kalenteriini merkinnyt). Midlaken keikka jäi lisäksi kokonaan väliin puoliskon selkäkipujen takia. Marina and the Diamondsin keikalta tuli myös lähdettyä vauhdilla ja tehokkaasti kotiin ennen encorejen päättymistä.
Paremmalla onnella uuteen vuoteen. Pieni mutta konkreettinen edistysaskel on seinäkalenterin hankkiminen siihen. Se ei tosin ole vielä löytänyt paikkaa seinältä, mutta joitain merkintöjä on jo tehty. Lisäksi aion pitää loppiaisen jälkeisen perjantain (saldo)vapaata, vaikka työtilanne ei sitä oikeastaan puoltaisi.
2. Saldosta puheenollen. Marraskuun lopussa uhottu siirto tyoaikasaldolta liikuntasaldoon ei ole erinäisistä syistä mennyt ihan putkeen sekään. Liikunnan lisäämisessä olen kunnostautunut, mutta työaikasaldo on lähinnä paisunut. Kyse on lähtökohtaisesti mielenkiintoisista hommista ja "mielekkäästä" (itse aiheutetusta) kiireestä, joka jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Kun työpäivän kestoon lisätään ajallisesti pidentyneet työmatkat, joita talviset kelit ovat tarjonneet lähes tauotta, ajankäytöllinen lopputulos on hieman kaoottinen. Joustokohta on ollut koneen ääressä istumisessa ja mm. blogin päivittämisessä.
Joulua edeltäneiden päivien pitäminen vapaana oli loistovalinta. Kokkailu ja shoppailu oli paljon vähemmän stressaavaa, kun sitä ehti suunnitella ja toteuttaa kaikessa rauhassa. Note to self, harkintaan tänäkin vuonna.
3. Niin se joulu. Suunnitelmista poiketen en lopulta ehtinyt askarrella koristeita. Tapetti päätyi kyllä suoristumaan maton alle, mutta aattona kallisarvoisia tunteja kului leppoisan koristelun sijaan iLuurin kanssa tapellessa. Pirulainen tilttasi niin pahasti, ettei lopulta auttanut kuin palauttaa laite tehdasasetuksiin, minkä seurauksena kaikki kalenterimerkinnät ja yhteystiedot katosivat bittiavaruuteen. Jumpassa ehdin käydä, mutta (kosmisen yhteyden seurauksena?) myös ohjaajan laitteet olivat tiltissä, joten mentiin vanhalla pumppi-ohjelmalla. Lisäksi polvi oikutteli, mikä haastoi joulumieltä.
Pidin kiinni aineettomien lahjojen ajatuksesta ja säästyin mm. paketointirumbalta. Tarkoitus on viedä sukua joukolla elokuviin ja kutsua perhettä syömään pidemmän kaavan mukaan. Puoliskolle tuli paketoitua DocPoint-lippuja. Valitettavasti oma osallistumiseni perhereissulle etelään jää työkiireiden jalkoihin. Kanarian sijaan suuntaan siis helmikuun alussa työmatkalle. Budapestiin. Tasan ei käy...
1. Yhtenä tavoitteenani on pitkään ollut ns. parempi vapaa-ajan hallinta; yhtä lailla mukavien asioiden kuin velvoitteidenkin hoitaminen tuppaa helposti jäämään suunnittelun tasolla, kun (muka) tärkeämmät asiat tai yksinkertaisesti oma hajamielisyys on toteutuksen esteenä. Tämä tuli todettua jo blogini avajaispuheessa pari kuukautta sitten. Toinen variaatio samasta ongelmasta on se, että päädyn hampaat irveessä "suorittamaan" niitä mukavia asioita eli raahaudun esimerkiksi keikalle / leffaan hirveän univelan uuvuttamana tai työasiat mielessä pyörien / stressaantuneena siitä, että samaan aikaan pitäisi sitten olla tekemässä jotain ihan muuta. Suunnitelmallisuuden puutteesta ja liikabuukkauksista aiheutuvista ongelmista tilitinkin jo yhdessä ja toisessakin postauksessa.
Mainio suunnitelma vapaapäivien ajoittamisesta keikkojen kylkeen ei myöskään ole vielä varsinaisesti ottanut tuulta alleen; sekalaisia pakollisia työpalavereja tuntuu säännönmukaisesti ilmaantuvan niille päiville, jotka olen suunnitellut pitäväni vapaana (mutta joita en ole sellaisiksi outlook-kalenteriini merkinnyt). Midlaken keikka jäi lisäksi kokonaan väliin puoliskon selkäkipujen takia. Marina and the Diamondsin keikalta tuli myös lähdettyä vauhdilla ja tehokkaasti kotiin ennen encorejen päättymistä.
Paremmalla onnella uuteen vuoteen. Pieni mutta konkreettinen edistysaskel on seinäkalenterin hankkiminen siihen. Se ei tosin ole vielä löytänyt paikkaa seinältä, mutta joitain merkintöjä on jo tehty. Lisäksi aion pitää loppiaisen jälkeisen perjantain (saldo)vapaata, vaikka työtilanne ei sitä oikeastaan puoltaisi.
2. Saldosta puheenollen. Marraskuun lopussa uhottu siirto tyoaikasaldolta liikuntasaldoon ei ole erinäisistä syistä mennyt ihan putkeen sekään. Liikunnan lisäämisessä olen kunnostautunut, mutta työaikasaldo on lähinnä paisunut. Kyse on lähtökohtaisesti mielenkiintoisista hommista ja "mielekkäästä" (itse aiheutetusta) kiireestä, joka jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Kun työpäivän kestoon lisätään ajallisesti pidentyneet työmatkat, joita talviset kelit ovat tarjonneet lähes tauotta, ajankäytöllinen lopputulos on hieman kaoottinen. Joustokohta on ollut koneen ääressä istumisessa ja mm. blogin päivittämisessä.
Joulua edeltäneiden päivien pitäminen vapaana oli loistovalinta. Kokkailu ja shoppailu oli paljon vähemmän stressaavaa, kun sitä ehti suunnitella ja toteuttaa kaikessa rauhassa. Note to self, harkintaan tänäkin vuonna.
3. Niin se joulu. Suunnitelmista poiketen en lopulta ehtinyt askarrella koristeita. Tapetti päätyi kyllä suoristumaan maton alle, mutta aattona kallisarvoisia tunteja kului leppoisan koristelun sijaan iLuurin kanssa tapellessa. Pirulainen tilttasi niin pahasti, ettei lopulta auttanut kuin palauttaa laite tehdasasetuksiin, minkä seurauksena kaikki kalenterimerkinnät ja yhteystiedot katosivat bittiavaruuteen. Jumpassa ehdin käydä, mutta (kosmisen yhteyden seurauksena?) myös ohjaajan laitteet olivat tiltissä, joten mentiin vanhalla pumppi-ohjelmalla. Lisäksi polvi oikutteli, mikä haastoi joulumieltä.
Pidin kiinni aineettomien lahjojen ajatuksesta ja säästyin mm. paketointirumbalta. Tarkoitus on viedä sukua joukolla elokuviin ja kutsua perhettä syömään pidemmän kaavan mukaan. Puoliskolle tuli paketoitua DocPoint-lippuja. Valitettavasti oma osallistumiseni perhereissulle etelään jää työkiireiden jalkoihin. Kanarian sijaan suuntaan siis helmikuun alussa työmatkalle. Budapestiin. Tasan ei käy...
lauantai 1. tammikuuta 2011
Vuodenvaihteen savusumua
Meidän toimestamme uudenvuoden aattona poksui vain samppanjapullon korkki, mutta pääsimme toki aistinvaraisesti todentamaan myös toisen tyyppisiä aattoillan luontoääniä. Ilma oli puolen yön aikaan aivan sakeana savusta, mikä tuntui kurkussa, nenässä ja silmissä. Kokonaisvaltainen elämys siis.
Ilta vietettiin kotona, jossain määrin paukkuaralle koiralle seuraa pitäen (lienee itsestään selvää, että kissa ei raketeista häiriinny) sekä muun muassa samppanjaa ja juustokakkua maistellen. Kuplajuoman virkaa hoiti ansiokkaasti Billecart-Salmon Brut Réserve, jonka hamstrasimme Alkosta jo ennen joulua. Hinta 40 € ja nokittaa helposti monta hinnakkaampaa kilpasiskoaan.
Alkuillasta seuraamme kuului myös 1,5-vuotias nuori mies vanhempineen. Muksu vähän aristeli koiraa, kissa taisi vaikuttaa vähemmän uhkaavalta. Omasta mielestäni Helga-neiti kyllä onnistuu näyttämään jokseenkin häijyltä pääsääntöisesti aina silloin kun ei nuku. TJEU:
Ilta vietettiin kotona, jossain määrin paukkuaralle koiralle seuraa pitäen (lienee itsestään selvää, että kissa ei raketeista häiriinny) sekä muun muassa samppanjaa ja juustokakkua maistellen. Kuplajuoman virkaa hoiti ansiokkaasti Billecart-Salmon Brut Réserve, jonka hamstrasimme Alkosta jo ennen joulua. Hinta 40 € ja nokittaa helposti monta hinnakkaampaa kilpasiskoaan.
Alkuillasta seuraamme kuului myös 1,5-vuotias nuori mies vanhempineen. Muksu vähän aristeli koiraa, kissa taisi vaikuttaa vähemmän uhkaavalta. Omasta mielestäni Helga-neiti kyllä onnistuu näyttämään jokseenkin häijyltä pääsääntöisesti aina silloin kun ei nuku. TJEU:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)