Kun listasin edelleen ajankohtaisia "vanhan vuoden lupauksia", yksi tärkeä tavoite jäi mainitsematta. Viittaan tässä muun muassa tavaraähkyn nimelläkin tunnettuun oireyhtymään, joka muistui mieleen - ironista kyllä - sisustuslehteä selaillessa: uusimmassa Glorian Kodissa oli nimittäin aiheesta artikkeli.
Aihe ansaitsee piikkipaikan tavoitelistallani, sillä asialla on yhteys laajemminkin elämänhallintaan tai ainakin tunteeseen siitä, että langat ovat omassa kädessä. Kyse ei niinkään ole siitä, että olisin pahimman luokan tavarahamsteri, joka kantaa pakkomielteisesti nurkat täyteen sekalaista roinaa, kun "halvalla sai". Virheostoksia on toki tullut tehtyä ja kieltämättä hutien myöntäminen on hankalaa, erityisesti jos ostos ei ole ollut edullisimmasta päästä hintahaarukkaa. Samoin kosmetiikkahyllyillä ja nettikaupoissa (kirottu strawberry.net!) tapahtuu turhan usein repsahduksia. Niiden jäljiltä kaappeihin pesiytyy sekalaista purkkia ja purnukkaa, joita en kuitenkaan tule käyttäneeksi.
Ensisijassa ongelmallinen suhteeni tavaroihin konkretisoituu kuitenkin siinä, etten - köh - ole järjestyksen ihminen. Vapaasti suomennettuna: koen eläväni jonkin asteisen tavarakaaoksen keskellä, eikä asuntooni ujuttautunut irtaimisto ei ole hallinnassani. Tarpeelliset tavarat ja paperit ovat jatkuvasti hukassa, mikä aiheuttaa stressiä ja ärtymystä. Kaupassa ostan turhaan tavaroita ja (erityisesti) ruokia, joita minulla jo on tai jätän ostamatta jotain tarpeellista, joka kodista pitäisi löytyä, mutta jonka sittemmin huomaan mystisesti kadonneen.
Omatunto soimaa niin turhista tavaroista kuin kaappeihin pilaantuvasta ruoasta ja kosmetiikasta, hermot kiristyvät tilapäisesti hajasijoitetuista tai lopullisesti hukkuneista esineistä. Verenpaineen kannalta ei myöskään ole suotavaa viettää säännölllisesti kiroustuokioita vaatehuoneessa, kun kaikki mieleen tulevat vaatekappaleet ovat hukassa / pyykissä / kissankarvoissa / rypyssä.
Summa summarum, tämä olkoon se vuosi, jonka ainana otan niskalenkin tavaroista. En aio edes yrittää muuttaa maailmaa yhdessä illassa tai viikonlopussa, sen verran iso urakka on kyseessä. Toisaalta liian rauhalliseen tahtiin toteutettuna operaatio saattaa laukaista ikiliikkujan; ensimmäisenä järjestetty kaappi palaa alkuperäiseen tilaansa kauan ennen kuin edes lähestyn tavaraviidakon toista laitaa. Onhan näitä projekteja ennenkin alulle pantu ja viime syksynä tuli jopa koettua yksi hektinen päivä kirppispöydän takana. Muutto huomattavasti nykyistä pienempään kämppään voisi olla hyvä motivaation lähde...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti