Kirppari nimittäin, voisin kiteyttää myyjänoviisin jälkitunnelmat. Aamuherätys sunnuntaina kuuden kieppeillä ei mitenkään parhaalla tavalla valmentanut kohtaamaan sitä kaaosta, joka Valtterin seinien sisällä odottaa jo puoli kahdeksalta. Kamoja ei suinkaan ehdi ennen kirpparin virallista avaamista (klo 9) asettaa näytille, saati sitten kunnolla järjestellä ja miettiä pyydettäviä hintoja, kuten joku amatööri oli kuvitellut. Ihmiset nimittäin käyvät ahnaasti saaliin kimppuun heti kun amatööri on oman myyntipöytänsä paikantanut ja laskenut kassit maahan. Kukaan ei millään tavalla kontrolloi, että paikalla olisi vain niitä, joilla on oma myyntipöytä varattuna, vaan sisään voi lampsia kuka tahansa. Suurin osa aamuvirkuista toki on ns. ammattimyyjiä, joiden käsissä tavara siirtyy omaan pöytään myytäväksi, korkeampaan hintaan tietysti. Ei siinä mitään, yritteliäisyyttä pitää toki arvostaa.
Muita havaintoja:
- Elektroniikka, kaikki mikä kiiltää (!) tai mitä voi helposti sovittaa (lähinnä takit, kengät, laukut ja huivit), samoin kuin leffat ja keittokirjat menevät helposti kaupaksi. Myös rasioille, joissa oli tarkoitus vain kuljettaa korut myytäväksi, löytyi ostajat. Samoin tullessa rikki mennyt äärimmäisen ruma ja ehkä aavistuksen kissanpissalta haiskahtava urheilukassi, joka ei ollut myytävänä, bongattiin myyntipöydän alta. Eurolla lähti.
- Riittävän omituiset asiat tekevät myös kauppansa. Kuten oliivivene ja Egg poacher (muovinen vehje, jonka avulla voi paistaa kananmunia mikrossa). Jotkut ihmiset näemmä jakavat äitini huumorintajun. Olisi siis pitänyt pakata myös teepussinpuristimet mukaan...
- Kyky itsepetokseen on joskus hämmentävän voimakas. Koon 36 - 37 kenkiä yritetään sovittaa n. kolme numeroa suurempaan jalkaan (siis sen jälkeen, kun kengän koko on myyjältä tarkistettu). Hieman myös hämmennyin, kun itselleni varsin istuva mekko kokoa S lähti noin triplasti rintavamman naisen matkaan.
- Hameet ja trikoopaidat kokoa XS tai S eivät liiku. Niitä hipelöidään ja todetaan, että liian pieni taitaa olla. Ymmärrettävää toki hameiden kohdalla, että silmämääräisesti liian pieneksi arvioitua ei ilman sovittamista osta, mutta ne trikoopaidat eivät kyllä oikeasti ole niin kovin pieniä, eikä niiden koko ole niin justiinsa.
- Edelliseen nähden on mielestäni hämmentävää, että kaikki saman kokoluokan kauluspaidat yms., menivät kaupaksi ilman sovittamisia, vaikka niissä oikean koon merkitys on suurempi. Beats me.
- Yllättävän moni lähtee kirpparille pelkkä käsilaukku olallaan ja kyselee ostoksilleen muovipussia. Ööh.
- Sen sijaan harvempi tarjoaa isoja seteleitä tehdessää pieniä ostoksia ja nekin jotka näin tekevät, pahoittelevat vuolaasti.
- Pöytää ei kannata varata vakimyyjien läheltä, siellä liikkuu vähemmän väkeä. Koska kaikki pöydät ovat ilmeisesti varattuja koko loppuvuoden, myyntikeikkaa suunnittelevat ehtivät käydä hyvin vaklauskeikalla etukäteen. Ne tavaravuoret kyllä tunnistaa, voin luvata.
- Iltapäivällä kuhina hiljenee muutenkin.
Huhhuh. Halvalla meni, mutta tärkeintä olikin päästä eroon turhasta. Kotiin päästiin melko kevein kantamuksin, joten tavoite saavutettiin. Ei ihan heti uusiksi...
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
torstai 28. lokakuuta 2010
Suunnitelmallisuudesta (ja sen puutteesta)
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näin väittää (jonkun typerän järjestelmällisen tylsimyksen keksimä) sanonta, jossa tavallaan on kyllä perää. Siis että se on vain puoliksi tehty, vaikka kuvittelee suunnitelmien kantavan toteutukseen saakka. Hyvinkin suunniteltu juttu nimittäin menee takuuvarmasti reisille tai ainakin stressin puolelle, jos puikoissa on ainoastaan sellainen ihminen, jonka vahvin osaamisalue on ideoinnissa, ei niiden loppuunviemisessä.
Ensimmäinen ilmainen vinkki: Hieman helpottaa, jos samalle viikolle ei sovi liian montaa menoa. Erityisen vältettävää kalenterin tiiviiksi täyttäminen on silloin, kun töissä on kiirettä. Fiksumpi osaisikin jo tällä kokemuksella varautua siihen, että omassa työpaikassani lokakuun loppu ei ehkä ole ns. paras aika vuodesta. Nooh, minä en. Tietenkään.
Olen nimittäin järjestänyt tulevalle viikonlopulle tavallista enemmän tekemistä. Huomenna on aamulla influenssarokotus, enkä tiedä, miten se vaikuttaa kykyyni emännöidä; illalla kylään ovat tulossa omat vanhemmat ja isovanhemmat. Ainakin sikainfluessapiikki nosti pienen kuumeen. Lauantaille on puolestaan buukattu ainakin kampaaja, ja kirjamessuille samoin kuin salille olisi mukava ehtiä ilman turhaa kiirehtimistä. Sunnuntaina pitääkin sitten herätä järjettömän aikaisin, koska olemme menossa kirppikselle myymään kamoja (winkwink, tulkaahan kaivelemaan Valtterille pöydän 794 tarjontaa!).
Kokonaisuudessa ainoa edes jossain määrin hyvin suunniteltu asia oli tuon kirppisvuoron valitseminen tälle viikonlopulle, jolloin siirrytään talviaikaan (tavaroiden tuominen torille 07:00 - 07:30 kuulostaa silti melko epäinhimilliseltä). Kaikki muu onkin sitten vähän sinne päin. Tavarat on lajittelematta ja hinnoittelematta, vaihtorahoja ei ole, tuoleja tms. ei ole jne.
Kätevä emäntä (tai isäntä) olisi varmaankin myös suunnitellut huomiset tarjoiltavat huolella ja kenties tehnyt jotain valmiiksi. Tai jos tietää, ettei tähän ole aikaa, olisi edes siivonnut aiemmin kuin edellisenä iltana, ainakin jos asunnon siisteysluokitus on vain hieman parempi kuin terveysviranomaisten varoituskylteillä varustamassa läävässä. Ei viitsisi mummia liikaa järkyttää, kun on jo tuota ikää ja heikompi pumppu. Pyykitkin olisi voinut pestä ennen kuin niitä on kertynyt noin neljä säkillistä.
Arvasin kyllä jo aamulla, että heikoilla ollaan. Yöunta heikosti ja siihenkin sisältynyt painajaisia. Mitään reseptejä en ollut katsonut valmiiksi (en kyllä yleensäkään niin järjestelmällinen ole). Epätoivoisena varasuunnitelmana oli katsoa ruokiksella jotain ja lähteä jo kolmelta kauppaan. As if. Melko hyvänä suorituksena pidän silti sitä, että irtauduin toimistolta jo vähän puoli viiden jälkeen. Ilman sitä suunnitelmaa tosin. Kaupassa spontaanit ostokset - mitenköhän isovanhemmille uppoaa muun muassa kylmäsavutofu salaatissa - sitten himaan ja siivoamaan. Pesutupa oli varattuna, vuoro irtosi huomisaamulle. Nyt väsyttää. Jos vaikka ensi yönä parempi unionni.
Ps. Siivoamisen tuskaa hieman helpottaa, jos on kelvot välineet. Method-sarjan tuotteet tuoksuvat hämmentävän hyvältä ja väittävät olevansa ekologisia. Näyttävätkin siltä, ettei tarvitse piiloitella siivouskomeron perukoille, TJEU:
Ai niin, ja ihan hyvin ne myös toimivat. Testattu on kylppärisuihke kaakeleille, ylang ylang-kylppärisuihke, jota ei tarvitse pyyhkiä pois,
laventelilta tuoksuva yleisputsari ja vastaava tuote, tuoksuna pink grapefruit. Omani olen poiminut yleensä Stockkalta, mutta esim. netistä löytyy useammastakin kaupasta.
Ensimmäinen ilmainen vinkki: Hieman helpottaa, jos samalle viikolle ei sovi liian montaa menoa. Erityisen vältettävää kalenterin tiiviiksi täyttäminen on silloin, kun töissä on kiirettä. Fiksumpi osaisikin jo tällä kokemuksella varautua siihen, että omassa työpaikassani lokakuun loppu ei ehkä ole ns. paras aika vuodesta. Nooh, minä en. Tietenkään.
Olen nimittäin järjestänyt tulevalle viikonlopulle tavallista enemmän tekemistä. Huomenna on aamulla influenssarokotus, enkä tiedä, miten se vaikuttaa kykyyni emännöidä; illalla kylään ovat tulossa omat vanhemmat ja isovanhemmat. Ainakin sikainfluessapiikki nosti pienen kuumeen. Lauantaille on puolestaan buukattu ainakin kampaaja, ja kirjamessuille samoin kuin salille olisi mukava ehtiä ilman turhaa kiirehtimistä. Sunnuntaina pitääkin sitten herätä järjettömän aikaisin, koska olemme menossa kirppikselle myymään kamoja (winkwink, tulkaahan kaivelemaan Valtterille pöydän 794 tarjontaa!).
Kokonaisuudessa ainoa edes jossain määrin hyvin suunniteltu asia oli tuon kirppisvuoron valitseminen tälle viikonlopulle, jolloin siirrytään talviaikaan (tavaroiden tuominen torille 07:00 - 07:30 kuulostaa silti melko epäinhimilliseltä). Kaikki muu onkin sitten vähän sinne päin. Tavarat on lajittelematta ja hinnoittelematta, vaihtorahoja ei ole, tuoleja tms. ei ole jne.
Kätevä emäntä (tai isäntä) olisi varmaankin myös suunnitellut huomiset tarjoiltavat huolella ja kenties tehnyt jotain valmiiksi. Tai jos tietää, ettei tähän ole aikaa, olisi edes siivonnut aiemmin kuin edellisenä iltana, ainakin jos asunnon siisteysluokitus on vain hieman parempi kuin terveysviranomaisten varoituskylteillä varustamassa läävässä. Ei viitsisi mummia liikaa järkyttää, kun on jo tuota ikää ja heikompi pumppu. Pyykitkin olisi voinut pestä ennen kuin niitä on kertynyt noin neljä säkillistä.
Arvasin kyllä jo aamulla, että heikoilla ollaan. Yöunta heikosti ja siihenkin sisältynyt painajaisia. Mitään reseptejä en ollut katsonut valmiiksi (en kyllä yleensäkään niin järjestelmällinen ole). Epätoivoisena varasuunnitelmana oli katsoa ruokiksella jotain ja lähteä jo kolmelta kauppaan. As if. Melko hyvänä suorituksena pidän silti sitä, että irtauduin toimistolta jo vähän puoli viiden jälkeen. Ilman sitä suunnitelmaa tosin. Kaupassa spontaanit ostokset - mitenköhän isovanhemmille uppoaa muun muassa kylmäsavutofu salaatissa - sitten himaan ja siivoamaan. Pesutupa oli varattuna, vuoro irtosi huomisaamulle. Nyt väsyttää. Jos vaikka ensi yönä parempi unionni.
Ps. Siivoamisen tuskaa hieman helpottaa, jos on kelvot välineet. Method-sarjan tuotteet tuoksuvat hämmentävän hyvältä ja väittävät olevansa ekologisia. Näyttävätkin siltä, ettei tarvitse piiloitella siivouskomeron perukoille, TJEU:
Ai niin, ja ihan hyvin ne myös toimivat. Testattu on kylppärisuihke kaakeleille, ylang ylang-kylppärisuihke, jota ei tarvitse pyyhkiä pois,
laventelilta tuoksuva yleisputsari ja vastaava tuote, tuoksuna pink grapefruit. Omani olen poiminut yleensä Stockkalta, mutta esim. netistä löytyy useammastakin kaupasta.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Ei pöllömpää
Pöllöt ovat kivoja. Tälläinen olisi kiva eteisen lipaston päällä:
Tämä puolestaan lämmittäisi sekä emäntää että nelijalkaisia:
Huovan voisi tarvittaessa asetella myös nelipyöräpöllömme takapenkille:
Tämä puolestaan lämmittäisi sekä emäntää että nelijalkaisia:
Huovan voisi tarvittaessa asetella myös nelipyöräpöllömme takapenkille:
tiistai 26. lokakuuta 2010
Keikkakalenterin suunnittelua
Asun täällä hevon helv... tarkoitan siis, likellä Helsingin maantieteellistä keskipistettä, josta matkan tekeminen melkein minne tahansa ja milloin tahansa kestää enemmän kuin kärsimättömälle mielelle sopii (note to self: asuinpaikkaa valitessa EI kannata luottaa siihen, että uudelle asuinalueelle tuotetaan järkeviä julkisen liikenteen palveluita). Kun yhtälöön lisätään vahva taipumus väsähtämiseen ja paleluun, erilaisiin kulttuuritapahtumiin osallistuminen vaatii tiettyä suunnitelmallisuutta. Erityisesti kylmään ja pimeään vuodenaikaan. Ja erityisesti arkena tai sunnuntaina, kun on normaalien ärsykkeiden (väsymys, säätila, bussissa istumiseen liittyvä armoton v*tutus) lisäksi takaraivossa jyskyttämässä tieto siitä, kuinka tuskallista herääminen tulee seuraavana aamuna olemaan.
Eikä se Tavastian lavaan nojaten tapahtuva kauneusunien ottaminen keikan aikana niin kovin mahtavaa ole, kuin ei myöskään pyörtyminen, missä myöskin olen joskus kunnostautunut. Alkoholilla ei osuutta asiaan.
Kun en kuitenkaan haluaisi hautautua tänne peltojen keskelle, jotain tarvitsisi keksiä. Yksinkertainen ratkaisu olisi käyttää keikkojen yhteydessä vapaapäiviä tai ainakin liukumaa. Ei ehkä tarvitsisi nukahdella kesken keikkaa (woohoo)... Kenties pystyisin myös hiljentämään sen äänen, joka stressaa ja kehottaa kiirehtimään kotiin heti keikan jälkeen tai julmina hetkinään, jättämään keikan kokonaan väliin. Lisäksi voisin ehkä antautua omalle mukavuudenhalulleni ja todeta, että ainakin arkikeikoilla voisi käydä autolla, joko omalla tai maksullisella. Kallis mutta hyvin yksinkertainen ratkaisu olisi tietenkin muuttaa kävelyetäisyydelle keskustasta, mutta se taas ei olisi paras mahdollinen ratkaisu ei-niin-kovin-urbaanin nelijalkaisen omistajalle. Ei sen puoleen, että varaakaan olisi...
Keikkakalenterissa on tällä hetkellä aika vähän buukkauksia ja niistäkin puolet puoliskon tekemiä:
Midlake
su 14.11. Tavastia
Marina and the Diamonds
to 25.11. Tavastia (lippuja näyttäisi vielä olevan, vinkvink)
The National
to 3.3. Kultsa
ja sokerina pohjalla.... Roger Watersin The Wall -kiertueen keikka to 28.4.
Aika monta tilausta pidennetylle viikonlopulle näemmä.
Eikä se Tavastian lavaan nojaten tapahtuva kauneusunien ottaminen keikan aikana niin kovin mahtavaa ole, kuin ei myöskään pyörtyminen, missä myöskin olen joskus kunnostautunut. Alkoholilla ei osuutta asiaan.
Kun en kuitenkaan haluaisi hautautua tänne peltojen keskelle, jotain tarvitsisi keksiä. Yksinkertainen ratkaisu olisi käyttää keikkojen yhteydessä vapaapäiviä tai ainakin liukumaa. Ei ehkä tarvitsisi nukahdella kesken keikkaa (woohoo)... Kenties pystyisin myös hiljentämään sen äänen, joka stressaa ja kehottaa kiirehtimään kotiin heti keikan jälkeen tai julmina hetkinään, jättämään keikan kokonaan väliin. Lisäksi voisin ehkä antautua omalle mukavuudenhalulleni ja todeta, että ainakin arkikeikoilla voisi käydä autolla, joko omalla tai maksullisella. Kallis mutta hyvin yksinkertainen ratkaisu olisi tietenkin muuttaa kävelyetäisyydelle keskustasta, mutta se taas ei olisi paras mahdollinen ratkaisu ei-niin-kovin-urbaanin nelijalkaisen omistajalle. Ei sen puoleen, että varaakaan olisi...
Keikkakalenterissa on tällä hetkellä aika vähän buukkauksia ja niistäkin puolet puoliskon tekemiä:
Midlake
su 14.11. Tavastia
Marina and the Diamonds
to 25.11. Tavastia (lippuja näyttäisi vielä olevan, vinkvink)
The National
to 3.3. Kultsa
ja sokerina pohjalla.... Roger Watersin The Wall -kiertueen keikka to 28.4.
Aika monta tilausta pidennetylle viikonlopulle näemmä.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Perusmuistisäännöt Berliiniin
Unohdan näistä yleensä ainakin osan, joten perussäännöt muistiin kirjattakoon; vastaisuudessa saan sitten syyttää hajamielisyyteni lisäksi silkkaa tyhmyyttä, jos ei vieläkään kokonaisuus pelitä.
1. Ota mukaan käteistä. Runsaasti käteistä. Saamarin sakemannit kun eivät edelleenkään elä ajassa, jossa kaikki ostokset paikasta ja euromäärästä riippumatta voi maksaa kortilla. Päinvastoin: kortti ei ole välttämättä käypää valuuttaa isommissakaan liikkeissä, saati sitten ravintoloissa tai kahviloissa. Tähän nähden on jokseenkin hämmentävää, miten hyvin sakut ovat onnistuneet piilottamaan (naamioimaan?) automaatit; ei tosiaan löydy joka kadunkulmasta eikä edes joka toisesta.
2. Varaa julkisia liikennevälineitä varten mieluiten kolikoita. Pieniä kolikoita. Julkinen liikenne toimii moitteettomasti ja kattavasti, yksi Berliinin parhaita puolia mielestäni. Liput kuitenkin ostetaan pääsääntöisesti automaateista, jotka eivät huoli 20 euron seteleitä ja jotka julmasti hylkivät ryppyisiä pikkuseteleitä. Ensimmäinen tarpeellinen lippu on 2,10 euron (nerokas hinta...) AB-lippu, jolla pääsee Tegeliltä kaupunkiin. Sanomattakin lienee selvää, että ainoastaan korttien varassa elävälle ihmiselle tämän kohdan muistaminen on ollut hieman haastavaa.
3. Syksy, talvi, kevät. Berliinissä on lähes aina kylmä. Tämä pätee toki laajemminkin reissaamisessa; kyllä suomalainen kestää pakkasia, mutta ei sitä luihin ja ytimiin menevää kosteaa tuulta ja kylmyyttä. Perhana. Olen pahemman luokan vilukissa, joten luulisi menevän jakeluun, mutta siitä huolimatta varautuminen on erittäin harvoin ollut riittävää. Seuraavalla kerralla siis suosiolla mukaan koko setti villasukista alkaen, niitä tarvitaan vähintäänkin sisätiloissa.
Kylmyys on toki mainio syy shoppailla vielä yksi kashmir-neule (...ja huivi, hanskat, pipo, säärystimet, paksut legginsit...)
1. Ota mukaan käteistä. Runsaasti käteistä. Saamarin sakemannit kun eivät edelleenkään elä ajassa, jossa kaikki ostokset paikasta ja euromäärästä riippumatta voi maksaa kortilla. Päinvastoin: kortti ei ole välttämättä käypää valuuttaa isommissakaan liikkeissä, saati sitten ravintoloissa tai kahviloissa. Tähän nähden on jokseenkin hämmentävää, miten hyvin sakut ovat onnistuneet piilottamaan (naamioimaan?) automaatit; ei tosiaan löydy joka kadunkulmasta eikä edes joka toisesta.
2. Varaa julkisia liikennevälineitä varten mieluiten kolikoita. Pieniä kolikoita. Julkinen liikenne toimii moitteettomasti ja kattavasti, yksi Berliinin parhaita puolia mielestäni. Liput kuitenkin ostetaan pääsääntöisesti automaateista, jotka eivät huoli 20 euron seteleitä ja jotka julmasti hylkivät ryppyisiä pikkuseteleitä. Ensimmäinen tarpeellinen lippu on 2,10 euron (nerokas hinta...) AB-lippu, jolla pääsee Tegeliltä kaupunkiin. Sanomattakin lienee selvää, että ainoastaan korttien varassa elävälle ihmiselle tämän kohdan muistaminen on ollut hieman haastavaa.
3. Syksy, talvi, kevät. Berliinissä on lähes aina kylmä. Tämä pätee toki laajemminkin reissaamisessa; kyllä suomalainen kestää pakkasia, mutta ei sitä luihin ja ytimiin menevää kosteaa tuulta ja kylmyyttä. Perhana. Olen pahemman luokan vilukissa, joten luulisi menevän jakeluun, mutta siitä huolimatta varautuminen on erittäin harvoin ollut riittävää. Seuraavalla kerralla siis suosiolla mukaan koko setti villasukista alkaen, niitä tarvitaan vähintäänkin sisätiloissa.
Kylmyys on toki mainio syy shoppailla vielä yksi kashmir-neule (...ja huivi, hanskat, pipo, säärystimet, paksut legginsit...)
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Lettuja ja samppanjaa
Vuosirenkaiden kertymistä täytyy toki juhlistaa, joten eilen kävin hakemassa (tyylikkäästi posket hammaslääkärin jäljiltä puudutettuina; tiedä sitten, kuinka paljon kuolaa huomaamattani valui pitkin poskia) pullon kuplivaa Stockkan Alkosta. Suunnitelmallisuus nolla, joten mukaan tarttui sattumanvaraisesti valikoitu, tilausvalikoimaan kuuluva pullo, Joseph Perrier Cuvée Royale Brut:
Ensitunnelmat kuplajuomasta pelkiltään maistettuna ovat vähän valjut. Ihan kelpo suutuntuma, mutta ei sen enempää. Vähän vetinen ja mitätön maku, tuoksusta tulee mieleen siideri. Että niinku ihan kiva, raikas ja niin poispäin, mutta siihen se sitten jää. Helppo ja kiva piknik-juoma, mutta sellaisen nappaa kyllä mukaan huomattavasti edukkaamminkin. Hinta-laatu-suhteesta huutia siis.
Nooh, katsotaan miten juoma toimii improvisoitujen lettujen kanssa. Lisäkkeenä aamulla savustettua lohta (suoraan Suomen Turun saaristosta, kotiutui miehen mukana) ja sienikastiketta.
Nostamme maljan vain itsellemme, Suomen kansan Dance-äänestyksiin olen kovasti pettynyt. Hemmetti soikoon, selvästi heikoimmat lenkit suoraan jatkoon. Pfft, sanon minä, vaikka en (tietenkään) itse äänestänyt...
Kippis nyt kumminkin!
Ensitunnelmat kuplajuomasta pelkiltään maistettuna ovat vähän valjut. Ihan kelpo suutuntuma, mutta ei sen enempää. Vähän vetinen ja mitätön maku, tuoksusta tulee mieleen siideri. Että niinku ihan kiva, raikas ja niin poispäin, mutta siihen se sitten jää. Helppo ja kiva piknik-juoma, mutta sellaisen nappaa kyllä mukaan huomattavasti edukkaamminkin. Hinta-laatu-suhteesta huutia siis.
Nooh, katsotaan miten juoma toimii improvisoitujen lettujen kanssa. Lisäkkeenä aamulla savustettua lohta (suoraan Suomen Turun saaristosta, kotiutui miehen mukana) ja sienikastiketta.
Nostamme maljan vain itsellemme, Suomen kansan Dance-äänestyksiin olen kovasti pettynyt. Hemmetti soikoon, selvästi heikoimmat lenkit suoraan jatkoon. Pfft, sanon minä, vaikka en (tietenkään) itse äänestänyt...
Kippis nyt kumminkin!
Aamujen (ja työpäivien) pelastus
Sanottakoon heti alkuun, että aamut ja aamutoimet eivät ole varsinaisesti ystäviäni. Suoraan sanomme suhteemme on ollut varsin vihamielinen niin kauan kuin muistan. Erityisesti näin syksyn tullen jäisin mieluummin vällyjen väliin lämpimään kuin kohtaisin kylmän, pimeän ja todennäköisesti sateisen aamun HSL:n ja VR:n armoilla. Lisäksi olen aina auttamattomasti joko myöhässä suunnitellusta aikataulusta tai vähintäänkin ehtimisen rajoilla; nukkuminen nyt vaan on niin mukavaa, ettei aamutoimiin haluaisi uhrata minuuttiakaan ylimääräistä.
Aiemmin tämä yhtälö johti useimmiten (lue: lähes poikkeuksetta) siihen, että aamukahvit tai -teet jäivät joko kokonaan juomatta tai kylmenemään mukiin ja bussipysäkillä värjötteli väsynyt ja kohmeinen nainen. Ei hyvä sen enempää oman mielenterveyteni kuin myöskään tielleni mahdollisesti osuvien muiden ihmisten kannalta. Kerran yritin ottaa kahvit mukaan termaripullon kanssa kaupan päälle tulleessa kannellisessa termosmukissa, mutta ne kahvit valuivat lähinnä käsille; kansi ei ollut tiivis. Jurppi vielä enemmän. Jättäkää te muut siis ne Airamin viritelmät suosiolla kotiin.
Pari kuukautta sitten elämäni muuttui monta pykälää valoisammaksi, kun bongasin Stockkalta Bodumin matkatermosmukin (linkki vie muualle ja nähtävästi huomattavasti halvemmille apajille, brrrrhhhhhh):
Omani on tylsästi musta, mutta aijaijai kuinka hyvin se toimiikaan; muki ei kuumene ulkopuolelta, mutta sisältö säilyy kuumana pitkään. Grippi on hyvä ja kansi on tiivis eikä vuoda. Lopputulemana se, että muki on liimautuneena käteeni aamusta alkaen koko työpäivän vaihteleville sisällöillä; enää ei hörpitä jäähtyneitä teenjämiä. Aivan mahtavaa.
Disclaimer: kirjoittaja ei ota vastuuta mahdollisista kahviyliannostuksista, joita muki aiheuttaa. Tämä on silti mukin pienempi versio, isompikin sammio on olemassa, mutta olin kerrankin kohtuuden ystävä.
Aiemmin tämä yhtälö johti useimmiten (lue: lähes poikkeuksetta) siihen, että aamukahvit tai -teet jäivät joko kokonaan juomatta tai kylmenemään mukiin ja bussipysäkillä värjötteli väsynyt ja kohmeinen nainen. Ei hyvä sen enempää oman mielenterveyteni kuin myöskään tielleni mahdollisesti osuvien muiden ihmisten kannalta. Kerran yritin ottaa kahvit mukaan termaripullon kanssa kaupan päälle tulleessa kannellisessa termosmukissa, mutta ne kahvit valuivat lähinnä käsille; kansi ei ollut tiivis. Jurppi vielä enemmän. Jättäkää te muut siis ne Airamin viritelmät suosiolla kotiin.
Pari kuukautta sitten elämäni muuttui monta pykälää valoisammaksi, kun bongasin Stockkalta Bodumin matkatermosmukin (linkki vie muualle ja nähtävästi huomattavasti halvemmille apajille, brrrrhhhhhh):
Omani on tylsästi musta, mutta aijaijai kuinka hyvin se toimiikaan; muki ei kuumene ulkopuolelta, mutta sisältö säilyy kuumana pitkään. Grippi on hyvä ja kansi on tiivis eikä vuoda. Lopputulemana se, että muki on liimautuneena käteeni aamusta alkaen koko työpäivän vaihteleville sisällöillä; enää ei hörpitä jäähtyneitä teenjämiä. Aivan mahtavaa.
Disclaimer: kirjoittaja ei ota vastuuta mahdollisista kahviyliannostuksista, joita muki aiheuttaa. Tämä on silti mukin pienempi versio, isompikin sammio on olemassa, mutta olin kerrankin kohtuuden ystävä.
Legot kuntoon
Olin kerrankin ajan hermoilla, kun eilen otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kartoittaa vaihtoehtoja hammashoidon suhteen; google tarjosi ensimmäisten vaihtoehtojen joukossa Kampin Sähkötalossa sijaitsevaa upouutta "halpahammaslääkäriasemaa", jonka palvelukonseptiin kuuluu tarjota perushammashuollon palvelut kerralla. Hinnat olivat nopean vilkuilut perusteella samaa luokkaa kuin kunnallisella, mutta aikoja sai heti ja ajan pystyi varaamaan netin kautta. Pienellä lisägooglettelulla kaivoin käyttäjäkommentteja ja kun ne vaikuttivat positiivisilta, tartuin tilaisuuteen ja varasin klo 11.45 itselleni ajan, joka alkaisi klo 13 - 14. Kunnallisen ja YTHS:n "jonoon vaan, tarkastukseen pääset ehkä vuoden sisään" -periaatteeseen tottuneena tämä tuntui käsittämättömältä luksukselta.
Homma toimii siten, että lääkäriasemalta tulee puoli tuntia ennen varsinaista aikaa tekstiviesti, jossa kerrotaan tarkka kellonaika ja varausnumero. Ei siis turhaa odottelua lääkäriaseman tiloissa, vaan sisään voi marssia suoraan oikeaan aikaan. Esitietolomake täytetään netissä varauksen yhteydessä, jolloin myös maksetaan varausmaksu 9,80 € nettipankin välityksellä. Itse toki onnistuin sen verran tyrimään (tai systeemi tyri, mistäs näistä tietää), että olin ilmeisesti näpytellyt varausta tehdessäni numeroni pieleen. Huomasin asian n. klo 13, kun tuli mieleen tarkistaa sähköpostista varauksen tiedot. Hupsiskupsis ja kiitetty olkoon iPhone. Tästäkään ei aiheutunut ongelmaa, vaan sain hoidettua homman puhelimitse takaisin raiteilleen.
Sisään sitten n. 13:20. Ensin röntgeniin, sitten suoraan lääkärin tutkittavaksi. Heti suun tutkimuksen jälkeen lääkäri kertoi löydökset ja toimenpide-ehdotukset: viisi (!) paikkaustarpeista reikää ja hammaskiveä pitäisi putsailla. Reikien määrä yllätti ja pisti miettimään YTHS:n hoidon tarkkuutta; siellä minulta ei ole koskaan paikattu yhtään reikää, enkä oikein usko, että kaikki nuo reiät ovat maagisesti ilmestyneet edellisen käyntini jälkeen, vaikka siitä reilu kaksi vuotta onkin. Ennen eilistä suussani oli tasan kaksi paikkaa ja ikää kuitenkin jo se 31 vuotta.
Lääkäri ehdotti, että ensin paikattaisiin vasemman leuan kolme reikää (puudutuksessa tietenkin) ja sitten katsottaisiin, riittäisikö potilaalla puhtia pistää toinenkin puoli kuntoon. Ja riittihän sitä, eihän nyt laiska ja ehkä aavistuksen hammaslääkärikammoinen ihminen useampaa kertaa lääkärissä käy, jos vaihtoehtoja on. Homma tehtiin kaikessa rauhassa ja hoitaja päivitti jatkuvasti koneelle tietoja arvioidusta kestosta; näin tiedetään, milloin seuraavalle potilaalle voi lähettää tekstiviestin. Paikkailujen jälkeen lääkäri vaihtui suuhygienistiin, joka putsasi hammaskivet sun muut.
Koko hommaan meni noin kaksi tuntia ja laskun loppusummaksi tuli n. 150 €, mistä saa vielä Kelalta haettua 17 € takaisin. Ei paha. Henkilökunta oli ystävällistä, eikä kellään vaikuttanut olevan kiire ja hätä.
Tänään bongasin sitten Pravdan sivuilta juttua aiheesta: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Halpafirma+alkoi+hoitaa+hampaita/1135261126474/?cmp=tm_etu_luetuimmat_uutiset. Jutun sävy oli hieman asenteellinen, paikasta sai kuvan kylmänä liukuhihnapoliklinikkana.
Kävin tavoistani poiketen pistämässä kommenttina omat kokemukseni. Jos vertailua perushammashoidon laadusta tehdään YTHS:n ja kunnallisen kanssa, esimerkiksi nitinät "hoitosuhteen pysyvyydestä" sun muusta voi jättää ihan omaan arvoonsa. Ei siellä juuri toivoa ole päästä samalla lääkärille (hah!), saati sitten saada sitä hoitoa silloin kun haluaa, mikä kuitenkin kai tässä suurimmalle osalle on se kynnyskysymys. Ja jääväthän röntgenkuvat ja tiedot hoitotoimenpiteistä tuollakin kantaan, joten jos sinne uudestaan menen, kuva legoistani on nopeasti saatavissa lääkärin näytölle. Mitä väliä sillä on, vaikka ei olisikaan juuri sama lääkäri; vaikka olisi, tuskin hän nyt kerran vuodessa tapaamaansa potilaan puremakaluston tilaa muutenkaan muistaisi... Yksityisistä en sitten tiedä, siellä varmasti tuo potilassuhde pienillä asemilla toki voi hyvinkin olla toista luokkaa. Hintojen perusteella tätä paikkaa ei kuitenkaan voi niihin varsinaisesti verrata.
Pitkä virsi, mutta joka tapauksessa lämpimät suositukset siis Megaklinikalle. Käykäähän testaamassa, jos pitäisi tarkistuttaa tai puhdistuttaa hampaat ja vaihtoehtona on kunnallisen jonoon asettuminen. Homma hoituu vaikka viikonloppuna shoppailujen lomassa.
Homma toimii siten, että lääkäriasemalta tulee puoli tuntia ennen varsinaista aikaa tekstiviesti, jossa kerrotaan tarkka kellonaika ja varausnumero. Ei siis turhaa odottelua lääkäriaseman tiloissa, vaan sisään voi marssia suoraan oikeaan aikaan. Esitietolomake täytetään netissä varauksen yhteydessä, jolloin myös maksetaan varausmaksu 9,80 € nettipankin välityksellä. Itse toki onnistuin sen verran tyrimään (tai systeemi tyri, mistäs näistä tietää), että olin ilmeisesti näpytellyt varausta tehdessäni numeroni pieleen. Huomasin asian n. klo 13, kun tuli mieleen tarkistaa sähköpostista varauksen tiedot. Hupsiskupsis ja kiitetty olkoon iPhone. Tästäkään ei aiheutunut ongelmaa, vaan sain hoidettua homman puhelimitse takaisin raiteilleen.
Sisään sitten n. 13:20. Ensin röntgeniin, sitten suoraan lääkärin tutkittavaksi. Heti suun tutkimuksen jälkeen lääkäri kertoi löydökset ja toimenpide-ehdotukset: viisi (!) paikkaustarpeista reikää ja hammaskiveä pitäisi putsailla. Reikien määrä yllätti ja pisti miettimään YTHS:n hoidon tarkkuutta; siellä minulta ei ole koskaan paikattu yhtään reikää, enkä oikein usko, että kaikki nuo reiät ovat maagisesti ilmestyneet edellisen käyntini jälkeen, vaikka siitä reilu kaksi vuotta onkin. Ennen eilistä suussani oli tasan kaksi paikkaa ja ikää kuitenkin jo se 31 vuotta.
Lääkäri ehdotti, että ensin paikattaisiin vasemman leuan kolme reikää (puudutuksessa tietenkin) ja sitten katsottaisiin, riittäisikö potilaalla puhtia pistää toinenkin puoli kuntoon. Ja riittihän sitä, eihän nyt laiska ja ehkä aavistuksen hammaslääkärikammoinen ihminen useampaa kertaa lääkärissä käy, jos vaihtoehtoja on. Homma tehtiin kaikessa rauhassa ja hoitaja päivitti jatkuvasti koneelle tietoja arvioidusta kestosta; näin tiedetään, milloin seuraavalle potilaalle voi lähettää tekstiviestin. Paikkailujen jälkeen lääkäri vaihtui suuhygienistiin, joka putsasi hammaskivet sun muut.
Koko hommaan meni noin kaksi tuntia ja laskun loppusummaksi tuli n. 150 €, mistä saa vielä Kelalta haettua 17 € takaisin. Ei paha. Henkilökunta oli ystävällistä, eikä kellään vaikuttanut olevan kiire ja hätä.
Tänään bongasin sitten Pravdan sivuilta juttua aiheesta: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Halpafirma+alkoi+hoitaa+hampaita/1135261126474/?cmp=tm_etu_luetuimmat_uutiset. Jutun sävy oli hieman asenteellinen, paikasta sai kuvan kylmänä liukuhihnapoliklinikkana.
Kävin tavoistani poiketen pistämässä kommenttina omat kokemukseni. Jos vertailua perushammashoidon laadusta tehdään YTHS:n ja kunnallisen kanssa, esimerkiksi nitinät "hoitosuhteen pysyvyydestä" sun muusta voi jättää ihan omaan arvoonsa. Ei siellä juuri toivoa ole päästä samalla lääkärille (hah!), saati sitten saada sitä hoitoa silloin kun haluaa, mikä kuitenkin kai tässä suurimmalle osalle on se kynnyskysymys. Ja jääväthän röntgenkuvat ja tiedot hoitotoimenpiteistä tuollakin kantaan, joten jos sinne uudestaan menen, kuva legoistani on nopeasti saatavissa lääkärin näytölle. Mitä väliä sillä on, vaikka ei olisikaan juuri sama lääkäri; vaikka olisi, tuskin hän nyt kerran vuodessa tapaamaansa potilaan puremakaluston tilaa muutenkaan muistaisi... Yksityisistä en sitten tiedä, siellä varmasti tuo potilassuhde pienillä asemilla toki voi hyvinkin olla toista luokkaa. Hintojen perusteella tätä paikkaa ei kuitenkaan voi niihin varsinaisesti verrata.
Pitkä virsi, mutta joka tapauksessa lämpimät suositukset siis Megaklinikalle. Käykäähän testaamassa, jos pitäisi tarkistuttaa tai puhdistuttaa hampaat ja vaihtoehtona on kunnallisen jonoon asettuminen. Homma hoituu vaikka viikonloppuna shoppailujen lomassa.
Wirallinen avajaispuhe
Blogin avaaminen on osa elämänhallinnan alkeiskurssia. Harvinaisen - yleensähän moiseen turhuuteen ei muka ole aikaa - itsereflektiotuokion seurauksena tajusin, että yksi suuri ongelmani on liiallinen konditionaalin käyttäminen. Niin sekalaisten velvotteiden hoitamisessa (vrt. pitäisi siivota kylppäri / kellarikomero / mikä tahansa tai varata aika johonkin ikävään) kuin myös näennäisen mukavien asioiden suhteen (vrt. olisi kiva joskus käydä tuossakin uudessa kahvilassa / ravintolassa / baarissa / kaupassa / aloittaa uusi harrastus / kutsua kavereita kylään). Ilmeisesti käytän suorittamiskiintiöni täyteen töissä, koska siellä kyllä saan asioita aikaiseksi ihan riittävästi. Muuten olenkin sitten lähempänä sitä pahamaineista paskanpuhujaa toteuttajan sijasta; ideoita on paljon ja sekalaista sorttia, mutta jos kyse ei ole jostain, joka on impulsiivisuuden puuskassa välittömästi toteutettavissa, asiat jäävät liian usein toteuttamatta. Eikä siinäkään mitään, ellei olisi niin ikävästi, että suunniteltu tai lupailtu asia kuitenkin jää kummittelemaan jonnekin mielen perukoille.
Ensimmäinen askel hätäisesti laaditussa sotasuunnitelmassa on näiden konditionaalin tasolle jääneiden asioiden dokumentointi. Koska hankkimani sievän pienen muistikirjan sivut ovat edelleen tyhjiä ja koska kuitenkin onnistuisin vain jossain vaiheessa hukkaamaan sen, käyttöön on syytä ottaa järeämmät aseet eli tämä blogi. Tänne on siis tarkoitus muistiin ja aikakirjoihin merkitä vinkkejä mielestäni mielenkiintoisista asioista, paikoista, sivustoista sun muusta mukavasta. Samoin aion dokumentoida sen, miten olen sekalaisia suunnitelmiani toteuttanut. Itse itseäni persuksiin potkien.
Toinen perustelu nykymaailman kelkkaan hyppäämiselle on ajanhallinnan ja muistin harha. Sen jälkeen kun lopetin päiväkirjan pitämisen (jotain elämänhallinnastani kertonee sekin, että olen hukannut mainitut nöyryyttävät dokumentit) ja varsinkin muututtuani täysin passiiviseksi keskustelupalstojen lukijaksi osallistumisen sijaan, en ole pitänyt missään muodossa kirjaa tekemisistäni. Olen huono pitämään edes työkalenterin ajan tasalla, vapaa-ajan menoista puhumattakaan. Minkä seurauksena - säälittävää kyllä - ainoat merkinnät niistä löytyvät facebookin status-päivityksistä. Ja onhan se nyt hemmetin noloa perustaa käsityksensä omasta henkilöhistoriastaan naamakirjan one linereihin. Krääh.
Blogi on ainakin avattu samana viikonloppuna, kun olen tehnyt muutakin konkreettista Uuden Paremman Elämän eteen. Proosallinen merkkipaalu on hammaslääkärikäynti, mistä enemmän paremmalla ajalla. Nyt tarvitsen kauneusuneni, jotta pääsen valmistautumaan viikonlopun varsinaiseen merkkipäivään; tälle päivämäärälle kaksi vuotta sitten ajoittui lyhyt mutta juridisesti merkittävä maistraattikeikka.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Ensimmäinen askel hätäisesti laaditussa sotasuunnitelmassa on näiden konditionaalin tasolle jääneiden asioiden dokumentointi. Koska hankkimani sievän pienen muistikirjan sivut ovat edelleen tyhjiä ja koska kuitenkin onnistuisin vain jossain vaiheessa hukkaamaan sen, käyttöön on syytä ottaa järeämmät aseet eli tämä blogi. Tänne on siis tarkoitus muistiin ja aikakirjoihin merkitä vinkkejä mielestäni mielenkiintoisista asioista, paikoista, sivustoista sun muusta mukavasta. Samoin aion dokumentoida sen, miten olen sekalaisia suunnitelmiani toteuttanut. Itse itseäni persuksiin potkien.
Toinen perustelu nykymaailman kelkkaan hyppäämiselle on ajanhallinnan ja muistin harha. Sen jälkeen kun lopetin päiväkirjan pitämisen (jotain elämänhallinnastani kertonee sekin, että olen hukannut mainitut nöyryyttävät dokumentit) ja varsinkin muututtuani täysin passiiviseksi keskustelupalstojen lukijaksi osallistumisen sijaan, en ole pitänyt missään muodossa kirjaa tekemisistäni. Olen huono pitämään edes työkalenterin ajan tasalla, vapaa-ajan menoista puhumattakaan. Minkä seurauksena - säälittävää kyllä - ainoat merkinnät niistä löytyvät facebookin status-päivityksistä. Ja onhan se nyt hemmetin noloa perustaa käsityksensä omasta henkilöhistoriastaan naamakirjan one linereihin. Krääh.
Blogi on ainakin avattu samana viikonloppuna, kun olen tehnyt muutakin konkreettista Uuden Paremman Elämän eteen. Proosallinen merkkipaalu on hammaslääkärikäynti, mistä enemmän paremmalla ajalla. Nyt tarvitsen kauneusuneni, jotta pääsen valmistautumaan viikonlopun varsinaiseen merkkipäivään; tälle päivämäärälle kaksi vuotta sitten ajoittui lyhyt mutta juridisesti merkittävä maistraattikeikka.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)