sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Siksi Pekka

Aion kohta lähteä täyttämään kansalaisvelvollisuuttani, joten lienee korkea aika minunkin perustella, miksi kakkonen on mielestäni ykkönen.

En aio antaa ääntäni Pekalle siksi tai siitä huolimatta, että hän on Vihreiden ehdokas. Presidentinvaalit ovat henkilövaalit ja vaikka puolue tässä tapauksessa onkin se, jota äänestän myös eduskunta- ja kuntavaaleissa, en epäilisi antaa ääntäni jonkin muun puolueen asettamalle ehdokkaalle, jos "oman puolueen" ehdokas ei mielestäni olisi se paras. En esimerkiksi antaisi ääntäni Osmo Soininvaaralle, jos hän kantaisi Vihreiden kruunua, koska hän ei mielestäni olisi sopiva henkilö presidentin pestiin.

En myöskään äänestä Pekkaa hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia tai siitä huolimatta, koska sillä ei ole mitään merkitystä sen kannalta, millaiset valmiudet hänellä on toimia presidenttinä. Ihan vastaavasti kuin merkitystä ei pitäisi olla ehdokkaan ihonvärillä tai sukupuolella.

Sen sijaan myönnän, että ehdokkaan uskonnollisen vakaumus saattaa vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseeni, vaikka sekin on sinänsä yksityinen asia, joka ei suoraan saisi ketään stigmatisoida. En siis sinänsä jättäisi äänestämättä ehdokasta sen perusteella, että hän kuuluu (johonkin) uskontokuntaan. Usein kuitenkin vahva uskonnollinen vakaumus näyttäytyy sen tyyppisinä konservatiivisina arvoina, jotka sotivat vahvasti oman maailmankatsomustani vastaan.

Myös ehdokkaan iälle annan jonkin verran merkitystä. En valitettavasti usko jakavani samoja arvoja ehdokasjoukon senioreiden kanssa, minkä lisäksi tämän kaartin edustajilla näyttää olevan ärsyttävä tapa myös korostaa keskusteluissa omaa kokemustaan politiikan pelikentillä sen sijaan, että toisivat debattiin jotain tuoretta näkökulmaa. Enkä todellakaan laske eduksi kenellekään sitä, että on ollut vahvasti mukana esimerkiksi suomettumisen ajan politikoinnissa. Toisaalta katson, että omaa ikäluokkaani lähimpänä olevalla Arhinmäellä on liian vähän kokemusta ansaitakseen ääneni. Uskon myös, että hänellä on enemmän annettavaa nykyisessä roolissaan puolueensa johdossa ja tuoreena isänä kuin Mäntyniemen isäntänä.


Tästä päästään kääntäen siihen, miksi Pekka on mielestäni ainoa oikea valinta tämän kauden "Haluatko presidentiksi"-kisan yleisösuosikiksi. Hän on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että keskusteluissa voi saada tilaa ja pärjätä hyvin ilman, että huutaa muiden päälle, nostaa itseään jalustalle tai tönii muita sieltä alas. Pekka vaikuttaa aidosti diplomaattiselta, älykkäältä ja sivistyneeltä ihmiseltä, jolla olisi näiden ominaisuuksiensa avulla hyvät mahdollisuudet toimia sovittelevana arvojohtajana. Minuun on tehnyt vaikutuksen myös hänen tapansa kuunnella rauhassa ja kiihtymättä, mitä muilla ehdokkailla tai toimittajilla on sanottavaa, ja sen jälkeen vastata esitettyihin kysymyksiin asiallisesti ja kattavasti. Hänen puheensa ei ole pelkkää poliittista höttöä, jolla yritetään miellyttää kaikkia, vaan hän uskaltaa ottaa kantaa ja sanoo myös mielipiteensä selkeästi.

Tämä kaikki korostuu silloin, kun pöydän ääressä (ja äänessä!) on henkilöitä, joiden ulosanti ja käyttäytyminen näyttäytyy vastapainona mainituille hyveille. Joka tapauksessa voin sanoa, että olen iloinen päästessäni äänestämään henkilöä, johon aidosti uskon sen sijaan, että valitsisin vaihtoehdoista pienintä pahaa. Toivon tämän toistuvan myös vaalien toisella kierroksella, joten edessä on jännittävät vaalivalvojaiset.

Rohkeutta Suomi! 

Pertti Jarla
http://kakkonenonykkonen.fi/siksi/62


lauantai 7. tammikuuta 2012

Lelukaupoilla - Asus Zenbook UX31E

Sain vihdoin hankittua uuden kannettavan hitaan ja kaatuilevan LG E200-vanhuksen korvaajaksi.  Olen jo pienen ikuisuuden hyvän tovin pähkäillyt asiaa - käynyt vähän hiplailemassa koneita kaupoilla ja kaivellut netistä arvosteluita. Valitettavasti arvosteluiden kirjoittajina on pääsääntöisesti allekirjoittanutta huomattavasti enemmän konehifistelyyn taipuvaista väkeä (nörtit, prkl), joten mutinat ja hypetykset tuntuvat liittyvän ominaisuuksiin, jotka ovat itselleni vähemmän merkityksellisiä. En pelaile, en tee kotikoneella töitä, enkä tunne muutenkaan tarvetta ladata kovalevyä täyteen erilaisia ohjelmia tms. Sen sijaan toiveissa on ollut kohtuuhintainen kone, joka olisi pieni ja kevyt, hyvällä akunkestolla ja suorituskyvyllä varustettu ja - jos vain mahdollista - joka ei saisi silmiä vuotamaan verta kammottavan ulkomuotonsa takia.

Viime kuussa pähkäilyn pääasiallinen kohde oli Macbook Pron ja Office 2010:n sisältänyt paketti, joka oli Stockkalla kantistarjouksessa. Puoliso on ollut omaansa kovasti tyytyväinen jo useamman vuoden ja itse olen tykännyt käytössäni olevita muista Applen tuotteista (iPod nano ja iPhone), mutta omaan käyttööni pro tuntui jotenkin väärältä - liian painava ja liian... pro käyttötarpeisiini nähden. Macbook Air taas vaikuttaa 11 tuuman versiona ihan liian pieneltä ja hinnat alkaen versiona (64 GB) lelumaiselta, 13 tuuman 128 GB taas maksaa melkein 1 300 euroa, mikä taas tuntui liian tyyriiltä.

Windows-koneista tuo Zenbook oli saanut hyviä arvosteluja ainakin MikroPC ja Tietokone -lehdistä ja se näytti ominaisuuksiltaan vastaavan varsin hyvin tarpeitani. Muina finalisteina olivat muut testatut ultrabookit eli Samsungin 9 -sarja ja Acer S3. Voittajan valinta tapahtui googlettelun perusteella ja yön yli nukkimisen jälkeen. Kun taskussa poltteli 10 prosentin etuseteli Stockkalle, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja hain eilen kotiin uuden perheenjäsenen. Lähtöhinta taisi olla 1098 euroa, joten sain sen kupongillani vähän alle tonnilla.

Ensituntuma koneeseen on ollut varsin positiivinen. Windows 7 tuntuu tutulta (eli omppuun verrattuna vähän ruma ja kankea, mutta mihin tahansa Windowsin käyttikseen tottuneelle helppokäyttöinen), kone on hiljainen eikä kuumene hetkessä kissan perseenlämmittimeksi (yritti kyllä silti parkkeerata näppikselle), samoin näppäimistö on omille nakeilleni mainio, enkä ole noteerannut sen kummempia ongelmia touch padin kanssa (tästä jotkut olivat jotkut keskustelupalstoilla nurisseet). Ehkä se tuntuu vähän herkältä, mutta se taas lienee tottumiskysymys.

Ainoa kysymysmerkki tuntuu liittyvän näyttöön, joka ei tunnu olevan kaikkein tukevimmasta päästä. Tarkoitan sitä, että kansi tärisee aika pienistä tönäisyistä. Tuskin haittaa tukevalla alustalla näpytellessä, mutta mahdollisesti liikenteessä ollessa tuottaa tuskaa. Eipä sekään omassa käytössäni kynnyskysymys, kunhan pysyy ehjänä. Ulkomuoto ei ole ehkä kaikkein söpöin (tämä kannattaa suhteuttaa siihen, että edellinen koneeni on ollut pinkki...), mutta varsin siisti ja materiaali tuntuu kelvolta. Esimerkiksi Sonyn Vaio jäi ulos valintafinaalista halvan ulkomuotonsa ja karhean (!) touch padin takia.    

Ultrabookeista puuttuu DVD-asema, joten jossain vaiheessa täytyy hakea ulkoinen asema. Alkuun ajattelin pärjätä vanhan koneeni varassa siltä osin kuin tulee tarvetta muuntaa cd-levyjä mp3:ksi ja siirtää musiikkia iLaitteille. Samoin täytyy harkita Office-paketin ostoa, se ei tullut tuossa mukana. Saa nähdä riittäisikö Open Office, kun en kuitenkaan käytä konetta työkäytössä enkä opiskele.

Palailen, jos tulee takapakkia ja Windows-kitinää, mutta hyvältä siis vaikuttaa tässä vaiheessa!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Joulun ja vuodenvaihteen kokkailuja

Pienellä viiveellä mennään, seuraavassa tarjolla koostetta keittiöaherruksista pääosin joululta. Vietimme aaton mökillä, joten mukaan matkannut syöminkikokonaisuus oli laadittu periaatteella "kaiken pitää mahtua kylmälaukkuun ja olla syötävissä sellaisenaan tai lämmitettynä".  Puolisko oli hakenut hallista paria kalaa ja mätiä, muuten tarjonta oli vege-painotteista ja perunalaatikkoa lukuun ottamatta itse tehtyä.

PÄHKINÄMUREKE

2 dl cashew-pähkinöitä
1 tlk (400g) kikherneitä
100 g raakaa perunaa
2 keskikokoista sipulia
1 iso valkosipulin kynsi
1 tl chilitahnaa
½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta

Soseuta cashew-pähkinät, paloitellut kasvikset ja kikherneet (Kitchen Aidin blenderi meinasi hyytyä, kyllä monitoimikone olisi poikaa). Mausta seos chilillä ja suolalla. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja anna koneen käydä, kunnes massa on tasaista. Vuoraa litran / puolentoista suuruinen uunivuoka (käytin leipävuokaa) leivinpaperilla ja kaada seos vuokaan. Kypsennä noin tunti uunin keskitasolla 175 asteessa. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku tuntuu kostealta, jatka kypsentämistä.

Tämä oli erinomaista, voisi tehdä useammankin ja olisi voinut myös maustaa vähän reippaammin.


BATAATTI-LANTTULAATIKKO

1 iso bataatti
Lanttu tai puolikas
1 sipuli
3 perunaa
1,5 rkl tuoretta inkivääriraastetta
1 kasvisliemikuutio
1 l vettä
3 keltuaista
2 dl kuohukermaa
2 rkl korppujauhoja
25 g voita tai margariinia
0,75 dl siirappia
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
 Päälle:
0,5 dl korppujauhoja

Kuori ja kuutioi bataatti, lanttu, sipuli ja perunat. Kuori ja raasta inkivääri. Keitä kasvikset ja inkivääri kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsiksi. Säästä keitinvedestä 1 dl, kaada loput pois. Soseuta kypsät kasvikset. Jäähdytä sose. Sekoita keltuaiset ja kerma keskenään, turvota korppujauhoja keltuais-kermaseoksessa muutama minuutti. Kaada seos kasvissoseen joukkoon. Sulata voi ja lisää massaan. Lisää myös siirappi, mausteet ja keitinliemi, sekoita. Kaada seos uunivuokaan ja ripottele korppujauhoja pinnalle. Paista noin 1 1/2 tuntia uunin alatasolla 175 asteessa.


Ihan jees näinkin, olen tehnyt aiemmin pelkällä bataatilla. Lanttua oli sen verran vähän, ettei sitä oikeastaan maistanut.  

PUNAJUURILAATIKKO

4 annosta
600 g punajuuria
125 g piparjuurituorejuustoa
1 dl ruokakermaa
1 tl piparjuuritahnaa
0,5 tl suolaa
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuori ja paloittele punajuuret. Keitä kiehuvassa vedessä kypsiksi, kaada keitinvesi pois ja soseuta punajuuret esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita tuorejuusto, ruokakerma, piparjuuritahna ja suola keskenään ja sekoita punajuurisoseen joukkoon. Kaada sose uunivuokaan. Kypsennä noin 45 minuuttia.

Tämäkin vanhastaan listalla. Ihan jees, mutta suurissa määrissä piparjuurituorejuusto alkaa vähän tökkiä. Olisi ehkä voinut lisätä jotain muuta mausteeksi, esim. limeä tai balsamicoa. 


BATAATTIPIIRAKKA

1 pkt (400g) rukiista piirastaikinaa öljyllä voidellun uunivuoan (n. 15 cm x 25 cm) pohjalle
400 g bataattisosetta,2 kananmunaa, ½ tl suolaa, ¾ tl kanelia, ¼ tl muskottipähkinää, 2 rkl fariinisokeria sekaisin ja piirakkapohjan päälle. Uuni 225 astetta n. 30 min –  eli kunnes piirakan reunat rapea, täyte ei hölsky.

Tätä olen tehnyt monesti, joskus laittanut porkkanaa bataatin sijaan. Vähän vähempi sokeri olisi voinut olla jees, nyt meni aavistuksen liikaa makean puolelle koko piirakka.


VISKILLÄ MAUSTETTU TAATELIKAKKU

1pak. 250 g taateleita (kivettömiä - tuli huomattua, että "kivettömissä" on sattumia, roiskui nätisti ympäriinsä soseutettaessa...)
3 dl  vettä
2 dl (tummaa) sokeria
200 g margariinia
2 munaa
1 tl vaniljasokeria
pari riviä tummaa suklaata
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja
n. ½ dl (savu)viskiä

Taatelit, vesi ja sokeri keitetään soseeksi. Sosetta jäähdytetään hieman ja siihen lisätään sulamaan margariini, suklaa ja vatkatut munat. Lisätään vaniljasokeri. Sekoitetaan kuivat aineet ja lisätään ne soseeseen. Kakkutaikina laitetaan 1,5 litran vuokaan ja kakkua paistetaan 200°:ssa n. 50-60 min.

Tämä oli joulun ehdoton hitti. Miehen tekemä ensimmäinen versio oli ihan täydellinen, mun versio vähemmän täydellinen (saattoi jäädä siitä kiinni, että mulla epämääräinen määrä taateleita, joita yhdistin viikunoihin), mutta silti oikein hyvää sekin. 

SAVULOHI-PIPARJUURINAPIT

150 g kylmäsavulohiviipaleita silpuksi
1 sipuli silpuksi
1 dl kermaa vaahdoksi
1 dl turkkilaista jugurttia tai ranskankermaa
2 rkl limemehua
2 tl piparjuurta raastettuna

Alle Väinämöisen palttoonappeja. Ihan parhautta.

Viimeinen kuului uudenvuodenaattoon. Palttoonappien päälle tein lisäksi hernesosetta (pussi pakasteherneitä, pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia, limeä, piparjuurituorejuustoa, pippuria ja vähän kasvislientä) ja osaan laitoin pestoa, juustoa ja savutofua. Omnomnom.

Jälkkäriksi tein eilen After eight jugurttijäädykettä tällaisella reseptillä.  Silikonisia muffinivuokia ei ollut, joten koko setti meni silikoniseen leipävuokaan eli piti sitten sulattaa ja syödä kerralla. Miehen mielestä aika makeaa, mulle ei tuottanut mitään ongelmia vetää tuota kerralla kitaan. 

Öyh ja röyh. Kun joulukauteen on kuulunut lisäksi litrakaupalla glögejä sekä kahmalokaupalla pipareita ja suklaalla, olo on jokseenkin sokerihuurrutettu. Hampaat huutavat hallelujaa, voisi antaa armoa. Kunhan kaapeissa vielä olevat makeat on ensin päästetty päiviltä, joku roti sentään täytyy olla.