Yleensä lemmikit, nuo pienet kultamussukat, ovat voittaneet taiston puolustuskyvyttömiä kalusteita vastaan 6 - 0. Seuraavassa huonoksi havaittuja hankintoja ja vastapainona joitakin onnistuneita tai autuaassa jälkiviisaudessa keksittyjä ratkaisuja vuosien varrelta. Samat tuhoamisen ja tuhoilta suojautumisen lainalaisuudet pätevät kaiketi myös lapsiperheiden arjessa; korvaa tällöin tekstistä määre "kynnet" tai "hampaat" käsitteellä "tussi" tai "sakset".
1. Pientä purtavaa. Kuten edellä on todettu, rakas koirani toteutti pitkään valitettavaa kenkäfetissiä, joka kohdistui nahkakenkiin ja erityisesti niiden korkoihin. Lienee myös jokseenkin itsestäänselvää, että juuri minun kenkäni ja erityisesti uudet sellaiset maistuivat paremmilta kuin silloisen avokkini jalkineet. Asunnossamme ei ollut sen paremmin vaatehuonetta kuin kiinni pysyviä kaapinovia, joten kengät olivat helppo saalis. Nykyään olisin paremmin varautunut naskaleiden tuhoille: kotimme eteisestä löytyy a) liukuovellinen peilikaappi, minkä lisäksi b) vaatehuoneessa on c) kenkäkaappi. Suosittelen niitä kaikkia lämpimästi.
Kenkien lisäksi koira onnistui muun muassa pistämään palasiksi yhden rahin sekä järsimään lukuisten kalusteiden kulmia. Koira ehti myös perehtyä syvällisesti niin oikeudelliseen kirjallisuuteen ja sanakirjoihin kuin myös kevyempään viihdekirjallisuuteen ja erinäisiin lehtiin (ilman mainittamaa sivistyksellistä kehitystä). Kalusteiden pelastukseksi en ole jälkikäteenkään keksinyt pätevieä kikkakolmosia, mutta ainakin lehdet olisivat pysyneet ehjänä, jos jo tuolloin olisi ollut markkinoilla mainio City Sunday -lehtiteline. Kirjat voi toki suojata koiran hampailta sijoittamalle ne tarpeeksi korkealle, kissan kynsiltä ne eivät olisi sielläkään turvassa.
2. Matot makkaralla. Jatkuva ralli ympäri kämppää, terävät kynnet ja tarve puunata märkä turkki kuivaksi rajaavat puitteet mattojen valinnalle. Lisäksi olen havainnut, että eläimillä on varsin hyvä sihti erinäisten eritteiden kanssa; itseään kunnioittava lemmikki ei esimerkiksi koskaan oksenna paljaalle lattialle. Muistaakseni sama logiikka päti myös sinä aikana, jolloin koira opetteli sisäsiistiksi. Tuolloin raahasin matot suosiolla syrjään, mutta sittemmin on haettu toisenlaisia kompromissiratkaisuja. Sisal-matot ovat pysyneet ehjinä ja hyväkuntoisina, samoin hieman yllättäen pörröinen nukkamatto. Sen sijaan paperinarumatto ei kestänyt elämää, kuten eivät myös iloiset räsymatot, jotka oli ilmeisen helppo syödä / repiä / rullata.
3. Sohvan syleilyssä. Ennen kissan hankkimista sohvien tuhona olivat lian lisäksi lähinnä koiran hampaat ja kynnet (tiedättehän, kuinka sitä makuupaikkaa pitää "kuopia"), nykyään pahin uhka liittyy kissan kynsiin. Kissan mielihaluja on myös ollut hieman hankala ennakoida; ystävän isoisän jäämistöstä hankitut samettiverhoillut nojatuolit ovat yllättäen säilyneet melko hyvässä kunnossa (selkänojan kuntoluokitus tosin on tarkastamatta), mutta Innovationin keinonahkaverhoiltu vuodesohva ei ehtinyt vanheta luonamme montakaan minuuttia ennen kuin ensimmäiset kynsimarkkeeraukset oli tehty. Ei paljoa lämmitä tieto siitä, että päällys on "helppo pitää puhtaana". Beat-vuodesohvan futon-patja hajosi puolestaan koiran käsittelyssä, minkä lisäksi sen runko ei ollut kovin kestävä. Kangasverhoillun sohvan koira likasi pentuna puhdistuskelvottomaksi (ei pelastusta irroitettavista päällisistä) ja sinetöi sen kohtalon kuopimalla kankaan hajalle ja järsimällä puisia jalkoja.
Sohvaongelmaa ei ole ratkaistu, mutta Fatboyt ovat osoittautuneet sekä kestäviksi että lemmikeille mieluisiksi. Lämmittää kivasti ja silleen.
Listaa voisi jatkaa, mutta en taida uskaltaa. Halu tehdä tuholaisista rukkaset kylmenevien säiden suojaksi saattaisi käydä ylivoimaiseksi. Näyttävät niin pieniltä ja viattomilta, pirulaiset. TJEU:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti