...ja realiteettien vastaisku. Ajatuksena oli, että tässäkin toteutuisi työpaikoilta tuttu "sitä saa mitä seurataan" -periaate eli että liikuntaharrasteiden kirjaaminen muistiin automaattisesti lisäisi niiden monipuolisuutta ja määrää. Ilmeisesti sisälläni asuu sittenkin hyvin pieni kapinahenki suorituskeskeisyyttäni vastaan, koska ainakin ensimmäisellä nimenomaisen seurannan viikolla treenipäiväkirjan sivuille tallentui lähes pelkästään pyöräilyä, yhteensä reilut 130 km. Ja siitä suurin osa oli työmatkapyöräilyä eli hyötyliikuntaa. Lisäksi yksi kauppareissu ja lauantaina kaupunkiin, mistä kyläilemään Pasilaan ja edelleen viisuvalvojaisten päätteeksi himaan eli ei varsinaista himotreeniä niissäkään. Välineenä toimi (öljyämistä kaipaava) Nishiki 401 ja Rossano sai viettää aikaa vain pyöräkoukun jatkeena.
Pyöräilyn lisäksi lönkötin vain yhden lyhyen juoksulenkin (4,81 km / 29:40 min), minkä lisäksi (nooh, tämän sentään voi laskea seurannan voimaannuttavan vaikutuksen piikkiin) venyttelin neljänä päivänä 10 - 20 minuuttia kerta ja yhtenä päivänä keppijumppailin vartin. Mutta kertaakaan en päässyt salille enkä jumppaan; viikolla ei jaksanut, viikonloppuna ei ehtinyt.
Ehkä lihaskuntotreenin puutetta tai väärän pyöräilytekniikan syytä, mutta polvet vähän oikuttelevat. Ei mitään varsinaista kipua, mutta vähän omituiselta tuntuu välillä. Seuraillaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti