Nooh, ehkä pientä liiottelua otsikossa, mutta teki mieli nostaa peukkua näille seitsemälle suosikilleni.
- Clipperin teet kuuluvat kuivakaapin vakiokalustoon sekä kotona että toimistolla, kuvassa Ginger & Apple. Syksyllä koukutuin merkin lakritsiteehen ja koin epätoivon hetkiä, kun kyseinen maku oli useita viikkoja kaikkialta loppu. Muilta merkeiltä en ole löytänyt mitään täysin vastaavaa; clipperin versiossa on pelkkää lakritsinjuurta ja maku ihanan makea. Bonuksena merkin tuotteissa nätit pakkaukset.
- Alpron suklaan ja vaniljan makuiset soijamaidot (huom. ne versiot, joissa on tavallista vähemmän sokeria) ovat pitkään kuuluneet herkuttelusuosikkeihini, mutta ne ovat todella makeita (myös sinä vähemmän makeana versiona), mikä ei aina ole pelkästään hyvä asia. Maustamaton soijamaito maistuu mun makuuni vähän tunkkaiselta ja kauramaidosta en ole vielä löytänyt tetrakokoista suosikkia, joka olisi kätevä napata esim. treenikassiin mukaan (litran pakkauksista suosikkini on Rainbow). Hasselpähkinään suhtaudun yleensä pienellä varauksella, en esim. pidä hasselpähkinäsuklaasta, mutta tämä on yllättävän hyvää. Keväällä kaupan hyllyihin on ilmestynyt Alprolta myös mantelimaitoa, jota en vielä ole ehtinyt testata.
- Hartwallin Jaffan keväinen mainoskamppis on saanut mut himoitsemaan lapsuuden suosikkiani, punaista jaffaa. Valitettavasti Hartwallin kohdalla nostalgiatrippi on jäänyt vain Erik Bruunin mainoskuviin, hyllyistä ei löydy aitoa ja oikeaa, vaan jotain epämääräisen väristä stevia-versiota, johon en ole uskaltanut kajota. Pirkan versio oli aika hyvää, mutta liian makeaa. Parhaaksi olen todennut Laitilan Messinan.
- Urtekram maapahkinatahnaan koukutuin jo aikaa sitten. Mulla oli lapsuudesta jäänyt kuvitelma, jonka mukaan maapähkinävoi linkittyi ällömakeaan Nutellaan (jossa on itse asiassa suklaan lisäksi hasselpähkinää, eikä maapähkinää - tässäpä taitaa olla toinen syy hasselpähkinärajoitteisuuteni) eli itse en olisi purkkiin alun perin tarttunut. Mies kuitenkin oli ostanut tahnaa afrikkalaishenkisiin kokkailuihin ja päädyin maistamaan. Hieman suolainen, reippaan rasvainen maku, mmmmmmmm.... Eli nykyään vedän sitä tyytyväisenä suoraan purkista...
- St Dalfourin hillon kylkeen olisi itse asiassa pitänyt kuvata yksi kevään leipäsuosikeista eli ruispaahtis. Paahtoleipä + Oivariini + marjaisa / hedelmäinen hillo = rakkautta. Mies jopa innostui hillomestariksi ja duunasi purkkikaupalla sitruunainkiväärihilloa. Tuli tosi tiukkaa tavaraa, nam.
- Mä en ole teinivuosien Pringles-huuman jälkeen lämmennyt sipseihin. Ennen kuin löysin Linkosuon ruissipsit, erityisesti Sour Cream -versiona. Voin vedellä suoraan pussista ja melkein koko pussin kerrallaan (kas kumma kun vähän tuli jano). Eikä tule huono olo, kun rasvan määrä on maltillinen ja kuitujakin piisaa! Ei nyt ehkä sipsinarkeille toimi kuin hätätilakorvikkeena, jos siis hakee sitä rasvan ja suolan superkomboa.
- Ja kun jano tulee, sitä voi hyvällä mielellä lääkitä Belvoirin tuotteilla. Tuo Raspberry & Rose Cordial maistuu aivan ihanalta vissyn kanssa, eikä sisällä mitään keinotekoista. Kepittää kaupan vadelmalimut mennen tullen. Joulun tienoilla litkin saman merkin talviversiota glögin sijasta pullokaupalla ja kaikki muutkin testaamani maut ovat olleet hyviä. Ja ah kuinka nätit pullot!
Hmmmm. Taas on nälkä, kumma juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti