Surkeiden (sisustus-)sattumusten sarjasta

Aikaansaamattomuuteni pienissä kodinhuoltoon liittyvissä toimenpiteissä on kohtuullisen kokonaisvaltaista. Vaikka olen muuten  vain täydelliset tehosuoritukset kelpuuttava ihmishirviö ...melko touhukas suorittaja, mieleni pimeällä puolella asuu nainen, joka ihmettelee kuukausikaupalla likaisia ikkunoita ja voivottelee kissan kynsimää sohvaansa vuodesta toiseen. Tässä muutamia esimerkkejä projektista "Koti - päättymätön tarina"  (ilman kuvia, koska ne vain kaunistaisivat totuutta):

• Eteisen seinät tuli roiskaistua melko räväkän keltaisella maalilla, eikä maalauksen lopputuloksesta tullut tasainen, vaan vähän laikukas - en ole varma oliko vika maalissa vai sen määrässä. Nooh, tästä on pian neljä vuotta, mutta eipä ole tullut vedettyä korjaussettiä päälle.
• Eteisestä puuttuu myös teline tms. kuraisille kengille. On muuten puuttunut koko sen ajan kun täällä ollaan asuttu. Mikä tahtoo sanoa, että juuri tuli täyteen neljä vuotta. Tämän vuoden keväällä sentään bongasin toteuttamiskelpoisen idean (osuvasti otsikoitu "maailman helpoin kenkäteline" - puukkoa vaan ja syvemmälle selkään), mutta laiskaa rautakauppasilmäilyä pidemmälle se ei ole edennyt.
• Makkarin yksi seinä tapetoitiin aikoinaan "suuri sisustuskesä 2008" toteutushuumassa hätäisesti ja - kuten arvata saattaa - vähemmän onnistuneesti. Tumma Laura Ashleyn tapetti olisi todennäköisesti hyötynyt sekä tarkemmasta mittailusta (esmes joku kunnon pöytä tai teline, jonka päällä leikata tapettia olisi ollut kiva bonari...) että saumakohtien maalaamisesta ennen tapetointia. Lisää tunaripisteitä siitä, että pohjalla oli jo yksi tyritty seinä olkkarissa. Olkkarissa tapetti näytti niin hirveältä (vinkki: älä vaadi miestä ryhtymään projektiin melko lähellä futiksen EM-finaalin alkua), että se revittiin muistaakseni muutaman päivän ihmettelyn jälkeen alas, mutta makkarin tyräystä ihasteltiin tähän kevääseen saakka. Yhtenä päivänä töistä tullessani ovella odotti vieno liisterin tuoksahdus, kun mies oli ryhtynyt tuumasta toimeen. Turha kai edes todeta, että itse repimisprojekti suoritettiin useammassa erässä ja että seinä on sen jäljiltä edelleen valkoinen ja listat irrallaan. Sen verran olen asiassa edennyt, että tilasin Finnish Design Shopista sisustustarran, mutta se on vielä matkalla, eikä myöskään tarjoa suoraa vastausta siihen, pitäisikö seinä maalata ja jos, millä värillä (muut makkarin seinät ovat melko kirkkaan punaiset).
• Futon Bed Shopista (joka sittemmin kai meni konkkaan...) hankitusta sängystä meni aika uutena elikkäs ehkä viisi vuotta sitten poikki yksi lauta pohjasäleiköstä. On jalkopäässä ja vain pala puuttuu, joten siellähän on ja pysyy risana. Mistä tuli mieleen, että mikähän futoneiden suositeltu käyttöikä mahtaa olla, pitäisikö pistää vaihtoon... 
• Kämpässä riittää ikkunapinta-alaa länteen ja etelään. Yksi iso ikkuna työhuoneesta ja toinen olkkarista (plus ovi) ovat vieläpä lasitetun viherhuoneeseen a.k.a. köyhän miehen saunaan, mistä seuraa se, että lämpöä piisaa myös asunnon puolella. Asiaa voisi jossain määrin auttaa  kaihtimilla tai kunnon verhoilla, mutta toteutus ontuu. Miehen mielestä peruskaihtimissa on liikaa toimistomeininkiä (no älä!), enkä mä ole saanut aikaiseksi pyytää tarjouksia puisista kaihtimista. Eikä ole verhoissakaan kehumista, mutta uudistuspuhti on hyytynyt siihen, että valmisverhojen pituus on vähän väärä ja kangaskaupoilla asiointi taas vaatisi kaikenlaista mittailua. 
• Keittiön pöytä hankittiin Antiikkihallista melko spontaanisti, eikä siinä yhteydessä tullut sitten huomattua sitä, että pöytä on muutaman sentin nykystandardeja korkeampi. Eli vanhat klaffituolit (ja suurin osa kaupoilla tarjolla olevista) ovat kovin matalat, eivätkä ne ulkomuotonsakaan puolesta mitenkään sovi pöydän seuraan. Käytössä silti edelleen, eikä niihin ole myöskään hankittu esim. tyynyjä tuomaan kaivattuja lisäsenttejä. 
• Se kissan tuunaama Innovationin sohva näyttää jo melko rujolta, eikä siihen saa ilmeisesti vaihtopäällistä (mies laittoi viestiä maahantuojalle tms. eikä koskaan saanut vastausta). Päällä on pidetty sekalaisia huopia, mutta ne eivät yllä käsinojalle ja kissa saa myös niistä kynnet helposti läpi. Eilisissä Tyylivarkaissa sohva oli päällystetty räsymatoilla, mistä muistin taas, että itsekin olin joskus tuumaillut tämän tyyppistä (eli aika mummolahenkistä) ratkaisua. Sitten vaan pitäisi keksiä, mistä löytäisi sopivan maton, joka sekä näyttäisi että tuntuisi kivalta. 
• Kissasta tulikin sitten mieleen, että sen kiipeily-/raapimapuu näyttää ihan kamalalta. Ruma kyseinen plyysi-hirviö oli toki jo uutenakin (eli, ööh, kolme ja puoli vuotta sitten), mutta spontaani kissahankinta vaati spontaaneja hankintoja, joiden kanssa onkin sitten eletty pidempi tovi. Itse olisi kiva saada tehtyä, kun kaupan olevat versiot ovat yleensä ihan hirveitä tai vähintäänkin hirveän hintaisia (TJEU: Catmax) ja tilaa vaativia. 

Huokaus. Kodin kauneusvirheitähän nuo pääosin ovat, eivätkä siis mitenkään dramaattisia, mutta on se nyt perhana, kun ei niiltä myöskään osaa silmiään sulkea. Lupaan ainakin nipistää itseäni joka kerta kun valitan tulevan kesän aikana hillittömästä kuumuudesta...