sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Siksi Pekka

Aion kohta lähteä täyttämään kansalaisvelvollisuuttani, joten lienee korkea aika minunkin perustella, miksi kakkonen on mielestäni ykkönen.

En aio antaa ääntäni Pekalle siksi tai siitä huolimatta, että hän on Vihreiden ehdokas. Presidentinvaalit ovat henkilövaalit ja vaikka puolue tässä tapauksessa onkin se, jota äänestän myös eduskunta- ja kuntavaaleissa, en epäilisi antaa ääntäni jonkin muun puolueen asettamalle ehdokkaalle, jos "oman puolueen" ehdokas ei mielestäni olisi se paras. En esimerkiksi antaisi ääntäni Osmo Soininvaaralle, jos hän kantaisi Vihreiden kruunua, koska hän ei mielestäni olisi sopiva henkilö presidentin pestiin.

En myöskään äänestä Pekkaa hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia tai siitä huolimatta, koska sillä ei ole mitään merkitystä sen kannalta, millaiset valmiudet hänellä on toimia presidenttinä. Ihan vastaavasti kuin merkitystä ei pitäisi olla ehdokkaan ihonvärillä tai sukupuolella.

Sen sijaan myönnän, että ehdokkaan uskonnollisen vakaumus saattaa vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseeni, vaikka sekin on sinänsä yksityinen asia, joka ei suoraan saisi ketään stigmatisoida. En siis sinänsä jättäisi äänestämättä ehdokasta sen perusteella, että hän kuuluu (johonkin) uskontokuntaan. Usein kuitenkin vahva uskonnollinen vakaumus näyttäytyy sen tyyppisinä konservatiivisina arvoina, jotka sotivat vahvasti oman maailmankatsomustani vastaan.

Myös ehdokkaan iälle annan jonkin verran merkitystä. En valitettavasti usko jakavani samoja arvoja ehdokasjoukon senioreiden kanssa, minkä lisäksi tämän kaartin edustajilla näyttää olevan ärsyttävä tapa myös korostaa keskusteluissa omaa kokemustaan politiikan pelikentillä sen sijaan, että toisivat debattiin jotain tuoretta näkökulmaa. Enkä todellakaan laske eduksi kenellekään sitä, että on ollut vahvasti mukana esimerkiksi suomettumisen ajan politikoinnissa. Toisaalta katson, että omaa ikäluokkaani lähimpänä olevalla Arhinmäellä on liian vähän kokemusta ansaitakseen ääneni. Uskon myös, että hänellä on enemmän annettavaa nykyisessä roolissaan puolueensa johdossa ja tuoreena isänä kuin Mäntyniemen isäntänä.


Tästä päästään kääntäen siihen, miksi Pekka on mielestäni ainoa oikea valinta tämän kauden "Haluatko presidentiksi"-kisan yleisösuosikiksi. Hän on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että keskusteluissa voi saada tilaa ja pärjätä hyvin ilman, että huutaa muiden päälle, nostaa itseään jalustalle tai tönii muita sieltä alas. Pekka vaikuttaa aidosti diplomaattiselta, älykkäältä ja sivistyneeltä ihmiseltä, jolla olisi näiden ominaisuuksiensa avulla hyvät mahdollisuudet toimia sovittelevana arvojohtajana. Minuun on tehnyt vaikutuksen myös hänen tapansa kuunnella rauhassa ja kiihtymättä, mitä muilla ehdokkailla tai toimittajilla on sanottavaa, ja sen jälkeen vastata esitettyihin kysymyksiin asiallisesti ja kattavasti. Hänen puheensa ei ole pelkkää poliittista höttöä, jolla yritetään miellyttää kaikkia, vaan hän uskaltaa ottaa kantaa ja sanoo myös mielipiteensä selkeästi.

Tämä kaikki korostuu silloin, kun pöydän ääressä (ja äänessä!) on henkilöitä, joiden ulosanti ja käyttäytyminen näyttäytyy vastapainona mainituille hyveille. Joka tapauksessa voin sanoa, että olen iloinen päästessäni äänestämään henkilöä, johon aidosti uskon sen sijaan, että valitsisin vaihtoehdoista pienintä pahaa. Toivon tämän toistuvan myös vaalien toisella kierroksella, joten edessä on jännittävät vaalivalvojaiset.

Rohkeutta Suomi! 

Pertti Jarla
http://kakkonenonykkonen.fi/siksi/62


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti