Kun ei irtoa, niin ei kannata väkisin vetää. Tänään olisi ollut kaupungilla kaikenlaista kivaksi luokiteltavaa, kuten Ravintolapäivä ja Käpylän kyläjuhlat. Sääkin on ollut oikein mainio, mutta mä olen poistunut kotoa vain pilates-tuntia* varten. Nukuin myöhään, mutta väsyttää silti (tai siksi?). Osasyy voi olla myös laiskassa ruokapolitiikassa - lähinnä leipää ja smoothieta, en ole jaksanut väsätä vielä mitään kunnollista.
Päivällä väijyin puolella silmällä, kuinka Suomi otti Venäjältä kunnolla nekkuun MM-välierissä. Siivoilin vaatehuonetta ja siirtelin kasveja viherhuoneeseen, en kuitenkaan jaksanut viedä vaatteita kierrätykseen enkä lisätä multaa kasveille. Kinastelin puoliskon kanssa asioista, jotka eivät minulle varsinaisesti kuulu ja joihin en voi vaikuttaa. Tämä avuttomuus taas on melko ahdistavaa; vierestä ei ole kiva katsella, kuinka toinen pyörii kehää ja hakkaa päätään aina vaan samaan seinään. Homma tuntuu niin turhalta ja turhauttavalta, varsinkin kun asian suhteuttaa esimerkiksi samalle viikolle osuneeseen menetykseen, jota ystävä nyt joutuu käsittelemään.
Helatorstain pakkopyhä tuli tarpeeseen. Nukuin käsittämättömät n. 13 tuntia ja heräsin puoli kahdelta iltapäivällä. En ole varma tarkoista lukemista, mutta henkilökohtainen enkka taatusti. Toivottavasti tämä on jotain ohimenevää kevätväsymystä tms...
* Lauantaipäivän vakio, toivottavasti säilyy kesälukkarissakin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti