Vastoinkäymisiä reissusuunnittelussa, osa 2

Aiemmin kerroin siitä, miten saada reissusuunnittelusta mahanpuruja. En nyt sitten tiedä, pitäisikö seuraavia asioita pitää jo selkeinä ennusmerkkeinä siitä, että perse kannattaisi pitää  via Baltican sijaan tiukasti kotoisassa Helsingissä, mutta:

• Kun olin jo ehtinyt varata Pärnusta huoneen about ainoasta ei ihan järkyttävän hintaisesta / yksiselitteisen järkyttävästä hotellista, luin hotellista kirjoitettuja kommentteja vähän pidemmälle: ilmastointi puuttuu ja naapuruston lokit / yökerho pitävät huolta siitä, että avonaisella ikkunalla saa nauttia merellisestä kaupunkitunnelmasta...
• Tallinnan kadut tulvivat ja reippaasti.
• Puolison passi on jossain äärimmäisen hyvässä jemmassa eli suomeksi sanottuna hukassa. Viimeksi se on ollut käytössä viime syksynä ja jostain syystä tuli mieleen pyytää tarkistamaan asia jo näin hyvissä ajoin eikä lähtöaamuna, näemmä kannatti. Puolisolla ei ole muistikuvia sijainnista, eikä matkustusasiakirjaa kohtuullisen sinnikkäästä etsinnästä huolimatta tunnu löytyvän. Kun reissu nyt joka tapauksessa olisi tällainen pikainen kyhäelmä, eikä mikään hartaasti odotettu spessumatka, niin ei ole IMO järkeä lähteä minkään Express-passin kanssa säätämään.

Lauttayhteydet sun muut ovat vielä varaamatta ja armonaikaa ensimmäisten hotellivarausten ilmaiseen perumiseen on alkavan vuorokauden iltaan saakka, joten huomenna ehkä postailen otsikollla Supersiivoussunnuntai... Kämppä kun on keväisestä organisointiurakastani huolimatta varsin sekasortoisessa tilassa. Sorttasin sitä paitsi silloin nimenomaan omia kamojani kuriin ja järjestykseen, mistä johtuen mulla on havaintoja vain oman passini koordinaateista sekä tukusta markkeerattuja laatikoita, joissa puolison passi ei ole.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, yritän sopia pikatreffit nukkumatin kanssa.