Lähdimme liikkeelle Linda Linella, joka on helpoin vaihtoehto ainakin hyvällä säällä: ei tarvitse välttämättä herätä kukonlaulun aikaan ja startti tapahtuu keskeltä kaupunkia. Netistä ostetuilla lipuilla pääsee myös suoraan paattiin, eikä lähtöselvitykseen tarvitse jonottaa erikseen. Ilmastointi tosin on ylitehokas, eikä sitä voi itse säätää, joten neuletta niskaan, vaikka ulkona paahtaisi kuinka.
Hyppäsimme Tallinnasta Riikaan menevään Ecolinesin bussiin. Liput kannattaa ostaa etukäteen esim. netistä, koska bussi voi tulla täyteen, eikä vaihtoehtoja ole paljoa tarjolla (reitillä operoivia firmoja on toki useampi kuin yksi, mutta esim. iltapäivällä ei ollut kahden ja puoli kuuden välillä yhtään lähtöä). Hinnoissa on myös jonkin verran eroa. Meidän lippumme kustansivat 14 € kipale, kun taas toisen firman lippu yhtä pitkään kestävällä maantiematkalle olisi ollut 25 €. Ehkä sitten tasossakin olisi ollut eroa; meidän kuskillamme oli reipas "muut väistäköön pientareelle" -suhtautuminen ohituksiin (joita tehtiin paljon), omat paikkamme olivat lähellä pisteliään odöörin tarjoavaa puuterointihuonetta ja bussin interiööri aavistuksen kulahtanut. Mutta hei, loppumatkasta näytettiin romanttinen komedia ja bussi oli puolillaan reippaita mormoni-nuoria raamattuineen. Ja matkan varrella pääsee bongaamaan haikaroita!
Hotellivalinnat tuli tehtyä viime tingassa ja valintaperusteisiin kuului olennaisena asiana sijainti lähellä keskustaa JA bussiasemaa, joten jonkin verran piti tinkiä. Riikassa bunkkasimme Old City Boutique -hotellissa. Hotlan sijainti vanhassa kaupungissa oli loistava ja huone plus yleiset tilat kaikin puolin siistejä, mutta ikkunamme oli "sisäpihalle" eli hotlan baariin. Ei häirinnyt illalla, eikä tuolla vanhassa kaupungissa voi mitään mahtavia maisemia odottaakaan, mutta aamuyöstä (tai lähempänä aamua, whatever) siellä ilmeisesti roudattiin jotain kamoja, joten oli pakko laittaa tulpat korviin. Toisenlaista iltamaisemaa oli tarjolla Radissonin Latvijasta, jossa isovanhempani majoittuivat ja jonne teimme illalla yllätysvisiitin. Seuraava räpsy on otettu heidän huoneestaan.
Riikan keskusta-alue on kaiken kaikkiaan niin kompakti ja pieni, ettei mikään ole kaukana. Toisaalta se on myös äkkiä koluttu (jos jättää ostarit väliin), joten pari päivää riitti mainiosti sekä kaupunkilomailuun että päiväretkeen Jurmalaan, jonne pääsi junalla reilussa puolessa tunnissa. Kilometritolkulla rantaviivaa, ränsistyneitä huviloita, prameilevia huviloita ja kaikkea siltä väliltä.
Riikassa suositukset jollekin pikku baarille Powder Towerin lähellä (Torna iela), jossa oli rento meininki ja rokkikeikkaa terassilla. Valkosipuliravintola Kiploku krogs (Jekaba) oli myös oikein jees ja pasta maukasta Del Popolossa (Jana iela 8). Vanhassa kaupungissa oli kaunista ja puistot siistejä ja nättejä.
Samoin kannattaa piipahtaa aseman takana keskustorilla katsomassa torimeininkiä ja hienoja zeppelinihalleja, joita ei ole koskaan käytetty mainittuun tarkoitukseen:
Parin korttelin päässä hallien takana sijaitsee ilmeisesti yliopistokäyttöön kuuluva ja silmiinpistävän jenkkityylinen rakennus, jonka ylätasanteelle pääsee ihailemaan maisemia parin euron pääsymaksulla:
...ja syödä georgialaisessa ravintolassa sekä kuunnella illalla jazzia sievän eko-henkisen kahvilan terassilla (kahvilan nimeä en muista, mutta katu oli muistaakseni Pühavaimu). Toisena päivänä sää oli tosiaan epävakaa, minkä hyvänä puolena voitaneen pitää sitä, että tulimme paenneeksi sadetta Villa Ammendeen. Ruoka oli todella hyvää, hinnat edulliset (esim. messevän kokoinen kakkupala 2 €), palvelu ystävällistä ja paikka idyllinen. Sovimme sinne farkuissa ja tennareissa kuin... nooh.
Tuolla olisi kyllä majoittunut epäilemättä mukavammin kuin omassa "sijainti ja saatavuus ratkaisee" vaihtoehdossamme St. Peterburgissa. Sijainti oli tosiaan keskeinen ja majoittuminen Pärnun vanhimmassa rakennuksessa periaatteessa hyvä idea, mutta mukavuudet eivät olleet ihan 2000-luvulta; ei ilmastointia, ei baarikaappia, 14 tuuman putkitelkusta näkyi vain kaksi paikallista kanavaa ja hotlan yleisilme hieman... kulunut (kokolattiamatto käytävillä ei ehkä olisi ollut se mun valinta). Lokkien kirkuna ja läheisen yökerhon ääneet olisivat varmaankin pitäneet hereillä, jos olisi ollut niin kuuma, että ikkuna olisi täytynyt pitää auki.
Iltaa vietimme paikallisessa jazz cafessa, jonka terassailla oli tarjolla bossanovaa livenä ja kahvin lisäksi ruokaa. Ruokaa ei voi suositella, mutta tunnelma oli leppoisa.
Tallinnassakin hotla Metropol oli valittu käytännöllisin perustein; sijainti lähellä satamaa ja samalla kävelymatkan päässä bussiasemalta (mulla pelkkä reppu, mutta miehellä rinkka selässä). Bonuksena sauna huoneessa, mille tuli käyttöä, kun vettä satoi illalla reippaasti. Ehdittiin kuitenkin hyvin käydä Kadriorgin puistossa ja Kumussa, samoin kuin pyöriä vanhan kaupungin katuja ja katsella maisemia.
Paluupäivänä jätimme kamat hotlaan säilytykseen ja kävelimme alkuun Kulttuurikilometri-reittiä pitkin. Reitin varrelta löytyvässä Eesti Disaini Majassa puolisoni ihastui kanisteriin tehtyyn valaisimeen ja kävi lopulta poimimassa sen talteen ennen kotiinpaluuta. Viherhuonettamme valaisee syysiltoina tällainen valonlähde:
Lounassuositus menee Bonapartelle (Pikk 45). Ihana sipulikeitto ja lasillinen valkkaria riittivät pitkälle, ennen lähtöä kävin lisäksi noukkimassa smoothien Rotermanni-korttelin Boostista. Sen jälkeen kelpasi lillua Viikkarin kyydissä kohti kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti