Tasan kolme vuotta sitten oli pienessä ja henkilökohtaisessa mittakaavassa iso päivä. Päivämäärä on nimittäin kaiverrettuna simppeleihin sormuksiin, jotka vaihdoimme puolisoni kanssa maistraatissa ilman sen suurempaa hälyä ja hälinää. Paikalla oli todistajina omat vanhempani, muita emme olleet etukäteistiedotuksella vaivanneet. Varustautuminen oli muutenkin vähän sinne päin; juhlakolttu (musta) oli löytynyt edellisenä päivänä ja paikalle hurautimme vähemmän juhlallisesti Helsingin kaupungin bussiliikenteen kyydissä (ja loppumatka Bulevardia puolijuoksua edeten). Vihkimisen jälkeen kävimme sentään syömässä ja kilauttamassa lasilliset Rivolissa (vai Rivolettossa - ei voi muistaa...), muita erityisiä juhlallisuuksia päivään ei sisältynyt. Tiedotus kavereille tapahtui seuraavana päivänä, jolloin olimme kutsuneet pahaa aavistamattomat toverimme kylään teemalla "juhlitaan myöhästyneitä tupareita, synttäreitä, YK:n päivää ja kissan ristiäisiä". Koska emme olleet sen paremmin tulleet framille kihlautumisemme suhteen, siviilisäädyssä tapahtunut muutos taisi tosiaan tulla porukalle vähän puskista.
Häämatkalla kävimme vasta tammikuussa Madeiralla, hääkuvia ei ole otettu ja vihkimistilaisuudesta otettua videotakaan emme ole - vielä - nähneet. Mitä sitä turhia punastelemaan sen parissa, kuinka paksun maton reunalla heiluva nuoripari kuuntelee hieman hämmentyneenä vihkimistilaisuuteen sisältynyttä runoa. Tai säätää tiskillä avioehdon rekisteröinnin kanssa...
Nyt palaan itse asiaan eli hääpäivän viettoon. Kukkia sain
hienois.. melko suorasanaisen vihjailun jälkeen, mutta puska on kyllä komia.
Ei voi kuin rakastaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti