Kompastuskivi 1: Lemmikkitaloudessa reissaaminen on jo noin ylipäänsä haastavahko nakki. Jos ei halua reissata karvapallojen kanssa (mihin sisältyy omat merkittävät haasteensa rokotusten, madotusten ja majoituksen sun muun järjestelyissä, minkä lisäksi reissujen kohdevalikoima rajoittuu huomattavasti), niille pitää keksiä hoitopaikat. Sanomattakin lienee selvää, että maksullisia paikkoja, jotka ottaisivat hoiviinsa sekä kissoja että koiria, on pk-seudulla hyvin vähän. Sitä paitsi kaikki "lemmikkihotellit" kustantavat varsinkin lomakaudella hunajaa, eikä lemmikkien saaman hoidon tasostakaan ole nettikeskustelujen perusteella aina takeita.
Suosituimpina loma-aikoina ja pyhinä hoitoapuja ei kehtaa edes pyytää sukulaisilta ja ystäviltä, eikä oikein muulloinkaan mitään pidempää hoitokeikkaa, varsinkaan kun kissaneidin käytöstavoista ei ole mitään takeita; pakko pakata hoitokeikkaa varten ainakin korvatulppia mukaan, jos Helga-neiti aloittaa esim. yöllisen protestikonsertin. Myös kissa-allergiat rajoittavat potentiaalisten
Edellä mainittuihin haasteisiin liittyy kiinteänä osana se, että päädymme puolisoni kanssa lähes järjestäen riitelemään aiheesta; kenen vastuulla hoitopaikan järjestäminen on (eli yleensä minulla, koska koira on minun ja kissa yhteinen) ja onko lemmikkien pitämisessä ylipäänsä mitään tolkkua (ei mielestäni sellainen kysymys, jota on edes mahdollista pyöritellä sen jälkeen, kun lemmikit on hankittu).
Kompastuskivi 2: Kun hoitopaikka saatiin järjestymään epämääräisesti sovitulla "joskus elokuun alussa" -aikaikkunalla, samalla toki synnytettiin pakkomielle sen reissun järjestämiseen. Kun kerrankin pääsisi ja ihan kahdestaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen liittyi siihen, että aikajänne kaventui puolison aikataulujen takia välille 2.8. - 10.8. En ollut tajunnut kysellä etukäteen, eikä puolisko ollut tajunnut kertoa. Pieni pettymys, koska se käytännössä rajasi mahdolliset lähtöpäivät aika pienelle skaalalle.
Kompastuskivi 3: Kohdevalinta. Kun on liikkeellä viime tingassa ja tiukalla aikajänteellä, vaihtoehtoja ei olekaan rajattomasti. Vietin hyvän tovin etsien kuumeisesti lentoja Berliiniin ja kun vaihtoehdot olivat liian kalliita ja/tai tolkuttomalla aikataululla (ei, en halua viettää lyhyestä reissusta yhtä yötä Arlandassa...), laajensin hakusädettä, mutta huonolla menestyksellä. Esimerkiksi Kroatia olisi ollut molemmille mieluinen kohde, mutta lentoja naftisti ja kalliilla sopivina päivinä, pakettimatkoilla pelkkää ei-oota. Jossain vaiheessa koukutin itseni seuraamaan pakettimatkojen äkkilähtöjä Napsusta, vaikka tarjolla näyttikin olevan eniten sellaisia kohteita, joiden kiinnostavuusluokitus on omalla asteikollani pakkasella eli Bulgariaa, Turkkia ja Egyptiä. Kreikasta löytyi pari kohdetta, jotka olisivat voineet olla kivoja - erityisesti Parga. Pariin otteeseen olinkin tekemästä varausta , mutta pähkäilyn ja jossittelun aikana kohde oli varattu täyteen. Voi kyllä olla ihan hyvä juttu, että meikäläisistäkin helteistä jupiseva nirppanokka ei lähde hikoilemaan itseään hengiltä Kreikkaan elokuussa. Sivumainintana se, että ilmastointi ei Kreikan hotelleissa (ainakaan niissä, missä oli vielä tilaa) ollut mitenkään perusoletus, vaan se olisi lähes järjestäen pitänyt erikseen ostaa hotellilta. Minkä varaan en nyt ihan hirveästi uskaltaisi laskea.
Nooh, kun toimintasäde kuvatulla tavalla pieneni, ehdotin road trippiä joko ihan koti-Suomessa tai lähialueilla. Kiinnostus kotimaanmatkailuun lopahti nopeasti, kun tsekkasin majoitustarjontaa. Hirveitä lääviä tai hirveitä hintoja. Ja minussa taas ei ole naista jättäytymään pidemmäksi pätkäksi esim. telttamajoituksen varaan. Syövät vielä itikat hengiltä.
Ehdin myös tsekkailla Norwegianin lentoja (ajatuksissa oli joku kiekka lentäen Osloon ja sieltä Köpiksen kautta Tukholmaan, mistä lento takaisin Suomeen), mutta sitten tuli viime perjantain terrori-isku, joka vei tästä ideasta maun.
Road tripin suorittaminen Baltiassa taas tökkäsi ensin siihen, että lauttojen autopaikka-kansipaikkayhdistelmät vaikuttivat kovin suolaisen hintaisilta, sitten puolisoni huomautuksiin sikäläisestä autoilukulttuurista ja autovarkauksien määrästä. Totta tuo sinänsä, autovakuutuksen omavastuukin on rajan tuolla puolen nelinkertainen ja jos sitten jatkuvasti stressaa asiasta, niin leppoisa lomafiilis on kaukana. Pääsee siellä onneksi liikkumaan bussillakin, joten pidin kiinni kohdeideasta ja siirryin selvittämään liikenneyhteyksiä ja majoituksia.
Tässä vaiheessa olen siinä pisteessä, että hotellit on varattu kahdeksi yöksi Riikasta, kahdeksi yöksi Pärnusta ja yhdeksi yöksi Tallinnasta. Liikkumiset ovat vielä järkkäämättä, mutta toivottavasti tämä plääni ei nyt siihen kaadu. Hotellivalikoima oli varsinkin Pärnussa aika huono ja hinnoissa melkoista turistikauden lisää, saa nähdä mitä tuleman pitää.
Kompastuskivi 4: Jos toisen mielestä mieluisinta olisi lähteä vaeltamaan tai reppureissata ulkomaisille festareille mukavuuksista tinkien ja toinen taas joutuu oman mukavuusalueensa rajoille jo jos hotellin sijainti ei miellytä (voitte vapaasti arvata roolituksen...), skismaa syntyy helposti sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Julistettakoon tässä vielä varmuuden vuoksi, että olen kyllä kovinkin kiinnostunut festareista, mutta en mistään muta-teltta-palelu-suihkuttomuus -meiningistä. Mielestäni tämä olisi järjestelykysymys ja kaupunkifestareista en kieltäytyisi, mutta eipä ole tullut mainitun tyyppisiä reissuja koskaan tehtyä. Tänä kesänä jopa itse ehdotin Szigetiä, mutta aikataulu ei kapeisiin raameihin sopinut. Ääh, ei olisi pitänyt käydä katsomassa ohjelmaa, tulee paha mieli.
Joka tapauksessa, nyt olisi itkun ja hampaidenkiristelyn jälkeen varmaan parasta varata ne loputkin reissun edellyttämät palvelut ja lopettaa stressaaminen. En siis ylipäänsä vaadi tai halua lomaltani ihmeemmin ongelmaa, mutta hellepäivät voisi käyttää paremmin kuin koneen ääressä. Hikisempi tunnelmakin tässä, eikä tarjoilu edes pelaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti