- Olemma tehneet yhden päiväretken Billnäsissä, jossa oli heinäkuisena hellesunnuntaina sulkemisajan lähestyessä aika kuollutta. Näyttelyt olivat ihan mielenkiintoisia (eikä kukaan tuolloin ollut meille mitään lippuja myymässä, vaikka nettisivujen mukaan näyttelyt ovat maksullisia myös varsinaisten tapahtumien ulkopuolella, beats me...), samoin puutarhapuoli.
- ...ja käväisseet kotimatkalla Mustion linnassa. Tai siis sen puistossa, jossa oli käytetty varsin persoonallista maisemointityyliä. Tapasimme myös kanoja.
- Toisella päiväretkellä suunta oli Porvoo, jossa ehdin syödä lounasta sekä Fredrikan Lähteessä että Cafe Cabriolessa. Ensiksi mainittu tarjosi kelpo kasvisruoat mukavassa miljöössä, mutta kaffe oli kuulemma tavallista sukkamehua. Paikka järjestää myös kaikenlaisia hyvinvointiin liittyviä tapahtumia ja samassa tilassa sijaitsee myös jooga- ja meditaatiokeskus. Jälkimmäinen paikka taas kuuluu Porvoon käyntien vakiokalustoon, mutta lounas jätti tällä kertaa vähän toivomisen varaa; falafelien nimellä kulki jotain älyttömän suolaisen ja jauhoisen makuisia kasvispihvejä. Salaattipöytä puolestaan oli ihan jees, mutta ehkä seuraavalla kerralla sorrun mieluummin konditoriatuotteisiin tai kotitekoiseen jäätelöön. Kahvituomisia ja karkkia haimme Skafferista, muuten pyörimme hikoilemassa vanhan kaupungin kaduilla.
- Vakuutuimme Princestä.
- Jännitimme HJK:n Champions League -karsintoja paikan päällä, kun broidi sai järkättyä lippuja puoleen hintaan (eivät ne toki muutenkaan kovin kalliita ole). Ensimmäisessä pelissä tuli todistettua UEFA-historiaa, niin suurinumeroisesti (10 - 0) HJK rökitti Bangor Cityn. Jälkimmäinessä taas oli jännitystä ja kehnompi lopputulos, mies päivitteli jälkikäteen Muurisen "kunto loppui" -selitystä...
- Äidin kanssa kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa. Ehdimme syödä hyvin (ja juoda venäläiset oluet) African Kitchen -ravintolassa kattoterassilla - äiti kehui vuolaasti omaa kalaruokaansa, oiskohan ollut menun numero 53 ja mun Efo Soya oli myös ihan kelpo ja erittäin edullinen. Paljoa muuta emme sitten ehtineetkään tehdä kuin kipaista Stockkalle (löysin alesta Max & CO:n simppelin hameen) ja kävellä sieltä reippaasti takaisin kohti satamaa vain Kaubamajan vaatepuolen pikaisesti silmäillen (jäi jopa kosmetiikkaosasto kokonaan väliin, täytyy korjata tilanne ja pian!). Viikkarilta ostin juotavia ja Guerlainin Aqua Allegoria Jasminoran. Se tuoksuu ihkaoikeasti jasmiinilta ja pullokin on kaunis kuin kukkanen! Näköjään taas limited edition, pitäisiköhän hamstrata lisää varastoon...
- Helteistä on nautittu niin Lauttasaaren, Marjaniemen ja Hanikan rannoilla kuin myös puistoissa ja parvekkeella. En pidä uimisesta enkä myöskään kovin paljoa auringossa köllöttelystä, mutta helteen edessä on antauduttava. Onneksi on aurinkovoiteet ja varjopaikat. Rantaeväitä haimme Liike 51:stä, jossa leipä oli tuoretta ja hyvää, siiderit ja limut kylmässä ja palvelu hyvää. Peukku tälle, sääli ettei ole ihan bussimatkan varrella.
- Liikkuminen on tapahtunut fillarikyydillä ja pidemmät reissut omalla autolla, julkisten kyydissä ei ole tullut istuttua kertaakaan. Sama tosin pätee koko kesään eikä ainoastaan lomaan.
- Perjantaina harrastimme todellista lähiseutumatkailua ja kävimme ensin syömässä (ja pitämässä kaatosadetta) Viikin kartanossa runsaan lounaan, minkä jälkeen pyöräilimme kaupunkiin ja ehdimme juuri ja juuri nauttimaan ilmaisesta taiteesta Tennispalatsiin. Hannes Heikuran Dark Zone oli oikein hieno, mutta tykkäsin kyllä myös Kultainen metsä -näyttelystä. Ja museokaupasta; sieltä tekisi aina mieli hamstrata lisää vanhojen näyttelyiden julisteita, mutta tällä kertaa mukaan tarttui vain postikortteja (10 kpl eurolla, ei voinut ohittaa). Lipuista säästyneet rahat (heh!) tuli tosin käytettyä hyvin hetki myöhemmin, kun kävimme Kiseleffin talossa: macaronet Patisserie Teemu & Markukselta ja smoothie (ja miehelle peruskahvi) Ciao Caffésta maistuivat erinomaisilta myös take awayna, jolloin pääsimme nauttimaan ne Havis Amandan takamusta tuijotellen. Muuten en kyllä oikein tiedä mitä mieltä olen Kiseleffin rempasta. Paikka on nyt kovin kliininen (yleisilme tyyliä harmaa muovimatto, jei...) ja käsityöläiset on siirretty alta pois, mutta toisaalta siellä on nyt kivoja kotimaisia pikkuliikkeitä ihan paraatipaikalla ja niissä taas ilme on myös ihan erilainen. Kuten Samuji, Lumi, Globe Hope ja Tiia Vanhatapio. Aika hiljaista oli myös vielä talon sisätiloissa, eivät ole ilmeisesti sen paremmin turistit kuin paikalliset oikein huomanneet remontista kuoriutunutta taloa.
- Toisentyyppisestä "kotiseutu tutuksi" -keikasta tarkempi raportti täällä.
- Muuten tässä on tullut lähinnä nukuttua tolkuttoman paljon, luettua hävyttömän paljon naistenlehtiä, käytyä saksimassa pää ulkoisesti kuntoon kampaajalla, stressattua matkasuunnitelmista noin ja näin (miehen passi löytyi kuin löytyikin - edellisellä reissulla lentokoneessa lueskellun kirjan väliin huolella arkistoituina), kauhisteltua maailman pahuutta ja etsittyä arjen pieniä iloja , tapailtua kavereita kylässä ja kävelyillä (luontohehkutukseen lisättävä kunniamaininnalla Viikin pelloilla laiduntavat lehmät), syöty välillä liikaa ja epäterveellisesti, käyty pari kertaa hikoilemassa lenkkipolulla ja salilla. Ja niin poispäin.
Ei siis mitään ihmettä ja kummaa, mikä IMO onkin lomailun perimmäinen idea. Reissaaminen on sen verran stressaavaa, että epäilen tarvitsevani edessä olevan minimatkankin jälkeen palautumisaikaa. Ei näin vanha ja takakireä näet jaksa repiä ja riuhtoa. Tulee vaan stressi ja ahdistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti