Nyt vähän jännittää. Menin ja ostin elämäni ensimmäisen digijärkkärin ja siihen kuvanvakaimella varustetun objektiivin. Ensinnäkin arveluttaa sellainen käytännön kysymys, miten pokkareihin tottunut laiskimus tulee sinuiksi huomattavasti massiivisemman kantamuksen kanssa. Erityisen epämotivoivaa on se, että kameralaukut ovat lähtökohtaisesti kamalia kolhoja; vinkkejä ei-niin-järkyttävän-rumista laukuista otetaan toisin sanoen ilolla vastaan.
Toisekseen mietityttää se, kuinka saisin kärsimätön luonteeni riittämään vehkeen käytön laajamittaiseen opetteluun; vaikuttaa nimittäin siltä, että tämän toiminnallisen moniottelijan kanssa ei päästä laadukkaaseen keskusteluyhteyteen puhtaasti testailutaktiikkaa hyödyntämällä, mikä yleensä on ollut tapanani (mikä toisaalta on johtanut siihen, että suurin osa laitteiden ominaisuuksista jää hyödyntämättä). Canon-logiikan tuntemuksellani pystynee käyttämään lähinnä niitä perusominaisuuksia, joita myös Ixus tarjoaa (suomeksi: automaattisäädöt päälle ja menoksi). Elättelen toiveita siitä, että parempi puolisoni ottaa laitteen ns. haltuun ja briiffaa minut tarvittavassa määrin sen saloihin. Toisaalta, kuka nyt marraskuussa mitään haluaisi kuvatakaan, kun ulkona on pimeää ja... pimeää.
Pelinavaus on nyt joka tapauksessa tehty, kameran ominaisuuksien ei pitäisi olla enää harrastustoiminnan esteenä. Sitten uupuukin vain se kuuluisa käytännön toteutus. Hehheh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti