Tänä syksynä se nimittäin alkoi piinata poikkeuksellisen aikaisin ja voimakkaasti. Kutikutiraaputiraaputi. Olen yrittänyt käydä mielessäni läpi kaikki asiaan loogisesti tai mutu-perusteisesti vaikuttavat tekijät, mutta mikään niistä ei selitä sitä, minkä takia viime talvi meni kohtuullisen mukavasti, mutta nyt raavin itseäni verille jo marraskuussa. Kihnutikihnuti.
Pyykinpesuaineet ovat allergialiiton merkillä varusteettomia, enkä ole vaihtanut merkkiä. Kosmetiikkapussissakaan ei ole mitään uutta, eikä toisaalta vanhentuneita tuotteita. Suihkussa lotraan liian usein, liian kauan ja kuumalla vedellä, mutta siihen olen toisaalta syyllistynyt aina. Vihaan kylmyyttä, mutta vielä enemmän tätä kutinaa, joten täytyy skarpata.
Ruokavaliossa ei pitäisi olla tapahtunut merkittäviä muutoksia. Olen myös yrittänyt lisäillä öljyjä ruokaan ja neitsyskookosöljyä olen käyttänyt myös ulkoisesti (pirun ärsyttävää, jos olen turhaan haissut eltaantuneelta munkilta, kun viime vuoden kokemusten perusteella kuvittelin, että öljyssä piilee avain iho-onneen...). Omegakolmosia ja D-vitamiinia syön silloin kun muistan. Ilmankostutin täytynee kaivaa kaapista esiin viimeisenä toivona ennen kuin klikkailen itseni matkatoimiston nettisivuille etsimään paikkaani auringossa. Sitä ennen ehkä vielä kerros Ceralania. Ja kynsileikkuri käyttöön, näillä tynkäviiltimilläkin saa liikaa tuhoa aikaa.
Aargh. Kerrassaan sietämätöntä. Raapsraapsraaps. Hyviä ja huonompiakin neuvoja otetaan kiitollisena vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti