sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Ei heikkohermoisille

Kirppari nimittäin, voisin kiteyttää myyjänoviisin jälkitunnelmat. Aamuherätys sunnuntaina kuuden kieppeillä ei mitenkään parhaalla tavalla valmentanut kohtaamaan sitä kaaosta, joka Valtterin seinien sisällä odottaa jo puoli kahdeksalta. Kamoja ei suinkaan ehdi ennen kirpparin virallista avaamista (klo 9) asettaa näytille, saati sitten kunnolla järjestellä ja miettiä pyydettäviä hintoja, kuten joku amatööri oli kuvitellut.  Ihmiset nimittäin käyvät ahnaasti saaliin kimppuun heti kun amatööri on oman myyntipöytänsä paikantanut ja laskenut kassit maahan. Kukaan ei millään tavalla kontrolloi, että paikalla olisi vain niitä, joilla on oma myyntipöytä varattuna, vaan sisään voi lampsia kuka tahansa. Suurin osa aamuvirkuista toki on ns. ammattimyyjiä, joiden käsissä tavara siirtyy omaan pöytään myytäväksi, korkeampaan hintaan tietysti. Ei siinä mitään, yritteliäisyyttä pitää toki arvostaa.

Muita havaintoja:
- Elektroniikka, kaikki mikä kiiltää (!) tai mitä voi helposti sovittaa (lähinnä takit, kengät, laukut ja huivit), samoin kuin leffat ja keittokirjat menevät helposti kaupaksi. Myös rasioille, joissa oli tarkoitus vain kuljettaa korut myytäväksi, löytyi ostajat. Samoin tullessa rikki mennyt äärimmäisen ruma ja ehkä aavistuksen kissanpissalta haiskahtava urheilukassi, joka ei ollut myytävänä, bongattiin myyntipöydän alta. Eurolla lähti.
- Riittävän omituiset asiat tekevät myös kauppansa. Kuten oliivivene ja Egg poacher (muovinen vehje, jonka avulla voi paistaa kananmunia mikrossa). Jotkut ihmiset näemmä jakavat äitini huumorintajun. Olisi siis pitänyt pakata myös teepussinpuristimet mukaan...
- Kyky itsepetokseen on joskus hämmentävän voimakas. Koon 36 - 37 kenkiä yritetään sovittaa n. kolme numeroa suurempaan jalkaan (siis sen jälkeen, kun kengän koko on myyjältä tarkistettu). Hieman myös hämmennyin, kun itselleni varsin istuva mekko kokoa S lähti noin triplasti rintavamman naisen matkaan.
- Hameet ja trikoopaidat kokoa XS tai S eivät liiku. Niitä hipelöidään ja todetaan, että liian pieni taitaa olla. Ymmärrettävää toki hameiden kohdalla, että silmämääräisesti liian pieneksi arvioitua ei ilman sovittamista osta, mutta ne trikoopaidat eivät kyllä oikeasti ole niin kovin pieniä, eikä niiden koko ole niin justiinsa.
- Edelliseen nähden on mielestäni hämmentävää, että kaikki saman kokoluokan kauluspaidat yms., menivät kaupaksi ilman sovittamisia, vaikka niissä oikean koon merkitys on suurempi. Beats me.        
- Yllättävän moni lähtee kirpparille pelkkä käsilaukku olallaan ja kyselee ostoksilleen muovipussia.  Ööh.
- Sen sijaan harvempi tarjoaa isoja seteleitä tehdessää pieniä ostoksia ja nekin jotka näin tekevät, pahoittelevat vuolaasti.    
- Pöytää ei kannata varata vakimyyjien läheltä, siellä liikkuu vähemmän väkeä. Koska kaikki pöydät ovat ilmeisesti varattuja koko loppuvuoden, myyntikeikkaa suunnittelevat ehtivät käydä hyvin vaklauskeikalla etukäteen. Ne tavaravuoret kyllä tunnistaa, voin luvata.
- Iltapäivällä kuhina hiljenee muutenkin.

Huhhuh. Halvalla meni, mutta tärkeintä olikin päästä eroon turhasta. Kotiin päästiin melko kevein kantamuksin, joten tavoite saavutettiin. Ei ihan heti uusiksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti