Aamujen (ja työpäivien) pelastus

Sanottakoon heti alkuun, että aamut ja aamutoimet eivät ole varsinaisesti ystäviäni. Suoraan sanomme suhteemme on ollut varsin vihamielinen niin kauan kuin muistan. Erityisesti näin syksyn tullen jäisin mieluummin vällyjen väliin lämpimään kuin kohtaisin kylmän, pimeän ja todennäköisesti sateisen aamun HSL:n ja VR:n armoilla. Lisäksi olen aina auttamattomasti joko myöhässä suunnitellusta aikataulusta tai vähintäänkin ehtimisen rajoilla; nukkuminen nyt vaan on niin mukavaa, ettei aamutoimiin haluaisi uhrata minuuttiakaan ylimääräistä.

Aiemmin tämä yhtälö johti useimmiten (lue: lähes poikkeuksetta) siihen, että aamukahvit tai -teet jäivät joko kokonaan juomatta tai kylmenemään mukiin ja bussipysäkillä värjötteli väsynyt ja kohmeinen nainen. Ei hyvä sen enempää oman mielenterveyteni kuin myöskään tielleni mahdollisesti osuvien muiden ihmisten kannalta. Kerran yritin ottaa kahvit mukaan termaripullon kanssa kaupan päälle tulleessa kannellisessa termosmukissa, mutta ne kahvit valuivat lähinnä käsille; kansi ei ollut tiivis. Jurppi vielä enemmän. Jättäkää te muut siis ne Airamin viritelmät suosiolla kotiin.

Pari kuukautta sitten elämäni muuttui monta pykälää valoisammaksi, kun bongasin Stockkalta Bodumin matkatermosmukin (linkki vie muualle ja nähtävästi huomattavasti halvemmille apajille, brrrrhhhhhh):

Omani on tylsästi musta, mutta aijaijai kuinka hyvin se toimiikaan; muki ei kuumene ulkopuolelta, mutta sisältö säilyy kuumana pitkään. Grippi on hyvä ja kansi on tiivis eikä vuoda. Lopputulemana se, että muki on liimautuneena käteeni aamusta alkaen koko työpäivän vaihteleville sisällöillä; enää ei hörpitä jäähtyneitä teenjämiä. Aivan mahtavaa.

Disclaimer: kirjoittaja ei ota vastuuta mahdollisista kahviyliannostuksista, joita muki aiheuttaa. Tämä on silti mukin pienempi versio, isompikin sammio on olemassa, mutta olin kerrankin kohtuuden ystävä.