1. Ota mukaan käteistä. Runsaasti käteistä. Saamarin sakemannit kun eivät edelleenkään elä ajassa, jossa kaikki ostokset paikasta ja euromäärästä riippumatta voi maksaa kortilla. Päinvastoin: kortti ei ole välttämättä käypää valuuttaa isommissakaan liikkeissä, saati sitten ravintoloissa tai kahviloissa. Tähän nähden on jokseenkin hämmentävää, miten hyvin sakut ovat onnistuneet piilottamaan (naamioimaan?) automaatit; ei tosiaan löydy joka kadunkulmasta eikä edes joka toisesta.
2. Varaa julkisia liikennevälineitä varten mieluiten kolikoita. Pieniä kolikoita. Julkinen liikenne toimii moitteettomasti ja kattavasti, yksi Berliinin parhaita puolia mielestäni. Liput kuitenkin ostetaan pääsääntöisesti automaateista, jotka eivät huoli 20 euron seteleitä ja jotka julmasti hylkivät ryppyisiä pikkuseteleitä. Ensimmäinen tarpeellinen lippu on 2,10 euron (nerokas hinta...) AB-lippu, jolla pääsee Tegeliltä kaupunkiin. Sanomattakin lienee selvää, että ainoastaan korttien varassa elävälle ihmiselle tämän kohdan muistaminen on ollut hieman haastavaa.
3. Syksy, talvi, kevät. Berliinissä on lähes aina kylmä. Tämä pätee toki laajemminkin reissaamisessa; kyllä suomalainen kestää pakkasia, mutta ei sitä luihin ja ytimiin menevää kosteaa tuulta ja kylmyyttä. Perhana. Olen pahemman luokan vilukissa, joten luulisi menevän jakeluun, mutta siitä huolimatta varautuminen on erittäin harvoin ollut riittävää. Seuraavalla kerralla siis suosiolla mukaan koko setti villasukista alkaen, niitä tarvitaan vähintäänkin sisätiloissa.
Kylmyys on toki mainio syy shoppailla vielä yksi kashmir-neule (...ja huivi, hanskat, pipo, säärystimet, paksut legginsit...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti