Tähän on tultu. Aikainen talvi ja juoksukelvoton kantapää saivat allekirjoittaneen ottamaan aimo harppauksen kohti suomalaisuuden alkulähteitä. Toisin sanoen aloin kuluneella viikolla katsella hiihtotarvikkeita sillä silmällä. Monta loskatalvea lähinnä kumppareissa lampsineena ja kaupungissa kasvaneena (no, myönnetään, keskuspuiston kyljessä, joten se siitä selityksestä) sekä koko aikuisikäni kerrostalossa asuneena jouduin aloittamaan kartoituksen yleisluontoisella googlettelulla.
Opin nopeasti, että alalla on tapahtunut melkoista kehitystä viimeisten omakohtaisten kokemusteni jälkeen; ne ajoittuvat arvioni mukaan jonnekin 90-luvun alkupuolelle. Ehkä, en ole varma. Todennäköisesti viimeisimmät kokemukset ovat olleet liian traumatiosoivia ja siksi ne ovat pyyhkiytyneet mielestä pois (varmuudella kuitenkin muistan tilanteen, jossa yritin edetä jossain päin Maununnevaa melko loivaa ylämäkeä, mutta suksien ns. äärirajoille virittynyt luisto sai minut ottamaan lähinnä takapakkia).
Selvittelyn perusteella ja oman luonteeni tuntien tulin siihen lopputulokseen, että jos jotain lähden kokeilemaan, sen pitää olla mahdollisimman huoltovapaa suksi. Todennäköisyys sille, että sukset jäisivät parveketta komistamaan, on melko korkea, jos niitä pitää jatkuvasti voidella (pieleen...) ja putsata erilaisilla pito- ja luistovoiteilla.
Markkinoilla on nykyään suksia, joille luvataan hyvää pitoa ja luistoa kaikissa sääolosuhteissa, ilman voitelua. Homma perustuu pohjan pinnoitteeseen, jonka kuulemma pitäisi sopeutua nopeasti erilaisiin sääolosuhteisiin. Verkkokeskusteluissa toiset kehuivat näitä moderneiksi ihmevehkeiksi, toiset taas suhtautuivat melko epäilevästi. Ensimmäinenä mieleen tulee se, että nyt on tarjolla laiskan kaupunkilaisen suksi, joka on tasaisen huono säässä kuin säässä. Toisaalta, kai kehitys kehittyy ja täytyy tällaisen ratkaisun ainakin mainitulle kohderyhmälle olla parempi vaihtoehto kuin jatkuvaa huoltoa vaativa setti. Kotimaiset karhut saivat joka tapauksessa keskusteluissa suopeimmat arviot.
Tuumasta toimeen, suksikauppa on käynyt kiihkeänä, joten pian lienee tarjolla "ei oota" ainakin tällaiselle keskimittaiselle naiselle. Käytyäni vilkuilemassa Mikonkadun Intersportin uhkaavan Karhuttomia hyllyjä (nettisivujen mukaan pitäisi kuulua valikoimiin) siirryin Stockmannin kantispäivän ryysikseen todetakseni, että Karhuja löytyy, mutta hyllyt eivät niitä varsinaisesti notku. Eipä siinä muuta kuin pikaratkaisuna keräämään koko pakettia; ostin perusmallin (Centra) ja myyjän suosittelemat Fischerin monot ja sauvat. Ja suksikassin. Ja puhdistusainetta. Sitten kiireesti kassalle pyytämään paketille väliaikaista sijoituspaikkaa kassan takaa, koska oikeastaan olin menossa kampaajalle ja jumppaan, minne en ajatellut ostoksiani raahtata. Ensiksi mainitusta olin sitä paitsi jo vähän myöhässä, mutta niin on säännöllisesti myös kampaajanikin, joten ei hätää.
Kärsimätön kun olen, en malttanut odottaa testausta, joten illan pimennyttyä vein pumpissa rääkätyt koipeni vielä ladulle. Ei mikään kaunis näky; mitä ilmeisimmin hiihtäminen (jos nyt koskaan olen osannutkaan hiihtää hyvin, epäilen sitäkin) on jotain ihan muuta kuin pyörällä ajo. Lisäksi suksissa on "sisäänajovaiheessa" pitoa liiaksikin. Nettisivuilla ainakin luvataan, että luisto paranee, toivoa siis on. Jos ei muuta niin ainakin treeni oli tehokasta, kun sai kunnolla repiä ja vääntää pitkin peltoja, mutta ei tuo vielä kovin nautinnolliselta tuntunut. Osasyy saattaa olla olemattomat ladut, jotka märkä sade oli muussannut.
Intoa kuitenkin riittää ja tehojahan tuolta haetaan, ei tyylipisteitä. Tämä päivä pitäisi tosin pyhittää palauttaville harjoituksille ja levolle, vaikka tekisikin mieli lähteä haastamaan välineitä uudelle testaukselle. Toisaalta pitäisi ensin päivittää ulkoiluvarusteita; tarvitsisin ainakin paremmat hanskat, välikerraston ja kaulurin tms. Todellista välineurheilua näemmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti