Nyt aletaan olla siinä vaiheessa joulua, että keskivertosuomalainen lähenee kinkunsyönnin saturaatiopistettä. Rohkenen siis paljastaa oman kerettiläisen suhtautumiseni ruokaan, joka muodostaa monen joulupöydän keskipisteen. Suomessa vuosittain kulutetuista noin 6 500 000 kilosta joulukinkkuja ei siivukaan päädy minun lautasellani. En ole koskaan voinut sietää joulukinkun hajua enkä makua. En muutenkaan välitä lihasta, mutta kinkun suosio on mielestäni aivan käsittämätön ilmiö.
Lapsuudessani "hyi, yök, en syö" -asenne kohdistui kinkun lisäksi suurimpaan osaan muitakin perinteisiä jouluruokia. Tämä johti pelkistetysti siihen, että omat joulusyöminkini typistyivät muussattuun perunaan ja jälkiruokien odotteluun. Sittemmin olen laajentanut repertuaariani, mutta kinkku ja kalkkuna ovat edelleen pannassa. Syyt tosin painottuvat lapsuudessa sovelletun aistiperäisen varovaisuuden lisäksi eettisiin perusteluihin.
Vaikka maailma ja suhtautuminen lihansyöntiin on muuttunut sitten 80-luvun, lihaton joulupöytä tuntuu olevan edelleen monelle kummastus ("millä te korvaatte kinkun?"). En ymmärrä, miksi kinkku pitäisi korvata, kun se ei koskaan ole ollut lautaseni keskiössä. Emme siis paista tofukinkkua tai valmista mitään muutakaan kinkun makua simuloivaa ruokalajia. Myöskään puuroriisiä ei tarvita, vaan sen voi korvata kotimaisilla vaihtoehdoilla, esimerkiksi ohralla.
Vastauksena kummasteluihin ajattelin lisäksi tarjota listauksen tämän vuoden jouluruoistamme. Uskon listan todentavan, että klassinen jouluähky on saavutettavissa myös ilman kinkkua ja kalkkunaa. Bonuksena tosin se, että ähky menee nopeammin ohi ja ruokapöydän ääreen voi siis palata nopeammin ja ilman pahoinvointia.
Ensinnäkin, joulupöydässä on suotavaa olla itse leivottua leipää. Puolisoni on ainakin kahtena vuonna kunnostautunut leipomalla pähkinäleipää ja saaristolaisleipää. Tänä vuonna osa leivistä leivottiin hieman ylikäyneeseen kotikaljaan, minkä lisäksi jääkaappi on kirjaimellisesti pullollaan simaa.
Leivän päälle sopii esimerkiksi avokadotahna tai punajuurihummus. Alkupaloihin kuuluu myös papusalaatti ja marinoidut herkkusienet. Kohtuullisen makeaa ja jouluisesti maustettua porkkana- ja bataattipiirakkaa voi syödä joko alkupalana tai jälkiruokana, kumpaakin variaatiota on testattu.
Laatikot eivät ole suurimpia suosikkejani, mutta variaatioita pitää testata. Tänä vuonna tuli tehtyä piparjuuren makuista punajuurilaatikkoa, bataattilaatikkoa sekä porkkanalaatikkoa ohrasuurimoista. Punajuurilaatikosta tuli uusi suosikkini, bataatti on parempaa piirakassa ja porkkanalaatikko ihan kelpo, mutta ei mitenkään erikoinen.
Laatikoiden kylkeen oli tarkoitus tehdä pähkinäistä mureketta ja linssimureketta, mutta kun puolisoni toi Hakaniemen halliin suuntautuneelta toivioretkeltään siikaa ja lohta, totesin niiden olevan ns. hienoista liioittelua. Ehkä jatkamme keittiöharrasteita tänään, sillä kalat on jo syöty, mutta laatikoita riittää.
Jälkiruokien suhteen yritin olla maltillinen. Tein vain sitruuna-jugurttijäädykettä, avokadojäädykettä ja piparkakkumuffineja. Lisäksi jääkaapista löytyisi paria Maatilatorilta hamstrattua juustoa, mutta ne ovat vielä korkkaamatta. Aatonaattoon sisältyneet melko laajamittaiset juustomaistelut vanhempieni luona vaikuttavat mitä todennäköisimmin tähän poikkeukselliseen koskemattomuuteen. Joulupäivänä keitin myös kattilallisen ohrapuuroa.
Ruokajuomat valitsin jälleen Viinistä viiniin -kirjan suosiollisella avustuksella. Alkossa totesin, että suunniteltujen vaihtoehtojen listan onkin syytä olla pitkä, sillä Arkadiankadun myymälän hyllyissä oli jo pari päivää ennen aattoa melkoisesti aukkoja. Pähkäilyn lopputulema valitsimme kaksi edullista, mutta hyvät arviot saanutta valkkaria; Les Fumées Blanches Sauvignon Blancin sekä Devil's Corner 9 Degrees Rieslingin. Jälkimmäinen oli makea, mutta ennakkoluuloistani huolimatta erinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti