Tänään paljas asfaltti houkutteli niin kutsuvasti, että annoin uusille tossuille pienen kurakasteen. Ensiaskeleet Niken LunarEclipse+ lenkkareilla on otettu aiemmin juoksumatolla, mutta testikertoja alla vain pari lyhyttä, koska matolla juokseminen ei miellytä, vaan käy helposti polviin. Eivät Stockalla tarjonneet tossuja missään järkevässä värissä, joten valkoista vilkkuu hetken kunnes väri muuttuu tasaisen harmaaksi. Huokaus.
Positiivisena palautteena 5,2 kilsan pyyhältämisestä uusilla kengillä oli se, että tossut tukivat hyvin jalkaa, eikä (loppukesällä tyrimällä telottu) kantapää kiukutellut. Vanhastaan käytössä on ollut Asicsin DS Trainerit ja Karhun M10 (?), mutta kumpikaan niistä ei ensinnäkään ole paras mahdollinen taaperrustossu, vaan sopii kovalle vauhdille ja alustalla. Toisekseen on epäselvää, sopivatko ne ylipäänsä enää jalalleni vai tarvitsenko pronaatiotuen lisäksi kannalta parempaa tukea. Masentavampi muttei yllättävä tosiasia taas oli se, ettei askel pitkän tauon jälkeen kulkenut niin kuin sopia toivoisi. Tyylipisteitä ei ollut jaossa ja oman varjon tai peilikuvan näkeminen oli varsin ikävää; kun yritin pitää talvisiin lihaskuntotreeneihin tottuneen kroppani maltillisilla sykeluvuilla (mäkisessä maastossa keskisykkeeksi tuli 150, joten ei sekään ihan onnistunut), vauhti oli pakko pitää hitaana, jolloin paketti ei tosiaan pysynyt koossa ja asento valahti. Ei kuulkaa tukenut pilates eikä Fitness Fusion, eikä kropassa tuntunut myöskään oleva mitään muistikuvaa viime keväisestä juoksukoulusta. Katseen muistin sentään pitää muualla kuin varpaissa ja keskilinja pysyi, mutta muuten kroppa ei totellut.
Aavistuksen masentavaa. Talvikelin yksittäisen taaperruksen pystyi laittamaan lumisohjon piikkiin, mutta nyt ei auta kuin katsoa peiliin ja tunnustaa tosiasiat. Vai voisinko syyttää tottumattomuutta uusiin kenkiin..? Köhköh. Ei muuta kuin kilsoja varovaisesti alle vaan ja peukut pystyyn, että koivet kestävät menon, eikä mikään muukaan paikka prakaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti