Islanninhevoset on kivoja, mutta saisivat kyllä nuo tulivuorista tupruavat tuhkat pitää ihan omassa pesässään. Viime keväänä meni lomasuunnitelmat tuhkapilven takia uusiksi (ai miten niin oma napa lähinnä?), nyt pelkkä pieni pöllähdys ilmakehään tuntuu aiheuttavan allekirjoittaneelle pienemmän mittakaavan henkilökohtaista tuskaa; en pysty lähtemään lenkille, pelkkä piipahdus ulkoilmassa sai silmät vuotamaan, kurkun kipeäksi ja päässäkin tuntuu vähän oudolta. Viimeksi mainittu voi tosin olla myös ihan sisäsyntyistä syntymäsekavuutta. Aamulla olin sentään sen verran tolkuissani, että tajusin jättää fillarin suosiolla kellariin, olisi varmaan kotimatkalla lähtenyt taju...
Ärrinmurrinäähplääh. En viitsi edes salille lähteä, kun vaihtoehtona olisi itsensä altistaminen joko autoilulle tai hengitysvaikeuksille. Täytynee rentoutua joko pianoa pimputtaen tai Wii fitin parissa; yksin kotona oleminen tarjoaa hyvän
tekosyyn tilaisuuden näille kanssaeläjiä terrorisoiville harrasteille. Kirjastosta vapun tienoilla raahattuja kirjojakin olisi vielä kesken / korkkaamatta, mutta taitaa olla parasta lepuuttaa hetki silmiä jossain muualla kuin tekstiä tuijottaen.
Hei vaan hei hetkeksi myös näyttöpäätteelle, silmät ja niska kiittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti