Allekirjoittanut on arkajalka, joka on onnistunut varttumaan aina tänne kolmenkympin pimeämmälle puolelle ilman, että olisi kertaakaan ollut hevosen selässä. Kyllä minäkin pikkutyttönä hevoskirjoja luin, mutta siihen se jäi, mistä varmasti vanhempani ovat taloudenhallinnan näkökulmasta kovasti kiitollisia. Ajatus homman testaamisesta sai toteutuksensa viime torstaina, jolloin kävimme työkavereiden kanssa tutustumassa issikkaratsastuksen alkeisiin Islanninhevostalli Fagurissa Vantaalla. Paikka on uusi, hyvien liikenneyhteyksien päässä ja tarjoaa nettisivujen perusteella kaikenlaista kivaa ihan sopuhintaan.
Meitä oli mukana oli kuusi joko täysin tai lähes täysin heppaharrastuksen suhteen ummikkotasoista naista, jotka kihersivät alkujännityksestä kuin pahaiset teinitytöt konsanaan. Hepat olivat onneksi kilttejä ja rauhallisia, joten jännitys vaihtui pian innostukseen ja maastossa vaivihkaa myös toiveeseen siitä, että vauhti olisi ollut rivakampaa. Mukana olisi kaksi taluttajaa ja hepat löntystelivät kaikessa rauhassa metsämaastossa yrittäen välillä vaivihkaa pysähtyä salaattipöydän ääreen. Sää oli mitä mainioin ja hepat tosiaan niin hyvällä päällä, että ummikotkin pärjäsivät ihan mainiosti.
Idean äiti oli vielä järjestänyt meille ratsastuksen perään piknik-henkisesti skumppaa ja pikkupurtavaa, mahtava ylläri sekin. Taisi pienoinen heppakärpänen puraista koko joukkoa, sillä uusintaiskua alettiin heti suunnitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti