Kissanpäivät yksillä

Arvoisat lukijat,

palvelusväkeni ei ole antanut minulle blogissaan riittävästi palstatilaa, vaan on suorastaan pitänyt minut pimennossa teiltä. Mene ja tiedä, kenties he häpeävät tarjoamansa palvelun huonoa laatua ja ovat siksi yrittäneet peitellä asiaa? Sallinette, että esittäydyn. Olen Helga-neiti, hyvin kohtuullisia ja selkeitä vaatimuksia esittävä kissa. Ikäähän ei tyttökissoilta sovi kysyä, enkä ole sitä palvelusväelleni myöskään paljastanut. Se kerrottakoon, että rekrytoin palvelusväkeni noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Asuin tuolloin kissahotellissa, jota ihmiset löytöeläintaloksi kutsuvat. Hävyttömän pienet huoneet, kuten hotelleissa tapana on.

Olin tuohon aikaan varsin hoikassa kunnossa:

Sen jälkeen olen saanut hieman aikuisen kissan pyöreyttä hankittua. Ei sillä, että tämänkään paikan ruoissa olisi kehumisen varaa, päinvastoin. Yrittävät pitää annokset pieninä ja tarjoavat vieläpä kaikenlaista purkkiruokaa ja kuivamuonaa, vaikka olen nimenomaisesti - enkä ajan mittaan enää kovin hienovaraisesti - vihjannut, että esimerkiksi tuore kala olisi paljon mieluisampi vaihtoehto. Kehtaavat hävyttömät heittää minut jopa pois pöydältä, josta yritän vain omaa pientä osaani hankkia.

Talouteen kuuluu myös toinen nelijalkainen, jonka kehitystaso on jäänyt minulle kysymysmerkiksi. Otus on hulluna pahanhajuisiin puruluihin ja tennispalloihin, minkä lisäksi se antaa palvelusväkemme pomputtaa ja orjuuttaa itseään kohtuuttomasti. Joskus se myös käy minua kohtaan aivan liian tuttavalliseksi. Tällöin minun täytyy näyttää kuka täällä määrää. Pääsääntöisesti se on kuitenkin ihan kelvollista seuraa; sitä on hauska kiusata (säälittävä otus mitä ilmeisemmin pelkää korkeita paikkoja, joten se jää aina lattialle, kun hyppään pöydälle tai kiipeän kirjahyllyyn) ja se toimii myös patterin korvikkeena.

Nukkuminen on muutenkin lempipuuhaani. Onneksi asunnostani, Casa di Helgasta, löytyy useita rauhallisia lokoilupaikkoja. Kuten kirjahylly.

 
Fatboyt ovat myös mukavia:

Erityisen mukavaa ja rauhallista on kuitenkin vaatehuoneen ylähyllyillä:

Ikävä kyllä palvelusväkeni ei ymmärrä uneni pyhyyttä, vaan saattaa räpsäistä valot päälle. Silloin saatan herätä varsin tokkuraisena.

Onneksi unenlahjani ovat kuitenkin ensiluokkaiset, joten pystyn palauttamaan itseni takaisin meditatiiviseen levon tilaan.

Lepyttely on kuitenkin suotavaa.

Palaan varmasti langoille myös myöhemmin, mutta nyt on kurinpitotoimia tiedossa. Palvelusväkeni puuhailee nimittäin jälleen keittiössä ja epäilen vahvasti, että jään jälleen kerran ilman kohtuullista annosta, ellen riennä valvomaan tilannetta. Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

Ps. Lähettäkää ruokaa!