Talvi tuloillaan?

Tänään oli ensimmäinen pakkaspäivä, erittäin kaunis sellainen. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi läpi koko lyhyen päivän. Kameran akku oli tyhjä ja latautui hitaasti, joten ehdin sen kanssa pihalle vasta siinä vaiheessa, kun aurinko alkoi jo laskea. Eli kolmen maissa... Pikkupakkanen tuntui heti nenässä ja näppejä vähän paleli kynsikkäissä, joten lampsin menemään kädet taskuissa ja järkkäri rintamuksella pomppien.

Riisutut puut

Jäätyneitä lehtiä rapisemassa jalkojen alla

Auringonlaskuun kiirehtimässä

Sorsintaa...

Koko marraskuu on kyllä ollut säiden puolesta poikkeuksellisen hieno: lunta (tai räntää) ei ole vielä näkynyt, eikä edes vesisadetta ole ripsinyt juuri nimeksikään, joten kadut ovat pysyneet kuivina (lue: pyöräilykelpoisina), eivätkä esimerkiksi maahan pudonneet lehdet ole muuttuneet epämääräiseksi mössöksi. Nurmikot ovat vielä olleet vihreinä ja jopa joitain sinnikkäitä kukkia on voinut bongata. Kun tähän vielä lisätään kaunis iltavalaistus, niin kyllä on kaukana ollut ankeus ja rumuus.

Tästä sopisi sitten joko jatkaa kuivaa kautta tai sitten heittää kerralla lumihuntua maahan.  En kyllä ihan ymmärrä jo ilmennyttä yleismutinaa siitä, että pitäisi tulla lunta - kun kuitenkin viime keväänä maaliskuun lopussakin Viikki näytti vielä tältä:

Jo joulukuun alussa oli näyttänyt tältä (hautausmaakuvalla ei tosin ole tarkoitus alleviivata pointtia erityisesti, ymmärrätte varmasti ilmankin...):

Blogiarkiston perusteella ensimmäisistä liukkaista keleistä tohistiin aika tarkalleen vuosi sitten, taisteluasemista, tosin.

Pyöräilyn pimeämpi puoli

Mun on pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa pari kaunista riviä pyöräilyn ihanuudesta - siitä, kuinka näppärästi jo työmatkoja pyöräillessä saa haukattua raitista ilmaa ja pidettyä peruskuntoa (sekä fyysistä että psyykkistä...) yllä ilman että hommaan tuhraantuu juurikaan ylimääräistä aikaa julkisilla säätämiseen verrattuna. Ja siitä, kuinka näppärä kulkuväline tuo kaksipyöräinen tosiaan näin kaupunkioloissa on ja kuinka säätila tosiaan on vain varustelukysymys, vaikkakin niihin vähemmän kauniisiin vermeisiin saa kyllä upotettua ihan tolkuttomasti rahaa.

Aktiivisessa käytössäni on kaksi pyörää, Nishikin perushybridi 401 ja Rossanon Fitness -malli. Olen käyttänyt niitä pääasiassa työmatkoihin (8 km/suunta), keskustassa käymiseen (oisko n. 11 km/suunta) ja salireissuilla (n. 4 km/suunta), kesällä enemmän muuhunkin. Bussilipulle en ole ladannut kautta toukokuun jälkeen ja arvoa on sittemmin kulunut parikymppiä, joten pitkälti olen onnistunut julkisia välttelemään.  Kapearenkainen Rossano kevyenä ja sporttisena kaverina oli kesän ykkösratsu, mutta syksymmällä olen vaihtanut raskaamman ja turvallisemman oloisen Nishikin kyytiin. Tähän päivään saakka sikäli hyvällä menestyksellä, että haavereita ei ole sattunut, kun olen vähentänyt vauhdin hurmaa ja mennyt esim. limaisten lehtien peittämät mutkat rauhassa. Ainoastaan niska ja yläselkä ovat nyt syksyn tullen alkaneet hieman oireilla; pyöräilevän konttorirotan päivämantraan kun pitäisi melkeinpä poikkeuksetta kuulua keppijumppaa tai pilatesta tms., mistä olen kuitenkin työkiireiden verukkeella laistanut (joskin parina viime viikkona olen yrittänyt parantaa tapani, mutta se on toisen tarinan paikka).

Nooh, joka tapauksessa, tänään olin - tapani mukaan hieman kiireessä - siirtymässä keskellä päivää fillarikyydillä Pasilasta Hakaniemeen. Reitille osuu heti alkuun ratikkakiskoja, joiden seassa pyöräily kostautui ns. klassisella tavalla. Yritin siis ylittää niitä hieman väärästä kulmasta ja pyörä jumitti kiskoille, joten siinähän sitten oli yours truly pian komeasti turvallaan ajoväylällä. Onneksi vauhti oli ennakoivasti hyvin maltillinen, samoin liikenne, joten selvisin pitkälti säikähdyksellä. Kuskilla on nyt kyynärpään tienoilla tarjolla komeaa kuhmua ja mustelmaa, mahassa vähän lisää mustelmaa ja leuassa pieni kuhmu. Pyöräkin menetti vain palasen polkimesta ja sai pientä nirhaumaa ohjaustangon pehmusteisiin, ei sen kummempaa. Vaatteista osumaa näyttäisi ottaneen vain jakku (kuten totesin, oli vähän kiire...) siitä kyynärpään kohdalta.

Itse tietenkin kiroilin tilanteessa ensin a) omaa tyhmyyttäni ja b) sitä, kuinka näpit likaantuvat ketjuja rattaille palautellessa  sekä c) kuinka noloa on myöhästyä ja tulla pahimmassa tapauksessa naama ruvella perille. Vasta myöhemmin tuli mieleen miettiä, kuinka helposti tuollaisessa tilanteessa voisi käydä todella rumasti. Esimerkiksi jos persiissä olisi ollut kiinni auto, joka ei olisi ehtinyt jarruttaa tai jos itse olisi pistänyt kierien ja pyörien yhtäkkiä vastaantulijoiden puolelle. Tai jos oma alastulo ei olisi ollut (puolivahingossa) noin oppikirjamainen, vaan olisin esimerkiksi lähestynyt asfalttia kämmen tai olkapää edellä. Tai jos sitä vauhtia tosiaan olisi ollut enemmän tai itsellä massaa.

Huh. Eli muistetaanpa jatkossa ajella rauhassa ja huolellisesti. Kypärä ja ajovalot ovat toki nekin ihan must.

Löysin muuten Stockkalta tosi näppärät silikoniremmillä kiinnitettävät led-valot, jotka saa hetkessä paikoille ja sujautettua parkissa sitten taskuun. Ja jotka vieläpä näyttävät varsin söpöiltä; itsellä on valkoremminen etuvalo ja pinkki takavalo. Olisin hamstrannut niitä lisää (maksoivat femman), mutta keskustasta olivat jo loppuneet.    

24.10.2008

Tasan kolme vuotta sitten oli pienessä ja henkilökohtaisessa mittakaavassa iso päivä. Päivämäärä on nimittäin kaiverrettuna simppeleihin sormuksiin, jotka vaihdoimme puolisoni kanssa maistraatissa ilman sen suurempaa hälyä ja hälinää. Paikalla oli todistajina omat vanhempani, muita emme olleet etukäteistiedotuksella vaivanneet. Varustautuminen oli muutenkin vähän sinne päin; juhlakolttu (musta) oli löytynyt edellisenä päivänä ja paikalle hurautimme vähemmän juhlallisesti Helsingin kaupungin bussiliikenteen kyydissä (ja loppumatka Bulevardia puolijuoksua edeten). Vihkimisen jälkeen kävimme sentään syömässä ja kilauttamassa lasilliset Rivolissa (vai Rivolettossa - ei voi muistaa...), muita erityisiä juhlallisuuksia päivään ei sisältynyt. Tiedotus kavereille tapahtui seuraavana päivänä, jolloin olimme kutsuneet pahaa aavistamattomat toverimme kylään teemalla "juhlitaan myöhästyneitä tupareita, synttäreitä, YK:n päivää ja kissan ristiäisiä". Koska emme olleet sen paremmin tulleet framille kihlautumisemme suhteen, siviilisäädyssä tapahtunut muutos taisi tosiaan tulla porukalle vähän puskista.

Häämatkalla kävimme vasta tammikuussa Madeiralla, hääkuvia ei ole otettu ja vihkimistilaisuudesta otettua videotakaan emme ole - vielä - nähneet. Mitä sitä turhia punastelemaan sen parissa, kuinka paksun maton reunalla heiluva nuoripari kuuntelee hieman hämmentyneenä vihkimistilaisuuteen sisältynyttä runoa. Tai säätää tiskillä avioehdon rekisteröinnin kanssa...

Nyt palaan itse asiaan eli hääpäivän viettoon. Kukkia sain hienois..  melko suorasanaisen vihjailun jälkeen, mutta puska on kyllä komia.

Ei voi kuin rakastaa <3

Pikapäivitys syyskaudelta

Pitkän radiohiljaisuuden taustalla ei ole ollut sen kummempaa kuin kiireinen syksy ja kökkö kone, jota en vieläkään ole saanut aikaiseksi päivittää ehompaan. Pikapäivitys muistikuvista, jotka ovat jääneet mieleen parilta viime kuukaudelta (tai no, mieleen ja mieleen - piti vähän luntata kalenterista...):

• HJK-Schalke -matsit. Ei siitä sen enempää, yritän aktiivisesti unohtaa vieraspelin kauhut.
• Juhannuksen lisäksi kesän ainoa mökkiviikonloppu. Ei löytynyt juuri lainkaan sieniä, kun minä olin huonon sienikarmani kanssa mukana metsässä....
• Ravintolapaiva 21.8.2011. Hyvä idea, hyvä sää eli tolkuttomasti porukkaa liikkeellä ja ilman tarkkaa työsuunnitelmaa ympäriinsä pyörimällä melkoinen vaara jäädä nuolemaan näppejään. Oranssin vege-burgerit ja pulla pelastivat päivän.  
• Taiteiden yö jäi vähän niinku väliin. Käytiin kyllä keskustassa, mutta ei nähty juuri mitään. Lopulta haettiin burgerit Vegemestasta ja muistimerkintänä illasta lähinnä se, että taisi olla viimeinen helteinen yö. Kesä päättyi säiden puolesta aika säntillisesti elokuun loppuun...
• Työkavereiden kanssa Helsinki Comedy Festivaleilla. Vähän oli väsynyttä keski-ikäisten miesten perusläppää äijäköörillä Jalava-Kämäräinen-Lindström-Mujunen, mutta kyllä siitä useammat spontaanit tipahdukset irtosivat.
• Design Market Kaapelilla. Kävin kumpanakin päivänä ja jälkimmäisenä kukkaron nyörit löystyivät melko reippaasti mm. Vanhatapion, Coston ja Lustwearin standeillä. 
• Tyhy-risteilyä Helsingin edustalla myrskyisenä iltapäivänä. Yllättävän vähän keikutti saariston suojassa. 
• Äidin kanssa käytiin leffassa tsekkaamassa Midnight in Paris. Hyvän mielen leffa, joskin vähän hämäsi, että Wilsonista oli kirjoitettu vara-Woody...
• Habitareen saimme ilmaiset liput, tuli juostua aika lailla kiireellä läpi sunnuntaina, kun oli kiire leffaan. Rauhallisemmalla otteella (ja kärsivällisemmän seuralaisen kanssa) olisi varmaan jäänyt enemmän käteen (heh).
• Rakkautta ja Anarkiaa jäi vähän flunssailun jalkoihin, miehen ostamasta sarjalipusta jäi osa jopa käyttämättä. Kätkijät, Milocrorze ja Sillit suolassa - Tarinoita Tallinnasta varsin sympaattisia kokemuksia kaikki, The Other Side of Sleep vähän ahdistava, mutta kaunis.  
• Kaveripariskunnan häiden jälkikäteistä juhlimista flunssaisena Bistro Helsingissä (jossa sain aivan jär-kyt-tä-vän pahaa vege-pastaa, fy fan!), tähän liitännäinen täysin tarpeeton draamaepisodi, jonka itse käynnistin...
• Ihana Tori Amos Jäähallissa. 
• Ihanan rentouttava synttäriviikonloppu, joka piti sisällään "miniloman kotikaupungissa". Majoitumme  Hotelli Fabianissa Style+ huoneessa, jossa riitti riittämiin. Päivällä kampaaja, kävelyä käsi kädessä kaupungilla, illalla syömiset Vaelsassa ja aivan ihana Le Havre, minkä jälkeen hotellille nauttimaan vähän sampanjasta ja rauhasta.  
• Duuniristeily Tukholmaan, missä mukava päivä Söderissä ja keskustassa kävellen, paluumatkan (ja seuraavan päivän kemut) pilasi ruokamyrkytys...
• Vähän vieraita kylässä syömässä lohikakkua ja juustokakkua, itse jouduin katselemaan vierestä "hieman" voipuneena 
• Showhat Queens on Wheels Peacockissa. Ihan hillitön tälläkin kertaa, Stepupin pojat aika isossa roolissa, hyvin vetivät erityisesti (Dancesta tutut) Sebastian ja Pasi. 
• Eilen sohvan pohjilta töllötetty True Grit oli pienoinen pettymys, ohjaajaveljesten kädenjälki vähän liian tunnistettavaa. 
• Työmatkapyöräilyä jatkettu sitkeästi säässä kuin säässä, viilenevistä aamuista huolimatta. Salilla tai lenkillä on sen sijaan tullut käytyä tosi huonosti, kun työpäivät olleet ns. iltapainotteisia (en ole millään saanut kammettua itseäni aamuvarhain ylös) ja viikonloppuisinkin ollut vähän ns. yliajettu olo. Oma vaikutuksensa on ollut sillä, että puolisko sanoi oman jäsenyytensä irti eli ei ole ollut kimppakäyntejä agendalla. Pakko pikaisesti terästäytyä ennen kuin saan konttorirotan niskajumit vaivoikseni. Pitkän tauon jälkeen tehty Power-testaus kertoi, että palauttelutarvetta tosiaan olisi, reipaskaan fillarointikaan kun ei ole kovin kokonaisvaltaista treeniä... Nimimerkki reidet vellinä askelkyykyissä.
• Tänään testasin lahjaksi saadun valmiin (Cocovi) raakasuklaasetin. Hyvää tuli, mutta massa sekoitellessa meinasi usko loppua - kesti vispausranteen kannalta luvattoman kauan ennen kuin sulaan kookosöljyyn ja agaveöljyyn sekoitettu raakakaakaorouhe (plus mausteet) muuttuivat "juoksevaksi JA tasaiseksi" litkuksi...

Olisikohan siinä olennaisimmat, ei ainakaan tule kaivamatta mieleen muuta. Seuraava päivitys toivottavasti vähän lyhyemmällä vuorovälillä. 

Reissuraporttia Baltiasta

Bussilla Baltiassa -teemalla tehty reissu sujui ongelmitta, samoin lemmikkien oma loma, jonka ne viettivät sukulaisten hoivissa. Oikeastaan ainoa ja lähes klassinen bugi paljastui vasta kotioven tällä puolen: bioroskis oli unohtunut kylppäriin, jonne se oli päätynyt, kun olin heittänyt sekaan puupellettejä kissan laatikosta. Parempi toki muhia siellä kuin keittiössä, vähemmän banaanikärpäsiä ympäri kämppää. Puupelletit olivat myös imeneet suuren osan kosteudesta, joten kovin merkittävää haju- tai vuotohaittaa ollut onneksi syntynyt. Tämän vuoksi kotiinpaluu oli miellyttävämpi kuin ystäväpariskunnalla taannoin. Sähköjen katkaiseminen pääkytkijästä ei ole ehkä se kaikkein terävin ratkaisu silloin kun pakastin on täynnä mm. katkarapuja ja jauhelihaa... 

Lähdimme liikkeelle Linda Linella, joka on helpoin vaihtoehto ainakin hyvällä säällä: ei tarvitse välttämättä herätä kukonlaulun aikaan ja startti tapahtuu keskeltä kaupunkia. Netistä ostetuilla lipuilla pääsee myös suoraan paattiin, eikä lähtöselvitykseen tarvitse jonottaa erikseen. Ilmastointi tosin on ylitehokas, eikä sitä voi itse säätää, joten neuletta niskaan, vaikka ulkona paahtaisi kuinka.

Hyppäsimme Tallinnasta Riikaan menevään Ecolinesin bussiin. Liput kannattaa ostaa etukäteen esim. netistä, koska bussi voi tulla täyteen, eikä vaihtoehtoja ole paljoa tarjolla (reitillä operoivia firmoja on toki useampi kuin yksi, mutta esim. iltapäivällä ei ollut kahden ja puoli kuuden välillä yhtään lähtöä). Hinnoissa on myös jonkin verran eroa. Meidän lippumme kustansivat 14 € kipale, kun taas toisen firman lippu yhtä pitkään kestävällä maantiematkalle olisi ollut 25 €. Ehkä sitten tasossakin olisi ollut eroa; meidän kuskillamme oli reipas "muut väistäköön pientareelle" -suhtautuminen ohituksiin (joita tehtiin paljon), omat paikkamme olivat lähellä pisteliään odöörin tarjoavaa puuterointihuonetta ja bussin interiööri aavistuksen kulahtanut. Mutta hei, loppumatkasta näytettiin romanttinen komedia ja bussi oli puolillaan reippaita mormoni-nuoria raamattuineen. Ja matkan varrella pääsee bongaamaan haikaroita!

Hotellivalinnat tuli tehtyä viime tingassa ja valintaperusteisiin kuului olennaisena asiana sijainti lähellä keskustaa JA bussiasemaa, joten jonkin verran piti tinkiä. Riikassa bunkkasimme Old City Boutique -hotellissa. Hotlan sijainti vanhassa kaupungissa oli loistava ja huone plus yleiset tilat kaikin puolin siistejä, mutta ikkunamme oli "sisäpihalle" eli hotlan baariin. Ei häirinnyt illalla, eikä tuolla vanhassa kaupungissa voi mitään mahtavia maisemia odottaakaan, mutta aamuyöstä (tai lähempänä aamua, whatever) siellä ilmeisesti roudattiin jotain kamoja, joten oli pakko laittaa tulpat korviin. Toisenlaista iltamaisemaa oli tarjolla Radissonin Latvijasta, jossa isovanhempani majoittuivat ja jonne teimme illalla yllätysvisiitin. Seuraava räpsy on otettu heidän huoneestaan.

Riikan keskusta-alue on kaiken kaikkiaan niin kompakti ja pieni, ettei mikään ole kaukana. Toisaalta se on myös äkkiä koluttu (jos jättää ostarit väliin), joten pari päivää riitti mainiosti sekä kaupunkilomailuun että päiväretkeen Jurmalaan, jonne pääsi junalla reilussa puolessa tunnissa. Kilometritolkulla rantaviivaa,  ränsistyneitä huviloita, prameilevia huviloita ja kaikkea siltä väliltä.

Riikassa suositukset jollekin pikku baarille Powder Towerin lähellä (Torna iela), jossa oli rento meininki ja rokkikeikkaa terassilla. Valkosipuliravintola Kiploku krogs (Jekaba) oli myös oikein jees ja pasta maukasta Del Popolossa (Jana iela 8). Vanhassa kaupungissa oli kaunista ja puistot siistejä ja nättejä.

Samoin kannattaa piipahtaa aseman takana keskustorilla katsomassa torimeininkiä ja hienoja zeppelinihalleja, joita ei ole koskaan käytetty mainittuun tarkoitukseen:

Parin korttelin päässä hallien takana sijaitsee ilmeisesti yliopistokäyttöön kuuluva ja silmiinpistävän jenkkityylinen rakennus, jonka ylätasanteelle pääsee ihailemaan maisemia parin euron pääsymaksulla:

Reissun seuraava pysäkki oli Pärnussa, jossa vietimme kaksi yötä. Kesäkaupunki ei tarjonnut ihan parasta rantakeliä kuin saapumispäivänä, vaan sadetta tuli ja välillä reippaalla kädellä. Ehdimme kuitenkin ekana päivänä bongata kävelylenkin varrelta sekalaisia myynnissä olevia pikku mökkejä...

 
 ...ja syödä georgialaisessa ravintolassa sekä kuunnella illalla jazzia sievän eko-henkisen kahvilan terassilla (kahvilan nimeä en muista, mutta katu oli muistaakseni Pühavaimu). Toisena päivänä sää oli tosiaan epävakaa, minkä hyvänä puolena voitaneen pitää sitä, että tulimme paenneeksi sadetta Villa Ammendeen. Ruoka oli todella hyvää, hinnat edulliset (esim. messevän kokoinen kakkupala 2 €), palvelu ystävällistä ja paikka idyllinen. Sovimme sinne farkuissa ja tennareissa kuin... nooh.

 
Tuolla olisi kyllä majoittunut epäilemättä mukavammin kuin omassa "sijainti ja saatavuus ratkaisee" vaihtoehdossamme St. Peterburgissa. Sijainti oli tosiaan keskeinen ja majoittuminen Pärnun vanhimmassa rakennuksessa periaatteessa hyvä idea, mutta mukavuudet eivät olleet ihan 2000-luvulta; ei ilmastointia, ei baarikaappia, 14 tuuman putkitelkusta näkyi vain kaksi paikallista kanavaa ja hotlan yleisilme hieman... kulunut (kokolattiamatto käytävillä ei ehkä olisi ollut se mun valinta). Lokkien kirkuna ja läheisen yökerhon ääneet olisivat varmaankin pitäneet hereillä, jos olisi ollut niin kuuma, että ikkuna olisi täytynyt pitää auki.


Iltaa vietimme paikallisessa jazz cafessa, jonka terassailla oli tarjolla bossanovaa livenä ja kahvin lisäksi ruokaa. Ruokaa ei voi suositella, mutta tunnelma oli leppoisa.

Tallinnassakin hotla Metropol oli valittu käytännöllisin perustein; sijainti lähellä satamaa ja samalla kävelymatkan päässä bussiasemalta (mulla pelkkä reppu, mutta miehellä rinkka selässä). Bonuksena sauna huoneessa, mille tuli käyttöä, kun vettä satoi illalla reippaasti. Ehdittiin kuitenkin hyvin käydä  Kadriorgin puistossa ja Kumussa, samoin kuin pyöriä vanhan kaupungin katuja ja katsella maisemia.

Paluupäivänä jätimme kamat hotlaan säilytykseen ja kävelimme alkuun Kulttuurikilometri-reittiä pitkin. Reitin varrelta löytyvässä Eesti Disaini Majassa puolisoni ihastui kanisteriin tehtyyn valaisimeen ja kävi lopulta poimimassa sen talteen ennen kotiinpaluuta. Viherhuonettamme valaisee syysiltoina tällainen valonlähde:

Lounassuositus menee Bonapartelle (Pikk 45). Ihana sipulikeitto ja lasillinen valkkaria riittivät pitkälle, ennen lähtöä kävin lisäksi noukkimassa smoothien Rotermanni-korttelin Boostista. Sen jälkeen kelpasi lillua Viikkarin kyydissä kohti kotia.