sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Pieniä palasia Pariisista

Kolmen vuorokauden pikapyrähdys riittää varsin kattavaan kartoitukseen keväisestä Pariisista, ainakin jos sitä tekemässä on sellainen kahden naisen tehokaksikko kuin allekirjoittanut äiteineen. Mammalla oli mukanaan askelmittari, joka kertoi, että keskiviikkoiltapäivän ja lauantain puolenpäivän välillä kulutimme Pariisin katuja 125 000 askeleen verran. Äidillä saldoa lisäsivät vielä varhaisaamun kävelyt. Metrolippuja kului (kentältä saapumisen lisäksi) vain kolmeen matkaan - kyllähän nyt kaupunkiin paremmin tutustuu maan päällä kuin sen alla. Metroon ja sieltä pois päästäkseen saa sitä paitsi kävellä edes taas ja ympäriinsä niin pitkät pätkät, että nopeammin on perillä kävellen...

Hotellihuoneemme oli ranskalaisella mittakaavalla laskettuna suorastaan valtava. Kylpyhuoneeseessa oli ammeen ja lavuaarin välillä (ooh!) varmaan puolitoista metriä ja huoneeseenkin mahtui sängyn ja ikkunan väliin työpöytä ja vaatekaappi. Ranskalaisille hotelliperinteille oltiin kuitenkin muuten uskollisia - äänieristys oli olematon. Onneksi naapurit eivät olleet meluisaa sorttia.

Sää oli ihanan keväinen, päivällä noin parikymmentä astetta. Tämä osaltaan vaikutti siihen, että me - hankien keskeltä paljasta asfalttia tallaamaan päässeinä - todella otimme ulkoilmassa olemisen tosissaan. Emme siis käyneet yhdessäkään museossa ja kauppojen koluaminenkin jäi vähiin. En lopulta ostanut kuin yhdet punaiset ballerinat ja muutamaa sorttia Kusmi-teetä. Ja tuliaissuklaat. 

Kulinarististen nautintojen löytäminen osoittautui vielä shoppailuakin haastavammaksi tavoitteeksi. Oppaista bongatut tai muuten vaan mukavan näköiset paikat olivat viimeistä (pikkuruista) pöytää myöten täynnä, muut taas epäilyttävän tyhjiä. Kasvissyöjän vaihtoehdot olivat myös kortilla, joten ruokailuni koostuivat lähinnä pasta-annoksista. Kahvia ei kannata mainitakaan, kallista litkua.

Tässä muutamia pokkarilla napattuja otoksia kaupungista, jonka jokainen pompöösi kulma lienee tullut kuvatuksi ahkerasti räpsivien turistien toimesta. En liitä joukkoon pakollisia paloja, kuten Eiffel-tornia, Notre Damea tai erään artistin hautakiveä (joka muuten oli varsin haastavaa paikantaa).

Montmartren Marilyn


Sacre Coeur - ja yläkerran mainosmiehet



   
Kevät!!1!  
La Rive Gauche - pahansisuisia elukoita patsaassa
Lupasin, ettei kuvia sen yhden tyypin haudasta. Puukuvista haudan viereltä ei ollut puhetta, hah...
Pariisissa kaikki on suurta. Myös viimeiset lepopaikat.
...kaikki eivät enää vimpan päälle puunattuja tosin.
Asuntojen hinnat ovat kuulemma nousseet Pariisissa pilviin. Kaupoilla saa olla muutenkin tarkkana, ei välttämättä kannata tehdä ostoksia sievän julkisivun perusteella.  
Kotimatkan lähestyessä sitä alkoi nähdä omituisia näkyjä.
Kumpi kaaroista kaunihimpi? Viimeinen räpsäys ennen lentokenttäbussiin astumista.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava minibreikki, jolla pääsi hetkeksi karkuun sekä pitkittynyttä talvea että työkiireitä. Aah. Kiitos äiti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti