Suvisena sunnuntaina Sipoonkorvessa

Suomi jatkoi (tosin sisukkaasti loppuun saakka taistellen) tappiolinjalla pronssimatsissa, me kävimme korvessa. Tarkemmin sanottuna Sipoonkorvessa. Tarkoitus oli käydä kävelemässä läpi miehelle ennalta tuttu muutaman kilometrin reitti, joka lähtee Sotungista (?), mutta mutkaisen maalaistien varrelta ei löytynytkään parkkipaikkoja. Urbaanin eli kartattoman ja ennalta huonosti valmistautuneen retkeilijän apuväline, google, ohjasi meidät ajamaan pitkän kierroksen alueen pohjoisosaan, josta sitten löytyi sekä parkkis että merkitty metsäpolku. Polku oli kovin lyhyt ja melko mutainen, mutta urhea nelijalkainen matkanjohtaamme pinkoi sitä sen verran kiitettävää tahtia, ettei ainakaan päässyt vilu tulemaan.

Viime tapaninpäivän myrskyn jäljet näkyivät selvästi:

Puskapolku ei ollut kovin kummoinen; maasto oli aika tasaista ja osin mutainen polku ahkeraan tallattu. Grillauspaikka oli keskellä metsää ja muksut tasapainoilivat siellä kaatuneella puunrungolla, me jatkoimme suoraan matkaa (ei eväitä mukana, nyyh!). Arviolta puolet reitistä kulki sitten pellon tai tien laitaa ja aurinko lämmitti kesäisen tuntuisesti.

Letkaa vetänyt koira hyppäsi varsin kiitollisen oloisena takaisin autoon, vaikka noin lähtökohtaisesti suhtautuukin koko autoilutouhuun varauksella:

...ja sippasi heti himassa nojatuolin nurkkaan; emännän kahvitankkaukseen käyttämä teemamuki on kuvausrekvisiittaa:

Kissa sen sijaan ei tarvitse turhaa pinkoilua osatakseen ottaa lungisti:

Ehkä pitäisi ottaa siitä oppia...

Talvi tuloillaan?

Tänään oli ensimmäinen pakkaspäivä, erittäin kaunis sellainen. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi läpi koko lyhyen päivän. Kameran akku oli tyhjä ja latautui hitaasti, joten ehdin sen kanssa pihalle vasta siinä vaiheessa, kun aurinko alkoi jo laskea. Eli kolmen maissa... Pikkupakkanen tuntui heti nenässä ja näppejä vähän paleli kynsikkäissä, joten lampsin menemään kädet taskuissa ja järkkäri rintamuksella pomppien.

Riisutut puut

Jäätyneitä lehtiä rapisemassa jalkojen alla

Auringonlaskuun kiirehtimässä

Sorsintaa...

Koko marraskuu on kyllä ollut säiden puolesta poikkeuksellisen hieno: lunta (tai räntää) ei ole vielä näkynyt, eikä edes vesisadetta ole ripsinyt juuri nimeksikään, joten kadut ovat pysyneet kuivina (lue: pyöräilykelpoisina), eivätkä esimerkiksi maahan pudonneet lehdet ole muuttuneet epämääräiseksi mössöksi. Nurmikot ovat vielä olleet vihreinä ja jopa joitain sinnikkäitä kukkia on voinut bongata. Kun tähän vielä lisätään kaunis iltavalaistus, niin kyllä on kaukana ollut ankeus ja rumuus.

Tästä sopisi sitten joko jatkaa kuivaa kautta tai sitten heittää kerralla lumihuntua maahan.  En kyllä ihan ymmärrä jo ilmennyttä yleismutinaa siitä, että pitäisi tulla lunta - kun kuitenkin viime keväänä maaliskuun lopussakin Viikki näytti vielä tältä:

Jo joulukuun alussa oli näyttänyt tältä (hautausmaakuvalla ei tosin ole tarkoitus alleviivata pointtia erityisesti, ymmärrätte varmasti ilmankin...):

Blogiarkiston perusteella ensimmäisistä liukkaista keleistä tohistiin aika tarkalleen vuosi sitten, taisteluasemista, tosin.

24.10.2008

Tasan kolme vuotta sitten oli pienessä ja henkilökohtaisessa mittakaavassa iso päivä. Päivämäärä on nimittäin kaiverrettuna simppeleihin sormuksiin, jotka vaihdoimme puolisoni kanssa maistraatissa ilman sen suurempaa hälyä ja hälinää. Paikalla oli todistajina omat vanhempani, muita emme olleet etukäteistiedotuksella vaivanneet. Varustautuminen oli muutenkin vähän sinne päin; juhlakolttu (musta) oli löytynyt edellisenä päivänä ja paikalle hurautimme vähemmän juhlallisesti Helsingin kaupungin bussiliikenteen kyydissä (ja loppumatka Bulevardia puolijuoksua edeten). Vihkimisen jälkeen kävimme sentään syömässä ja kilauttamassa lasilliset Rivolissa (vai Rivolettossa - ei voi muistaa...), muita erityisiä juhlallisuuksia päivään ei sisältynyt. Tiedotus kavereille tapahtui seuraavana päivänä, jolloin olimme kutsuneet pahaa aavistamattomat toverimme kylään teemalla "juhlitaan myöhästyneitä tupareita, synttäreitä, YK:n päivää ja kissan ristiäisiä". Koska emme olleet sen paremmin tulleet framille kihlautumisemme suhteen, siviilisäädyssä tapahtunut muutos taisi tosiaan tulla porukalle vähän puskista.

Häämatkalla kävimme vasta tammikuussa Madeiralla, hääkuvia ei ole otettu ja vihkimistilaisuudesta otettua videotakaan emme ole - vielä - nähneet. Mitä sitä turhia punastelemaan sen parissa, kuinka paksun maton reunalla heiluva nuoripari kuuntelee hieman hämmentyneenä vihkimistilaisuuteen sisältynyttä runoa. Tai säätää tiskillä avioehdon rekisteröinnin kanssa...

Nyt palaan itse asiaan eli hääpäivän viettoon. Kukkia sain hienois..  melko suorasanaisen vihjailun jälkeen, mutta puska on kyllä komia.

Ei voi kuin rakastaa <3

Pikapäivitys syyskaudelta

Pitkän radiohiljaisuuden taustalla ei ole ollut sen kummempaa kuin kiireinen syksy ja kökkö kone, jota en vieläkään ole saanut aikaiseksi päivittää ehompaan. Pikapäivitys muistikuvista, jotka ovat jääneet mieleen parilta viime kuukaudelta (tai no, mieleen ja mieleen - piti vähän luntata kalenterista...):

• HJK-Schalke -matsit. Ei siitä sen enempää, yritän aktiivisesti unohtaa vieraspelin kauhut.
• Juhannuksen lisäksi kesän ainoa mökkiviikonloppu. Ei löytynyt juuri lainkaan sieniä, kun minä olin huonon sienikarmani kanssa mukana metsässä....
• Ravintolapaiva 21.8.2011. Hyvä idea, hyvä sää eli tolkuttomasti porukkaa liikkeellä ja ilman tarkkaa työsuunnitelmaa ympäriinsä pyörimällä melkoinen vaara jäädä nuolemaan näppejään. Oranssin vege-burgerit ja pulla pelastivat päivän.  
• Taiteiden yö jäi vähän niinku väliin. Käytiin kyllä keskustassa, mutta ei nähty juuri mitään. Lopulta haettiin burgerit Vegemestasta ja muistimerkintänä illasta lähinnä se, että taisi olla viimeinen helteinen yö. Kesä päättyi säiden puolesta aika säntillisesti elokuun loppuun...
• Työkavereiden kanssa Helsinki Comedy Festivaleilla. Vähän oli väsynyttä keski-ikäisten miesten perusläppää äijäköörillä Jalava-Kämäräinen-Lindström-Mujunen, mutta kyllä siitä useammat spontaanit tipahdukset irtosivat.
• Design Market Kaapelilla. Kävin kumpanakin päivänä ja jälkimmäisenä kukkaron nyörit löystyivät melko reippaasti mm. Vanhatapion, Coston ja Lustwearin standeillä. 
• Tyhy-risteilyä Helsingin edustalla myrskyisenä iltapäivänä. Yllättävän vähän keikutti saariston suojassa. 
• Äidin kanssa käytiin leffassa tsekkaamassa Midnight in Paris. Hyvän mielen leffa, joskin vähän hämäsi, että Wilsonista oli kirjoitettu vara-Woody...
• Habitareen saimme ilmaiset liput, tuli juostua aika lailla kiireellä läpi sunnuntaina, kun oli kiire leffaan. Rauhallisemmalla otteella (ja kärsivällisemmän seuralaisen kanssa) olisi varmaan jäänyt enemmän käteen (heh).
• Rakkautta ja Anarkiaa jäi vähän flunssailun jalkoihin, miehen ostamasta sarjalipusta jäi osa jopa käyttämättä. Kätkijät, Milocrorze ja Sillit suolassa - Tarinoita Tallinnasta varsin sympaattisia kokemuksia kaikki, The Other Side of Sleep vähän ahdistava, mutta kaunis.  
• Kaveripariskunnan häiden jälkikäteistä juhlimista flunssaisena Bistro Helsingissä (jossa sain aivan jär-kyt-tä-vän pahaa vege-pastaa, fy fan!), tähän liitännäinen täysin tarpeeton draamaepisodi, jonka itse käynnistin...
• Ihana Tori Amos Jäähallissa. 
• Ihanan rentouttava synttäriviikonloppu, joka piti sisällään "miniloman kotikaupungissa". Majoitumme  Hotelli Fabianissa Style+ huoneessa, jossa riitti riittämiin. Päivällä kampaaja, kävelyä käsi kädessä kaupungilla, illalla syömiset Vaelsassa ja aivan ihana Le Havre, minkä jälkeen hotellille nauttimaan vähän sampanjasta ja rauhasta.  
• Duuniristeily Tukholmaan, missä mukava päivä Söderissä ja keskustassa kävellen, paluumatkan (ja seuraavan päivän kemut) pilasi ruokamyrkytys...
• Vähän vieraita kylässä syömässä lohikakkua ja juustokakkua, itse jouduin katselemaan vierestä "hieman" voipuneena 
• Showhat Queens on Wheels Peacockissa. Ihan hillitön tälläkin kertaa, Stepupin pojat aika isossa roolissa, hyvin vetivät erityisesti (Dancesta tutut) Sebastian ja Pasi. 
• Eilen sohvan pohjilta töllötetty True Grit oli pienoinen pettymys, ohjaajaveljesten kädenjälki vähän liian tunnistettavaa. 
• Työmatkapyöräilyä jatkettu sitkeästi säässä kuin säässä, viilenevistä aamuista huolimatta. Salilla tai lenkillä on sen sijaan tullut käytyä tosi huonosti, kun työpäivät olleet ns. iltapainotteisia (en ole millään saanut kammettua itseäni aamuvarhain ylös) ja viikonloppuisinkin ollut vähän ns. yliajettu olo. Oma vaikutuksensa on ollut sillä, että puolisko sanoi oman jäsenyytensä irti eli ei ole ollut kimppakäyntejä agendalla. Pakko pikaisesti terästäytyä ennen kuin saan konttorirotan niskajumit vaivoikseni. Pitkän tauon jälkeen tehty Power-testaus kertoi, että palauttelutarvetta tosiaan olisi, reipaskaan fillarointikaan kun ei ole kovin kokonaisvaltaista treeniä... Nimimerkki reidet vellinä askelkyykyissä.
• Tänään testasin lahjaksi saadun valmiin (Cocovi) raakasuklaasetin. Hyvää tuli, mutta massa sekoitellessa meinasi usko loppua - kesti vispausranteen kannalta luvattoman kauan ennen kuin sulaan kookosöljyyn ja agaveöljyyn sekoitettu raakakaakaorouhe (plus mausteet) muuttuivat "juoksevaksi JA tasaiseksi" litkuksi...

Olisikohan siinä olennaisimmat, ei ainakaan tule kaivamatta mieleen muuta. Seuraava päivitys toivottavasti vähän lyhyemmällä vuorovälillä. 

Lomapuolikas pikakelauksena

Nyt kun puoli Suomea on palannut kesälaitumilta takaisin sorvin ääreen, on hyvä paikantaa oma sijaintinsa lomakartalla. Seuraavassa siis suuripiirteisen summittainen katsaus siihen, mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä kahtena ensimmäisenä lomaviikkona.

• Olemma tehneet yhden päiväretken Billnäsissä, jossa oli heinäkuisena hellesunnuntaina sulkemisajan lähestyessä aika kuollutta. Näyttelyt olivat ihan mielenkiintoisia (eikä kukaan tuolloin ollut meille mitään lippuja myymässä, vaikka nettisivujen mukaan näyttelyt ovat maksullisia myös varsinaisten tapahtumien ulkopuolella, beats me...), samoin puutarhapuoli.

 

• ...ja käväisseet kotimatkalla Mustion linnassa. Tai siis sen puistossa, jossa oli käytetty varsin persoonallista maisemointityyliä. Tapasimme myös kanoja.

• Toisella päiväretkellä suunta oli Porvoo, jossa ehdin syödä lounasta sekä Fredrikan Lähteessä että Cafe Cabriolessa. Ensiksi mainittu tarjosi kelpo kasvisruoat mukavassa miljöössä, mutta kaffe oli kuulemma tavallista sukkamehua. Paikka järjestää myös kaikenlaisia hyvinvointiin liittyviä tapahtumia ja samassa tilassa sijaitsee myös jooga- ja meditaatiokeskus. Jälkimmäinen paikka taas kuuluu Porvoon käyntien vakiokalustoon, mutta lounas jätti tällä kertaa vähän toivomisen varaa; falafelien nimellä kulki jotain älyttömän suolaisen ja jauhoisen makuisia kasvispihvejä. Salaattipöytä puolestaan oli ihan jees, mutta ehkä seuraavalla kerralla sorrun mieluummin konditoriatuotteisiin tai kotitekoiseen jäätelöön. Kahvituomisia ja karkkia haimme Skafferista, muuten pyörimme hikoilemassa vanhan kaupungin kaduilla.

• Vakuutuimme Princestä.  
• Jännitimme HJK:n Champions League -karsintoja paikan päällä, kun broidi sai järkättyä lippuja puoleen hintaan (eivät ne toki muutenkaan kovin kalliita ole). Ensimmäisessä pelissä tuli todistettua UEFA-historiaa, niin suurinumeroisesti (10 - 0) HJK rökitti Bangor Cityn. Jälkimmäinessä taas oli jännitystä ja kehnompi lopputulos, mies päivitteli jälkikäteen Muurisen "kunto loppui" -selitystä...
• Äidin kanssa kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa. Ehdimme syödä hyvin (ja juoda venäläiset oluet) African Kitchen -ravintolassa kattoterassilla - äiti kehui vuolaasti omaa kalaruokaansa, oiskohan ollut menun numero 53 ja mun Efo Soya oli myös ihan kelpo ja erittäin edullinen. Paljoa muuta emme sitten ehtineetkään tehdä kuin kipaista Stockkalle (löysin alesta Max & CO:n simppelin hameen) ja kävellä sieltä reippaasti takaisin kohti satamaa vain Kaubamajan vaatepuolen pikaisesti silmäillen (jäi jopa kosmetiikkaosasto kokonaan väliin, täytyy korjata tilanne ja pian!). Viikkarilta ostin juotavia ja Guerlainin Aqua Allegoria Jasminoran. Se tuoksuu ihkaoikeasti jasmiinilta ja pullokin on kaunis kuin kukkanen! Näköjään taas limited edition, pitäisiköhän hamstrata lisää varastoon...
• Helteistä on nautittu niin Lauttasaaren, Marjaniemen ja Hanikan rannoilla kuin myös puistoissa ja parvekkeella. En pidä uimisesta enkä myöskään kovin paljoa auringossa köllöttelystä, mutta helteen edessä on antauduttava. Onneksi on aurinkovoiteet ja varjopaikat. Rantaeväitä haimme Liike 51:stä, jossa leipä oli tuoretta ja hyvää, siiderit ja limut kylmässä ja palvelu hyvää. Peukku tälle, sääli ettei ole ihan bussimatkan varrella.
• Liikkuminen on tapahtunut fillarikyydillä ja pidemmät reissut omalla autolla, julkisten kyydissä ei ole tullut istuttua kertaakaan. Sama tosin pätee koko kesään eikä ainoastaan lomaan.
• Perjantaina harrastimme todellista lähiseutumatkailua ja kävimme ensin syömässä (ja pitämässä kaatosadetta) Viikin kartanossa runsaan lounaan, minkä jälkeen pyöräilimme kaupunkiin ja ehdimme juuri ja juuri nauttimaan ilmaisesta taiteesta Tennispalatsiin. Hannes Heikuran Dark Zone oli oikein hieno, mutta tykkäsin kyllä myös Kultainen metsä -näyttelystä. Ja museokaupasta; sieltä tekisi aina mieli hamstrata lisää vanhojen näyttelyiden julisteita, mutta tällä kertaa mukaan tarttui vain postikortteja (10 kpl eurolla, ei voinut ohittaa). Lipuista säästyneet rahat (heh!) tuli tosin käytettyä hyvin hetki myöhemmin, kun kävimme Kiseleffin talossa: macaronet Patisserie Teemu & Markukselta ja smoothie (ja miehelle peruskahvi) Ciao Caffésta maistuivat erinomaisilta myös take awayna, jolloin pääsimme nauttimaan ne Havis Amandan takamusta tuijotellen. Muuten en kyllä oikein tiedä mitä mieltä olen Kiseleffin rempasta. Paikka on nyt kovin kliininen (yleisilme tyyliä harmaa muovimatto, jei...) ja käsityöläiset on siirretty alta pois, mutta toisaalta siellä on nyt kivoja kotimaisia pikkuliikkeitä ihan paraatipaikalla ja niissä taas ilme on myös ihan erilainen. Kuten Samuji, Lumi, Globe Hope ja Tiia Vanhatapio. Aika hiljaista oli myös vielä talon sisätiloissa, eivät ole ilmeisesti sen paremmin turistit kuin paikalliset oikein huomanneet remontista kuoriutunutta taloa. 
• Toisentyyppisestä "kotiseutu tutuksi" -keikasta tarkempi raportti täällä.
• Muuten tässä on tullut lähinnä nukuttua tolkuttoman paljon, luettua hävyttömän paljon naistenlehtiä, käytyä saksimassa pää ulkoisesti kuntoon kampaajalla, stressattua matkasuunnitelmista noin ja näin (miehen passi löytyi kuin löytyikin - edellisellä reissulla lentokoneessa lueskellun kirjan väliin huolella arkistoituina), kauhisteltua maailman pahuutta ja etsittyä arjen pieniä iloja , tapailtua kavereita kylässä ja kävelyillä (luontohehkutukseen lisättävä kunniamaininnalla Viikin pelloilla laiduntavat lehmät), syöty välillä liikaa ja epäterveellisesti, käyty pari kertaa hikoilemassa lenkkipolulla ja salilla. Ja niin poispäin. 

Ei siis mitään ihmettä ja kummaa, mikä IMO onkin lomailun perimmäinen idea. Reissaaminen on sen verran stressaavaa, että epäilen tarvitsevani edessä olevan minimatkankin jälkeen palautumisaikaa. Ei näin vanha ja takakireä näet jaksa repiä ja riuhtoa. Tulee vaan stressi ja ahdistus.

Helsingin helmiä, osa 1

Kun maailmalla tapahtuu jotain aivan käsittämättömän kamalaa, ajatukset kääntyvät väistämättä elämän haurauteen ja omaan itsekkyyteen: turhista asioista kitiseminen hävettää ja mieleen tulee sekalaisia asioita, jotka yleensä ohittaa itsestäänselvyytenä, osaamatta olla niistä kiitollinen. Esimerkiksi tänään koiran kanssa tuttuja lähireittejä tallustellessani tulin pohtineeksi, mistä kaikesta pidänkään kotikaupungissani. Pieniä ja suuria peukutuksen aiheita tuli heti mieleen pitkä lista, vaikka täytyy myöntää, etteivät ne saaneet mieltäni täysin puhdistumaan nillityksen kohteista. Kuten huonosta kaupunkisuunnittelusta; kenen valopään idea on rakentaa vielä 2000-luvulla uusia asuinalueita käytännössä yksityisautoilun varaan? Sama pehmeäpäinen klikki epäilemättä vastaa myös pyöräteiden ja julkisen liikenteen suunnittelusta sekä siitä, että uusilta asuinalueilta parturoidaan rakennusvaiheessa kaikki vanha kasvusto pois ja ihmetellään sitten kun a) alue näyttää suoraan tietokoneen ruudulle piirretyn havainnekuvan toisinnolta, b) tuulee ihan perskeleesti ja c) piskit pissivät uudet säntillisesti istutetut puuparat sun muut hengiltä... Ei sen puoleen, yksikään 50-luvun jälkeen Helsinkiin rakennettu asuinalue ei saa minulta varauksetonta myötämielisyyttä.

Nooh, nyt lipsahti heti sinne negatiivisuuden sivuraiteelle, vaikka tämän kirjoituksen piti olla kotikaupungin ihastelua. Eli asiaan: pienistä kauniista asioista ensimmäisen palkinnon ja sitä myöten palstatilaa saakoon...

Lauttasaari

 

Luonto. Vaikka kaikkien asuinalueiden ulkonäössä ei olekaan hurraamista, käytännössä jokainen helsinkiläinen taitaa asua paikassa, jossa joko merenranta tai metsä (tai parhaassa tapauksessa molemmat) on kävelyetäisyyden päässä. Lisäksi kaupunki on täynnä lukemattomia enemmän tai vähemmän hoidettuja puistoalueita, jonne voi kaikessa rauhassa levittää vilttinsä ja pistää piknikin pystyyn. Jopa keskeltä tiheään asuttua ja sanan kaikissa merkityksissä urbaania Kalliota löytyy idyllisiä pikku puistikoita. Mereltä katsottuna näkee taas Helsingin edustaa ihan toisesta näkövinkkelistä ja siitä on mahdollista nauttia ilman omaa venettäkin; esimerkiksi moniin saariin pääsee kesäisin julkisen liikenteen kyydillä.

Suomenlinna

Herttoniemen kartanon puisto

Sitä kieroutunutta kaupunkisuunnittelua voi toisaalta myös kiittää siitä, että kaupungista löytyy metsien ja puistojen lisäksi myös muuta vähemmän urbaania maisemaa. Seuraavat kuvat iltakävelyltä, sijainti noin 10 km keskustasta. 

 

 

Metsästä voi vielä turvallisin mielin poimia marjoja ja syksyllä sieniä. Siis jos niitä löytää ja tunnistaa. Omiin silmiini kun sattuvat lähinnä ne syömäkelvottomat metsän antimet. Ja ötökät.

Meren jäädyttyä sielläkin voi kävellä. Vähänkö siistiä. Samoin kuin ne kunnon talvet, jolloin lunta on paljon vielä siinä vaiheessa, kun päivä on pitkä ja valoa riittää.

Maaliskuun alussa Seurasaaren edessä oli vilskettä jäällä...

...ja riitti sitä lunta Viikin pelloille vielä maaliskuun loppupuolella.    

 

 

 

Juhannusvalmisteluja

Huomenissa on tarkoitus liittyä kaupungista ulos pyrkivien loputtomaan letkaan kohti mökkimaisemaa, joka onneksi ei ole kovin kaukana. Säätiedotus uhkailee kesäisellä myrskyllä, mutta puolisoni uhoaa tekevänsä matkan fillarilla; on näemmä kovasti uuden menopelinsä lumoissa ja luottamus sen kulkukelpoisuuteen kuoppaisilla teillä kova. Kilometrejä kertyisi kuulemma vähemmän kuin autolla, "vaivaiset" 100 km, mutta epäselvää on vielä, mikä osuus näistä on ns. laadukasta alustaa. Vähän kyllä jännittää, jos säätiedotus käy todeksi ja haasteena on juhannusruuhkan lisäksi myrskytuuli ja reipas sade.

Ei siinä mitään,  pieni auto täyttyy kyllä muutenkin, kun siihen ahdetaan allekirjoittanut pelkääjän paikalle, broidi kuskiksi, takapenkille kissa ja koira sekä Miton olemattom... piehenköön tavaratilaan ruokia ja kamppeita. Lemmikkien kanssa reissaaminen on varsinaista välineurheilua; kissalle kun täytyy muistaa pakata kuljetuskopan lisäksi mm. hiekkalaatikko,  kissanhiekat, hiekkalapio, safkat, valjaat, kaularemmi yhteystietoineen, harja jne. jne. Koiran iloksi mukana on myös pallo, puruluu, pyyhe, punkkipihdit, shampoo (turha kuvitellakaan, ettei ryökäle pyöri siellä kurassa), sadetakki ja tuhat muuta tuiki tärkeää tavaraa. Ja tämä siis parin päivän mökkireissua varten... Olen siis pakkaamassa näitä ja melko lailla vakuuttunut, että Jotain Oleellista silti unohtuu.

Ruokavalmistelut ja shoppailut ovat aika hyvällä mallilla. Alkossakin oli vielä rauhallista ja hyllyilläkin täytettä. Ostin sokkona mukaan 1,5 litran pussiviinin luomuvalkkaria (Sierra Grande Chardonnay); kevyt ja pahvipakkaustakin ekologisempi vaihtoehto, pakkohan sitä on testata. Lisäksi nappasin yhden itävaltalaisen rosén (Jurtschitsch Rosé vom Zweigelt), luomua sekin. Valistuneet arviot sitten jälkikäteen.  

Uunissa on tällä hetkellä yksi limekakku ja sieltä pääsi jo jäähtymään saaristolaisleipä. Hummuksen tein jo valmiiksi ja perillä on tarkoitus tehdä lisäksi tsatsikia kaveriksi uusille perunoille. Mökkikeittiössä pitäisi valmistua myös juustokakku (digestivemurupohjan päälle pari purkkia tuorejuustoa, limeä, vaahtoutuvaa vaniljaa, ehkä valkosuklaata ja setti pakkaseen), smoothie-jäädyke ja couscous-salaatti vuohenjuustolla ja kirsikkatomaateilla. Grilliin on matkalla ainakin tofu-kasvisvartaita ja mahdollisesti myös savustettua munakoisokeittoa (tai siis sen munakoison ajattelin savustaa, eh...). Aamupalaksi on varattu luomumysliä, smoothie-tarpeet ja viinirypäleitä. 

Mökillä odottavat (oletetun kaatosateen ja sähkökatkojen lisäksi) vanhempani, joilla on mitä todennäköisimmin myös reilusti evästä matkassa. Ainakin juustoja on kuulemma reilu setti mukana sekä tarvikkeet tiramisuun. Omnomnom. Modernin kahvimasiinan ovat raahanneet myös mökille, ei siis enää suodatinlitkua tai (vielä pahempaa) pikakahvia, jei!

Hyvältä siis vaikuttaa, kunhan vaan sähköt toimivat myrskystä huolimatta.  Nimimerkki "Sateesta viis kunhan ruokaa ja juomaa riittää".

Tammikuinen tuplaviikonloppu

Pidin loppiaisen kylkeen perjantaina saldovapaata, joten olen saanut nauttia ns. tuplaviikonlopusta. Kertakaikkiaan mainio katkaisuhoito työkiireisiin; neljä rauhassa nukuttua yötä, jumppailua ja salitreeniä, kampaajakäynti, shoppailua, suklaakakkua, jäätelöä ja sushia, pitkä iltakävely ystävän kanssa (juuri ennen Helsingin muodonmuutosta liukkauden ja vesitulvan tyyssijaksi), äidin synttärikaffet sekä tusinoittain selailtuja naistenlehtiä ja sisustuslehtiä.

Tuikitarpeelliset ostokset pitivät sisällään lämpimän pipon Gaudetesta (syy: päässä oleva reuhka kastui läpimäräksi räntäsateessa), levyjä Stupidosta (the Stance Brothersin "Kind Soul" päätyi äidin synttärilahjaksi; vanhempia on syytä sivistää - the Radio Deptin "Clingin to a Scheme" ja the Nationalin "High Violet" tulivat omaan käyttöön), Moleskinen muistikirjan (tällä on tarkoitus korvata ne sekalaiset muistiinpanovälineet, joita hajasijoitan ja hukkaan niin töissä kuin vapaa-ajalla), pari kynsilakkaa (epävirallinen uudenvuodenlupauksen toteuttamiseksi) sekä nahkahanskat ja paidan FilippaK:n alesta.

Kyllä nyt kelpaa, kunhan vielä saan siirrettyä musiikit iLuuriin ja muistikirjan mukaan laukkuun. Se vaan, että turhanpäiväisellä vapaa-ajalla on aikaa kehittää sekalaisia uusia (turhia) tarpeita. Muistin nimittäin taas, kuinka hitaaksi, meluisaksi ja kuumaksi sievä pieni läppärini on käynyt - akunkestolla nyt ei ole voinut leveillä koskaan. Kovalevyn eheytyksistä sun muista puoliblondin hallinnassa olevista apukeinoista ei ole paljoakaan apua, rakkineen suorituskyky on auttamatta alentunut. Näppärämpi ja kärsivällisempi toki yrittäisi korjata tilannetta nykyvehkeen puitteissa, mutta allekirjoittanut on alkanut katsella sillä silmällä uusia koneita. Harkitsen omppua, akunkesto ja lähipiirin hyvät kokemukset houkuttavat. Kiroilut Microsoftan ja erityisesti Vistan kanssa eivät nekään varsinaisesti vähennä motivaatiota kurkata aidan tuolle puolen, ipod nanoon ja iLuuriin ainakin olen tykästynyt.

Kasvaneesta kärsivällisyydestäni (heh...) kertoo, että kävin vain hiplaamassa 13 tuuman MacBook Prota. Keveämpi ja paria tuumaa pienempi Air sinänsä kiinnostaisi, mutta ei taida vielä suorituskyky ja akunkesto riittää - eikä  ulkoinen dvd-asema sekään innosta. Täytyy... harkita...

 

Vuodenvaihteen savusumua

Meidän toimestamme uudenvuoden aattona poksui vain samppanjapullon korkki, mutta pääsimme toki aistinvaraisesti todentamaan myös toisen tyyppisiä aattoillan luontoääniä. Ilma oli puolen yön aikaan aivan sakeana savusta, mikä tuntui kurkussa, nenässä ja silmissä. Kokonaisvaltainen elämys siis.

Ilta vietettiin kotona, jossain määrin paukkuaralle koiralle seuraa pitäen (lienee itsestään selvää, että kissa ei raketeista häiriinny) sekä muun muassa samppanjaa ja juustokakkua maistellen. Kuplajuoman virkaa hoiti ansiokkaasti Billecart-Salmon Brut Réserve, jonka hamstrasimme Alkosta jo ennen joulua. Hinta 40 € ja nokittaa helposti monta hinnakkaampaa kilpasiskoaan.

Alkuillasta seuraamme kuului myös 1,5-vuotias nuori mies vanhempineen. Muksu vähän aristeli koiraa, kissa taisi vaikuttaa vähemmän uhkaavalta. Omasta mielestäni Helga-neiti kyllä onnistuu näyttämään jokseenkin häijyltä pääsääntöisesti aina silloin kun ei nuku. TJEU:

Erävoitto ensimmäisistä liukkaista

Tänä talvena nastoja on nimittäin alla paitsi Mitolla myös minulla. Kun parkkipaikan ja kotioven välillä tehtyjen (töpöttely-)askellushavaintojen perusteella koiran ulkoilutus oli vaarassa käydä turhan haastavaksi, päätin ottaa käyttöön kunnon aseet. Viime talven ikiroudan jäljiltä kaapistani löytyy nimittäin pari Sarva Xero -nastalenkkareita, joilla pysyy pystyssä ja (ooh!) pääsee jopa eteenpäin sipsuttelematta. Lisäbonuksena se, että jalat pysyvät lämpiminä ja kuivina, toisin kuin tavallisissa lenkkareissa. Erona muihin viime talvena testaamiini nastalenkkareihin on myös se, että kengät ovat todella kevyet, joten juoksutuntuma vastaa melkein tavallisia lenkkareita. Omani hain tuolta Suunnistajan Kaupasta, jonka aukioloajat ovat hieman hankalat, mutta parempi silti kuin arpoa oikeaa kokoa nettikaupoissa; ketjuliikkeissä en ole kenkään törmännyt.

Nastoitettujen (ja muidenkin) lenkkareiden arvosteluja olen käynyt yleensä lueskelemassa Juoksija-lehden kenkäklinikalta. Jos koipi kestää juoksua, ensi keväänä pitää päivittää myös tavalliset lenkkarit; saa nähdä pitäydynkö tutussa ja turvallisessa eli asicsin gel-ds-trainereissä. Tosin, jos tuosta hyväksi havaitusta mallista ei kevääseen mennessä ole tarjolla päivitettyä ja ennen kaikkea pirteämmän väristä versiota, saatan katsella myös vieraisiin kenkäkoreihin. Sinivalkoista? Ei pirteistä oransseista maantiekiitureista voi sellaiseen vaihtaa! 

Leppoisa lauantai

Rauhassa nautittu aamukahvi, tupla-annos suklaa-kookos-kaurapuuroa, taustalla soimassa ihana Fever Ray. Sen jälkeen puoliskon kanssa kaupunkikierrokselle ulkoiluttamaan uutta kameraa, joka on vielä melko koskemattomassa tilassa, kiitos pimeiden syysiltojen. Pieni tihku vaihtui reippaammaksi kuuroksi Sanomatalon kohdilla, joten tuli piipahdettua Rajala Pro Shopissa tarkastamassa kameralaukkutarjontaa. En tullut vakuuttuneeksi kuin siitä, etten ole pääasiallista kohderyhmää; tarjolla olevissa malleissa yhdistyivät lähinnä rujo ulkomuoto ja kalliit hinnat.

Seuraava looginen pysähdyspaikka oli Kiasman kauppa. Mukaan tarttui seinäkalenteri, kortteja ja Paola Suhosen perhosheijastin (jokohan niitä heijastimia olisi riittävästi hamstrattuna vai tarvitaanko täysi tusina?). Isänpäivälahja löytyi puolestaan ihanalta Eat & Joy maatilatorilta. Taidan keskittää sinne myös mahdolliset jouluostokset.  

Hiukopalaa poimimme pienestä ja sympaattisesta Nakista. Vege-hodari ei ollut kaikkein helpoin eikä varmasti terveellisin välipala nautittavaksi; puolet kurkkusalaatista jäi myös paperiin, mutta parempi siellä kuin sylissä. Latte oli kelpoa ja melko inhimillisen hintaista (3 €) verrattuna edellisenä iltana todistettuun shokkihinnoitteluun Enjoy it -kahvilassa; 4,40 € tuplalattesta tuntui hieman liioitellulta. Samoi kuusi euroa (!) marja-kaura-lassista koetteli kipukynnystä. Älyttömän hyvää, mutta sillä hinnalla odottaisin saavani juomani terästettynä...

Joka tapauksessa, marraskuussakin voi näemmä viettää leppoisan lauantai-iltapäivän kaupungilla (kunhan muistaa kumisaappaat ja tuulta pitävät vaatteet).

Aamun ensiapupakkaus

Aamujen epämukavuutta vähentävät seikat ovat arvostusasteikollani korkealla, tässä lista lyhyen kaavan mukaan. 

1. Kylpytakki. Maailma on epämiellyttävän kylmä aamuisin ja erityisesti suihkun jälkeen. Aamuni on pilalla, jos en voi kietoutua hetkeksi kylpytakin tarjoamaan turvaan.

2. Kahvimylly. Elämänlaatuni parani monella asteella, kun sain pari vuotta sitten (hartaasti toivotun) joululahjan, Dualitin kahvimyllyn. Jauhatusvaihtoehtoja on muistaakseni 10, mutta ahkerimmin laite on meillä jauhanut espressoa. Vastajauhetun kahvin tuoksu on parasta mitä aamuisin voi haistella, aah. Pienenä miinuksena mainittakoon laitteen kovaäänisyys, jolla herätetään kyllä koko talous.

3. Kunnon kahvinkeitin. Meille näitä on kertynyt: espressokeitin, mokkapannu, pressopannu ja Mocca Master. Maidonvaahdotin löytyisi espressokeittimestä ja erillisenä, pattereilla toimivana versiona, mutta aamuisin olen sen verran laiska, että tyydyn lämmittämään maidon mikrossa ja liedellä. Espressokeitin on Electroluxin perusmalli muutaman vuoden takaa, tekisi mieli päivittää vähän parempaan; tuo ei esimerkiksi  annostele vettä yhden tai kahden kupillisen verran, vaan kahvin valumista jouluu (mein Gott!) itse kyttäämään. Mikä on kieltämättä joskus johtanut nk. tyrimiseen. Mitään täysautomaattia en halua, vaan jotain pientä, simppeliä ja sievää. Esimerkiksi Cremassa näyttäisi olevan hyviä vaihtoehtoja tarjolla.

4. Matkamuki, jota mainostin taannoin.  Perustelut ovat painavat ja pitävät, jos on ollut ööh... unessa silloin kun aamuvirkkuutta on jaettu.

5. Kirkasvalolamppu.  Ei ole ollut vielä tänä syksynä käytössä, mutta ainakin viime kaamoskierroksella vakuutuin. Innosolin Aurora ei ole aivan tolkuttoman ruma ja sitä voi himmennettynä käyttää myös tavallisena valaisimena.

Lettuja ja samppanjaa

Vuosirenkaiden kertymistä täytyy toki juhlistaa, joten eilen kävin hakemassa (tyylikkäästi  posket hammaslääkärin jäljiltä puudutettuina; tiedä sitten, kuinka paljon kuolaa huomaamattani valui pitkin poskia) pullon kuplivaa Stockkan Alkosta. Suunnitelmallisuus nolla, joten mukaan tarttui sattumanvaraisesti valikoitu, tilausvalikoimaan kuuluva pullo, Joseph Perrier Cuvée Royale Brut:

Ensitunnelmat kuplajuomasta pelkiltään maistettuna ovat vähän valjut. Ihan kelpo suutuntuma, mutta ei sen enempää. Vähän vetinen ja mitätön maku, tuoksusta tulee mieleen siideri. Että niinku ihan kiva, raikas ja niin poispäin, mutta siihen se sitten jää. Helppo ja kiva piknik-juoma, mutta sellaisen nappaa kyllä mukaan huomattavasti edukkaamminkin. Hinta-laatu-suhteesta huutia siis.

Nooh, katsotaan miten juoma toimii improvisoitujen lettujen kanssa. Lisäkkeenä aamulla savustettua lohta (suoraan Suomen Turun saaristosta, kotiutui miehen mukana) ja sienikastiketta.

Nostamme maljan vain itsellemme, Suomen kansan Dance-äänestyksiin olen kovasti pettynyt. Hemmetti soikoon, selvästi heikoimmat lenkit suoraan jatkoon. Pfft, sanon minä, vaikka en (tietenkään) itse äänestänyt...

Kippis nyt kumminkin!

Aamujen (ja työpäivien) pelastus

Sanottakoon heti alkuun, että aamut ja aamutoimet eivät ole varsinaisesti ystäviäni. Suoraan sanomme suhteemme on ollut varsin vihamielinen niin kauan kuin muistan. Erityisesti näin syksyn tullen jäisin mieluummin vällyjen väliin lämpimään kuin kohtaisin kylmän, pimeän ja todennäköisesti sateisen aamun HSL:n ja VR:n armoilla. Lisäksi olen aina auttamattomasti joko myöhässä suunnitellusta aikataulusta tai vähintäänkin ehtimisen rajoilla; nukkuminen nyt vaan on niin mukavaa, ettei aamutoimiin haluaisi uhrata minuuttiakaan ylimääräistä.

Aiemmin tämä yhtälö johti useimmiten (lue: lähes poikkeuksetta) siihen, että aamukahvit tai -teet jäivät joko kokonaan juomatta tai kylmenemään mukiin ja bussipysäkillä värjötteli väsynyt ja kohmeinen nainen. Ei hyvä sen enempää oman mielenterveyteni kuin myöskään tielleni mahdollisesti osuvien muiden ihmisten kannalta. Kerran yritin ottaa kahvit mukaan termaripullon kanssa kaupan päälle tulleessa kannellisessa termosmukissa, mutta ne kahvit valuivat lähinnä käsille; kansi ei ollut tiivis. Jurppi vielä enemmän. Jättäkää te muut siis ne Airamin viritelmät suosiolla kotiin.

Pari kuukautta sitten elämäni muuttui monta pykälää valoisammaksi, kun bongasin Stockkalta Bodumin matkatermosmukin (linkki vie muualle ja nähtävästi huomattavasti halvemmille apajille, brrrrhhhhhh):

Omani on tylsästi musta, mutta aijaijai kuinka hyvin se toimiikaan; muki ei kuumene ulkopuolelta, mutta sisältö säilyy kuumana pitkään. Grippi on hyvä ja kansi on tiivis eikä vuoda. Lopputulemana se, että muki on liimautuneena käteeni aamusta alkaen koko työpäivän vaihteleville sisällöillä; enää ei hörpitä jäähtyneitä teenjämiä. Aivan mahtavaa.

Disclaimer: kirjoittaja ei ota vastuuta mahdollisista kahviyliannostuksista, joita muki aiheuttaa. Tämä on silti mukin pienempi versio, isompikin sammio on olemassa, mutta olin kerrankin kohtuuden ystävä.

Legot kuntoon

Olin kerrankin ajan hermoilla, kun eilen otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kartoittaa vaihtoehtoja hammashoidon suhteen; google tarjosi ensimmäisten vaihtoehtojen joukossa Kampin Sähkötalossa sijaitsevaa upouutta "halpahammaslääkäriasemaa", jonka palvelukonseptiin kuuluu tarjota perushammashuollon palvelut kerralla. Hinnat olivat nopean vilkuilut perusteella samaa luokkaa kuin kunnallisella, mutta aikoja sai heti ja ajan pystyi varaamaan netin kautta. Pienellä lisägooglettelulla kaivoin käyttäjäkommentteja ja kun ne vaikuttivat positiivisilta, tartuin tilaisuuteen ja varasin klo 11.45 itselleni ajan, joka alkaisi klo 13 - 14. Kunnallisen ja YTHS:n "jonoon vaan, tarkastukseen pääset ehkä vuoden sisään" -periaatteeseen tottuneena tämä tuntui käsittämättömältä luksukselta.

Homma toimii siten, että lääkäriasemalta tulee puoli tuntia ennen varsinaista aikaa tekstiviesti, jossa kerrotaan tarkka kellonaika ja varausnumero. Ei siis turhaa odottelua lääkäriaseman tiloissa, vaan sisään voi marssia suoraan oikeaan aikaan. Esitietolomake täytetään netissä varauksen yhteydessä, jolloin myös maksetaan varausmaksu 9,80 € nettipankin välityksellä. Itse toki onnistuin sen verran tyrimään (tai systeemi tyri, mistäs näistä tietää), että olin ilmeisesti näpytellyt varausta tehdessäni numeroni pieleen. Huomasin asian n. klo 13, kun tuli mieleen tarkistaa sähköpostista varauksen tiedot. Hupsiskupsis ja kiitetty olkoon iPhone. Tästäkään ei aiheutunut ongelmaa, vaan sain hoidettua homman puhelimitse takaisin raiteilleen. 

Sisään sitten n. 13:20. Ensin röntgeniin, sitten suoraan lääkärin tutkittavaksi. Heti suun tutkimuksen jälkeen lääkäri kertoi löydökset ja toimenpide-ehdotukset: viisi (!) paikkaustarpeista reikää ja hammaskiveä pitäisi putsailla. Reikien määrä yllätti ja pisti miettimään YTHS:n hoidon tarkkuutta; siellä minulta ei ole koskaan paikattu yhtään reikää, enkä oikein usko, että kaikki nuo reiät ovat maagisesti ilmestyneet edellisen käyntini jälkeen, vaikka siitä reilu kaksi vuotta onkin. Ennen eilistä suussani oli tasan kaksi paikkaa ja ikää kuitenkin jo se 31 vuotta.

Lääkäri ehdotti, että ensin paikattaisiin vasemman leuan kolme reikää (puudutuksessa tietenkin) ja sitten katsottaisiin, riittäisikö potilaalla puhtia pistää toinenkin puoli kuntoon. Ja riittihän sitä, eihän nyt laiska ja ehkä aavistuksen hammaslääkärikammoinen ihminen useampaa kertaa lääkärissä käy, jos vaihtoehtoja on. Homma tehtiin kaikessa rauhassa ja hoitaja päivitti jatkuvasti koneelle tietoja arvioidusta kestosta; näin tiedetään, milloin seuraavalle potilaalle voi lähettää tekstiviestin. Paikkailujen jälkeen lääkäri vaihtui suuhygienistiin, joka putsasi hammaskivet sun muut.

Koko hommaan meni noin kaksi tuntia ja laskun loppusummaksi tuli n. 150 €, mistä saa vielä Kelalta haettua 17 € takaisin. Ei paha. Henkilökunta oli ystävällistä, eikä kellään vaikuttanut olevan kiire ja hätä.

Tänään bongasin sitten Pravdan sivuilta juttua aiheesta: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Halpafirma+alkoi+hoitaa+hampaita/1135261126474/?cmp=tm_etu_luetuimmat_uutiset. Jutun sävy oli hieman asenteellinen, paikasta sai kuvan kylmänä liukuhihnapoliklinikkana.

Kävin tavoistani poiketen pistämässä kommenttina omat kokemukseni. Jos vertailua perushammashoidon laadusta tehdään YTHS:n ja kunnallisen kanssa, esimerkiksi nitinät "hoitosuhteen pysyvyydestä" sun muusta voi jättää ihan omaan arvoonsa. Ei siellä juuri toivoa ole päästä samalla lääkärille (hah!), saati sitten saada sitä hoitoa silloin kun haluaa, mikä kuitenkin kai tässä suurimmalle osalle on se kynnyskysymys. Ja jääväthän röntgenkuvat ja tiedot hoitotoimenpiteistä tuollakin kantaan, joten jos sinne uudestaan menen, kuva legoistani on nopeasti saatavissa lääkärin näytölle. Mitä väliä sillä on, vaikka ei olisikaan juuri sama lääkäri; vaikka olisi, tuskin hän nyt kerran vuodessa tapaamaansa potilaan puremakaluston tilaa muutenkaan muistaisi... Yksityisistä en sitten tiedä, siellä varmasti tuo potilassuhde pienillä asemilla toki voi hyvinkin olla toista luokkaa. Hintojen perusteella tätä paikkaa ei kuitenkaan voi niihin varsinaisesti verrata. 

Pitkä virsi, mutta joka tapauksessa lämpimät suositukset siis Megaklinikalle. Käykäähän testaamassa, jos pitäisi tarkistuttaa tai puhdistuttaa hampaat ja vaihtoehtona on kunnallisen jonoon asettuminen. Homma hoituu vaikka viikonloppuna shoppailujen lomassa.