Suvisena sunnuntaina Sipoonkorvessa

Suomi jatkoi (tosin sisukkaasti loppuun saakka taistellen) tappiolinjalla pronssimatsissa, me kävimme korvessa. Tarkemmin sanottuna Sipoonkorvessa. Tarkoitus oli käydä kävelemässä läpi miehelle ennalta tuttu muutaman kilometrin reitti, joka lähtee Sotungista (?), mutta mutkaisen maalaistien varrelta ei löytynytkään parkkipaikkoja. Urbaanin eli kartattoman ja ennalta huonosti valmistautuneen retkeilijän apuväline, google, ohjasi meidät ajamaan pitkän kierroksen alueen pohjoisosaan, josta sitten löytyi sekä parkkis että merkitty metsäpolku. Polku oli kovin lyhyt ja melko mutainen, mutta urhea nelijalkainen matkanjohtaamme pinkoi sitä sen verran kiitettävää tahtia, ettei ainakaan päässyt vilu tulemaan.

Viime tapaninpäivän myrskyn jäljet näkyivät selvästi:

Puskapolku ei ollut kovin kummoinen; maasto oli aika tasaista ja osin mutainen polku ahkeraan tallattu. Grillauspaikka oli keskellä metsää ja muksut tasapainoilivat siellä kaatuneella puunrungolla, me jatkoimme suoraan matkaa (ei eväitä mukana, nyyh!). Arviolta puolet reitistä kulki sitten pellon tai tien laitaa ja aurinko lämmitti kesäisen tuntuisesti.

Letkaa vetänyt koira hyppäsi varsin kiitollisen oloisena takaisin autoon, vaikka noin lähtökohtaisesti suhtautuukin koko autoilutouhuun varauksella:

...ja sippasi heti himassa nojatuolin nurkkaan; emännän kahvitankkaukseen käyttämä teemamuki on kuvausrekvisiittaa:

Kissa sen sijaan ei tarvitse turhaa pinkoilua osatakseen ottaa lungisti:

Ehkä pitäisi ottaa siitä oppia...