Kun listasin edelleen ajankohtaisia "vanhan vuoden lupauksia", yksi tärkeä tavoite jäi mainitsematta. Viittaan tässä muun muassa tavaraähkyn nimelläkin tunnettuun oireyhtymään, joka muistui mieleen - ironista kyllä - sisustuslehteä selaillessa: uusimmassa Glorian Kodissa oli nimittäin aiheesta artikkeli.
Aihe ansaitsee piikkipaikan tavoitelistallani, sillä asialla on yhteys laajemminkin elämänhallintaan tai ainakin tunteeseen siitä, että langat ovat omassa kädessä. Kyse ei niinkään ole siitä, että olisin pahimman luokan tavarahamsteri, joka kantaa pakkomielteisesti nurkat täyteen sekalaista roinaa, kun "halvalla sai". Virheostoksia on toki tullut tehtyä ja kieltämättä hutien myöntäminen on hankalaa, erityisesti jos ostos ei ole ollut edullisimmasta päästä hintahaarukkaa. Samoin kosmetiikkahyllyillä ja nettikaupoissa (kirottu strawberry.net!) tapahtuu turhan usein repsahduksia. Niiden jäljiltä kaappeihin pesiytyy sekalaista purkkia ja purnukkaa, joita en kuitenkaan tule käyttäneeksi.
Ensisijassa ongelmallinen suhteeni tavaroihin konkretisoituu kuitenkin siinä, etten - köh - ole järjestyksen ihminen. Vapaasti suomennettuna: koen eläväni jonkin asteisen tavarakaaoksen keskellä, eikä asuntooni ujuttautunut irtaimisto ei ole hallinnassani. Tarpeelliset tavarat ja paperit ovat jatkuvasti hukassa, mikä aiheuttaa stressiä ja ärtymystä. Kaupassa ostan turhaan tavaroita ja (erityisesti) ruokia, joita minulla jo on tai jätän ostamatta jotain tarpeellista, joka kodista pitäisi löytyä, mutta jonka sittemmin huomaan mystisesti kadonneen.
Omatunto soimaa niin turhista tavaroista kuin kaappeihin pilaantuvasta ruoasta ja kosmetiikasta, hermot kiristyvät tilapäisesti hajasijoitetuista tai lopullisesti hukkuneista esineistä. Verenpaineen kannalta ei myöskään ole suotavaa viettää säännölllisesti kiroustuokioita vaatehuoneessa, kun kaikki mieleen tulevat vaatekappaleet ovat hukassa / pyykissä / kissankarvoissa / rypyssä.
Summa summarum, tämä olkoon se vuosi, jonka ainana otan niskalenkin tavaroista. En aio edes yrittää muuttaa maailmaa yhdessä illassa tai viikonlopussa, sen verran iso urakka on kyseessä. Toisaalta liian rauhalliseen tahtiin toteutettuna operaatio saattaa laukaista ikiliikkujan; ensimmäisenä järjestetty kaappi palaa alkuperäiseen tilaansa kauan ennen kuin edes lähestyn tavaraviidakon toista laitaa. Onhan näitä projekteja ennenkin alulle pantu ja viime syksynä tuli jopa koettua yksi hektinen päivä kirppispöydän takana. Muutto huomattavasti nykyistä pienempään kämppään voisi olla hyvä motivaation lähde...
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Tammikuinen tuplaviikonloppu
Pidin loppiaisen kylkeen perjantaina saldovapaata, joten olen saanut nauttia ns. tuplaviikonlopusta. Kertakaikkiaan mainio katkaisuhoito työkiireisiin; neljä rauhassa nukuttua yötä, jumppailua ja salitreeniä, kampaajakäynti, shoppailua, suklaakakkua, jäätelöä ja sushia, pitkä iltakävely ystävän kanssa (juuri ennen Helsingin muodonmuutosta liukkauden ja vesitulvan tyyssijaksi), äidin synttärikaffet sekä tusinoittain selailtuja naistenlehtiä ja sisustuslehtiä.
Tuikitarpeelliset ostokset pitivät sisällään lämpimän pipon Gaudetesta (syy: päässä oleva reuhka kastui läpimäräksi räntäsateessa), levyjä Stupidosta (the Stance Brothersin "Kind Soul" päätyi äidin synttärilahjaksi; vanhempia on syytä sivistää - the Radio Deptin "Clingin to a Scheme" ja the Nationalin "High Violet" tulivat omaan käyttöön), Moleskinen muistikirjan (tällä on tarkoitus korvata ne sekalaiset muistiinpanovälineet, joita hajasijoitan ja hukkaan niin töissä kuin vapaa-ajalla), pari kynsilakkaa (epävirallinen uudenvuodenlupauksen toteuttamiseksi) sekä nahkahanskat ja paidan FilippaK:n alesta.
Kyllä nyt kelpaa, kunhan vielä saan siirrettyä musiikit iLuuriin ja muistikirjan mukaan laukkuun. Se vaan, että turhanpäiväisellä vapaa-ajalla on aikaa kehittää sekalaisia uusia (turhia) tarpeita. Muistin nimittäin taas, kuinka hitaaksi, meluisaksi ja kuumaksi sievä pieni läppärini on käynyt - akunkestolla nyt ei ole voinut leveillä koskaan. Kovalevyn eheytyksistä sun muista puoliblondin hallinnassa olevista apukeinoista ei ole paljoakaan apua, rakkineen suorituskyky on auttamatta alentunut. Näppärämpi ja kärsivällisempi toki yrittäisi korjata tilannetta nykyvehkeen puitteissa, mutta allekirjoittanut on alkanut katsella sillä silmällä uusia koneita. Harkitsen omppua, akunkesto ja lähipiirin hyvät kokemukset houkuttavat. Kiroilut Microsoftan ja erityisesti Vistan kanssa eivät nekään varsinaisesti vähennä motivaatiota kurkata aidan tuolle puolen, ipod nanoon ja iLuuriin ainakin olen tykästynyt.
Kasvaneesta kärsivällisyydestäni (heh...) kertoo, että kävin vain hiplaamassa 13 tuuman MacBook Prota. Keveämpi ja paria tuumaa pienempi Air sinänsä kiinnostaisi, mutta ei taida vielä suorituskyky ja akunkesto riittää - eikä ulkoinen dvd-asema sekään innosta. Täytyy... harkita...
Tuikitarpeelliset ostokset pitivät sisällään lämpimän pipon Gaudetesta (syy: päässä oleva reuhka kastui läpimäräksi räntäsateessa), levyjä Stupidosta (the Stance Brothersin "Kind Soul" päätyi äidin synttärilahjaksi; vanhempia on syytä sivistää - the Radio Deptin "Clingin to a Scheme" ja the Nationalin "High Violet" tulivat omaan käyttöön), Moleskinen muistikirjan (tällä on tarkoitus korvata ne sekalaiset muistiinpanovälineet, joita hajasijoitan ja hukkaan niin töissä kuin vapaa-ajalla), pari kynsilakkaa (epävirallinen uudenvuodenlupauksen toteuttamiseksi) sekä nahkahanskat ja paidan FilippaK:n alesta.
Kyllä nyt kelpaa, kunhan vielä saan siirrettyä musiikit iLuuriin ja muistikirjan mukaan laukkuun. Se vaan, että turhanpäiväisellä vapaa-ajalla on aikaa kehittää sekalaisia uusia (turhia) tarpeita. Muistin nimittäin taas, kuinka hitaaksi, meluisaksi ja kuumaksi sievä pieni läppärini on käynyt - akunkestolla nyt ei ole voinut leveillä koskaan. Kovalevyn eheytyksistä sun muista puoliblondin hallinnassa olevista apukeinoista ei ole paljoakaan apua, rakkineen suorituskyky on auttamatta alentunut. Näppärämpi ja kärsivällisempi toki yrittäisi korjata tilannetta nykyvehkeen puitteissa, mutta allekirjoittanut on alkanut katsella sillä silmällä uusia koneita. Harkitsen omppua, akunkesto ja lähipiirin hyvät kokemukset houkuttavat. Kiroilut Microsoftan ja erityisesti Vistan kanssa eivät nekään varsinaisesti vähennä motivaatiota kurkata aidan tuolle puolen, ipod nanoon ja iLuuriin ainakin olen tykästynyt.
Kasvaneesta kärsivällisyydestäni (heh...) kertoo, että kävin vain hiplaamassa 13 tuuman MacBook Prota. Keveämpi ja paria tuumaa pienempi Air sinänsä kiinnostaisi, mutta ei taida vielä suorituskyky ja akunkesto riittää - eikä ulkoinen dvd-asema sekään innosta. Täytyy... harkita...
Lähiöravintolat, part two: Nuudeli Ky Nam
Eilen oli siitä erikoinen päivä, että muistini toimi kerrankin ajoissa; tätä poikkeuksellista ilmiötä on kiittäminen siitä, että pääsimme (allekirjoittaneen itiksen Elixiassa raataman pumppi-tunnin jälkeen) noutamaan lounaaksi ison setin sushia Puotilan ostarilla toimivasta Nuudeli Ky Namista. Paikka tarjoaa sopuhintaan kelpoja nuudeliannoksia ja sushia, mutta jälkimmäinen edellyttää ennakkotilausta. Mikä taasen on spontaanille ja hajamieliselle ruokailijalle aavistuksen haastavaa.
Paikan palvelu on ystävällistä, mutta interiööri aika ankea, joten kuskasimme eväät kotiin. Täällä tosin haasteena on häikäilemätön kissa, joka oli varsin pontevasti sitä mieltä, että hänelle olisi tullut kattaa pöytään oma paikka. Riisistä ei niin väliksi, kissa olisi armollisesti tyytynyt kalaan.
Paikan palvelu on ystävällistä, mutta interiööri aika ankea, joten kuskasimme eväät kotiin. Täällä tosin haasteena on häikäilemätön kissa, joka oli varsin pontevasti sitä mieltä, että hänelle olisi tullut kattaa pöytään oma paikka. Riisistä ei niin väliksi, kissa olisi armollisesti tyytynyt kalaan.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Vanhan vuoden lupaukset
Miksi sitä uusia lupauksia tekemään, kun vanhoissakin on vielä työnsarkaa:
1. Yhtenä tavoitteenani on pitkään ollut ns. parempi vapaa-ajan hallinta; yhtä lailla mukavien asioiden kuin velvoitteidenkin hoitaminen tuppaa helposti jäämään suunnittelun tasolla, kun (muka) tärkeämmät asiat tai yksinkertaisesti oma hajamielisyys on toteutuksen esteenä. Tämä tuli todettua jo blogini avajaispuheessa pari kuukautta sitten. Toinen variaatio samasta ongelmasta on se, että päädyn hampaat irveessä "suorittamaan" niitä mukavia asioita eli raahaudun esimerkiksi keikalle / leffaan hirveän univelan uuvuttamana tai työasiat mielessä pyörien / stressaantuneena siitä, että samaan aikaan pitäisi sitten olla tekemässä jotain ihan muuta. Suunnitelmallisuuden puutteesta ja liikabuukkauksista aiheutuvista ongelmista tilitinkin jo yhdessä ja toisessakin postauksessa.
Mainio suunnitelma vapaapäivien ajoittamisesta keikkojen kylkeen ei myöskään ole vielä varsinaisesti ottanut tuulta alleen; sekalaisia pakollisia työpalavereja tuntuu säännönmukaisesti ilmaantuvan niille päiville, jotka olen suunnitellut pitäväni vapaana (mutta joita en ole sellaisiksi outlook-kalenteriini merkinnyt). Midlaken keikka jäi lisäksi kokonaan väliin puoliskon selkäkipujen takia. Marina and the Diamondsin keikalta tuli myös lähdettyä vauhdilla ja tehokkaasti kotiin ennen encorejen päättymistä.
Paremmalla onnella uuteen vuoteen. Pieni mutta konkreettinen edistysaskel on seinäkalenterin hankkiminen siihen. Se ei tosin ole vielä löytänyt paikkaa seinältä, mutta joitain merkintöjä on jo tehty. Lisäksi aion pitää loppiaisen jälkeisen perjantain (saldo)vapaata, vaikka työtilanne ei sitä oikeastaan puoltaisi.
2. Saldosta puheenollen. Marraskuun lopussa uhottu siirto tyoaikasaldolta liikuntasaldoon ei ole erinäisistä syistä mennyt ihan putkeen sekään. Liikunnan lisäämisessä olen kunnostautunut, mutta työaikasaldo on lähinnä paisunut. Kyse on lähtökohtaisesti mielenkiintoisista hommista ja "mielekkäästä" (itse aiheutetusta) kiireestä, joka jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Kun työpäivän kestoon lisätään ajallisesti pidentyneet työmatkat, joita talviset kelit ovat tarjonneet lähes tauotta, ajankäytöllinen lopputulos on hieman kaoottinen. Joustokohta on ollut koneen ääressä istumisessa ja mm. blogin päivittämisessä.
Joulua edeltäneiden päivien pitäminen vapaana oli loistovalinta. Kokkailu ja shoppailu oli paljon vähemmän stressaavaa, kun sitä ehti suunnitella ja toteuttaa kaikessa rauhassa. Note to self, harkintaan tänäkin vuonna.
3. Niin se joulu. Suunnitelmista poiketen en lopulta ehtinyt askarrella koristeita. Tapetti päätyi kyllä suoristumaan maton alle, mutta aattona kallisarvoisia tunteja kului leppoisan koristelun sijaan iLuurin kanssa tapellessa. Pirulainen tilttasi niin pahasti, ettei lopulta auttanut kuin palauttaa laite tehdasasetuksiin, minkä seurauksena kaikki kalenterimerkinnät ja yhteystiedot katosivat bittiavaruuteen. Jumpassa ehdin käydä, mutta (kosmisen yhteyden seurauksena?) myös ohjaajan laitteet olivat tiltissä, joten mentiin vanhalla pumppi-ohjelmalla. Lisäksi polvi oikutteli, mikä haastoi joulumieltä.
Pidin kiinni aineettomien lahjojen ajatuksesta ja säästyin mm. paketointirumbalta. Tarkoitus on viedä sukua joukolla elokuviin ja kutsua perhettä syömään pidemmän kaavan mukaan. Puoliskolle tuli paketoitua DocPoint-lippuja. Valitettavasti oma osallistumiseni perhereissulle etelään jää työkiireiden jalkoihin. Kanarian sijaan suuntaan siis helmikuun alussa työmatkalle. Budapestiin. Tasan ei käy...
1. Yhtenä tavoitteenani on pitkään ollut ns. parempi vapaa-ajan hallinta; yhtä lailla mukavien asioiden kuin velvoitteidenkin hoitaminen tuppaa helposti jäämään suunnittelun tasolla, kun (muka) tärkeämmät asiat tai yksinkertaisesti oma hajamielisyys on toteutuksen esteenä. Tämä tuli todettua jo blogini avajaispuheessa pari kuukautta sitten. Toinen variaatio samasta ongelmasta on se, että päädyn hampaat irveessä "suorittamaan" niitä mukavia asioita eli raahaudun esimerkiksi keikalle / leffaan hirveän univelan uuvuttamana tai työasiat mielessä pyörien / stressaantuneena siitä, että samaan aikaan pitäisi sitten olla tekemässä jotain ihan muuta. Suunnitelmallisuuden puutteesta ja liikabuukkauksista aiheutuvista ongelmista tilitinkin jo yhdessä ja toisessakin postauksessa.
Mainio suunnitelma vapaapäivien ajoittamisesta keikkojen kylkeen ei myöskään ole vielä varsinaisesti ottanut tuulta alleen; sekalaisia pakollisia työpalavereja tuntuu säännönmukaisesti ilmaantuvan niille päiville, jotka olen suunnitellut pitäväni vapaana (mutta joita en ole sellaisiksi outlook-kalenteriini merkinnyt). Midlaken keikka jäi lisäksi kokonaan väliin puoliskon selkäkipujen takia. Marina and the Diamondsin keikalta tuli myös lähdettyä vauhdilla ja tehokkaasti kotiin ennen encorejen päättymistä.
Paremmalla onnella uuteen vuoteen. Pieni mutta konkreettinen edistysaskel on seinäkalenterin hankkiminen siihen. Se ei tosin ole vielä löytänyt paikkaa seinältä, mutta joitain merkintöjä on jo tehty. Lisäksi aion pitää loppiaisen jälkeisen perjantain (saldo)vapaata, vaikka työtilanne ei sitä oikeastaan puoltaisi.
2. Saldosta puheenollen. Marraskuun lopussa uhottu siirto tyoaikasaldolta liikuntasaldoon ei ole erinäisistä syistä mennyt ihan putkeen sekään. Liikunnan lisäämisessä olen kunnostautunut, mutta työaikasaldo on lähinnä paisunut. Kyse on lähtökohtaisesti mielenkiintoisista hommista ja "mielekkäästä" (itse aiheutetusta) kiireestä, joka jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Kun työpäivän kestoon lisätään ajallisesti pidentyneet työmatkat, joita talviset kelit ovat tarjonneet lähes tauotta, ajankäytöllinen lopputulos on hieman kaoottinen. Joustokohta on ollut koneen ääressä istumisessa ja mm. blogin päivittämisessä.
Joulua edeltäneiden päivien pitäminen vapaana oli loistovalinta. Kokkailu ja shoppailu oli paljon vähemmän stressaavaa, kun sitä ehti suunnitella ja toteuttaa kaikessa rauhassa. Note to self, harkintaan tänäkin vuonna.
3. Niin se joulu. Suunnitelmista poiketen en lopulta ehtinyt askarrella koristeita. Tapetti päätyi kyllä suoristumaan maton alle, mutta aattona kallisarvoisia tunteja kului leppoisan koristelun sijaan iLuurin kanssa tapellessa. Pirulainen tilttasi niin pahasti, ettei lopulta auttanut kuin palauttaa laite tehdasasetuksiin, minkä seurauksena kaikki kalenterimerkinnät ja yhteystiedot katosivat bittiavaruuteen. Jumpassa ehdin käydä, mutta (kosmisen yhteyden seurauksena?) myös ohjaajan laitteet olivat tiltissä, joten mentiin vanhalla pumppi-ohjelmalla. Lisäksi polvi oikutteli, mikä haastoi joulumieltä.
Pidin kiinni aineettomien lahjojen ajatuksesta ja säästyin mm. paketointirumbalta. Tarkoitus on viedä sukua joukolla elokuviin ja kutsua perhettä syömään pidemmän kaavan mukaan. Puoliskolle tuli paketoitua DocPoint-lippuja. Valitettavasti oma osallistumiseni perhereissulle etelään jää työkiireiden jalkoihin. Kanarian sijaan suuntaan siis helmikuun alussa työmatkalle. Budapestiin. Tasan ei käy...
lauantai 1. tammikuuta 2011
Vuodenvaihteen savusumua
Meidän toimestamme uudenvuoden aattona poksui vain samppanjapullon korkki, mutta pääsimme toki aistinvaraisesti todentamaan myös toisen tyyppisiä aattoillan luontoääniä. Ilma oli puolen yön aikaan aivan sakeana savusta, mikä tuntui kurkussa, nenässä ja silmissä. Kokonaisvaltainen elämys siis.
Ilta vietettiin kotona, jossain määrin paukkuaralle koiralle seuraa pitäen (lienee itsestään selvää, että kissa ei raketeista häiriinny) sekä muun muassa samppanjaa ja juustokakkua maistellen. Kuplajuoman virkaa hoiti ansiokkaasti Billecart-Salmon Brut Réserve, jonka hamstrasimme Alkosta jo ennen joulua. Hinta 40 € ja nokittaa helposti monta hinnakkaampaa kilpasiskoaan.
Alkuillasta seuraamme kuului myös 1,5-vuotias nuori mies vanhempineen. Muksu vähän aristeli koiraa, kissa taisi vaikuttaa vähemmän uhkaavalta. Omasta mielestäni Helga-neiti kyllä onnistuu näyttämään jokseenkin häijyltä pääsääntöisesti aina silloin kun ei nuku. TJEU:
Ilta vietettiin kotona, jossain määrin paukkuaralle koiralle seuraa pitäen (lienee itsestään selvää, että kissa ei raketeista häiriinny) sekä muun muassa samppanjaa ja juustokakkua maistellen. Kuplajuoman virkaa hoiti ansiokkaasti Billecart-Salmon Brut Réserve, jonka hamstrasimme Alkosta jo ennen joulua. Hinta 40 € ja nokittaa helposti monta hinnakkaampaa kilpasiskoaan.
Alkuillasta seuraamme kuului myös 1,5-vuotias nuori mies vanhempineen. Muksu vähän aristeli koiraa, kissa taisi vaikuttaa vähemmän uhkaavalta. Omasta mielestäni Helga-neiti kyllä onnistuu näyttämään jokseenkin häijyltä pääsääntöisesti aina silloin kun ei nuku. TJEU:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)