Lomapuolikas pikakelauksena

Nyt kun puoli Suomea on palannut kesälaitumilta takaisin sorvin ääreen, on hyvä paikantaa oma sijaintinsa lomakartalla. Seuraavassa siis suuripiirteisen summittainen katsaus siihen, mitä on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä kahtena ensimmäisenä lomaviikkona.

• Olemma tehneet yhden päiväretken Billnäsissä, jossa oli heinäkuisena hellesunnuntaina sulkemisajan lähestyessä aika kuollutta. Näyttelyt olivat ihan mielenkiintoisia (eikä kukaan tuolloin ollut meille mitään lippuja myymässä, vaikka nettisivujen mukaan näyttelyt ovat maksullisia myös varsinaisten tapahtumien ulkopuolella, beats me...), samoin puutarhapuoli.

 

• ...ja käväisseet kotimatkalla Mustion linnassa. Tai siis sen puistossa, jossa oli käytetty varsin persoonallista maisemointityyliä. Tapasimme myös kanoja.

• Toisella päiväretkellä suunta oli Porvoo, jossa ehdin syödä lounasta sekä Fredrikan Lähteessä että Cafe Cabriolessa. Ensiksi mainittu tarjosi kelpo kasvisruoat mukavassa miljöössä, mutta kaffe oli kuulemma tavallista sukkamehua. Paikka järjestää myös kaikenlaisia hyvinvointiin liittyviä tapahtumia ja samassa tilassa sijaitsee myös jooga- ja meditaatiokeskus. Jälkimmäinen paikka taas kuuluu Porvoon käyntien vakiokalustoon, mutta lounas jätti tällä kertaa vähän toivomisen varaa; falafelien nimellä kulki jotain älyttömän suolaisen ja jauhoisen makuisia kasvispihvejä. Salaattipöytä puolestaan oli ihan jees, mutta ehkä seuraavalla kerralla sorrun mieluummin konditoriatuotteisiin tai kotitekoiseen jäätelöön. Kahvituomisia ja karkkia haimme Skafferista, muuten pyörimme hikoilemassa vanhan kaupungin kaduilla.

• Vakuutuimme Princestä.  
• Jännitimme HJK:n Champions League -karsintoja paikan päällä, kun broidi sai järkättyä lippuja puoleen hintaan (eivät ne toki muutenkaan kovin kalliita ole). Ensimmäisessä pelissä tuli todistettua UEFA-historiaa, niin suurinumeroisesti (10 - 0) HJK rökitti Bangor Cityn. Jälkimmäinessä taas oli jännitystä ja kehnompi lopputulos, mies päivitteli jälkikäteen Muurisen "kunto loppui" -selitystä...
• Äidin kanssa kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa. Ehdimme syödä hyvin (ja juoda venäläiset oluet) African Kitchen -ravintolassa kattoterassilla - äiti kehui vuolaasti omaa kalaruokaansa, oiskohan ollut menun numero 53 ja mun Efo Soya oli myös ihan kelpo ja erittäin edullinen. Paljoa muuta emme sitten ehtineetkään tehdä kuin kipaista Stockkalle (löysin alesta Max & CO:n simppelin hameen) ja kävellä sieltä reippaasti takaisin kohti satamaa vain Kaubamajan vaatepuolen pikaisesti silmäillen (jäi jopa kosmetiikkaosasto kokonaan väliin, täytyy korjata tilanne ja pian!). Viikkarilta ostin juotavia ja Guerlainin Aqua Allegoria Jasminoran. Se tuoksuu ihkaoikeasti jasmiinilta ja pullokin on kaunis kuin kukkanen! Näköjään taas limited edition, pitäisiköhän hamstrata lisää varastoon...
• Helteistä on nautittu niin Lauttasaaren, Marjaniemen ja Hanikan rannoilla kuin myös puistoissa ja parvekkeella. En pidä uimisesta enkä myöskään kovin paljoa auringossa köllöttelystä, mutta helteen edessä on antauduttava. Onneksi on aurinkovoiteet ja varjopaikat. Rantaeväitä haimme Liike 51:stä, jossa leipä oli tuoretta ja hyvää, siiderit ja limut kylmässä ja palvelu hyvää. Peukku tälle, sääli ettei ole ihan bussimatkan varrella.
• Liikkuminen on tapahtunut fillarikyydillä ja pidemmät reissut omalla autolla, julkisten kyydissä ei ole tullut istuttua kertaakaan. Sama tosin pätee koko kesään eikä ainoastaan lomaan.
• Perjantaina harrastimme todellista lähiseutumatkailua ja kävimme ensin syömässä (ja pitämässä kaatosadetta) Viikin kartanossa runsaan lounaan, minkä jälkeen pyöräilimme kaupunkiin ja ehdimme juuri ja juuri nauttimaan ilmaisesta taiteesta Tennispalatsiin. Hannes Heikuran Dark Zone oli oikein hieno, mutta tykkäsin kyllä myös Kultainen metsä -näyttelystä. Ja museokaupasta; sieltä tekisi aina mieli hamstrata lisää vanhojen näyttelyiden julisteita, mutta tällä kertaa mukaan tarttui vain postikortteja (10 kpl eurolla, ei voinut ohittaa). Lipuista säästyneet rahat (heh!) tuli tosin käytettyä hyvin hetki myöhemmin, kun kävimme Kiseleffin talossa: macaronet Patisserie Teemu & Markukselta ja smoothie (ja miehelle peruskahvi) Ciao Caffésta maistuivat erinomaisilta myös take awayna, jolloin pääsimme nauttimaan ne Havis Amandan takamusta tuijotellen. Muuten en kyllä oikein tiedä mitä mieltä olen Kiseleffin rempasta. Paikka on nyt kovin kliininen (yleisilme tyyliä harmaa muovimatto, jei...) ja käsityöläiset on siirretty alta pois, mutta toisaalta siellä on nyt kivoja kotimaisia pikkuliikkeitä ihan paraatipaikalla ja niissä taas ilme on myös ihan erilainen. Kuten Samuji, Lumi, Globe Hope ja Tiia Vanhatapio. Aika hiljaista oli myös vielä talon sisätiloissa, eivät ole ilmeisesti sen paremmin turistit kuin paikalliset oikein huomanneet remontista kuoriutunutta taloa. 
• Toisentyyppisestä "kotiseutu tutuksi" -keikasta tarkempi raportti täällä.
• Muuten tässä on tullut lähinnä nukuttua tolkuttoman paljon, luettua hävyttömän paljon naistenlehtiä, käytyä saksimassa pää ulkoisesti kuntoon kampaajalla, stressattua matkasuunnitelmista noin ja näin (miehen passi löytyi kuin löytyikin - edellisellä reissulla lentokoneessa lueskellun kirjan väliin huolella arkistoituina), kauhisteltua maailman pahuutta ja etsittyä arjen pieniä iloja , tapailtua kavereita kylässä ja kävelyillä (luontohehkutukseen lisättävä kunniamaininnalla Viikin pelloilla laiduntavat lehmät), syöty välillä liikaa ja epäterveellisesti, käyty pari kertaa hikoilemassa lenkkipolulla ja salilla. Ja niin poispäin. 

Ei siis mitään ihmettä ja kummaa, mikä IMO onkin lomailun perimmäinen idea. Reissaaminen on sen verran stressaavaa, että epäilen tarvitsevani edessä olevan minimatkankin jälkeen palautumisaikaa. Ei näin vanha ja takakireä näet jaksa repiä ja riuhtoa. Tulee vaan stressi ja ahdistus.

Vastoinkäymisiä reissusuunnittelussa, osa 2

Aiemmin kerroin siitä, miten saada reissusuunnittelusta mahanpuruja. En nyt sitten tiedä, pitäisikö seuraavia asioita pitää jo selkeinä ennusmerkkeinä siitä, että perse kannattaisi pitää  via Baltican sijaan tiukasti kotoisassa Helsingissä, mutta:

• Kun olin jo ehtinyt varata Pärnusta huoneen about ainoasta ei ihan järkyttävän hintaisesta / yksiselitteisen järkyttävästä hotellista, luin hotellista kirjoitettuja kommentteja vähän pidemmälle: ilmastointi puuttuu ja naapuruston lokit / yökerho pitävät huolta siitä, että avonaisella ikkunalla saa nauttia merellisestä kaupunkitunnelmasta...
• Tallinnan kadut tulvivat ja reippaasti.
• Puolison passi on jossain äärimmäisen hyvässä jemmassa eli suomeksi sanottuna hukassa. Viimeksi se on ollut käytössä viime syksynä ja jostain syystä tuli mieleen pyytää tarkistamaan asia jo näin hyvissä ajoin eikä lähtöaamuna, näemmä kannatti. Puolisolla ei ole muistikuvia sijainnista, eikä matkustusasiakirjaa kohtuullisen sinnikkäästä etsinnästä huolimatta tunnu löytyvän. Kun reissu nyt joka tapauksessa olisi tällainen pikainen kyhäelmä, eikä mikään hartaasti odotettu spessumatka, niin ei ole IMO järkeä lähteä minkään Express-passin kanssa säätämään.

Lauttayhteydet sun muut ovat vielä varaamatta ja armonaikaa ensimmäisten hotellivarausten ilmaiseen perumiseen on alkavan vuorokauden iltaan saakka, joten huomenna ehkä postailen otsikollla Supersiivoussunnuntai... Kämppä kun on keväisestä organisointiurakastani huolimatta varsin sekasortoisessa tilassa. Sorttasin sitä paitsi silloin nimenomaan omia kamojani kuriin ja järjestykseen, mistä johtuen mulla on havaintoja vain oman passini koordinaateista sekä tukusta markkeerattuja laatikoita, joissa puolison passi ei ole.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, yritän sopia pikatreffit nukkumatin kanssa.

Rumankaunista kaupunkimaisemaa Kalasatamassa

Torstaina Helsingissä ukkosti hyvän tovin, mutta iltapäivällä kaupunkipartio uskaltautui salikeikan jälkeen ulkoilmaan, tosin vähemmän reipashenkisesti autokyydin turvin. Yritimme ensin haeskella avointa kahvilaa Suvilahdesta (Ravintola Lämpö oli jo kiinni), sen jälkeen Kalasataman konttiaukiolta. Tältäkään osin onni ei ollut myötä, vaan Ihana Kahvila oli tulkinnut säätilanteen kielteisemmin kuin me eli säävaraus piti. Tulipa kuitenkin käpöteltyä Kalasataman rantareittiä ja todistettua rumankaunista kaupunkimaisemaa lämpimässä kesäsäässä, seuraavassa muutama pokkariräpsy matkan varrelta.

Graffitiseinien ja muulle ilmaisulle varattujen seinien antia:

  Tässä vaiheessa näytti vielä lupaavalta kahvituksen suhteen...

...mutta pettymysten pettymys, kun totuus eli suljettu kontti paljastui rannasta:

Paremmalla säällä varmasti mainio paikka kahvikupposen nauttimiseen, voi vaikka kaukokannustaa Mustasaaressa lenkkeileviä ihmisiä tai tiirailla veneitä.

Sivussa toki avautuu myös esteettömät näkymät helsinkiläisen arkkitehtuurin helmeen, Merihakaan. Ja kaikenlaista pientä pintaremppaa vaativaa kunnostusproggista näytti myös olevan meneillään:

Nettitutkailun perusteella Kalasataman väliaika näyttäisi tarjoavan kahvin ja pullan lisäksi kaikenlaista muuta kivaa, täytyy yrittää osua paikalle paremmalla onnella.

Huonon reissusuunnittelun ABC

Olen nyt onnistunut kuluttamaan kallisarvoisista kesälomapäivistä melkoisen ajan... reissusuunnitelmia arpoessa. Enkä ole suoriutunut siinä kovin mallikkaasti, vaan urakka (sic) on pitänyt sisällään vaihtuvia toimintasuunnitelmia, pähkäilyn aikana täyteen varattuja äkkilähtöjä, tarpeetonta riitelyä ja stressaantumista "viimeinen huone jäljellä" -bannereista varaussivustolla. Ei näin.

Kompastuskivi 1: Lemmikkitaloudessa reissaaminen on jo noin ylipäänsä haastavahko nakki. Jos ei halua reissata karvapallojen kanssa (mihin sisältyy omat merkittävät haasteensa rokotusten, madotusten ja majoituksen sun muun järjestelyissä, minkä lisäksi reissujen kohdevalikoima rajoittuu huomattavasti), niille pitää keksiä hoitopaikat. Sanomattakin lienee selvää, että maksullisia paikkoja, jotka ottaisivat hoiviinsa sekä kissoja että koiria, on pk-seudulla hyvin vähän. Sitä paitsi kaikki "lemmikkihotellit" kustantavat varsinkin lomakaudella hunajaa, eikä lemmikkien saaman hoidon tasostakaan ole nettikeskustelujen perusteella aina takeita.

Suosituimpina loma-aikoina ja pyhinä hoitoapuja ei kehtaa edes pyytää sukulaisilta ja ystäviltä, eikä oikein muulloinkaan mitään pidempää hoitokeikkaa, varsinkaan kun kissaneidin käytöstavoista ei ole mitään takeita; pakko pakata hoitokeikkaa varten ainakin korvatulppia mukaan, jos Helga-neiti aloittaa esim. yöllisen protestikonsertin. Myös kissa-allergiat rajoittavat potentiaalisten uhrien seuraneitien/-herrojen joukkoa.


Edellä mainittuihin haasteisiin liittyy kiinteänä osana se, että päädymme puolisoni kanssa lähes järjestäen riitelemään aiheesta; kenen vastuulla hoitopaikan järjestäminen on (eli yleensä minulla, koska koira on minun ja kissa yhteinen) ja onko lemmikkien pitämisessä ylipäänsä mitään tolkkua (ei mielestäni sellainen kysymys, jota on edes mahdollista pyöritellä sen jälkeen, kun lemmikit on hankittu).

Kompastuskivi 2: Kun hoitopaikka saatiin järjestymään epämääräisesti sovitulla "joskus elokuun alussa" -aikaikkunalla, samalla toki synnytettiin pakkomielle sen reissun järjestämiseen. Kun kerrankin pääsisi ja ihan kahdestaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen liittyi siihen, että aikajänne kaventui puolison aikataulujen takia välille 2.8. - 10.8. En ollut tajunnut kysellä etukäteen, eikä puolisko ollut tajunnut kertoa. Pieni pettymys, koska se käytännössä rajasi mahdolliset lähtöpäivät aika pienelle skaalalle. 

Kompastuskivi 3: Kohdevalinta. Kun on liikkeellä viime tingassa ja tiukalla aikajänteellä, vaihtoehtoja ei olekaan rajattomasti. Vietin hyvän tovin etsien kuumeisesti lentoja Berliiniin ja kun vaihtoehdot olivat liian kalliita ja/tai tolkuttomalla aikataululla (ei, en halua viettää lyhyestä reissusta yhtä yötä Arlandassa...), laajensin hakusädettä, mutta huonolla menestyksellä. Esimerkiksi Kroatia olisi ollut molemmille mieluinen kohde, mutta lentoja naftisti ja kalliilla sopivina päivinä, pakettimatkoilla pelkkää ei-oota. Jossain vaiheessa koukutin itseni seuraamaan pakettimatkojen äkkilähtöjä Napsusta, vaikka tarjolla näyttikin olevan eniten sellaisia kohteita, joiden kiinnostavuusluokitus on omalla asteikollani pakkasella eli Bulgariaa, Turkkia ja Egyptiä. Kreikasta löytyi pari kohdetta, jotka olisivat voineet olla kivoja - erityisesti Parga. Pariin otteeseen olinkin tekemästä varausta , mutta pähkäilyn ja jossittelun aikana kohde oli varattu täyteen. Voi kyllä olla ihan hyvä juttu, että meikäläisistäkin helteistä jupiseva nirppanokka ei lähde hikoilemaan itseään hengiltä Kreikkaan elokuussa. Sivumainintana se, että ilmastointi ei Kreikan hotelleissa (ainakaan niissä, missä oli vielä tilaa) ollut mitenkään perusoletus, vaan se olisi lähes järjestäen pitänyt erikseen ostaa hotellilta. Minkä varaan en nyt ihan hirveästi uskaltaisi laskea.

Nooh, kun toimintasäde kuvatulla tavalla pieneni, ehdotin road trippiä joko ihan koti-Suomessa tai lähialueilla. Kiinnostus kotimaanmatkailuun lopahti nopeasti, kun tsekkasin majoitustarjontaa. Hirveitä lääviä tai hirveitä hintoja. Ja minussa taas ei ole naista jättäytymään pidemmäksi pätkäksi esim. telttamajoituksen varaan. Syövät vielä itikat hengiltä.

Ehdin myös tsekkailla Norwegianin lentoja (ajatuksissa oli joku kiekka lentäen Osloon ja sieltä Köpiksen kautta Tukholmaan, mistä lento takaisin Suomeen), mutta sitten tuli viime perjantain terrori-isku, joka vei tästä ideasta maun.

Road tripin suorittaminen Baltiassa taas tökkäsi ensin siihen, että lauttojen autopaikka-kansipaikkayhdistelmät vaikuttivat kovin suolaisen hintaisilta, sitten puolisoni huomautuksiin sikäläisestä autoilukulttuurista ja autovarkauksien määrästä. Totta tuo sinänsä, autovakuutuksen omavastuukin on rajan tuolla puolen nelinkertainen ja jos sitten jatkuvasti stressaa asiasta, niin leppoisa lomafiilis on kaukana. Pääsee siellä onneksi liikkumaan bussillakin, joten pidin kiinni kohdeideasta ja  siirryin selvittämään liikenneyhteyksiä ja majoituksia.

Tässä vaiheessa olen siinä pisteessä, että hotellit on varattu kahdeksi yöksi Riikasta, kahdeksi yöksi Pärnusta ja yhdeksi yöksi Tallinnasta. Liikkumiset ovat vielä järkkäämättä, mutta toivottavasti tämä plääni ei nyt siihen kaadu. Hotellivalikoima oli varsinkin Pärnussa aika huono ja hinnoissa melkoista turistikauden lisää, saa nähdä mitä tuleman pitää.

Kompastuskivi 4: Jos toisen mielestä mieluisinta olisi lähteä vaeltamaan tai reppureissata ulkomaisille festareille mukavuuksista tinkien ja toinen taas joutuu oman mukavuusalueensa rajoille jo jos hotellin sijainti ei miellytä (voitte vapaasti arvata roolituksen...), skismaa syntyy helposti sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Julistettakoon tässä vielä varmuuden vuoksi, että olen kyllä kovinkin kiinnostunut festareista, mutta en mistään muta-teltta-palelu-suihkuttomuus -meiningistä. Mielestäni tämä olisi järjestelykysymys ja kaupunkifestareista en kieltäytyisi, mutta eipä ole tullut mainitun tyyppisiä reissuja koskaan tehtyä. Tänä kesänä jopa itse ehdotin Szigetiä, mutta aikataulu ei kapeisiin raameihin sopinut. Ääh, ei olisi pitänyt käydä katsomassa ohjelmaa, tulee paha mieli.   

Joka tapauksessa, nyt olisi itkun ja hampaidenkiristelyn jälkeen varmaan parasta varata ne loputkin reissun edellyttämät palvelut ja lopettaa stressaaminen. En siis ylipäänsä vaadi tai halua lomaltani ihmeemmin ongelmaa, mutta hellepäivät voisi käyttää paremmin kuin koneen ääressä. Hikisempi tunnelmakin tässä, eikä tarjoilu edes pelaa.

 

Helsingin helmiä, osa 1

Kun maailmalla tapahtuu jotain aivan käsittämättömän kamalaa, ajatukset kääntyvät väistämättä elämän haurauteen ja omaan itsekkyyteen: turhista asioista kitiseminen hävettää ja mieleen tulee sekalaisia asioita, jotka yleensä ohittaa itsestäänselvyytenä, osaamatta olla niistä kiitollinen. Esimerkiksi tänään koiran kanssa tuttuja lähireittejä tallustellessani tulin pohtineeksi, mistä kaikesta pidänkään kotikaupungissani. Pieniä ja suuria peukutuksen aiheita tuli heti mieleen pitkä lista, vaikka täytyy myöntää, etteivät ne saaneet mieltäni täysin puhdistumaan nillityksen kohteista. Kuten huonosta kaupunkisuunnittelusta; kenen valopään idea on rakentaa vielä 2000-luvulla uusia asuinalueita käytännössä yksityisautoilun varaan? Sama pehmeäpäinen klikki epäilemättä vastaa myös pyöräteiden ja julkisen liikenteen suunnittelusta sekä siitä, että uusilta asuinalueilta parturoidaan rakennusvaiheessa kaikki vanha kasvusto pois ja ihmetellään sitten kun a) alue näyttää suoraan tietokoneen ruudulle piirretyn havainnekuvan toisinnolta, b) tuulee ihan perskeleesti ja c) piskit pissivät uudet säntillisesti istutetut puuparat sun muut hengiltä... Ei sen puoleen, yksikään 50-luvun jälkeen Helsinkiin rakennettu asuinalue ei saa minulta varauksetonta myötämielisyyttä.

Nooh, nyt lipsahti heti sinne negatiivisuuden sivuraiteelle, vaikka tämän kirjoituksen piti olla kotikaupungin ihastelua. Eli asiaan: pienistä kauniista asioista ensimmäisen palkinnon ja sitä myöten palstatilaa saakoon...

Lauttasaari

 

Luonto. Vaikka kaikkien asuinalueiden ulkonäössä ei olekaan hurraamista, käytännössä jokainen helsinkiläinen taitaa asua paikassa, jossa joko merenranta tai metsä (tai parhaassa tapauksessa molemmat) on kävelyetäisyyden päässä. Lisäksi kaupunki on täynnä lukemattomia enemmän tai vähemmän hoidettuja puistoalueita, jonne voi kaikessa rauhassa levittää vilttinsä ja pistää piknikin pystyyn. Jopa keskeltä tiheään asuttua ja sanan kaikissa merkityksissä urbaania Kalliota löytyy idyllisiä pikku puistikoita. Mereltä katsottuna näkee taas Helsingin edustaa ihan toisesta näkövinkkelistä ja siitä on mahdollista nauttia ilman omaa venettäkin; esimerkiksi moniin saariin pääsee kesäisin julkisen liikenteen kyydillä.

Suomenlinna

Herttoniemen kartanon puisto

Sitä kieroutunutta kaupunkisuunnittelua voi toisaalta myös kiittää siitä, että kaupungista löytyy metsien ja puistojen lisäksi myös muuta vähemmän urbaania maisemaa. Seuraavat kuvat iltakävelyltä, sijainti noin 10 km keskustasta. 

 

 

Metsästä voi vielä turvallisin mielin poimia marjoja ja syksyllä sieniä. Siis jos niitä löytää ja tunnistaa. Omiin silmiini kun sattuvat lähinnä ne syömäkelvottomat metsän antimet. Ja ötökät.

Meren jäädyttyä sielläkin voi kävellä. Vähänkö siistiä. Samoin kuin ne kunnon talvet, jolloin lunta on paljon vielä siinä vaiheessa, kun päivä on pitkä ja valoa riittää.

Maaliskuun alussa Seurasaaren edessä oli vilskettä jäällä...

...ja riitti sitä lunta Viikin pelloille vielä maaliskuun loppupuolella.