Suunnitelma oli hyvä. Tarkoituksena oli aloittaa viikonloppu leppoisasti testaamalla Sörnäisissä sijaitseva vegaaniseksi luomuravintolaksi itseänsä tituleeraava Bistro Artesana. Paikan sijainti oli sopivasti kotimatkan varrella - iltapäivällä oli palaveri muutaman korttelin päässä - ja ruokalista vaikutti lupaavalta, joten pyysin pari ystävää mukaan ja jopa (itselleni epätyypillisesti) varasin pöydän puolisoni huomautettua, ettei pieniin paikkoihin välttämättä vain marssita sisään. Good point. Tällä kertaa varautuminen tosin oli hätävarjelua, sillä paikka oli tyhjä puoli viiden aikaan.
Työpäivä oli kuitenkin jokseenkin kaoottinen, mikä oletettavasti laukaisi napakan päänsäryn. Kärvistelin päänsäryn kanssa läpi paltsun, mutta päästyäni istumaan ravintolapöytään päätin ottaa särkylääkkeen. Mikä ilmeisesti oli ihan väärä peliliike. Ibusal ei nimittäin poistanut tai edes lieventänyt särkyä, vaan toi sen kaveriksi hetki hetkeltä heikkenevän olon. Mihin olisi ollut fiksua reagoida heti, voin näin jälkikäteen ja jälkiviisaana todeta.
Alkuruokien saapuessa pöytään olo oli nimittäin jo aika kauhea, enkä saanut edamame-pavuista alas kuin muutaman. Jo (sinänsä varmasti kelpojen) ruokien haju kuvotti, joten jouduin pyytämään henkilökuntaa pakkaamaan tilaamani tomaatti-savutofu-basilikaöljysalaatin mukaan. Samalla pyörittelin mielessäni vaihtoehtoisia kotiutumiskeinoja, joihin akuutin pahoinvoinnin mahdollisuus tuli suhteuttaa. Yritin ensin soittaa puolisolleni autokyydin (ja oksennuspussin) saamiseksi, mutta tämä ei vastannut. Vaihtoehto kaksi eli taksi olisi nopea, mutta varsin kallis vaihtoehto. Erityisesti, jos saisi maksaa perustaksan bonuksena siivouslaskun. Bussi on halpa, mutta tuskainen vaihtoehto. Varsinkin kun kotioven eteen kuljettava linja ajaa niin kiemuraista reittiä, että arvioin selviytymistodennäköisyyden alhaiseksi.
Mietintähetken päätteeksi jouduin ilmoittamaan ystävilleni pakollisesta pikapoistumisesta. Tuntui siltä, että taju lähtee, jos en pääse raittiiseen ilmaan. Iskin tytöille setelin kouraan ja hoipertelin ulos odottamaan. Toinen mukana olleista ystävistä onneksi asuu melkein naapurissa ja tarjosi kotiinkuljetustukea sekä allekirjoittaneelle että tämän salaattiannokselle. Ja ulkoilutti vielä koirankin, suurkiitos ja kumarrus siitä.
Helvetillinen bussimatka ja vähän kävelyä päälle, mutta kotiin päästiin onneksi ilman laatoitusepisodeja. Ilmeisesti silkalla tahdonvoimalla, sillä kotioven sulkeuduttua päädyin melko viipymättä halailemaan puolison sijaan vessanpönttöä pariin otteeseen. Sitten sänkyyn torkuille, joiden jälkeen olo oli inhimillisempi, muttei mitenkään mahtava. Loppuilta meni siis verkkareissa kotona laahustaen.
Niin siitä ruoasta. Oman valistuneen arvioni voin antaa vain siitä jälkikäteen syödystä salaatista, joka oli varsin kelpo. Edamamet jäivät, kuten todettua, melko korkkaamattomina lautaselle. Tarjoiltiin kuorineen päivineen sormisuolan ja chilikastikkeen kanssa - olisi varmaan ollut ihan ok setti. Muiden ruokailijoiden arviot omista annoksistaan olivat vähän vaisuja: testatuista vepaksista hummus oli kuulemma paras, mutta sitä oli liian hintsusti. Muut maistellut vepakset olivat lähinnä purkkiruokaa, mistä ei kulinarismipisteitä irtoa. Miso-keitto tarjoiltiin isona annoksena ja näytti hyvältä, mutta (mikäli muistan arvion tuskieni keskeltä oikein) siinä oli kertoman mukaan "kaikkea liikaa".
Täytyy kuitenkin käydä testaamassa paikka uudemman kerran vähän paremmassa hapessa. Vege-paikkoja täytyy tukea ja listalla paljon sellaista, mikä nyt jäi testaamatta. Bonusta siististä yleisilmeestä ja luomujuomista, joita oli listalla runsain määrin sekä alkoholittomina että alkoholipitoisina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti