Tunkua joulumarkkinoilla

Jaahas. On taas se aika vuodesta, jolloin puoli Helsinkiä saa samanaikaisesti nokkelan idean lähteä tutkimaan erilaisten joulumarkkinoiden tarjontaa. Jätkäsaaren joulumakasiini oli ilmeisesti vähiten hypetetty paikka, sillä siellä mahtui pyörimään ihan mukavasti (kunhan ensin sai aavistuksen pelottavan tavarahissin pysähtymään oikeassa kerroksessa, nimimerkki "Vähän vaan otettiin vauhtia muualta"). Kaikenlaista kivaa hipelöitävää oli tarjolla, samoin olisi saanut hyvää kaffetta ja riisipuuroa, mutta alla oli tuhti aamiainen tuplaespressolla, joten ei tullut testattua. Eikä myöskään mitään tarttunut mukaan vaikka esim. Bol-valaisinten kohdalla tuli pysähdyttyä parikin kertaa.

Jätkäsaaresta kävelimme Vanhan joulumyyjäisiin, jotka olivat (ylläripylläri) ai-van tukossa porukkaa. Minkään standin kohdalle ei oikein edes kehdannut pysähtyä (sikäli kun edes pääsi lähituntumaan), koska väkeä rynni joka suunnasta niskaan. Puskimme pikaisesti alakerran läpi ja puhti loppui siihen, yläkertaan ei edes viitsitty yrittää. Joku fiksumpi ajankohta kuin adventtisunnuntai voisi olla ihan jees...

Myös Ornamon Design-myyjäisissä Valkoisessa salissa oli paljon porukkaa, mutta varsinkin ylimmässä kerroksessa pystyi ihan hyvin liikkumaan. Kaikkea kivaa mukavissa puitteissa, ostoskoriin päätyi tosin ainoastaan Aarrekidin söpö (ai miten niin lapsille tarkoitettu?!?) kissatyyny, joka tuijottaa minua nyt sängyltä.

Senaatintorille siirtyneet Tuomaan markkinat on ideana ihan hyvä, mutta ahdastahan sielläkin tänään oli, joten currywurstin ja glögin sijasta päädyimme evästämään itseämme lähi-Chicosiin jättiläismäisillä vege-hampurilaisilla. Ähkyhän siitä tuli ja jälkikäteinen väsymys, kun ahtoi napaansa soijapihviä, tofupihviä, vuohenjuustoa, guacamolea, bataattiranskiksia jne. Pullamössöleivän voisivat vaihtaa vaikka reissariin ja kulahtaneen imagonsa S-ketjun ostariravintolana oikeastaan ihan mihin vaan, mutta pakko se on myöntää, että hyvät kasvishampparit sieltä saa. Kaikkiin listan hampurilaisiin saa vaihtaa pihvin soijapihviksi, minkä lisäksi listalla on tuo mun valinnakseni päätynyt vege-henkinen (never mind the cheese...) ähkytys maximus, jonka syyksi laskettakoon power-tunnin skippaaminen tänään.

Parempi elämä huomenna, tänään korkeintaan kupponen Glühweinia ja viherhuoneeseen aseteltujen värikkäiden La Case de cousin Paul -valojen ihastelua. Kohti valoa!

Talvi tuloillaan?

Tänään oli ensimmäinen pakkaspäivä, erittäin kaunis sellainen. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi läpi koko lyhyen päivän. Kameran akku oli tyhjä ja latautui hitaasti, joten ehdin sen kanssa pihalle vasta siinä vaiheessa, kun aurinko alkoi jo laskea. Eli kolmen maissa... Pikkupakkanen tuntui heti nenässä ja näppejä vähän paleli kynsikkäissä, joten lampsin menemään kädet taskuissa ja järkkäri rintamuksella pomppien.

Riisutut puut

Jäätyneitä lehtiä rapisemassa jalkojen alla

Auringonlaskuun kiirehtimässä

Sorsintaa...

Koko marraskuu on kyllä ollut säiden puolesta poikkeuksellisen hieno: lunta (tai räntää) ei ole vielä näkynyt, eikä edes vesisadetta ole ripsinyt juuri nimeksikään, joten kadut ovat pysyneet kuivina (lue: pyöräilykelpoisina), eivätkä esimerkiksi maahan pudonneet lehdet ole muuttuneet epämääräiseksi mössöksi. Nurmikot ovat vielä olleet vihreinä ja jopa joitain sinnikkäitä kukkia on voinut bongata. Kun tähän vielä lisätään kaunis iltavalaistus, niin kyllä on kaukana ollut ankeus ja rumuus.

Tästä sopisi sitten joko jatkaa kuivaa kautta tai sitten heittää kerralla lumihuntua maahan.  En kyllä ihan ymmärrä jo ilmennyttä yleismutinaa siitä, että pitäisi tulla lunta - kun kuitenkin viime keväänä maaliskuun lopussakin Viikki näytti vielä tältä:

Jo joulukuun alussa oli näyttänyt tältä (hautausmaakuvalla ei tosin ole tarkoitus alleviivata pointtia erityisesti, ymmärrätte varmasti ilmankin...):

Blogiarkiston perusteella ensimmäisistä liukkaista keleistä tohistiin aika tarkalleen vuosi sitten, taisteluasemista, tosin.

Pyöräilyn pimeämpi puoli

Mun on pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa pari kaunista riviä pyöräilyn ihanuudesta - siitä, kuinka näppärästi jo työmatkoja pyöräillessä saa haukattua raitista ilmaa ja pidettyä peruskuntoa (sekä fyysistä että psyykkistä...) yllä ilman että hommaan tuhraantuu juurikaan ylimääräistä aikaa julkisilla säätämiseen verrattuna. Ja siitä, kuinka näppärä kulkuväline tuo kaksipyöräinen tosiaan näin kaupunkioloissa on ja kuinka säätila tosiaan on vain varustelukysymys, vaikkakin niihin vähemmän kauniisiin vermeisiin saa kyllä upotettua ihan tolkuttomasti rahaa.

Aktiivisessa käytössäni on kaksi pyörää, Nishikin perushybridi 401 ja Rossanon Fitness -malli. Olen käyttänyt niitä pääasiassa työmatkoihin (8 km/suunta), keskustassa käymiseen (oisko n. 11 km/suunta) ja salireissuilla (n. 4 km/suunta), kesällä enemmän muuhunkin. Bussilipulle en ole ladannut kautta toukokuun jälkeen ja arvoa on sittemmin kulunut parikymppiä, joten pitkälti olen onnistunut julkisia välttelemään.  Kapearenkainen Rossano kevyenä ja sporttisena kaverina oli kesän ykkösratsu, mutta syksymmällä olen vaihtanut raskaamman ja turvallisemman oloisen Nishikin kyytiin. Tähän päivään saakka sikäli hyvällä menestyksellä, että haavereita ei ole sattunut, kun olen vähentänyt vauhdin hurmaa ja mennyt esim. limaisten lehtien peittämät mutkat rauhassa. Ainoastaan niska ja yläselkä ovat nyt syksyn tullen alkaneet hieman oireilla; pyöräilevän konttorirotan päivämantraan kun pitäisi melkeinpä poikkeuksetta kuulua keppijumppaa tai pilatesta tms., mistä olen kuitenkin työkiireiden verukkeella laistanut (joskin parina viime viikkona olen yrittänyt parantaa tapani, mutta se on toisen tarinan paikka).

Nooh, joka tapauksessa, tänään olin - tapani mukaan hieman kiireessä - siirtymässä keskellä päivää fillarikyydillä Pasilasta Hakaniemeen. Reitille osuu heti alkuun ratikkakiskoja, joiden seassa pyöräily kostautui ns. klassisella tavalla. Yritin siis ylittää niitä hieman väärästä kulmasta ja pyörä jumitti kiskoille, joten siinähän sitten oli yours truly pian komeasti turvallaan ajoväylällä. Onneksi vauhti oli ennakoivasti hyvin maltillinen, samoin liikenne, joten selvisin pitkälti säikähdyksellä. Kuskilla on nyt kyynärpään tienoilla tarjolla komeaa kuhmua ja mustelmaa, mahassa vähän lisää mustelmaa ja leuassa pieni kuhmu. Pyöräkin menetti vain palasen polkimesta ja sai pientä nirhaumaa ohjaustangon pehmusteisiin, ei sen kummempaa. Vaatteista osumaa näyttäisi ottaneen vain jakku (kuten totesin, oli vähän kiire...) siitä kyynärpään kohdalta.

Itse tietenkin kiroilin tilanteessa ensin a) omaa tyhmyyttäni ja b) sitä, kuinka näpit likaantuvat ketjuja rattaille palautellessa  sekä c) kuinka noloa on myöhästyä ja tulla pahimmassa tapauksessa naama ruvella perille. Vasta myöhemmin tuli mieleen miettiä, kuinka helposti tuollaisessa tilanteessa voisi käydä todella rumasti. Esimerkiksi jos persiissä olisi ollut kiinni auto, joka ei olisi ehtinyt jarruttaa tai jos itse olisi pistänyt kierien ja pyörien yhtäkkiä vastaantulijoiden puolelle. Tai jos oma alastulo ei olisi ollut (puolivahingossa) noin oppikirjamainen, vaan olisin esimerkiksi lähestynyt asfalttia kämmen tai olkapää edellä. Tai jos sitä vauhtia tosiaan olisi ollut enemmän tai itsellä massaa.

Huh. Eli muistetaanpa jatkossa ajella rauhassa ja huolellisesti. Kypärä ja ajovalot ovat toki nekin ihan must.

Löysin muuten Stockkalta tosi näppärät silikoniremmillä kiinnitettävät led-valot, jotka saa hetkessä paikoille ja sujautettua parkissa sitten taskuun. Ja jotka vieläpä näyttävät varsin söpöiltä; itsellä on valkoremminen etuvalo ja pinkki takavalo. Olisin hamstrannut niitä lisää (maksoivat femman), mutta keskustasta olivat jo loppuneet.    

24.10.2008

Tasan kolme vuotta sitten oli pienessä ja henkilökohtaisessa mittakaavassa iso päivä. Päivämäärä on nimittäin kaiverrettuna simppeleihin sormuksiin, jotka vaihdoimme puolisoni kanssa maistraatissa ilman sen suurempaa hälyä ja hälinää. Paikalla oli todistajina omat vanhempani, muita emme olleet etukäteistiedotuksella vaivanneet. Varustautuminen oli muutenkin vähän sinne päin; juhlakolttu (musta) oli löytynyt edellisenä päivänä ja paikalle hurautimme vähemmän juhlallisesti Helsingin kaupungin bussiliikenteen kyydissä (ja loppumatka Bulevardia puolijuoksua edeten). Vihkimisen jälkeen kävimme sentään syömässä ja kilauttamassa lasilliset Rivolissa (vai Rivolettossa - ei voi muistaa...), muita erityisiä juhlallisuuksia päivään ei sisältynyt. Tiedotus kavereille tapahtui seuraavana päivänä, jolloin olimme kutsuneet pahaa aavistamattomat toverimme kylään teemalla "juhlitaan myöhästyneitä tupareita, synttäreitä, YK:n päivää ja kissan ristiäisiä". Koska emme olleet sen paremmin tulleet framille kihlautumisemme suhteen, siviilisäädyssä tapahtunut muutos taisi tosiaan tulla porukalle vähän puskista.

Häämatkalla kävimme vasta tammikuussa Madeiralla, hääkuvia ei ole otettu ja vihkimistilaisuudesta otettua videotakaan emme ole - vielä - nähneet. Mitä sitä turhia punastelemaan sen parissa, kuinka paksun maton reunalla heiluva nuoripari kuuntelee hieman hämmentyneenä vihkimistilaisuuteen sisältynyttä runoa. Tai säätää tiskillä avioehdon rekisteröinnin kanssa...

Nyt palaan itse asiaan eli hääpäivän viettoon. Kukkia sain hienois..  melko suorasanaisen vihjailun jälkeen, mutta puska on kyllä komia.

Ei voi kuin rakastaa <3

Pikapäivitys syyskaudelta

Pitkän radiohiljaisuuden taustalla ei ole ollut sen kummempaa kuin kiireinen syksy ja kökkö kone, jota en vieläkään ole saanut aikaiseksi päivittää ehompaan. Pikapäivitys muistikuvista, jotka ovat jääneet mieleen parilta viime kuukaudelta (tai no, mieleen ja mieleen - piti vähän luntata kalenterista...):

• HJK-Schalke -matsit. Ei siitä sen enempää, yritän aktiivisesti unohtaa vieraspelin kauhut.
• Juhannuksen lisäksi kesän ainoa mökkiviikonloppu. Ei löytynyt juuri lainkaan sieniä, kun minä olin huonon sienikarmani kanssa mukana metsässä....
• Ravintolapaiva 21.8.2011. Hyvä idea, hyvä sää eli tolkuttomasti porukkaa liikkeellä ja ilman tarkkaa työsuunnitelmaa ympäriinsä pyörimällä melkoinen vaara jäädä nuolemaan näppejään. Oranssin vege-burgerit ja pulla pelastivat päivän.  
• Taiteiden yö jäi vähän niinku väliin. Käytiin kyllä keskustassa, mutta ei nähty juuri mitään. Lopulta haettiin burgerit Vegemestasta ja muistimerkintänä illasta lähinnä se, että taisi olla viimeinen helteinen yö. Kesä päättyi säiden puolesta aika säntillisesti elokuun loppuun...
• Työkavereiden kanssa Helsinki Comedy Festivaleilla. Vähän oli väsynyttä keski-ikäisten miesten perusläppää äijäköörillä Jalava-Kämäräinen-Lindström-Mujunen, mutta kyllä siitä useammat spontaanit tipahdukset irtosivat.
• Design Market Kaapelilla. Kävin kumpanakin päivänä ja jälkimmäisenä kukkaron nyörit löystyivät melko reippaasti mm. Vanhatapion, Coston ja Lustwearin standeillä. 
• Tyhy-risteilyä Helsingin edustalla myrskyisenä iltapäivänä. Yllättävän vähän keikutti saariston suojassa. 
• Äidin kanssa käytiin leffassa tsekkaamassa Midnight in Paris. Hyvän mielen leffa, joskin vähän hämäsi, että Wilsonista oli kirjoitettu vara-Woody...
• Habitareen saimme ilmaiset liput, tuli juostua aika lailla kiireellä läpi sunnuntaina, kun oli kiire leffaan. Rauhallisemmalla otteella (ja kärsivällisemmän seuralaisen kanssa) olisi varmaan jäänyt enemmän käteen (heh).
• Rakkautta ja Anarkiaa jäi vähän flunssailun jalkoihin, miehen ostamasta sarjalipusta jäi osa jopa käyttämättä. Kätkijät, Milocrorze ja Sillit suolassa - Tarinoita Tallinnasta varsin sympaattisia kokemuksia kaikki, The Other Side of Sleep vähän ahdistava, mutta kaunis.  
• Kaveripariskunnan häiden jälkikäteistä juhlimista flunssaisena Bistro Helsingissä (jossa sain aivan jär-kyt-tä-vän pahaa vege-pastaa, fy fan!), tähän liitännäinen täysin tarpeeton draamaepisodi, jonka itse käynnistin...
• Ihana Tori Amos Jäähallissa. 
• Ihanan rentouttava synttäriviikonloppu, joka piti sisällään "miniloman kotikaupungissa". Majoitumme  Hotelli Fabianissa Style+ huoneessa, jossa riitti riittämiin. Päivällä kampaaja, kävelyä käsi kädessä kaupungilla, illalla syömiset Vaelsassa ja aivan ihana Le Havre, minkä jälkeen hotellille nauttimaan vähän sampanjasta ja rauhasta.  
• Duuniristeily Tukholmaan, missä mukava päivä Söderissä ja keskustassa kävellen, paluumatkan (ja seuraavan päivän kemut) pilasi ruokamyrkytys...
• Vähän vieraita kylässä syömässä lohikakkua ja juustokakkua, itse jouduin katselemaan vierestä "hieman" voipuneena 
• Showhat Queens on Wheels Peacockissa. Ihan hillitön tälläkin kertaa, Stepupin pojat aika isossa roolissa, hyvin vetivät erityisesti (Dancesta tutut) Sebastian ja Pasi. 
• Eilen sohvan pohjilta töllötetty True Grit oli pienoinen pettymys, ohjaajaveljesten kädenjälki vähän liian tunnistettavaa. 
• Työmatkapyöräilyä jatkettu sitkeästi säässä kuin säässä, viilenevistä aamuista huolimatta. Salilla tai lenkillä on sen sijaan tullut käytyä tosi huonosti, kun työpäivät olleet ns. iltapainotteisia (en ole millään saanut kammettua itseäni aamuvarhain ylös) ja viikonloppuisinkin ollut vähän ns. yliajettu olo. Oma vaikutuksensa on ollut sillä, että puolisko sanoi oman jäsenyytensä irti eli ei ole ollut kimppakäyntejä agendalla. Pakko pikaisesti terästäytyä ennen kuin saan konttorirotan niskajumit vaivoikseni. Pitkän tauon jälkeen tehty Power-testaus kertoi, että palauttelutarvetta tosiaan olisi, reipaskaan fillarointikaan kun ei ole kovin kokonaisvaltaista treeniä... Nimimerkki reidet vellinä askelkyykyissä.
• Tänään testasin lahjaksi saadun valmiin (Cocovi) raakasuklaasetin. Hyvää tuli, mutta massa sekoitellessa meinasi usko loppua - kesti vispausranteen kannalta luvattoman kauan ennen kuin sulaan kookosöljyyn ja agaveöljyyn sekoitettu raakakaakaorouhe (plus mausteet) muuttuivat "juoksevaksi JA tasaiseksi" litkuksi...

Olisikohan siinä olennaisimmat, ei ainakaan tule kaivamatta mieleen muuta. Seuraava päivitys toivottavasti vähän lyhyemmällä vuorovälillä.