Prince @ Hartwall 21.7.2011

Olin viime hetkiin asti hieman epäilevä ja varautunut, niin monta kertaa Minneapoliksen pieni suuri mies on Suomen-keikkansa perunut. Etukäteen ilmoitetun aloitusajankohdan eli kello kahdeksan lähestyessä Hartwall oli paitsi kuuma, myös kovin tyhjä paikka; porukkaa valui verkkaisesti sisään helteisestä kesäillasta ja suunnilleen kasilta kentällä olisi vielä päässyt eturivin tuntumaan. Omat paikkamme piippuhyllyllä olivat yllättävän hyvät; suoraan lavan vierellä ja korkeutta sen verran maltillisesti, ettei hirvittänyt pystyssäkään.

Screeneillä pyöri kasarivideoita ja lavalla oli vielä hiljaista, joten kävin nestetankkauksella.  Alkoholitonta sokerilientä naamaan, jotta ei taju lähde ainakaan ennen keikan alkua - puolityhjillään olevan hallin lämpötilan perusteella arvioin, ettei ole pelkoa siitä, että täytyisi kesken keikan myöskään poistua vessaan. Ja oikeassa olin, kaikki taisi haihtua hikipisaroina ilmaan.

Vajaan tunnin odottelun jälkeen keikka pääsi käyntiin ja kliseisesti voinee sanoa, että lehtereillä hikoileva yleisö sai lopulta (törkyhintaisille) lipuilleen vastinetta. Artisti oli kovasti aurinkoisen oloinen ja esimerkiksi kitarasessiot olivat rentoja, mutta hämmentävän kovia vetoja; ylipäänsä kokonaisuus oli takuulla viimeistä piirtoa myöten suunniteltu ja huolella rakennettu, mutta Prince onnistui silti saamaan aikaan vaikutelman siitä, että täällä sitä vain jammaillaan lavalla ja aidosti nautitaan siitä mitä ollaan tekemässä. Siis silläkin hetkellä, kun vaara väsähtäneisyydestä on suurin eli kun puurretaan läpi sitä miljoona kertaa aiemminkin soitettua hittisikermää vain aavistuksen uuteen kuosiin sovitettuna.

Settilista ei myöskään pitänyt sisällään pelkkää yleisön laulattamista niihin wanhoihin hitteihin tukeutuen. Varsin paljon artisti veti covereita, joissa sitten kokeerattiin lainahöyhenissä osin tuttuja, osin vähän vieraampiakin kipaleita. Slovareita puolestaan oli kohtuullisen vähän, mutta ns. pakolliset käytiin kyllä läpi - Purple Rainilla laulatettiin areenaa pitkään ja hartaasti. 

Kaiken kaikkiaan keikasta jäi oikein hyvä fiilis. Se oli pitkä, kuuma ja kostea, juuri niin kuin pitääkin. Pari omaa suosikkiani jäi kuulematta ja toisaalta puhkisoitetut illan viimeiset hitaat eivät omaa simpukkaani kosketa, mutta en kyllä voi muuta kuin arvostaa ja samalla hieman pelätä tuota miestä, joka kuulostaa ja näyttää melko täsmälleen samalta kuin neljännesvuosisata sitten.

TJEU esim. Hypetystä Hesarissa.

Juhannuskoira ja muita vanhan kansan uskomuksia

Se ken juhannuksena näkee ainoan koiransa järven rannalla,  saakoon hyttysrikkaan kesän. Tai jotain vastaavaa.

Juhannus meni mökillä mässäillessä ja saunoessa, onneksi säät eivät olleet luvatun kosteat. Lemmikit nauttivat vapaudestaan, joka tosin oli kissalla rajattu valjaissa liikkumiseen ja koiralla omalla tontilla pysymiseen (naapurissa olisi ollut lajitoveri). Kissa yritti ensimmäisenä iltana livahtaa ikkunasta, kun keksi, että hyttysverkon saa siitä kätevästi irti. Ja menomatkalla se paskansi kuljetuslaatikkoonsa. Ja lähtöpäivänä pyristeli irti valjaista. Nooh, muuten käyttäytyivät oikein nätisti. Itselleni lankesi vaativa rooli kissan seuraneitinä, mikä piti lähinnä sisällään hyttysten saaliina seisoskelua. Kissan mielestä metsä on mökillä paras paikka saalistaa.

Kaksi viikkoa lomaan ja hellettä. Kämpässä lämpenee nopeasti, eikä apuvälineitä ole. Toimistollakin alkaa olla kuuman kosteaa, mutta ilmastointi vähän jeesaa. Eiköhän tämä tästä, ei sovi valittaa.  

Juhannusvalmisteluja

Huomenissa on tarkoitus liittyä kaupungista ulos pyrkivien loputtomaan letkaan kohti mökkimaisemaa, joka onneksi ei ole kovin kaukana. Säätiedotus uhkailee kesäisellä myrskyllä, mutta puolisoni uhoaa tekevänsä matkan fillarilla; on näemmä kovasti uuden menopelinsä lumoissa ja luottamus sen kulkukelpoisuuteen kuoppaisilla teillä kova. Kilometrejä kertyisi kuulemma vähemmän kuin autolla, "vaivaiset" 100 km, mutta epäselvää on vielä, mikä osuus näistä on ns. laadukasta alustaa. Vähän kyllä jännittää, jos säätiedotus käy todeksi ja haasteena on juhannusruuhkan lisäksi myrskytuuli ja reipas sade.

Ei siinä mitään,  pieni auto täyttyy kyllä muutenkin, kun siihen ahdetaan allekirjoittanut pelkääjän paikalle, broidi kuskiksi, takapenkille kissa ja koira sekä Miton olemattom... piehenköön tavaratilaan ruokia ja kamppeita. Lemmikkien kanssa reissaaminen on varsinaista välineurheilua; kissalle kun täytyy muistaa pakata kuljetuskopan lisäksi mm. hiekkalaatikko,  kissanhiekat, hiekkalapio, safkat, valjaat, kaularemmi yhteystietoineen, harja jne. jne. Koiran iloksi mukana on myös pallo, puruluu, pyyhe, punkkipihdit, shampoo (turha kuvitellakaan, ettei ryökäle pyöri siellä kurassa), sadetakki ja tuhat muuta tuiki tärkeää tavaraa. Ja tämä siis parin päivän mökkireissua varten... Olen siis pakkaamassa näitä ja melko lailla vakuuttunut, että Jotain Oleellista silti unohtuu.

Ruokavalmistelut ja shoppailut ovat aika hyvällä mallilla. Alkossakin oli vielä rauhallista ja hyllyilläkin täytettä. Ostin sokkona mukaan 1,5 litran pussiviinin luomuvalkkaria (Sierra Grande Chardonnay); kevyt ja pahvipakkaustakin ekologisempi vaihtoehto, pakkohan sitä on testata. Lisäksi nappasin yhden itävaltalaisen rosén (Jurtschitsch Rosé vom Zweigelt), luomua sekin. Valistuneet arviot sitten jälkikäteen.  

Uunissa on tällä hetkellä yksi limekakku ja sieltä pääsi jo jäähtymään saaristolaisleipä. Hummuksen tein jo valmiiksi ja perillä on tarkoitus tehdä lisäksi tsatsikia kaveriksi uusille perunoille. Mökkikeittiössä pitäisi valmistua myös juustokakku (digestivemurupohjan päälle pari purkkia tuorejuustoa, limeä, vaahtoutuvaa vaniljaa, ehkä valkosuklaata ja setti pakkaseen), smoothie-jäädyke ja couscous-salaatti vuohenjuustolla ja kirsikkatomaateilla. Grilliin on matkalla ainakin tofu-kasvisvartaita ja mahdollisesti myös savustettua munakoisokeittoa (tai siis sen munakoison ajattelin savustaa, eh...). Aamupalaksi on varattu luomumysliä, smoothie-tarpeet ja viinirypäleitä. 

Mökillä odottavat (oletetun kaatosateen ja sähkökatkojen lisäksi) vanhempani, joilla on mitä todennäköisimmin myös reilusti evästä matkassa. Ainakin juustoja on kuulemma reilu setti mukana sekä tarvikkeet tiramisuun. Omnomnom. Modernin kahvimasiinan ovat raahanneet myös mökille, ei siis enää suodatinlitkua tai (vielä pahempaa) pikakahvia, jei!

Hyvältä siis vaikuttaa, kunhan vaan sähköt toimivat myrskystä huolimatta.  Nimimerkki "Sateesta viis kunhan ruokaa ja juomaa riittää".

Lime-leivonnaisia

Pikapuoliin päättyvä hellejakso on pitänyt allekirjoittaneen poissa sekä koneelta että keittiöstä (kuka hullu haluaisi lisää lämpöä kämppään, jossa asteet muutenkin huitelevat päälle kolmenkympin?), eivätkä seuraavat reseptit ole tuoreita kokeiluja. Yhdistävänä tekijänä niissä on joka tapauksessa lime, tuo sitrushedelmien kunkku, joka terästää kivasti kaiken drinksuista salaatteihin.

Viimeisin testaus oli Hyvän olon herkut -kirjasta soveltaen tehty juustokakku. Ostin kirjan muutamalla eurolla Akateemisen alesta ja se on ollut joka sentin arvoinen, sisältää erittäin simppeleita leivonnaisia asteen verran totuttua terveellisemmässä muodossa. Itselläni tosin on tapana muuntaa niitä takaisin epäterveellisemmiksi, sillä resepteissä on omaan makuuni esimerkiksi liian paljon graham-jauhoja, joiden maku puskee läpi. 

Kakun pohjaan tuli  1 dl juoksevaa margariinia, 5 rkl ruokokidesokeria (alkuperäisessä reseptissä 3 rkl hunajaa), 2 dl kaurahiutaleita ja 2 dl täysjyvävehnäjauhoja (alkuperäisessä reseptissä 1 dl vehnäjauhoja ja 1 dl grahamjauhoja). Kaikki sekaisin ja painellaan matalaan uunivuokaan. Taikinaa ei tule kovin isoa klönttiä, joten pienehkö vuoka riittää. Täytteeseen tulee 400 g maustamatonta tuorejuustoa (alkuperäisessä ohjeessa 250 g maustamatonta tuorejuustoa ja 100 g kevyttä tuorejuustoa), johon sekoitetaan ensin 3 rkl ruokokidesokeria, sitten kananmuna, raastettua limen kuorta ja 2 rkl lime-mehua (alkuperäisessä ohjeessa sitruunaa). Setti pohjan päälle ja homma uuniin, 20 minsaa 175 asteessa oli sopiva aika meidän uunissa.

Mainion kuivakakkuohjeen bongasin  Fanni ja Kanelista, mutta kiire kun oli (Champions League -finaali oli alkamassa), muunsin sen muffineiksi, jotta paistuisi nopsemmin. Sopii myös terveysteemaan, sillä rasvana oli oliiviöljyä. Limeä tuli turskautettua sekaan enemmän kuin ohjeessa, maistui vahvasti mutta hyvää oli. Täytyy tehdä uusiksi, mutta paremmalla ajalla eli niin, että ehtisi tehdä kuorrutteenkin päälle.

Key lime pie on koukuttavan hyvää, mutta sitä on ärsyttävää leipoa, koska reseptiin tulee pelkkiä keltuaisia ja valkuaiset jäävät kyökissäni yleensä käyttämättä. Pari kertaa olen yrittänyt tehdä niistä marenkia, mutta lopputulos on ollut vähemmän kaunista. Piirakan ohjetta olen soveltanut täältä. En ole mitannut aineksia läheskään tuolla tarkkuudella (1,3 dl lime-mehua, wtf), mutta ei se lopputulosta haittaa. Kriittisempi vaihe on huolehtia siitä, ettei leipomus pääse kärähtämään uunissa. 

Tällä hetkellä mielessä on kyllä sattuneesta syystä leivonnaisten sijaan limen käyttäminen erilaisissa jäädykkeissä. Ostin pari päivää sitten Prismasta mehujäämuotteja (hämmentävän vaikea löytää moisia btw, eikö nykymuksuille enää väännetä perinteisiä mehujäitä vai olinko vain myöhässä apajilla?) ja tähän mennessä olen jäädytellyt niissä paria smoothieversiota. Blenderiin jäisiä marjoja, banskua, rasvaista jugurttia (luomu-turkkilainen on parhautta), vähän jotain nestettä ja mitä muuta näppeihin sattuu osuumaan (viimeksi sekaan meni limen lisäksi hamppuproteiinijauhetta ja kaurahiutaleita), surrautus ja lopputulos muotteihin jäätymään. Takuulla vähemmän lisäaineita ja enemmän sisältöä kuin jäätelöaltaan verrokeissa, mutta maistui vähintään yhtä hyvältä. Nexie-approved kesähitti 2011!

Maailma kylässä

...melko viileässä säässä tällä kertaa. Ohjelma oli monipuolinen ja laadukas ja paljon olisi ollut tsekaamisen arvoista. Vähiin kuitenkin jäi: eilen kärsin jotenkin käynnistysvaikeuksista ja pääsin Kaisaniemeen vasta niin myöhään, että ehdin kuunnella vain Uuden Fantasian (feat. Freeman, awwww...) ja Tony Allen & Jimi Tenor -kombon keikat. Molemmat keikat putosivat sinänsä allekirjoittaneeseen hyvin, mutta tunnelmaa häiritsi jälkimmäisen aikana jotenkin se, että paikalla tuntui olevan enemmän humalaisia teinejä kuin vaikka hippejä ja ulkkareita. Viime kesänä Flow'ssa oli paljon letkeämpi tunnelma, Kaisaniemi kerää kaljoittelijoita. Terkuin takakireä kukkahattutäti...

Tänään taas oli niin kylmä sää ja hieman lyhyeksi jääneet yöunet (illalla Champions League finaali, aamulla nelijalkaiset hirviöt) takana, ettei oikein riittänyt puhtia. Piipahdettiin parilla keikalla ja juostiin kojut läpi, mitään asiaohjelmaakaan ei tullut tsekattua eikä evästystä haettua, vaikka Maailma kylässä -festareiden parasta antia onkin monipuolinen ruokavalikoima erilaista settiä ympäri maailmaa. Note to self: käteinen on joskus ihan kiva bonus.