Lelukaupoilla - Asus Zenbook UX31E

Sain vihdoin hankittua uuden kannettavan hitaan ja kaatuilevan LG E200-vanhuksen korvaajaksi.  Olen jo pienen ikuisuuden hyvän tovin pähkäillyt asiaa - käynyt vähän hiplailemassa koneita kaupoilla ja kaivellut netistä arvosteluita. Valitettavasti arvosteluiden kirjoittajina on pääsääntöisesti allekirjoittanutta huomattavasti enemmän konehifistelyyn taipuvaista väkeä (nörtit, prkl), joten mutinat ja hypetykset tuntuvat liittyvän ominaisuuksiin, jotka ovat itselleni vähemmän merkityksellisiä. En pelaile, en tee kotikoneella töitä, enkä tunne muutenkaan tarvetta ladata kovalevyä täyteen erilaisia ohjelmia tms. Sen sijaan toiveissa on ollut kohtuuhintainen kone, joka olisi pieni ja kevyt, hyvällä akunkestolla ja suorituskyvyllä varustettu ja - jos vain mahdollista - joka ei saisi silmiä vuotamaan verta kammottavan ulkomuotonsa takia.

Viime kuussa pähkäilyn pääasiallinen kohde oli Macbook Pron ja Office 2010:n sisältänyt paketti, joka oli Stockkalla kantistarjouksessa. Puoliso on ollut omaansa kovasti tyytyväinen jo useamman vuoden ja itse olen tykännyt käytössäni olevita muista Applen tuotteista (iPod nano ja iPhone), mutta omaan käyttööni pro tuntui jotenkin väärältä - liian painava ja liian... pro käyttötarpeisiini nähden. Macbook Air taas vaikuttaa 11 tuuman versiona ihan liian pieneltä ja hinnat alkaen versiona (64 GB) lelumaiselta, 13 tuuman 128 GB taas maksaa melkein 1 300 euroa, mikä taas tuntui liian tyyriiltä.

Windows-koneista tuo Zenbook oli saanut hyviä arvosteluja ainakin MikroPC ja Tietokone -lehdistä ja se näytti ominaisuuksiltaan vastaavan varsin hyvin tarpeitani. Muina finalisteina olivat muut testatut ultrabookit eli Samsungin 9 -sarja ja Acer S3. Voittajan valinta tapahtui googlettelun perusteella ja yön yli nukkimisen jälkeen. Kun taskussa poltteli 10 prosentin etuseteli Stockkalle, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja hain eilen kotiin uuden perheenjäsenen. Lähtöhinta taisi olla 1098 euroa, joten sain sen kupongillani vähän alle tonnilla.

Ensituntuma koneeseen on ollut varsin positiivinen. Windows 7 tuntuu tutulta (eli omppuun verrattuna vähän ruma ja kankea, mutta mihin tahansa Windowsin käyttikseen tottuneelle helppokäyttöinen), kone on hiljainen eikä kuumene hetkessä kissan perseenlämmittimeksi (yritti kyllä silti parkkeerata näppikselle), samoin näppäimistö on omille nakeilleni mainio, enkä ole noteerannut sen kummempia ongelmia touch padin kanssa (tästä jotkut olivat jotkut keskustelupalstoilla nurisseet). Ehkä se tuntuu vähän herkältä, mutta se taas lienee tottumiskysymys.

Ainoa kysymysmerkki tuntuu liittyvän näyttöön, joka ei tunnu olevan kaikkein tukevimmasta päästä. Tarkoitan sitä, että kansi tärisee aika pienistä tönäisyistä. Tuskin haittaa tukevalla alustalla näpytellessä, mutta mahdollisesti liikenteessä ollessa tuottaa tuskaa. Eipä sekään omassa käytössäni kynnyskysymys, kunhan pysyy ehjänä. Ulkomuoto ei ole ehkä kaikkein söpöin (tämä kannattaa suhteuttaa siihen, että edellinen koneeni on ollut pinkki...), mutta varsin siisti ja materiaali tuntuu kelvolta. Esimerkiksi Sonyn Vaio jäi ulos valintafinaalista halvan ulkomuotonsa ja karhean (!) touch padin takia.    

Ultrabookeista puuttuu DVD-asema, joten jossain vaiheessa täytyy hakea ulkoinen asema. Alkuun ajattelin pärjätä vanhan koneeni varassa siltä osin kuin tulee tarvetta muuntaa cd-levyjä mp3:ksi ja siirtää musiikkia iLaitteille. Samoin täytyy harkita Office-paketin ostoa, se ei tullut tuossa mukana. Saa nähdä riittäisikö Open Office, kun en kuitenkaan käytä konetta työkäytössä enkä opiskele.

Palailen, jos tulee takapakkia ja Windows-kitinää, mutta hyvältä siis vaikuttaa tässä vaiheessa!

Joulun ja vuodenvaihteen kokkailuja

Pienellä viiveellä mennään, seuraavassa tarjolla koostetta keittiöaherruksista pääosin joululta. Vietimme aaton mökillä, joten mukaan matkannut syöminkikokonaisuus oli laadittu periaatteella "kaiken pitää mahtua kylmälaukkuun ja olla syötävissä sellaisenaan tai lämmitettynä".  Puolisko oli hakenut hallista paria kalaa ja mätiä, muuten tarjonta oli vege-painotteista ja perunalaatikkoa lukuun ottamatta itse tehtyä.

PÄHKINÄMUREKE

2 dl cashew-pähkinöitä
1 tlk (400g) kikherneitä
100 g raakaa perunaa
2 keskikokoista sipulia
1 iso valkosipulin kynsi
1 tl chilitahnaa
½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta

Soseuta cashew-pähkinät, paloitellut kasvikset ja kikherneet (Kitchen Aidin blenderi meinasi hyytyä, kyllä monitoimikone olisi poikaa). Mausta seos chilillä ja suolalla. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja anna koneen käydä, kunnes massa on tasaista. Vuoraa litran / puolentoista suuruinen uunivuoka (käytin leipävuokaa) leivinpaperilla ja kaada seos vuokaan. Kypsennä noin tunti uunin keskitasolla 175 asteessa. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku tuntuu kostealta, jatka kypsentämistä.

Tämä oli erinomaista, voisi tehdä useammankin ja olisi voinut myös maustaa vähän reippaammin.

BATAATTI-LANTTULAATIKKO

1 iso bataatti

Lanttu tai puolikas

1 sipuli

3 perunaa

1,5 rkl tuoretta inkivääriraastetta

1 kasvisliemikuutio

1 l vettä

3 keltuaista

2 dl kuohukermaa

2 rkl korppujauhoja

25 g voita tai margariinia

0,75 dl siirappia

1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

 Päälle:

0,5 dl korppujauhoja

Kuori ja kuutioi bataatti, lanttu, sipuli ja perunat. Kuori ja raasta inkivääri. Keitä kasvikset ja inkivääri kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsiksi. Säästä keitinvedestä 1 dl, kaada loput pois. Soseuta kypsät kasvikset. Jäähdytä sose. Sekoita keltuaiset ja kerma keskenään, turvota korppujauhoja keltuais-kermaseoksessa muutama minuutti. Kaada seos kasvissoseen joukkoon. Sulata voi ja lisää massaan. Lisää myös siirappi, mausteet ja keitinliemi, sekoita. Kaada seos uunivuokaan ja ripottele korppujauhoja pinnalle. Paista noin 1 1/2 tuntia uunin alatasolla 175 asteessa.

Ihan jees näinkin, olen tehnyt aiemmin pelkällä bataatilla. Lanttua oli sen verran vähän, ettei sitä oikeastaan maistanut.  

PUNAJUURILAATIKKO

4 annosta

600 g punajuuria

125 g piparjuurituorejuustoa

1 dl ruokakermaa

1 tl piparjuuritahnaa

0,5 tl suolaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuori ja paloittele punajuuret. Keitä kiehuvassa vedessä kypsiksi, kaada keitinvesi pois ja soseuta punajuuret esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita tuorejuusto, ruokakerma, piparjuuritahna ja suola keskenään ja sekoita punajuurisoseen joukkoon. Kaada sose uunivuokaan. Kypsennä noin 45 minuuttia.

Tämäkin vanhastaan listalla. Ihan jees, mutta suurissa määrissä piparjuurituorejuusto alkaa vähän tökkiä. Olisi ehkä voinut lisätä jotain muuta mausteeksi, esim. limeä tai balsamicoa. 

BATAATTIPIIRAKKA

1 pkt (400g) rukiista piirastaikinaa öljyllä voidellun uunivuoan (n. 15 cm x 25 cm) pohjalle

400 g bataattisosetta,2 kananmunaa, ½ tl suolaa, ¾ tl kanelia, ¼ tl muskottipähkinää, 2 rkl fariinisokeria sekaisin ja piirakkapohjan päälle. Uuni 225 astetta n. 30 min –  eli kunnes piirakan reunat rapea, täyte ei hölsky.

Tätä olen tehnyt monesti, joskus laittanut porkkanaa bataatin sijaan. Vähän vähempi sokeri olisi voinut olla jees, nyt meni aavistuksen liikaa makean puolelle koko piirakka.

VISKILLÄ MAUSTETTU TAATELIKAKKU

1pak. 250 g taateleita (kivettömiä - tuli huomattua, että "kivettömissä" on sattumia, roiskui nätisti ympäriinsä soseutettaessa...)

3 dl  vettä

2 dl (tummaa) sokeria

200 g margariinia

2 munaa

1 tl vaniljasokeria

pari riviä tummaa suklaata

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

3,5 dl vehnäjauhoja

n. ½ dl (savu)viskiä

Taatelit, vesi ja sokeri keitetään soseeksi. Sosetta jäähdytetään hieman ja siihen lisätään sulamaan margariini, suklaa ja vatkatut munat. Lisätään vaniljasokeri. Sekoitetaan kuivat aineet ja lisätään ne soseeseen. Kakkutaikina laitetaan 1,5 litran vuokaan ja kakkua paistetaan 200°:ssa n. 50-60 min.

Tämä oli joulun ehdoton hitti. Miehen tekemä ensimmäinen versio oli ihan täydellinen, mun versio vähemmän täydellinen (saattoi jäädä siitä kiinni, että mulla epämääräinen määrä taateleita, joita yhdistin viikunoihin), mutta silti oikein hyvää sekin. 

SAVULOHI-PIPARJUURINAPIT

150 g kylmäsavulohiviipaleita silpuksi

1 sipuli silpuksi

1 dl kermaa vaahdoksi

1 dl turkkilaista jugurttia tai ranskankermaa

2 rkl limemehua

2 tl piparjuurta raastettuna

Alle Väinämöisen palttoonappeja. Ihan parhautta.

Viimeinen kuului uudenvuodenaattoon. Palttoonappien päälle tein lisäksi hernesosetta (pussi pakasteherneitä, pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia, limeä, piparjuurituorejuustoa, pippuria ja vähän kasvislientä) ja osaan laitoin pestoa, juustoa ja savutofua. Omnomnom.

Jälkkäriksi tein eilen After eight jugurttijäädykettä tällaisella reseptillä.  Silikonisia muffinivuokia ei ollut, joten koko setti meni silikoniseen leipävuokaan eli piti sitten sulattaa ja syödä kerralla. Miehen mielestä aika makeaa, mulle ei tuottanut mitään ongelmia vetää tuota kerralla kitaan. 

Öyh ja röyh. Kun joulukauteen on kuulunut lisäksi litrakaupalla glögejä sekä kahmalokaupalla pipareita ja suklaalla, olo on jokseenkin sokerihuurrutettu. Hampaat huutavat hallelujaa, voisi antaa armoa. Kunhan kaapeissa vielä olevat makeat on ensin päästetty päiviltä, joku roti sentään täytyy olla. 

  

Tunkua joulumarkkinoilla

Jaahas. On taas se aika vuodesta, jolloin puoli Helsinkiä saa samanaikaisesti nokkelan idean lähteä tutkimaan erilaisten joulumarkkinoiden tarjontaa. Jätkäsaaren joulumakasiini oli ilmeisesti vähiten hypetetty paikka, sillä siellä mahtui pyörimään ihan mukavasti (kunhan ensin sai aavistuksen pelottavan tavarahissin pysähtymään oikeassa kerroksessa, nimimerkki "Vähän vaan otettiin vauhtia muualta"). Kaikenlaista kivaa hipelöitävää oli tarjolla, samoin olisi saanut hyvää kaffetta ja riisipuuroa, mutta alla oli tuhti aamiainen tuplaespressolla, joten ei tullut testattua. Eikä myöskään mitään tarttunut mukaan vaikka esim. Bol-valaisinten kohdalla tuli pysähdyttyä parikin kertaa.

Jätkäsaaresta kävelimme Vanhan joulumyyjäisiin, jotka olivat (ylläripylläri) ai-van tukossa porukkaa. Minkään standin kohdalle ei oikein edes kehdannut pysähtyä (sikäli kun edes pääsi lähituntumaan), koska väkeä rynni joka suunnasta niskaan. Puskimme pikaisesti alakerran läpi ja puhti loppui siihen, yläkertaan ei edes viitsitty yrittää. Joku fiksumpi ajankohta kuin adventtisunnuntai voisi olla ihan jees...

Myös Ornamon Design-myyjäisissä Valkoisessa salissa oli paljon porukkaa, mutta varsinkin ylimmässä kerroksessa pystyi ihan hyvin liikkumaan. Kaikkea kivaa mukavissa puitteissa, ostoskoriin päätyi tosin ainoastaan Aarrekidin söpö (ai miten niin lapsille tarkoitettu?!?) kissatyyny, joka tuijottaa minua nyt sängyltä.

Senaatintorille siirtyneet Tuomaan markkinat on ideana ihan hyvä, mutta ahdastahan sielläkin tänään oli, joten currywurstin ja glögin sijasta päädyimme evästämään itseämme lähi-Chicosiin jättiläismäisillä vege-hampurilaisilla. Ähkyhän siitä tuli ja jälkikäteinen väsymys, kun ahtoi napaansa soijapihviä, tofupihviä, vuohenjuustoa, guacamolea, bataattiranskiksia jne. Pullamössöleivän voisivat vaihtaa vaikka reissariin ja kulahtaneen imagonsa S-ketjun ostariravintolana oikeastaan ihan mihin vaan, mutta pakko se on myöntää, että hyvät kasvishampparit sieltä saa. Kaikkiin listan hampurilaisiin saa vaihtaa pihvin soijapihviksi, minkä lisäksi listalla on tuo mun valinnakseni päätynyt vege-henkinen (never mind the cheese...) ähkytys maximus, jonka syyksi laskettakoon power-tunnin skippaaminen tänään.

Parempi elämä huomenna, tänään korkeintaan kupponen Glühweinia ja viherhuoneeseen aseteltujen värikkäiden La Case de cousin Paul -valojen ihastelua. Kohti valoa!

Talvi tuloillaan?

Tänään oli ensimmäinen pakkaspäivä, erittäin kaunis sellainen. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi läpi koko lyhyen päivän. Kameran akku oli tyhjä ja latautui hitaasti, joten ehdin sen kanssa pihalle vasta siinä vaiheessa, kun aurinko alkoi jo laskea. Eli kolmen maissa... Pikkupakkanen tuntui heti nenässä ja näppejä vähän paleli kynsikkäissä, joten lampsin menemään kädet taskuissa ja järkkäri rintamuksella pomppien.

Riisutut puut

Jäätyneitä lehtiä rapisemassa jalkojen alla

Auringonlaskuun kiirehtimässä

Sorsintaa...

Koko marraskuu on kyllä ollut säiden puolesta poikkeuksellisen hieno: lunta (tai räntää) ei ole vielä näkynyt, eikä edes vesisadetta ole ripsinyt juuri nimeksikään, joten kadut ovat pysyneet kuivina (lue: pyöräilykelpoisina), eivätkä esimerkiksi maahan pudonneet lehdet ole muuttuneet epämääräiseksi mössöksi. Nurmikot ovat vielä olleet vihreinä ja jopa joitain sinnikkäitä kukkia on voinut bongata. Kun tähän vielä lisätään kaunis iltavalaistus, niin kyllä on kaukana ollut ankeus ja rumuus.

Tästä sopisi sitten joko jatkaa kuivaa kautta tai sitten heittää kerralla lumihuntua maahan.  En kyllä ihan ymmärrä jo ilmennyttä yleismutinaa siitä, että pitäisi tulla lunta - kun kuitenkin viime keväänä maaliskuun lopussakin Viikki näytti vielä tältä:

Jo joulukuun alussa oli näyttänyt tältä (hautausmaakuvalla ei tosin ole tarkoitus alleviivata pointtia erityisesti, ymmärrätte varmasti ilmankin...):

Blogiarkiston perusteella ensimmäisistä liukkaista keleistä tohistiin aika tarkalleen vuosi sitten, taisteluasemista, tosin.

Pyöräilyn pimeämpi puoli

Mun on pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa pari kaunista riviä pyöräilyn ihanuudesta - siitä, kuinka näppärästi jo työmatkoja pyöräillessä saa haukattua raitista ilmaa ja pidettyä peruskuntoa (sekä fyysistä että psyykkistä...) yllä ilman että hommaan tuhraantuu juurikaan ylimääräistä aikaa julkisilla säätämiseen verrattuna. Ja siitä, kuinka näppärä kulkuväline tuo kaksipyöräinen tosiaan näin kaupunkioloissa on ja kuinka säätila tosiaan on vain varustelukysymys, vaikkakin niihin vähemmän kauniisiin vermeisiin saa kyllä upotettua ihan tolkuttomasti rahaa.

Aktiivisessa käytössäni on kaksi pyörää, Nishikin perushybridi 401 ja Rossanon Fitness -malli. Olen käyttänyt niitä pääasiassa työmatkoihin (8 km/suunta), keskustassa käymiseen (oisko n. 11 km/suunta) ja salireissuilla (n. 4 km/suunta), kesällä enemmän muuhunkin. Bussilipulle en ole ladannut kautta toukokuun jälkeen ja arvoa on sittemmin kulunut parikymppiä, joten pitkälti olen onnistunut julkisia välttelemään.  Kapearenkainen Rossano kevyenä ja sporttisena kaverina oli kesän ykkösratsu, mutta syksymmällä olen vaihtanut raskaamman ja turvallisemman oloisen Nishikin kyytiin. Tähän päivään saakka sikäli hyvällä menestyksellä, että haavereita ei ole sattunut, kun olen vähentänyt vauhdin hurmaa ja mennyt esim. limaisten lehtien peittämät mutkat rauhassa. Ainoastaan niska ja yläselkä ovat nyt syksyn tullen alkaneet hieman oireilla; pyöräilevän konttorirotan päivämantraan kun pitäisi melkeinpä poikkeuksetta kuulua keppijumppaa tai pilatesta tms., mistä olen kuitenkin työkiireiden verukkeella laistanut (joskin parina viime viikkona olen yrittänyt parantaa tapani, mutta se on toisen tarinan paikka).

Nooh, joka tapauksessa, tänään olin - tapani mukaan hieman kiireessä - siirtymässä keskellä päivää fillarikyydillä Pasilasta Hakaniemeen. Reitille osuu heti alkuun ratikkakiskoja, joiden seassa pyöräily kostautui ns. klassisella tavalla. Yritin siis ylittää niitä hieman väärästä kulmasta ja pyörä jumitti kiskoille, joten siinähän sitten oli yours truly pian komeasti turvallaan ajoväylällä. Onneksi vauhti oli ennakoivasti hyvin maltillinen, samoin liikenne, joten selvisin pitkälti säikähdyksellä. Kuskilla on nyt kyynärpään tienoilla tarjolla komeaa kuhmua ja mustelmaa, mahassa vähän lisää mustelmaa ja leuassa pieni kuhmu. Pyöräkin menetti vain palasen polkimesta ja sai pientä nirhaumaa ohjaustangon pehmusteisiin, ei sen kummempaa. Vaatteista osumaa näyttäisi ottaneen vain jakku (kuten totesin, oli vähän kiire...) siitä kyynärpään kohdalta.

Itse tietenkin kiroilin tilanteessa ensin a) omaa tyhmyyttäni ja b) sitä, kuinka näpit likaantuvat ketjuja rattaille palautellessa  sekä c) kuinka noloa on myöhästyä ja tulla pahimmassa tapauksessa naama ruvella perille. Vasta myöhemmin tuli mieleen miettiä, kuinka helposti tuollaisessa tilanteessa voisi käydä todella rumasti. Esimerkiksi jos persiissä olisi ollut kiinni auto, joka ei olisi ehtinyt jarruttaa tai jos itse olisi pistänyt kierien ja pyörien yhtäkkiä vastaantulijoiden puolelle. Tai jos oma alastulo ei olisi ollut (puolivahingossa) noin oppikirjamainen, vaan olisin esimerkiksi lähestynyt asfalttia kämmen tai olkapää edellä. Tai jos sitä vauhtia tosiaan olisi ollut enemmän tai itsellä massaa.

Huh. Eli muistetaanpa jatkossa ajella rauhassa ja huolellisesti. Kypärä ja ajovalot ovat toki nekin ihan must.

Löysin muuten Stockkalta tosi näppärät silikoniremmillä kiinnitettävät led-valot, jotka saa hetkessä paikoille ja sujautettua parkissa sitten taskuun. Ja jotka vieläpä näyttävät varsin söpöiltä; itsellä on valkoremminen etuvalo ja pinkki takavalo. Olisin hamstrannut niitä lisää (maksoivat femman), mutta keskustasta olivat jo loppuneet.