Martin markkinoilla

Pidimme taukoa räntäsateesta Kaapelitehtaalla, jossa järjestetään tänä viikonloppuna Martin markkinat. Markkinahumu ja matkailumainonta eivät sinänsä motivoinet paikalle, vaan tarkoituksena oli katsastaa ruoka- ja villasukkatarjonta. Sopivia sukkia ei valitettavasti löytynyt, tarjolla oli lähinnä lasten kokoja ja valtavia miesten kanootteja. Sen sijaan löysin maailman hienoimmat lapaset: ne ovat liukuvärjättyä (?) harmaata villaa, neule on kaksinkertaista eli lämmittää hyvin, minkä lisäksi (ja tämä on tärkeintä!) niitä koristaa söpö leppäkerttu. Hinta oli 15 euroa, leppäkertuttomat tumput olisivat irronneet 10 eurolla.

Ruokatarjonta keskittyi pääasiassa leivonnaisiin, juustoihin ja lihaan. Kotiutimme tummaa leipää Saarenmaalta (3 €) ja hunajapiirakan (2,5 €). Jälkimmäinen muistuttaa maultaan lähinnä maustekakkua, mutta on koostumukseltaan sellainen, ettei sen kimppuun kannattaisi käydä paljain käsin autossa. Tahmaa sormet. Satun tietämään. 



   

Kahvia ja kukkia

...saman katon alla tarjoaa Uudenmaankadulle lokakuussa avattu Fleuriste, kaunis pikkuruinen kahvila, jonka takahuoneessa toimii kukkakauppa. Kahvilan puolella on vain muutama pieni pöytä, joten ahdasta tulee äkkiä. Otin pelkän teen (vaihtoehtoja oli - luonnollisesti - vähintäänkin riittävästi), koska päivän leivonnaiskiintiö oli täytetty töissä kauden ensimmäisellä ja siten maistuvimmalla joulutortulla ja (ei todellakaan ensimmäisellä) pullapalalla. Puoliso sen sijaan otti espresson kylkeen miehekkäästi macaronen JA palan taatelikakkua, joista jälkimmäisestä minäkin närpin maistiaiset. Hyvää oli, sekä syötävä että palvelu.

Jälkikäteinen nettisurffailu lisäsi annettuja sympaattisuuspisteitä, TJEU yrityksen taustoista.  Hatunnosto ja onnea uudelle yritykselle, joka on mitä herttaisin lisä kaupungin kahvilatarjontaan. Kukkakauppatarjontaan en ole niinkään perehtynyt, mutta esteettistä silmää ratkaisut miellyttivät. 

Erävoitto ensimmäisistä liukkaista

Tänä talvena nastoja on nimittäin alla paitsi Mitolla myös minulla. Kun parkkipaikan ja kotioven välillä tehtyjen (töpöttely-)askellushavaintojen perusteella koiran ulkoilutus oli vaarassa käydä turhan haastavaksi, päätin ottaa käyttöön kunnon aseet. Viime talven ikiroudan jäljiltä kaapistani löytyy nimittäin pari Sarva Xero -nastalenkkareita, joilla pysyy pystyssä ja (ooh!) pääsee jopa eteenpäin sipsuttelematta. Lisäbonuksena se, että jalat pysyvät lämpiminä ja kuivina, toisin kuin tavallisissa lenkkareissa. Erona muihin viime talvena testaamiini nastalenkkareihin on myös se, että kengät ovat todella kevyet, joten juoksutuntuma vastaa melkein tavallisia lenkkareita. Omani hain tuolta Suunnistajan Kaupasta, jonka aukioloajat ovat hieman hankalat, mutta parempi silti kuin arpoa oikeaa kokoa nettikaupoissa; ketjuliikkeissä en ole kenkään törmännyt.

Nastoitettujen (ja muidenkin) lenkkareiden arvosteluja olen käynyt yleensä lueskelemassa Juoksija-lehden kenkäklinikalta. Jos koipi kestää juoksua, ensi keväänä pitää päivittää myös tavalliset lenkkarit; saa nähdä pitäydynkö tutussa ja turvallisessa eli asicsin gel-ds-trainereissä. Tosin, jos tuosta hyväksi havaitusta mallista ei kevääseen mennessä ole tarjolla päivitettyä ja ennen kaikkea pirteämmän väristä versiota, saatan katsella myös vieraisiin kenkäkoreihin. Sinivalkoista? Ei pirteistä oransseista maantiekiitureista voi sellaiseen vaihtaa! 

Lämpöä ja valoa syksyyn musiikin voimin

Marraskuun pimeys ei ole tuntunut läheskään yhtä luotaantyöntävältä sen jälkeen, kun viime perjantaina kotiutin Stupidon alesta nipun uusia levyjä. Varsinkin ihana Martina Topley Bird vie uudella levyllään ajatukset kauas maailman pahuudesta. Aah.

Täytyykin aktivoitua ja siirtää musiikkiostosten anti myös iPodille ja iPhonille (kamalaa, olen joutunut kahden soittimen loukkuun!). Siten jaksaa hymyillä myös kaatosateessa tai myrskytuulessa, kun lenkittää koiraa tai odottaa bussia, jota ei tule. Uskon vakaasti musiikin kaikkivoipaisuuteen. 

Leppoisa lauantai

Rauhassa nautittu aamukahvi, tupla-annos suklaa-kookos-kaurapuuroa, taustalla soimassa ihana Fever Ray. Sen jälkeen puoliskon kanssa kaupunkikierrokselle ulkoiluttamaan uutta kameraa, joka on vielä melko koskemattomassa tilassa, kiitos pimeiden syysiltojen. Pieni tihku vaihtui reippaammaksi kuuroksi Sanomatalon kohdilla, joten tuli piipahdettua Rajala Pro Shopissa tarkastamassa kameralaukkutarjontaa. En tullut vakuuttuneeksi kuin siitä, etten ole pääasiallista kohderyhmää; tarjolla olevissa malleissa yhdistyivät lähinnä rujo ulkomuoto ja kalliit hinnat.

Seuraava looginen pysähdyspaikka oli Kiasman kauppa. Mukaan tarttui seinäkalenteri, kortteja ja Paola Suhosen perhosheijastin (jokohan niitä heijastimia olisi riittävästi hamstrattuna vai tarvitaanko täysi tusina?). Isänpäivälahja löytyi puolestaan ihanalta Eat & Joy maatilatorilta. Taidan keskittää sinne myös mahdolliset jouluostokset.  

Hiukopalaa poimimme pienestä ja sympaattisesta Nakista. Vege-hodari ei ollut kaikkein helpoin eikä varmasti terveellisin välipala nautittavaksi; puolet kurkkusalaatista jäi myös paperiin, mutta parempi siellä kuin sylissä. Latte oli kelpoa ja melko inhimillisen hintaista (3 €) verrattuna edellisenä iltana todistettuun shokkihinnoitteluun Enjoy it -kahvilassa; 4,40 € tuplalattesta tuntui hieman liioitellulta. Samoi kuusi euroa (!) marja-kaura-lassista koetteli kipukynnystä. Älyttömän hyvää, mutta sillä hinnalla odottaisin saavani juomani terästettynä...

Joka tapauksessa, marraskuussakin voi näemmä viettää leppoisan lauantai-iltapäivän kaupungilla (kunhan muistaa kumisaappaat ja tuulta pitävät vaatteet).