Ei tämä mitenkään puun takaa ole tullut, eikä ole ns. eka kerta. Olen aina ollut paitsi
Aikataulut meinaavat joka tapauksessa jatkuvasti ns. kusta. Aina kun kuvittelen saaneeni tehtyä edes jossain määrin toteutuskelpoisen työsuunnitelman tulipalojen sammuttamiseksi, jostain välistä luikertelee lisää hommia jonon jatkoksi ja keskelle. Mutta kun tuntuu, että se ajan tasalle pääseminen on aina ihan lähellä, seuraavan kulman takana ja heti seuraavalla viikolla saavutettavissa.
Liikunta ja leipominen yms. sijaistoiminnot auttavat kyllä saamaan ajatukset pois töistä, enkä ole vielä unettomia öitä viettänyt. Tänään on kuitenkin jo siinä määrin levoton olo alkavan työviikon edellä, että nyt tähän pitää saada parempi ote. Ei ole oikeasti mitään järkeä surkutella sitä, kuinka on "pakko" pitää vielä tässä kuussa seitsemän lomapäivää ja kuinka vielä pääsiäinenkin tulee siihen päälle kiusaksi; kyllä sen loman pitäisi olla hyvin ansaittua lepoa, eikä rasite.
Pyhä tavoite seuraavalle parille viikolle: hoidan hommat ajan tasalle, enkä ota lisää jonon jatkoksi ennen kuin nykyisistä ollaan päästy. Parin kaffepaussin tai tyhy-tunnin pitäminen olisi kiva bonus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti