Juhannusvalmisteluja

Huomenissa on tarkoitus liittyä kaupungista ulos pyrkivien loputtomaan letkaan kohti mökkimaisemaa, joka onneksi ei ole kovin kaukana. Säätiedotus uhkailee kesäisellä myrskyllä, mutta puolisoni uhoaa tekevänsä matkan fillarilla; on näemmä kovasti uuden menopelinsä lumoissa ja luottamus sen kulkukelpoisuuteen kuoppaisilla teillä kova. Kilometrejä kertyisi kuulemma vähemmän kuin autolla, "vaivaiset" 100 km, mutta epäselvää on vielä, mikä osuus näistä on ns. laadukasta alustaa. Vähän kyllä jännittää, jos säätiedotus käy todeksi ja haasteena on juhannusruuhkan lisäksi myrskytuuli ja reipas sade.

Ei siinä mitään,  pieni auto täyttyy kyllä muutenkin, kun siihen ahdetaan allekirjoittanut pelkääjän paikalle, broidi kuskiksi, takapenkille kissa ja koira sekä Miton olemattom... piehenköön tavaratilaan ruokia ja kamppeita. Lemmikkien kanssa reissaaminen on varsinaista välineurheilua; kissalle kun täytyy muistaa pakata kuljetuskopan lisäksi mm. hiekkalaatikko,  kissanhiekat, hiekkalapio, safkat, valjaat, kaularemmi yhteystietoineen, harja jne. jne. Koiran iloksi mukana on myös pallo, puruluu, pyyhe, punkkipihdit, shampoo (turha kuvitellakaan, ettei ryökäle pyöri siellä kurassa), sadetakki ja tuhat muuta tuiki tärkeää tavaraa. Ja tämä siis parin päivän mökkireissua varten... Olen siis pakkaamassa näitä ja melko lailla vakuuttunut, että Jotain Oleellista silti unohtuu.

Ruokavalmistelut ja shoppailut ovat aika hyvällä mallilla. Alkossakin oli vielä rauhallista ja hyllyilläkin täytettä. Ostin sokkona mukaan 1,5 litran pussiviinin luomuvalkkaria (Sierra Grande Chardonnay); kevyt ja pahvipakkaustakin ekologisempi vaihtoehto, pakkohan sitä on testata. Lisäksi nappasin yhden itävaltalaisen rosén (Jurtschitsch Rosé vom Zweigelt), luomua sekin. Valistuneet arviot sitten jälkikäteen.  

Uunissa on tällä hetkellä yksi limekakku ja sieltä pääsi jo jäähtymään saaristolaisleipä. Hummuksen tein jo valmiiksi ja perillä on tarkoitus tehdä lisäksi tsatsikia kaveriksi uusille perunoille. Mökkikeittiössä pitäisi valmistua myös juustokakku (digestivemurupohjan päälle pari purkkia tuorejuustoa, limeä, vaahtoutuvaa vaniljaa, ehkä valkosuklaata ja setti pakkaseen), smoothie-jäädyke ja couscous-salaatti vuohenjuustolla ja kirsikkatomaateilla. Grilliin on matkalla ainakin tofu-kasvisvartaita ja mahdollisesti myös savustettua munakoisokeittoa (tai siis sen munakoison ajattelin savustaa, eh...). Aamupalaksi on varattu luomumysliä, smoothie-tarpeet ja viinirypäleitä. 

Mökillä odottavat (oletetun kaatosateen ja sähkökatkojen lisäksi) vanhempani, joilla on mitä todennäköisimmin myös reilusti evästä matkassa. Ainakin juustoja on kuulemma reilu setti mukana sekä tarvikkeet tiramisuun. Omnomnom. Modernin kahvimasiinan ovat raahanneet myös mökille, ei siis enää suodatinlitkua tai (vielä pahempaa) pikakahvia, jei!

Hyvältä siis vaikuttaa, kunhan vaan sähköt toimivat myrskystä huolimatta.  Nimimerkki "Sateesta viis kunhan ruokaa ja juomaa riittää".

Lime-leivonnaisia

Pikapuoliin päättyvä hellejakso on pitänyt allekirjoittaneen poissa sekä koneelta että keittiöstä (kuka hullu haluaisi lisää lämpöä kämppään, jossa asteet muutenkin huitelevat päälle kolmenkympin?), eivätkä seuraavat reseptit ole tuoreita kokeiluja. Yhdistävänä tekijänä niissä on joka tapauksessa lime, tuo sitrushedelmien kunkku, joka terästää kivasti kaiken drinksuista salaatteihin.

Viimeisin testaus oli Hyvän olon herkut -kirjasta soveltaen tehty juustokakku. Ostin kirjan muutamalla eurolla Akateemisen alesta ja se on ollut joka sentin arvoinen, sisältää erittäin simppeleita leivonnaisia asteen verran totuttua terveellisemmässä muodossa. Itselläni tosin on tapana muuntaa niitä takaisin epäterveellisemmiksi, sillä resepteissä on omaan makuuni esimerkiksi liian paljon graham-jauhoja, joiden maku puskee läpi. 

Kakun pohjaan tuli  1 dl juoksevaa margariinia, 5 rkl ruokokidesokeria (alkuperäisessä reseptissä 3 rkl hunajaa), 2 dl kaurahiutaleita ja 2 dl täysjyvävehnäjauhoja (alkuperäisessä reseptissä 1 dl vehnäjauhoja ja 1 dl grahamjauhoja). Kaikki sekaisin ja painellaan matalaan uunivuokaan. Taikinaa ei tule kovin isoa klönttiä, joten pienehkö vuoka riittää. Täytteeseen tulee 400 g maustamatonta tuorejuustoa (alkuperäisessä ohjeessa 250 g maustamatonta tuorejuustoa ja 100 g kevyttä tuorejuustoa), johon sekoitetaan ensin 3 rkl ruokokidesokeria, sitten kananmuna, raastettua limen kuorta ja 2 rkl lime-mehua (alkuperäisessä ohjeessa sitruunaa). Setti pohjan päälle ja homma uuniin, 20 minsaa 175 asteessa oli sopiva aika meidän uunissa.

Mainion kuivakakkuohjeen bongasin  Fanni ja Kanelista, mutta kiire kun oli (Champions League -finaali oli alkamassa), muunsin sen muffineiksi, jotta paistuisi nopsemmin. Sopii myös terveysteemaan, sillä rasvana oli oliiviöljyä. Limeä tuli turskautettua sekaan enemmän kuin ohjeessa, maistui vahvasti mutta hyvää oli. Täytyy tehdä uusiksi, mutta paremmalla ajalla eli niin, että ehtisi tehdä kuorrutteenkin päälle.

Key lime pie on koukuttavan hyvää, mutta sitä on ärsyttävää leipoa, koska reseptiin tulee pelkkiä keltuaisia ja valkuaiset jäävät kyökissäni yleensä käyttämättä. Pari kertaa olen yrittänyt tehdä niistä marenkia, mutta lopputulos on ollut vähemmän kaunista. Piirakan ohjetta olen soveltanut täältä. En ole mitannut aineksia läheskään tuolla tarkkuudella (1,3 dl lime-mehua, wtf), mutta ei se lopputulosta haittaa. Kriittisempi vaihe on huolehtia siitä, ettei leipomus pääse kärähtämään uunissa. 

Tällä hetkellä mielessä on kyllä sattuneesta syystä leivonnaisten sijaan limen käyttäminen erilaisissa jäädykkeissä. Ostin pari päivää sitten Prismasta mehujäämuotteja (hämmentävän vaikea löytää moisia btw, eikö nykymuksuille enää väännetä perinteisiä mehujäitä vai olinko vain myöhässä apajilla?) ja tähän mennessä olen jäädytellyt niissä paria smoothieversiota. Blenderiin jäisiä marjoja, banskua, rasvaista jugurttia (luomu-turkkilainen on parhautta), vähän jotain nestettä ja mitä muuta näppeihin sattuu osuumaan (viimeksi sekaan meni limen lisäksi hamppuproteiinijauhetta ja kaurahiutaleita), surrautus ja lopputulos muotteihin jäätymään. Takuulla vähemmän lisäaineita ja enemmän sisältöä kuin jäätelöaltaan verrokeissa, mutta maistui vähintään yhtä hyvältä. Nexie-approved kesähitti 2011!

Maailma kylässä

...melko viileässä säässä tällä kertaa. Ohjelma oli monipuolinen ja laadukas ja paljon olisi ollut tsekaamisen arvoista. Vähiin kuitenkin jäi: eilen kärsin jotenkin käynnistysvaikeuksista ja pääsin Kaisaniemeen vasta niin myöhään, että ehdin kuunnella vain Uuden Fantasian (feat. Freeman, awwww...) ja Tony Allen & Jimi Tenor -kombon keikat. Molemmat keikat putosivat sinänsä allekirjoittaneeseen hyvin, mutta tunnelmaa häiritsi jälkimmäisen aikana jotenkin se, että paikalla tuntui olevan enemmän humalaisia teinejä kuin vaikka hippejä ja ulkkareita. Viime kesänä Flow'ssa oli paljon letkeämpi tunnelma, Kaisaniemi kerää kaljoittelijoita. Terkuin takakireä kukkahattutäti...

Tänään taas oli niin kylmä sää ja hieman lyhyeksi jääneet yöunet (illalla Champions League finaali, aamulla nelijalkaiset hirviöt) takana, ettei oikein riittänyt puhtia. Piipahdettiin parilla keikalla ja juostiin kojut läpi, mitään asiaohjelmaakaan ei tullut tsekattua eikä evästystä haettua, vaikka Maailma kylässä -festareiden parasta antia onkin monipuolinen ruokavalikoima erilaista settiä ympäri maailmaa. Note to self: käteinen on joskus ihan kiva bonus.

Kesän 2011 aurinkovoidearmada

Tajusin juuri, että kilpavarusteluni ilkeitä uv-säteitä vastaan taitaa olla tänä vuonna saavuttanut jonkinlaisen kyseenalaisen ennätyksen: purkkia ja purnukkaa on jos jonkinlaista, vaikka ulkona vietetyn ajan ja auringolle paljastetun ihon määrä on vielä hyvinkin maltillinen, TJEU:

 
Tuote-esittely lienee paikallaan. Äärimmäisenä vasemmalla on Tallinnan Kaubamajasta (loistava kosmetiikkaosasto btw) mukaan tarttunut Simple-sarjan tuoksuton ja väriaineeton päivävoide SPF-kertoimella 15. Sopii hyvin herkälle iholle ja on kätevässä pumppupullossa, mutta kertoimet ovat aika matalat.

Koska kasvot kuitekin ovat eniten auringossa ja koska juuri kasvoille on ikävä olla läträämässä lisää voidetta päivän mittaan, ostin eilen apteekista Eucerinin kasvovoiteen, jossa suojakertoimia luvataan olevan 50. Tuotteen bonuksena (ja ostoperusteena) mainittakoon, että se on tuimista kertoimista huolimatta juoksevaa ja hyvin levittyvää, eikä jätä ihoa tolkuttoman rasvaiseksi. Testasin juuri iholle; luvattu mattaefekti ei ole ihan täydellinen, mutta  "klähmituntuma" kuin normaalilla kasvovoiteella eli ihan eri luokkaa kuin esim. viime kesänä käytössä olleen, sinänsä muuten ihan hyvän apteekin Aco-sarjan kasvovoiteen kanssa (siinä SPF 25).

Myös Korresin stick (SPF 30) on tarkoitettu kasvoille ja tuoksuu mukavasti vesimelonille, mutta sen levittyvyys ei ole ihan huippuluokkaa ja jättää kasvoille vaaleanpunaisen kerroksen, jos sitä huolimattomasti ilman peiliä sutii menemään. Mutta pieni ja kätevä se on, joten kulkee helposti mukana. Ja kai mainitsin jo sen vesimeloniuutteen, mmmmmm....

Takarivin puteli on aurinkosuojan sisältävä hiustuote, Paul Mitchellin Thicken up -muotoiluneste. Uskon ja luotan siihen, että tippa sitä lyhyisiin hiuksiini pelastaisi pehkoni tänä kesänä aurinkovalkaisulta... Eikä se tuuheus ja kiiltokaan toki pahasta ole. Muut hiuksiin jätettävät aurinkosuojatuotteet, joita olen vuosien varrella testannut, ovat ilmeisesti olleet liian öljypitoisia ja aiheuttaneet lähinnä rasvisefektin. Lienee selvää, että preferoin vaaleat raidat limaletin edelle, joten käyttämättä ovat jääneet.

Sitten kuvan oikea laita eli herkkäihoisen tuki ja turva. Ihoni ei sinänsä ole mitenkään erityisen herkkä palamiselle, mutta vähän kaikelle muulle sitten sitäkin enemmän. Toisin sanoen kosmetiikka saattaa ärsyttää ja erinäiset luomet ja ihottumakohdat pitäisi myös saada suojattua. Apteekista saatavat Acon voiteet ovat hajusteettomia ja ovat ainakin omalle herkkisiholleni sopineet hyvin. Kuvassa on suojakertoimella 15 varustettu kevyt spray, minkä lisäksi meiltä löytyy astetta vahvempi voide. Spray on niistä kätevämpi, mutta epäilen, että sitä tulee helposti levitettyä liian ohut kerros; ohjeistushan on lutrata noiden voiteiden kanssa ihan huolella, kun kuulemma ilmoitetut kertoimet perustuvat melko epärealistiseen testiin, jossa tököttiä levitetään ns. senttikaupalla. Eli tällä logiikalla on parempi ottaa tujumpi voide, jos (kun) sitä kuitenkin levittää niin ohuelti, että puolet tehosta jää saamatta.

Aurinkovoiteiden vaaroista puhuminen sai minutkin tarttumaan testimielessä Santen voiteeseen (SPF 20), joka lupaa "100 % luontaisen mineraalisuojan - ei nanoteknologiaa". Käytettävyys on normivoiteisiin verrattuna hieman haastavaa, sillä tökötti ei todellakaan levity kuin unelma, vaan sitä saa hinkata ihoon. Toisaalta se ei kuitenkaan jättänyt iholle valkoista kerrosta, kuten pelkäsin, vaan lopputulos on aika lailla normaali. Iholle levitetty määrä tosin jäi aika vähäiseksi, joten tarkkana saa olla. Tuoksu on myös aika tymäkkä, vaatii ainakin totuttelua.

Äärimmäisenä oikealla on urheilukäyttöön sopiva Ultrasunin geelimäinen voide (SPF 20). Se levittyy helposti, on väritön ja tuoksuton, sisältää E-vitamiinia ja on veden- ja hienkestävä. Lisäbonuksena myös pitkä säilyvyys, purkki lupaa normaalin 12 kk:n sijasta 36 kk:tta, mikä tosin herättää hieman kysymyksiä siitä, millainen myrkky on kyseessä. Toimii myös käytössä hyvin (en tosin tässäkään täysin allekirjoittaisi lupausta, että yksi levitys antaa suojan koko päiväksi), ainoa miinus on se, että tahraa vaatteet, jos ei malta odottaa voiteen kuivumista. Ei myöskään sovi kasvoille, koska sisältää alkoholia.  

Siinä armadan taistelijat. Muistelen kyllä kaiholla niitä aikoja, jolloin suhtautumiseni aurinkoon ei ollut ihan näin neuroottinen, mutta ei voi mitään, tähän on tultu. Toki paras turva lienee periaatteessa tämä sisätiloissa lymyily (heh..), mutta toisaalta ihoni todella kaipaa kesän kosteutta ja aurinkoa voidakseen hyvin. Olen täälläkin tilittänyt atooppisen ihon kanssa tuskailusta, minkä lisäksi minulla on myös ns. virallinen ihosairaus, joka on varsinkin talvella paikoin ***tumainen seuralainen. Aurinko siis auttaa, mutta toisaalta siltä pitäisi sitten osata kuitenkin suojautua. Valohoitoja en ole koskaan uskaltanut ottaa, joten kärsin ja revin esimerkiksi säärestä kutisevan ihoni jatkuvasti verille. Ei hyvä. 

Tuhkapilven tuolla puolen

Islanninhevoset on kivoja, mutta saisivat kyllä nuo tulivuorista tupruavat tuhkat pitää ihan omassa pesässään. Viime keväänä meni lomasuunnitelmat tuhkapilven takia uusiksi (ai miten niin oma napa lähinnä?), nyt pelkkä pieni pöllähdys ilmakehään tuntuu aiheuttavan allekirjoittaneelle pienemmän mittakaavan henkilökohtaista tuskaa; en pysty lähtemään lenkille, pelkkä piipahdus ulkoilmassa sai silmät vuotamaan, kurkun kipeäksi ja päässäkin tuntuu vähän oudolta. Viimeksi mainittu voi tosin olla myös ihan sisäsyntyistä syntymäsekavuutta. Aamulla olin sentään sen verran tolkuissani, että tajusin jättää fillarin suosiolla kellariin, olisi varmaan kotimatkalla lähtenyt taju... 

Ärrinmurrinäähplääh. En viitsi edes salille lähteä, kun vaihtoehtona olisi itsensä altistaminen joko autoilulle tai hengitysvaikeuksille. Täytynee rentoutua joko pianoa pimputtaen tai Wii fitin parissa; yksin kotona oleminen tarjoaa hyvän tekosyyn tilaisuuden näille kanssaeläjiä terrorisoiville harrasteille. Kirjastosta vapun tienoilla raahattuja kirjojakin olisi vielä kesken / korkkaamatta, mutta taitaa olla parasta lepuuttaa hetki silmiä jossain muualla kuin tekstiä tuijottaen.

Hei vaan hei hetkeksi myös näyttöpäätteelle, silmät ja niska kiittävät.