Sisulla sinnitelty syyskuu

No huh. Syyskuu alkaa tässä vedellä viimeisiään, ja allekirjoittanut on valmis suosiolla siirtymään kalenterissa seuraavalle välilehdelle. Töissä on saanut lisätä loman jälkeen kierroksia oikein urakalla, mutta se ei sinänsä ahdista; haasteet lähinnä virittävät uuteen iskuun. Valitettavasti näitä työrintaman uusia kuvioita varjostamassa on ollut ns. poikkeuksellisen hankalia vuorovaikutustilanteita, minkä lisäksi samaan jaksoon on ajoittunut koiran sairastelua ja sen johdannaisena huolta ja valvomista. Tämän seurauksena mä olen ollut himpun verran stressaantunut ja huolella väsynyt, ei paras mahdollinen yhdistelmä tässä vaiheessa vuotta (pilasi, perhana, vieläpä syyskuun parhaat viikot osuessaan R&A -festareiden päälle, yksi vaivainen leffa tuli käytyä katsomassa). Stressaantumisen huomaa lähinnä unen laadusta ja satunnaisista ahdistavista unista. Ensi viikolla selviää, näkyykö se myös verikokeista, joissa kävin työterveystarkastusta varten...

Nyt on joka tapauksessa ainakin koira saatu kuntoon (ilmeisesti siltä oli koipi venähtänyt tai joku rasitusvamma vaivana, meni ohi parissa viikossa kipulääkekuurin avulla) ja töissä verenpainetta nostattanut työjarru siirtyi suosiolla sivuun projektista, joten alkaa näyttää valoisammalta. Toivottavasti työfarssiin voi pian suhtautua opettavaisena kokemuksena ja keskittyä ns. itse asiaan ratakiskon vääntämisen sijasta. Ja toivottavasti fillarointikelit jatkuvat hyvinä myös ensi kuussa, päivittäiset happihypyt kelpo sykkeellä auttavat hyvin tasaamaan sitä verenpainetta *hymiö*

Liikuntaviikot 22 ja 23

Viikko 22

• pyörällä työmatkat ja yksi salikäynti, 113 km
• torstaina Power: lämmittely 4,5 kg/pääty, askelkyykky 7,5 kg/pääty, penkkipunnerrus 6 kg/pääty, selkä 7,5 kg/pääty, olkapäät 3,5 kg/pääty, ojentajat 4,5 kg/pääty, hauis 3,5 kg/pääty, kyykky 8,5 kg/pääty, vatsat
• lauantaina pilates

Viikko 23

• pyörällä työmatkat ja yksi salikäynti, 100 km
• torstaina Power: lämmittely 5 kg/pääty, askelkyykky 8,5 kg/pääty, penkkipunnerrus 6 kg/pääty, selkä 7,5 kg/pääty, olkapäät 3,5 kg/pääty, ojentajat 4,5 kg/pääty, hauis 3,5 kg/pääty, kyykky 9,5 kg/pääty, vatsat
• lauantaina lenkki 5,01 km, 28:57.80 min, 5:47 min/km, keskisyke 162

Näköjään lihaskunto pysyy about ennallaan, vaikkei jumpilla kävisi paljoa kääntymässä. En tosiaan ole "kehittynyt" näillä max. kerta viikossa treeneillä näin paljon (vrt. tilastoinnin lähtötilanne), vaan kyse on lähinnä siitä, että olen varovasti lähestynyt ns. normaalisuoritusta. Jalkalihaksia en uskalla paljon tuota enempää kiusata, kun pelkään polveni puolesta - niissä kuitenkin "hyvinä aikoina" olen nostanut niskaan niin paljon kuin saan käsilihaksilla nostettua (mikä ei superpaljoa ole, taisi enkat olla 13,5 kg/pääty plus tanko, joka painaa muistaakseni kilon). Selkälihasliikkeissä (maastaveto ja kulmasoutu) en pystynyt juuri tuota 7,5 kg/pääty enempää vetämään silloinkaan, kun kävin melko säännöllisesti sen 2 krt/viikossa lihaskuntojumpassa ja lisäksi salilla; ranteissa ei ole pitoa eikä voimaa, vaan sen 4 - 5 minuutin biisin mittainen kappaleen loppupuolisko on aina yhtä tuskaa. Olkapäät on tässä sarjassa tosi rankka, muut yläkropan vedot varmaan keskitasoa.

Lenkin tarkan tilastoinnin (ja nopeudessa kirimisen) taustalla on uusi leluni, eilen ostettu Garmin Forerunner 210. Vanha perus-Suuntoni sanoi sopimuksensa irti about kuukausi sitten, mistä lähtien olen arponut uuden reissukumppanin valintaa. Miehellä on Garminin vanhempi malli, mihin on ollut ilmeisen tyytyväinen, mutta mun silmiini se on vaikuttanut isolta möhköltä, jota pitää jatkuvasti latailla. Nyt huomasin, että kehitys on kehittyyt ja parissa tuoreessa mallissa (tuon 210:n lisäksi 110) on jo vähän sirommat ulkomitat. Naisten ja miesten malleissa (en kyllä huomannut muuta eroa kuin värin, hmmm...) myytävä 110 olisi ollut edukkaampi, mutta 210:ssä oli enemmän toimintoja (en nyt heti muista mitä, mutta jotain todella olennaista epäilemättä, heh...), neutraali musta väri ja ehdottomana bonuksena tekstiilisykevyö (möhköversion tavallinen vyö vaikuttaa panssarilta, joka ei pysy kapean rintakehäni ympärillä hyvin paikallaan). Hinta Verkkokauppa.comissa oli 189, 90 €.  

Laitteen paras toiminto on reaaliaikainen ja ilmeisesti varsin tarkka GPS, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon se syö akkua. Tämä laite kuin Suunnon ja Polarin mittareista poiketen toimii litium-akulla, jota pitää sitten muistaa ladata. Raportoin myöhemmin siitä, kuinka hyvin puhtia riittää ja pitävätkö lupaukset paikkansa. Samoin tuo tekstiilivyö on mulle uusi tuttavuus, sen pitäisi olla tavallista vyötä mukavampi (joo, pitää paikkansa), mutta se on kai tarkempi puhtauden suhteen eli saattaa hukata sykkeen, jos sensorit ovat möhnässä. Käyttö vaikuttaa ainakin kohtuu helpolta eli onnistuu pikakäyttöoppaan avulla ja pienen säätämisen jälkeen sain myös tiedot siirrettyä usb:llä Garmin Connect -ohjelmaan, mikä sitten mahdollistaisi tarkemmat hifistelyt ja treenisuunnitelmat. Reitin lisäksi näkyviin saa mm. korkeuserot ja GPS on tosiaan iPhonen GPS:ää parempi, vaikkakin hakee alussa satelliitteja jonkun tovin. Saa nähdä jaksanko sen kanssa säätää esim. työmatkoilla, mutta juoksulenkeille oikein toimivalta kirittäjältä vaikuttaa.

To be continued... (jos polvi ja mieli antavat myöten)

Kesäkeittiön kuumin kokoonpano

Nooh, ehkä pientä liiottelua otsikossa, mutta teki mieli nostaa peukkua näille seitsemälle suosikilleni.

1. Clipperin teet kuuluvat kuivakaapin vakiokalustoon sekä kotona että toimistolla, kuvassa Ginger & Apple. Syksyllä koukutuin merkin lakritsiteehen ja koin epätoivon hetkiä, kun kyseinen maku oli useita viikkoja kaikkialta loppu. Muilta merkeiltä en ole löytänyt mitään täysin vastaavaa; clipperin versiossa on pelkkää lakritsinjuurta ja maku ihanan makea. Bonuksena merkin tuotteissa nätit pakkaukset. 
2. Alpron suklaan ja vaniljan makuiset soijamaidot (huom. ne versiot, joissa on tavallista vähemmän sokeria) ovat pitkään kuuluneet herkuttelusuosikkeihini, mutta ne ovat todella makeita (myös sinä vähemmän makeana versiona), mikä ei aina ole pelkästään hyvä asia. Maustamaton soijamaito maistuu mun makuuni vähän tunkkaiselta ja kauramaidosta en ole vielä löytänyt tetrakokoista suosikkia, joka olisi kätevä napata esim. treenikassiin mukaan (litran pakkauksista suosikkini on Rainbow). Hasselpähkinään suhtaudun yleensä pienellä varauksella, en esim. pidä hasselpähkinäsuklaasta, mutta tämä on yllättävän hyvää. Keväällä kaupan hyllyihin on ilmestynyt Alprolta myös mantelimaitoa, jota en vielä ole ehtinyt testata.
3. Hartwallin Jaffan keväinen mainoskamppis on saanut mut himoitsemaan lapsuuden suosikkiani, punaista jaffaa. Valitettavasti Hartwallin kohdalla nostalgiatrippi on jäänyt vain Erik Bruunin mainoskuviin, hyllyistä ei löydy aitoa ja oikeaa, vaan jotain epämääräisen väristä stevia-versiota, johon en ole uskaltanut kajota. Pirkan versio oli aika hyvää, mutta liian makeaa. Parhaaksi olen todennut Laitilan Messinan. 
4. Urtekram maapahkinatahnaan koukutuin jo aikaa sitten. Mulla oli lapsuudesta jäänyt kuvitelma, jonka mukaan maapähkinävoi linkittyi ällömakeaan Nutellaan (jossa on itse asiassa suklaan lisäksi hasselpähkinää, eikä maapähkinää - tässäpä taitaa olla toinen syy hasselpähkinärajoitteisuuteni)  eli itse en olisi purkkiin alun perin tarttunut. Mies kuitenkin oli ostanut tahnaa afrikkalaishenkisiin kokkailuihin ja päädyin maistamaan. Hieman suolainen, reippaan rasvainen maku, mmmmmmmm.... Eli nykyään vedän sitä tyytyväisenä suoraan purkista...
5. St Dalfourin hillon kylkeen olisi itse asiassa pitänyt kuvata yksi kevään leipäsuosikeista eli ruispaahtis. Paahtoleipä + Oivariini + marjaisa / hedelmäinen hillo = rakkautta. Mies jopa innostui hillomestariksi ja duunasi purkkikaupalla sitruunainkiväärihilloa. Tuli tosi tiukkaa tavaraa, nam. 
6.  Mä en ole teinivuosien Pringles-huuman jälkeen lämmennyt sipseihin. Ennen kuin löysin Linkosuon ruissipsit, erityisesti Sour Cream -versiona. Voin vedellä suoraan pussista ja melkein koko pussin kerrallaan (kas kumma kun vähän tuli jano). Eikä tule huono olo, kun rasvan määrä on maltillinen ja kuitujakin piisaa! Ei nyt ehkä sipsinarkeille toimi kuin hätätilakorvikkeena, jos siis hakee sitä rasvan ja suolan superkomboa. 
7. Ja kun jano tulee, sitä voi hyvällä mielellä lääkitä Belvoirin tuotteilla. Tuo Raspberry & Rose Cordial maistuu aivan ihanalta vissyn kanssa, eikä sisällä mitään keinotekoista. Kepittää kaupan vadelmalimut mennen tullen. Joulun tienoilla litkin saman merkin talviversiota glögin sijasta pullokaupalla ja kaikki muutkin testaamani maut ovat olleet hyviä. Ja ah kuinka nätit pullot!

Kuvakavalkadin ulkopuolelta kunniamainintana vielä Valion lohkeava sitruunajogurtti. Sitruunajogurtteja ei markkinoilla juuri ole, joten nappasin heti ostoskoriin, kun maitohyllyn perukoilta tämän uutuuden bongasin. Sopivan rasvainen, hyvä lohkeava rakenne ja sopivasti myös makeutta. Myös saman sarjan mustikka toimii, raparperi (?) ja maustamaton on vielä testaamatta.

Hmmmm. Taas on nälkä, kumma juttu.

Liikuntaviikko nro 21

...ja realiteettien vastaisku. Ajatuksena oli, että tässäkin toteutuisi työpaikoilta tuttu "sitä saa mitä seurataan" -periaate eli että liikuntaharrasteiden kirjaaminen muistiin automaattisesti lisäisi niiden monipuolisuutta ja määrää. Ilmeisesti sisälläni asuu sittenkin hyvin pieni kapinahenki suorituskeskeisyyttäni vastaan,  koska ainakin ensimmäisellä nimenomaisen seurannan viikolla treenipäiväkirjan sivuille tallentui lähes pelkästään pyöräilyä, yhteensä reilut 130 km. Ja siitä suurin osa oli työmatkapyöräilyä eli hyötyliikuntaa. Lisäksi yksi kauppareissu ja lauantaina kaupunkiin, mistä kyläilemään Pasilaan ja edelleen viisuvalvojaisten päätteeksi himaan eli ei varsinaista himotreeniä niissäkään. Välineenä toimi (öljyämistä kaipaava) Nishiki 401 ja Rossano sai viettää aikaa vain pyöräkoukun jatkeena.

Pyöräilyn lisäksi lönkötin vain yhden lyhyen juoksulenkin (4,81 km / 29:40 min), minkä lisäksi (nooh, tämän sentään voi laskea seurannan voimaannuttavan vaikutuksen piikkiin) venyttelin neljänä päivänä 10 - 20 minuuttia kerta ja yhtenä päivänä keppijumppailin vartin. Mutta kertaakaan en päässyt salille enkä jumppaan; viikolla ei jaksanut, viikonloppuna ei ehtinyt.

Ehkä lihaskuntotreenin puutetta tai väärän pyöräilytekniikan syytä, mutta polvet vähän oikuttelevat. Ei mitään varsinaista kipua, mutta vähän omituiselta tuntuu välillä. Seuraillaan...

Liikuntaviikko nro 20

Mä olen käytännössä aina terveenä ollessani liikkunut säännöllisesti, mutta en mitenkään suunnitelmallisesti ja kehitystäni (tai sen puutetta) seuraillen sen jälkeen, kun joskus muinoin teini-iässä lopetin joukkueurheilun. Sen jälkeen ainoa säntillisempi yritykseni jotain päämäärää kohti ajoittui parin vuoden taakse, jolloin juoksukoulukärpäsen puraisemana tähtäsin Tukholman puolikkaalle. Se into tyssähti lopulta siihen, että hajoitin futiksessa kantapääni muutama viikko ennen määräpäivää sillä seurauksella, että jo pelkkä kävely oli pitkään tuskaista.

Yleinen trendi harrasteissani on seurannut vuodenaikoja; syksyn ja talven tullen enemmän sisäliikuntaa eli käytännössä Elixian jumppia, keväällä kaivan lenkkarit ja fillarit (kyllä, tätä nykyä monikko...) esiin. Ulkoliikunnassa alku on aina kankeaa; askel ei kulje, polvi kipeytyy, kurkku kipeytyy, ilmassa on liikaa katupölyä tai siitepölyä, välineissä on vikaa, valivali...

Viime vuonna pyöräily oli pop lenkkeilyn ja sisäliikunnan kustannuksella touko-kesäkuusta aina marraskuun loppuun saakka, minkä kyllä huomasi Power-tunnilla piiiitkän tauon jälkeen. Tänä vuonna toivoisinkin liikkuvani hieman monipuolisemmin, mikä oletettavasti toteutuu parhaiten, jos pistän harrasteeni luupin alle. Vuosi on toki jo melko pitkällä ja sykemittarikin sopivasti hajosi, joten lähden liikkeelle mutu-tuntumasta ja suuripiirteisyydestä. Unohtakaa heiaheiat ja mitä näitä nyt oli (juoksija-lehden sovellusta käytin juoksukoulussa, mutta taitaa olla maksullinen), nyt mennään manuaaliseurannalla:

Ma-ke ja pe: työmatkapyöräilyä n. 10 km ja n. puoli tuntia / suunta.
To: Power*, pyörällä salille ja takaisin n. 4 km/suunta. Lämmittely 3,5 kg/pääty, askelkyykyt ja kyykyt 7,5 kg/pääty (vasempaan polveen sattui vähän), rintalihakset 5 kg/pääty, selkä 6 kg/pääty, olkapäät + ojentajat + hauikset kaikki 3,5 kg / pääty
La: Pilates, pyörällä salille ja takaisin n. 4 km/suunta.
Su: Lenkki 6,15 km (Runkeeperin mukaan), n. 39.45 min (sisältäen yhden lähes pakollisen koiranpennunrapsutustauon, otus rynni suoraan jalkoihin). Eka kerta kun EI tehnyt kipeää missään...

* näemmä mitä mainioin tunti aloittaa tilastointi, jos haluaa kirjata nousujohteista kehitystä, en varmaan koskaan ole tehnyt noin pienillä painoilla kyykkyjä ja selkälihaksia... Toivottavasti polvikipu oli vain satunnainen vieras eikä merkki perinteisen kipukohdan paluusta.

Työmatkapyöräily on ollut agendalla toukokuun alusta, lenkki taas taisi olla ensimmäinen tässä kuussa. Pilateksessa olen käynyt melkein joka lauantai, powerissa about kerran viikossa. Salilla en ole alkuvuonna paljoa muuta tehnyt kuin heilutellut keppiä ja lukenut lehteä kuntopyörää polkien. Shame on me.